Suunnitelmat eivät menneet kuin Strömsössä. Me oltiin kaverin mökillä 16-18.9 ja siellä Hitin ranne alkoi vaivata juostuaan ja riekuttuaan koko viikonlopun ympäriinsä. Peruin kaikki treenit Hitin osalta. Maanantaina 19.9 ei ontunut, mutta keskiviikkona yksi juoksentelu alamäkeen ja taas ontui hetken. Ei selvästikään ollut kunnossa ja tällä kertaa ontuma oli ihan selkeä, se jalka jonka rannetta aristi hieronnassa. Perjantaina 23.9 mentiin lääkäriin. Kuvattiin ranteet ja kyynärät. Niissä ei onneksi näkynyt muutoksia tai murtumia, eikä pehmytkudosturvotusta, joka on hyvä asia. Todennäköisesti jännevamma. Viikon tulehduskipulääkekuuri, kaksi viikkoa pelkkää remmiliikuntaa ja kuukauden ajan treenikielto, eikä saa riehua. Se siitä hakukokeesta. Kyllähän se kokeen väliin jääminen tuntui pahalta, mutta tärkeintä on nyt lepo, että koira tulisi kuntoon. Aika masentavaa, kun niin kovin halusi päästä sinne kisaan, koiraa oli treenattu ahkerasti koko kesä ja koe olisi vielä ollut tutun porukan järjestämä. Muutama päivä kesti kasailla itsensä ja miettiä tavoitteet uusiksi. Jos nyt positiivisia puolia ajatellaan, niin koiran kuntotaso tuskin ehtii paljoa laskea, koska remmiliikunta ei aiheuta ontumista. Eli ollaan pystytty kävelemään ihan normilenkkejä. Pian saa jo kulkea vapaana yksinään, mutta kuukauden ajan vältetään riehumista (juoksemista Indin kanssa). Sitten ajattelin, että voinhan katsoa loppuvuoden kokeita tai jos ei niihin saa paikkaa, niin sitten keväällä. Jälkimmäinenkin vaihtoehto on masentava, koska väliin tulee pakostikin tauko maastoihin. Jos loppuvuoteen saa koepaikan, niin ei siihenkään toki paljon enää ehdi saikun jälkeen treenata. Mutta luotan siihen, että pohjat on olemassa, ja tarvitaan enää pientä muistuttelua. Ampumista ollaan nyt saikullakin tehty, koska seuraamisessa reagoi ekaan paukkuun vaikka ei siitä enää paineistukaan kuten silloin alkuun kun luonnetestin jälkeen ammuttiin. Paikkamakuussa tai vapaasti ollessa ei välitä mitään. Ja nyt kun tuli treenikielto, niin käytetään Hitinkin kanssa aika hyödyksi ja aloin naksutella sille laatikkotreeniä. Siitä on hyvä lähteä saikun jälkeen agilityssä liikkelle, niin ei tarvii heti hyppyjä ottaa. Tulee opetettua puomin alastulo uusiksi… jos siitä nyt enää agilityn kestävää koiraa tulee. Onneksi se ei ole meidän päälaji. Jos liikuntaa lisätessä alkaa uudestaan ontua, niin sitten mahdollisesti CT kuviin. Tosin se on ehkä melkein turhaa jos niin on, koska siinä tapauksessa agility jäisi. No kohta se selviää.
Hitin saikun myötä Indi on päässyt enemmän treenattavaksi ja se on tuottanut tulosta. Indille opetettiin haukkuilmaisu, ja nyt kun haukku sieltä lähti kunnolla irtoamaan niin todella hyvää sarjaa vetää, kovaa ja korkealta, hyvällä rytmillä. Mikä parasta niin etäisyys maalimiehestä tuli myös todella luonnostaan, sitä ei tarvitse korjailla jos saa sen noin pidettyä. Oon kyllä todella tyytyväinen, että Indistä tulee haukulla ilmaiseva. Rohkeasti se jaksoi haukkua isonkin miehen. Palkkaus on kyllä kääntynyt toistepäin kuin alkuun, silloin ruoka oli ykkönen ja lelu vähän yhdentekevä. Nyt ei enää oikein malta hakutreeneissä keskittyä ruokaan, koska se alkaa vaatia palloa. Varmaan voi jättää ruokapalkan kokonaan pois varsinkin nyt kun sitä haukutetaan jatkossa pallolle. Indi on kyllä hauska, kaikki maalimiehet tykkäävät kun se palauttaa niin nätisti pallon ukoille. On niin taitava, että heittää sitä tarvittaessa itse itselleen maalimiehen jalkojen kautta, jos eivät heti lähde leikkiin mukaan. Se selvästi nauttii siitä, että saa maalimiehen pelaamaan kanssaan. Ja se on todella hyvä, että se on sen verran itsenäinen, että ei lähde vaan palkan kanssa mamin luokse vaan oikeasti haluaa olla maalimiehen kanssa :D Viime treeneissä haukkua jo yhdisteltiin etsintään – tosin ukot eivät olleet vielä kunnolla piilossa. Haukku irtosi joka kerta, mutta tuossa treenissä haukutus ennen alueelle siirtymistä oli vähän takkuisempaa kuin edelliskerralla. Kyllä se siitä sitten kuitenkin lähti.
Muilta osin Indin kanssa ollaan viilattu nyt toden teolla tottista ja tokojuttujakin. Seuraaminen alkaa olla todella hyvää, ollaan siirrytty täysin lelupalkkaan. Tekee vietikkäästi ja keskittyneesti, eikä vuoda. Käännökset ovat alkaneet sujua (joukossa on huonojakin vielä; väistää alta pois liikaa vasemmalle kääntyessä), peruuttelut ovat vielä vähän vaikeita. Toki seuruupätkät on edelleen lyhyitä ja palkkausväli on tiheä. Viime pihatreeneissä se kuumui jo vähän liikaakin, ja ääntelyn sijaan se kiehuu vähän toisella tavalla, tunsin pienen nipistyksen reidessä. Siihen kyllä puutuin heti, katsotaan menikö kerrasta perille :D No hyvä se vaan on, että on luonnetta, mutta pienikään hammastelu ei ole kyllä sallittua. Joskus nähnyt sellaisia seuratessa kättä näykkiviä versioita kokeissa ja en ymmärrä miksi kukaan sallii moisen käytöksen. Se on vielä ruman näköistäkin.
Kaikkia jääviä ollaan myös tehty, mutta niissä ei ole vielä varmuutta, tekniikat ovat kuitenkin hyvät. Seisomisen sain vasta nyt aikaiseksi opettaa, kun en osannut alkuun päättää käskysanaa sille. Ja se nyt muutenkin tehtiin patoamisen kautta, toisin kuin istuminen ja maahanmeno. Sivulletulot alkaa olla kondiksessa, myös eri asennoista siihen hakeutuminen. Eteenistuminen on vaikea noutokapulan kanssa. Ilman kapulaa se osaa jo korjaillakin vinoa asentoa (teetän sille korjattavia asentoja tahallani), mutta kapulan kanssa se jotenkin sekoittaa mielessään sivulletulon ja eteentulon ja yrittää monesti tehdä puolivälin ratkaisun, jolloin takamus jää noin 45 asteen kulmaan ja tuohon suuntaan vinon eteenistumisen korjailut ovat sille vielä vaikeita, kun taas oikealle puolelle vinot (tarkoituksenmukaisesti tehdyt) se osaa jo aika hyvin korjata. Nyt olen siis käyttänyt aika paljon seinää apuna, jolloin se ymmärtää, että sivulle tuleminen ei ole vaihtoehto. Ja naksuttimella merkannut oikeat ratkaisut. Huomasin, että Indille myös auttaa eteentuloissa paljon kun palkka tulee suusta tai leuan alta. Nakki omassa suussa sai alkuun aikaan sen, että mun pieni alkujaan noudonvastainen otus puri kiinni kapulaan. Aika saavutus, ei ole väljä ote enää! :D (kyllä se oikeasti irrotti, sitten kun sanoin käskyn enempi tosissaan, mutta aiemmin irrotukseen on riittänyt iloinen irti ja sillä kapula on suorastaan sylkäisty suusta pois). Mietin tuota huonoa otetta ja tulin lopulta siihen tulokseen, että se tulee liian tiiviisti -> niskan asento vääntyy luonnottomaksi, jolloin ote elää ja huononee eikä koira pysty istumaan ryhdikkäästi. Eilen aloin naksutella asentoa ihan hiukan kauemmaksi ja heti loppui puljaaminen kun asento oli koiralle parempi.
Ilokseni voin myös todeta, että kahden esineen nouto jatkaa edistystään! Sisällä me hinkataan tuota luovutusasentoa ja ulkona sitten tehdään noita kahden esineen noutoja. Aika usein joudun pysähtymään ja miettimään miten saan sen noutoa vietyä eteenpäin, mutta aina näköjään siihen ratkaisut löydän. Vaikka välillä oli olo, että vaihdan menetelmää helpompaan. Käytän nyt rohkeasti laumaviettiä ja kehumista, että kapulan/patukan ja palkan keräily sujuisi mahdollisimman nopeasti ja kumpaakaan esinettä tiputtamatta, ja se todella toimii. Edistystä tapahtuu koko ajan. Kyllä mä tällä menetelmällä joudun aika paljon soveltamaan jos vertaa millaista tätä olisi tehdä malinoisin kanssa, mutta uskon, että lopputulos on sen väärti. Puruote on jo korjaantunut hyväksi ja koiran asenne suuhun otettavien juttujen suhteen on aivan eri kuin silloin, kun näitä hommia olen alkanut sille kouluttaa. Nyt se kahden esineen haaliminen on sen mielestä jo kivaa. Kaupan päälle saan äänettömät ja pureskelemattomat noudot vaikka vire on korkea. ;) Ihan mielenkiintoista nähdä miten tämä vaikuttaa tunnarin opetteluun, mutta pidän sitä niin eri asiana kuin kapulaa ja palkkapalloa, että uskon kyllä koiran hoksaavan juonen varsinkin kun opettaa sille selvän vihjeen. Ja johan tässä on painittu kahden tokovalion tunnareiden kanssa, että kyllä mulla niitä kikkoja jo löytyy takataskusta… Tokojutuissa ollaan alettu opetella kaukokäskyjen tekniikoita (m-i-m, s-m-s) ja lisäksi ruutua. Merkin opetan vasta, kun osaa ruudun hyvin, Ted mulle aikoinaan opetti syyn tähän toimintamalliin. :D Meillä on tammikuussa tokokoulutus ja siellä pitää kysyä mielipide kaukojen s-i-s tekniikkaan. Ted veti kymppejä ns. sekatekniikalla, mutta en ole varma kannattaako niitä Indille opettaa niin. Eli lähinnä sääntökirjan tulkinnasta kyse, en viitsi opettaa ennen kuin tiedän. Indille ammuttiin myös yksi päivä, ei se mitään huomannut. Tätä koiraa en kyllä luonnestestiin vie, en ota enää ikinä riskiä, että pehmeä laukausvarma koira alkaa paineistua ampumisesta/reagoida siihen myöhemmin millään tavalla luonnetestissä koetun kuormituksen takia, se on aika perseestä pk- koiralla. Eteenmenoa tarvii alkaa myös rakentaa.
Indin paimentelut ja agilitytkin menee omalla painollaan ja kivasti. Kilpailullisia tavoitteita aloin myös hiljalleen asettaa. Uskoisin, että pk- noudot valmistuu ensi kesän aikana. Eteenmenoon tarvitaan pitkä pohjatyö, sitten vielä päälle kaavioiden ja vihjeiden opettelut, häiriöt yms. En koe, että kannattaa mennä BH kokeeseen ennen kuin lähdetään hakukisoihin. Tässä on vielä tosi paljon hommaa, kun kaiken haluaa tehdä huolella. Talvi 2017-2018 menee vielä hienosäätämiseen, silloin on tavoitteena olla kuitenkin liikkeiden ja tunnetilojen puolesta valmista. Eli silloin hävitetään viimeiset avut jne. Tokossa opetan VOI- liikkeet ennen kuin kisataan ollenkaan, ja osan EVL:sta. Mieluummin näin, että eka koesuoritus on koiralle ihan överihelppo. Tuumasin kuitenkin, että voidaan ALO1 tehdä syksyllä. Talven 17-18 aikana ehkä AVO1, riippuen täysin siitä, missä mennään häiriöiden ja kentälle tulojen osalta. 2018 onkin sitten jo enempi tavoitteita jos ei ihmeitä tapahdu, tokossa VOI1 ja haussa BH, HK1 ja HK2. Liian usein en halua haussa kisata, koska kisoista kuitenkin tarttuu herkästi jotain korjailtavaa, kun kokeessa ei voi korjata.
Hitin kanssa käytiin eilen normihoidossa osteopaatilla. Ei ollut mitään isompaa, normaaleja kompensaatioita ja niska jumissa tod näk ranteen takia. Ranne ei ainakaan enää aristanut ja sen asentoa myös vähän rukattiin, kun oli hiukan kiertynyt. Osteopaatti tuumasi tuon olevan rasitusvamma (epätasapainoisen asennon seurauksena), ei niinkään trauma, koska Hitissä oli silloin ollut aika paljon hoidettavaa ennen tuota vammaa. No ylihuomenna pääsee liikkumaan vapaana, sitten nähdään missä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti