perjantai 28. syyskuuta 2018

Meillä sairastetaan

Meillä ei ole ollut paljoa päivitettävää viimeisen tokokisan jälkeen. Vain sairastelua sairastelun perään.

Aloitetaan Hitistä. Hitin kanssa kisasimme kesä- ja heinäkuussa rally-tokossa RTK2 koularin pisteillä 86p, 88p 2.sija ja 99p 1.sija. Elokuun lopussa vein sen lääkäriin etujalan ontumisen takia. Koira oli myös lihonut ja tuntui, etten millään saa siltä painoa pois. Painonhallinta on ollut vaikeaa jo useamman vuoden ajan. Hitiltä otettiin kilpirauhasverikokeet ja röntgenkuvia. Selvä vajaatoimintahan sieltä sitten löytyi. Hitille aloitettiin heti lääkitys ja kävimme jo ensimmäisessä kontrollikokeessa, jossa arvot olivat nousseet viitteisiin. Sairaus selittää kyllä sen, miksi Hit ei koskaan kiinnostunut nartuista astumismielessä, ja miksi sen kropan huolto on ollut niin ongelmallista aineenvaihdunnan ongelmien vuoksi. Hitistä on laitettu poikkeuslupahakemus kennelliittoon ja se siirtyy poikkeusluvan myötä automaattisesti EJ-rekisteriin. Kunhan koira toipuu kokonaan, olisi tarkoitus jatkaa ainakin rally-tokon parissa harrastamista.

Indin kanssa meillä on ollut aivan sairaan huono tuuri. Kevään lääkärikäynneistä olenkin jo kirjoittanut aiemmin. Silloin Indillä oli ollut lihaksistossa kiputiloja, joille ei kuitenkaan löytynyt varsinaista selitystä. Parin kuukauden treenitauon jälkeen aloimme varovasti treenit, kun lääkäri oli sitä mieltä, että jumit olivat auenneet hyvin. Ei aikaakaan kun Indin lapa alkoi jumittaa. Ehdimme kisata tokossa VOI1 tuloksen ja agilityssä kaksi starttia, ja sitten koira lopetti pian syömisen. Sitä tutkittiin lääkärissä, ja vasta kolmas lääkäri huomasi valeraskauden, jonka ei pitäisi käytännössä olla edes mahdollista, kun juoksuista oli kulunut niin pitkä aika, reilusti yli 100 päivää. Koira oli sairaslomalla koko tuon ajan, ja ajattelin, että tuo lavan ongelmakin hyötyisi levosta. Sitä pidettiin pitkään ihan perus jumina. Kun sairasloma loppui totesin, ettei jalalla voi kunnolla treenata ja agility pysyi tauolla. Sanottakoon nyt tähän väliin, että Indin kanssa ollaan treenattu monipuolisesti eri lajeja, ja agilityä ei ole tehty kuin kerran viikkoon ja olen muutenkin vahtinut, ettei fyysisesti raskaita treenejä tulisi niin, ettei koira ole palautunut. Lisäksi sitä on säännöllisesti huollettu, se on lämmitelty ja jäähdytelty niin hyvin kuin olen osannut. Tämä ei kuitenkaan estänyt vammautumista. Näin jälkikäteen olen miettinyt, että valeraskaus oli ehkä elimistön tapa reagoida hormonaalisella tasolla kivun aiheuttamaan stressitilanteeseen. Koira on mestari peittämään kipua, Indi ei ole koskaan ontunut, enkä olisi tiennyt mitään asiasta, jos en olisi tarkkailut liikkuvuutta venyttelemällä koiraa silloin tällöin ja huollattamalla koiraa säännöllisesti.

Indin jalka meni valeraskauden sairasloman aikana pahempaan suuntaan ja vein sen Livetiin Saikku-Bäcktrömille. Jalka oli tässä kohtaa niin kipeä, ettei raajan taaksevenytys onnistunut lainkaan, edelleenkään koira ei ontunut. Jalassa todetttiin bicepsjännetulehdus, johon lääkärin suosituksesta laitettiin kortisonia olkaniveleen ja alakiinnityksen seudulle. Lisäksi sain ohjeeksi 2vko lepoa, ja kolmannella viikolla remmiliikuntaa lisäten, jonka jälkeen jalan liikkuvuuden tarkastus kotona. Jalka oli huomattavasti parempi, mutta ei vieläkään kunnossa.

Niinpä lähdimme toiselle lääkäriasemalle olan alueen ultraukseen saadun suosituksen pohjalta (Livetissä ei ollut riittävän tarkkaa ultraa). Palpaatiossa supraspinatusjänteen palpaatio ja venytys kivuton, hauisjänteen venytys erittäin rajoittunut, olan loitonnusta vastustaa. Ultralöydökset: vasemmassa haisjänteessä kohtalaiset tulehdusmuutokset ja kiinnityskohdan lievä tulehdus, subskapularisjänteen kohdalla tiiviyttä, epäilynä vaurioita tällä alueella. Nivelkapselin alue lievästi paksuuntunut, nivelnesteen määrä lisääntynyt. Epäilynä olkanivelen sisäpinnalla vaurioita: mediaalinen glenohumeraaliligamentti, subskapulariksen jänne, nivelkapseli. Suosituksena olkanivelen tähystys 1200e, hoitona vaurioiden mukaan prp-hoito+kantasoluhoito 2000e tai pelkkä prp 700e, hobbles tuki noin 300-400e, ja lääkekulut päälle. Alettiin puhua lähes neljän tuhannen euron operaatiosta, koiralle joka ei ole koskaan ontunut.

Shokissa varasin leikkausajan, jonka peruin heti seuraavana päivänä. Mun oli saatava toinen mielipide ennen massiivisiin toimenpiteisiin ryhtymistä. Kyselin tutuilta ja päädyin lopulta vahvan suosituksen ja hyvien perusteluiden ja kokemuksien perusteella YESille Pauli Keräselle. Saatiin peruutusaika nopealla aikataululla. Koira tutkittiin perusteellisesti teettämättä kuitenkaan tarpeettomia tutkimuksia. Ortopedisessa tutkimuksessa olkanivelen koukistuksessa  hauisjänteen yläkiinnitystä aristi, samoin olkanivelen loitonnusta ja mediaalipuolen painelua. Nivelessä on väljyyttä, mutta ei niin paljoa, että glenohumeraaliligamentti olisi ainakaan kokonaan rikki, silloin loitonnuskulma olisi huomattavasti isompi ja leikkaushoito välitön. Diagnoosi oli: 1. bicepsjännetulehdus ja 2. subskalpulaarisjänteen vamma. Keskustelimme ennusteesta ja toisella klinikalla saamistani hoitosuosituksista. YESillä ei tehdä kantasolu- eikä PRP hoitoja, koska tieteellistä näyttöä niiden toimivuudesta ei ole. Yliopistomaailmassa tälle lienee painavat perustelut.

Joka tapauksessa tämän tyyppinen vamma uusiutuu herkästi. Hyppääminen on kokonaan kiellettyä ainakin vuoden ajan, ihan arkiaskareissakin. Lääkäri suositteli uusimaan kortisoni injektion olkaniveleen, koska edellisellä injektiolla oli positiivinen vaste. Siihen yhdistettynä täyslepo, eli lenkkeillä ei saa ollenkaan seuraavaan neljään viikkoon. Sen jälkeen käymme YESillä fysioterapiassa ja jos koira on silloin edelleen liian kipeä aloittamaan fysioterapian, menemme uudestaan lääkärille. Silloin keskustelemme tähystysleikkauksesta, mutta perinteisestä tavasta yrittää korjata vaurioituneita rakenteita. En usko, että on järkeä maksaa monta tuhatta euroa kantasoluhoidosta, josta ei ole mitään takeita ja vamman uusimisriski on joka tapauksessa korkea hoidosta huolimatta, vaikka tätä mulle ei ensimmäisen hoitosuosituksen antaneella klinikalla mainittukaan... Pitää luottaa omaan intuitioon. Totta kai olka leikataan jos tarve vaatii. Tekisin koirani eteen mitä vain ja maksaisin mitä tahansa, jos varma hoitokeino olisi olemassa...

 Ensisijainen asia on nyt saada kipu lievemmäksi, jotta fysioterapian aloitusta voidaan kokeilla. Sen jälkeen etenemme täysin niiden ohjeiden mukaan, ja kaikki liikunnan lisääminen ja jumpat tehdään ohjeistettuna. Tulehduskipulääkkeitä ei nyt käytetä, koska ne eivät sovi kortisonin kanssa ja toisekseen ne eivät ole riittävän tehokkaita kivun lievittäjiä Indin kaltaisessa tilanteessa. Nyt vain odottelemme neljän viikon kuluvan, jotta voimme fyssarilla arvioida tilanteen jatkosta. Toiminnallinen fysioterapia on tärkeää kompensaatiokipujen poistamiseksi, ja hyvä tukilihaksisto pitäisi saada myös rakennettua... Indillä on ollut niin paljon sairaslomia, että varsinkin tämän jakson jälkeen kunto tulee olemaan aivan olematon.

Pahalta tuntuu edes miettiä tulevaa. Se tunne, kun käsissä on lupaava nuori koira, jonka kanssa on ilo harrastaa ja hyvät pohjat tehty neljään lajiin, ja sitten kaikki päättyy jälleen kerran kuin seinään, eikä tietoa ole, kuinka lopullisesti. Indin oireilu alkoi niin äkillisesti, että todennäköisesti taustalla on kertaluontaisempi trauma. Mikrorevähtymiä on voinut tulla rasituksesta (agilityn kepit) ja jopa vapaana rällätessä, Indillähän on aika kuluttava tapa juosta lenkillä 50-100m päähän ja tehdä täyskäännös ja juosta takaisin. Tuota rallia se sitten vetää pitkin lenkkiä. Bicepsjännetulehdus on kehittynyt  subskapularisjännevamman aiheuttaman kivun vuoksi virheellisen rasituksen seurauksena.

Omistajan näkökulmasta on myös todella sekavaa, kun hoitosuositukset vaihtelee laidasta laitaan. Ketä kuuntelen, ja kehen uskoa. Toinen suosittaa fysioterapiaa ja toinen jotain muuta, ja aina löytyy joku, jonka mielestä juuri se käyttämäsi lääkäri tai fyssari ei ole ammattitaitoinen. Tämä on vielä jotenkin niin henkilökohtainen asia, kun kyseessä on oma rakas lemmikki, että kaikki kyseenalaistukset myös ottaa henkilökohtaisesti, vaikka ei pitäisi.

Meillä edetään epätiedon aikaa. Toivon todella, että koira kuntoutuu niin hyvin, että pystymme vielä harrastamaan edes tokoa ja paimennusta. Agilityä tuskin uskallan enää koskaan harrastaa, kun järkevästi treenattu, hyvin huollettu, lämmitelty ja jäähdyteltykään koira ei tunnu sitä kestävän. Pk-haku on ollut meille se sydämen laji, aika näyttää joudummeko nekin haaveet hautaaman, onko riski hyppyjen osalta liian iso. Ja miten Indi ylipäätään kuntoutuu, kun nyt se ei kestä edes oloneuvoksena kipeytymättä. Onhan niitä onneksi muitakin lajeja näiden lisäksi, kuten rally-toko ja FH- jälki, jos treenipaikkoja löytyisi... mutta mietitään harrastamista sitten myöhemmin. Ensin koira on saatava kuntoon ja keskittyminen tulee olemaan kuntoutumisessa pitkän aikaa. Onneksi Indillä on hovihoitaja kotonakin, koska aloitin itse koirahierojan opinnot. Tulen päivittämään Indin kuntoutumisen edistymistä, fysioterapia- ja lääkärikäyntejä, sekä kuntoutuksen käänteitä blogiimme jo senkin vuoksi, että yritin itse etsiä omistajien kirjoittamia kokemuksia subskapularisjännevammasta kuntoutumisesta ja hoidosta, mutta en oikeastaan löytänyt siihen liittyviä kertomuksia blogeista. Tämä olkoon sellainen.

Massiivisen kuntoutusprojektin ymmärtää vasta, kun se osuu omalle kohdalle. Tulen oppimaan tästä paljon, vaikka tämä projekti osuikin ihan liian lähelle. Elämä jatkuu kuitenkin ja tulen pitämään huolen siitä, että Indi saa parasta mahdollista hoitoa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti