Kävimme tutustumassa myös pentueen isään Jymyyn, kun en ollut vähään aikaan käynyt Somerolla. Ei isukkikaan kylmäksi jättänyt, upea koira. Minulle oli myös tärkeää, että kasvattaja olisi jollain tapaa tuttu. En halunnut koiraa ventovieraalta.
En olisi ihan ekana arvannut, että meille muuttaa juuri tämmöinen kaveri. Linjalla ei kuitenkaan ollut minulle muuta merkitystä kuin se, että halusin joko seka- tai työlinjaisen koiran. Halusin tällä kertaa nartun ja tämän kaverin luonne lopulta vakuutti, vaikka ensin sen itsenäisyys vähän hirvittikin.
Pikku-apina sai nimekseen Indi.
Meillä on mennyt tosi kivasti. Lopulta pennun itsenäisyys osoittautuikin paljon helpommaksi piirteeksi kuin mitä kuvittelin, se on todella leimautunut omiin ihmisiin. Piha-alueilla se saattaa irrota vähän kauas, mutta ei jätä silmistään. Metsässä se liikkuu jopa häiritsevän kiinni jaloissa. Olin ihan varma, että tämä pentu olisi paljon pahempi kuin Ted ja Hit pienenä, joita ei edes 7 viikon ikäisenä kiinnostanut seurata ihmistä vaan menivät omia polkujaan. Onneksi olin väärässä. On ollut myös tosi positiivinen asia, ettei pentu ole osoittanut lainkaan resurssiaggression piirteitä, joiden kanssa sain painia Hitin kanssa ihan pikkupennusta lähtien. Ted suhtautui pentuun alusta asti neutraalisti. Hittiä vähän ällöttää, ja se on todella tarkka omasta alueestaan silloin, kun se esimerkiksi lepää. Muutaman kerran on ärähtänyt pennulle, joka on toisaalta hyvä, että se oppii rajansa.
Indi on aika vekkuli tapaus. Sosiaalinen ja iloinen tyyppi, jolta lähtee sokka ihan irti kun sitä kunnolla kehuu. Se tykkää hengailla mamman sylissä ja tulee itse syliin syömään mm. luita. Aika vilkas kaveri, joten varmaan jonkin verran joudutaan panostamaan siihen, että vieraissa paikoissa pitää osata myös rauhoittua. Toinen asia mitä opetellaan jo pienenä, on vierailla kentillä leikkiminen. Meidän lauma muuttaa viikon sisällä maalle, siellä on vähän paremmin sitten tilaa temmeltää. Siellä päästään myös aloittamaan jäljen alkeet vähän paremmin kuin kerrostalossa.
Indin kanssa on tarkoitus tehdä vähän kaikkea. Ainakin tokoa, paimennusta, hakua ja jälkeä. Koiran ominaisuudet näyttävät, mitä kaikkea sitten lopulta päädytään kisaamaan. Agility kiinnostaa myös, mutta sen aloitamme vasta sitten, jos koira on luustokuvien mukaan terve. Näyttelyissä olisi tarkoitus käydä hakemassa se pakko-H, ehkä neiti sen saa lyhyestä karvasta ja valkonaamasta huolimatta :D
Tämän pennun kanssa edetään varmastikin aika eri tavalla kuin aiempien koirieni. Meitä ei siis kannata ihan hetkeen kisakentillä odottaa näkevänsä. Haluan tehdä pohjatyön kaikessa rauhassa, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen. Panostetaan hyvään yhteistyöhön ja mielentilaan ensin. Teknisen osaamisen ehtii rakentaa sitten, kun mielentila on oikea ja koira on siihen henkisesti valmis. Jotenkin tästä pentuajastakin nauttii ihan eri tavalla, kun jo alun alkaen asennoitunut itse niin, ettei meillä ole mikään kiire. Toivotaan terveitä harrastusvuosia, meistä kuullaan vielä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti