Tilannepäivitystä terveysrintamalla

Kuulumisia pitkästä aikaa! 

Hit on toipunut täysin kastroinnista ja piristynyt hurjasti. Poikkeuslupa saatiin ja samalla Hit siirtyi EJ-rekkariin. Prosessissa kesti, koska Hitin alkuperäinen rekisteritodistus oli kadonnut. Jouduin ostamaan uuden FIN- rekkarin, jotta poikkeuslupa saatiin käsiteltyä... Pääasia, että homma vihdoin hoitui. Hit on edelleen kuitenkin kuntoutuksessa. On vajaatoiminnan jälkeen hieman pullukka, ja lihasmassaa ei meinata saada millään takaisin, vaikka on jumpat sun muut. Yksi tuttu sanoikin, että testosteronin hiivuttua lihasmassan kasvatus näillä uroksilla on todella vaikeaa, ja sitten kun on tuo vajaatoiminta lisänä. Hit voi muuten todella hyvin, mutta takareidet ovat säälittävän ruipelot. Olemme käyneet uimassakin kerran viikkoon. Ajattelin vaihtaa osan uitoista vesimattoon, jotta takaosaa saataisiin kunnolla syyniin. Mitään kisatavoitteita ei olla edes mietitty, kun en tiedä saadaanko tuota fysiikkaa enää koskaan terveen koiran tasolle. Mutta rally on turvallinen laji, joten sen parissa jatketaan varmasti. Treeneihin voisi jo nyt mennä, jos en olisi ollut niin kiireinen koulun suhteen.


Indin kanssa touhutaan perusliikuntaa ja jumppia. Uittoa kokeiltiin, mutta se oli toistaiseksi turhan raskasta johtuen todennäköisesti Indin uintiasennosta. Sillä on ihan hyvä tekniikka, mutta liivit päälläkin ui pää pystyssä, jolloin rintaranka kuormittuu. Se ei siis ole tässä vaiheessa kuntoutusta hyväksi. Keskustelen ensi viikolla rankakäsittelyssä, voisiko kokeilla vesimattoa. Harjoitukset toki aluksi olisivat todella lyhyitä, mutta siinä kuormitus ei tulisi rankaan. Päivittäistä mobilisointia tai laserointia ei enää tarvita, ja passiivisia venytyksiä voi nyt tehdä myös. Tilanne on siis edennyt hyvin, mutta edelleen etujalat kiristyvät ja niitä saan hoitaa aika usein. Olen tyytyväinen, että koiraa lähdettiin kuntouttamaan fysioterapialla eikä leikkelemällä. Nyt vaan toivotaan, että etujalatkin alkaisivat pikkuhiljaa pysyä auki. Mitään liikerajoituksia ei ole enää havaittavissa.

Tedin kanssa tilanne on surkea. Ted on kipuillut, joten kävimme ortopedilla keskustelemassa kivun hoidosta. Ortopedi halusi ottaa kuvat ontuman syyn ja muutosten varmistamiseksi. Osasin odottaa tilanteen huonontuneen, mutta kuvat olivat silti järkytys. Kyynärniveleen on tullut vakavat nivelrikkomuutokset, ainoa terve jalka oli ihme kyllä säilynyt ilman muutoksia - ihan pieni muutos nähtävillä värttinäluun päässä. Ranteet ja tassut olivat kunnossa. Oikea kyynär on järkyttävä, siinä näkyy ihan irtopalakin, eli FCP. Irtopala siis aina välillä ärsyttää kyynären, josta seuraa ontuma. Lonkkien muutokset ovat edenneet ja lonkat ovat nykyään E/E ja nivelrikko. Selässä ei ollut rappeumamuutoksia, tosin sieltä löytyi VA1 muutos - viimeisestä rintanikamasta puuttuu kylkiluut. Lisäksi vasemmalla puolella näkyi puuttuvan kylkiluun kylkiluurudimentti, joka voi toispuoleisesti aiheuttaa omat ongelmansa. FCP muutoksen vuoksi lääkäri suositteli tähystysleikkausta. Tämän saman käynnin yhteydessä sydämestä löytyi selvä sivuääni, sekä oletettavasti lääkitysten vuoksi maksa- ja munuaisarvot olivat lievästi koholla. Näiden syiden, aiempien neurologisten ongelmien, ja vakavan nivelrikon vuoksi en nähnyt tähystysleikkauksessa mitään järkeä, joten kyynäreen laitettiin kortisoni injektio ja saimme tulehduskipulääkekuurin. Poika tuotiin kotiin, haluaisin lopetuksen mieluummin kotiin kuin klinikalle. Uusia toimenpiteitä ei enää tehdä ja vietämme nyt viimeisiä yhteisiä päiviä/viikkoja koiran voinnin mukaan :( kortisoni vei onneksi kivut tällä erää. Ei tuohon koiran kuolemaan koskaan totu, vaikka Ted on ollut jo vuosia jatkoajalla.

Edistystä

Hit kävi 2.11 leikkauksessa. Leikkaus meni hyvin ja koira on nyt täysin toipunut kliinisesti. Vielä olisi kystonäytteen uusinta edelliskerran valko- ja punasolujen vuoksi sekä kontrolliultra. Haava on arpeutunut pääosin hyvin, mutta haavan päässä on pari tikkiä, jotka eivät ole sulaneet, ja jotka ärsyttävät ihoa. Saavat nypätä ne pois kontrollikäynnillä.

Hitin poikkeuslupahakemus on ollut Kennelliitossa jo 2 kuukautta. Antidopingin sivuilla lupaavat kahden viikon käsittelyaikaa keskimäärin. Olen laittanut sähköpostia ja kysynyt, ovatko paperit tulleet edes perille. Eivät vastanneet. Tosi kiva, kun koiralla ei ole nyt rekisteripaperia ollenkaan, kun alkuperäinen piti lähettää postissa. Toivottavasti alkaa kuulua...

Indin kanssa on nyt reilu kuukausi saatu lisätä liikuntaa. Olemme vältelleet asfaltteja ja pyrkineet liikkumaan mahdollisimman paljon metsässä vaihtelevissa maastoissa. Lenkit ovat jo ihan normaalin mittaisia, mutta aika rauhallisia tempoltaan. Käyntiä ja ravia pääosin. Olen jo pitänyt sitä irtikin yksinään kun tottelee niin hyvin, että ei rehaa jos vahdin sitä. Vauhdikkaampaa menoa saa vielä odottaa. Laseroinnin ja mobilisoinnin saa tehdä päivittäin, muuten liikerata rajoittuu. Ajan kanssa alkaa toivottavasti pysyä paremmin kunnossa. Pientä aaltoliikettä siinä on ollut muutenkin, mutta se kuuluu asiaan. Jalka oli jo edistynyt niin hyvin, että liikerata oli mobilisoinnissa normaali. Se meni hieman takapakkia pariksi päiväksi ilman selvää syytä ja päätin omin nokkineni laittaa tähän väliin kahden viikon tulehduskipulääkekuurin. Tähän vaivaan ei ole tulehduskipulääkekuuria vielä saanut kertaakaan. Tulehdusreaktio on toki välttämätön paranemisen kannalta, mutta pitkäkestoisessa ongelmassa näin järkeväksi toimia nyt näin ja hoitaa kipua. Lääkekuurilla oli vaste, nyt mobilisoinnissa se on ollut hyvä ja pysynyt hyvänä, ja raaja on pysynyt oikeassa asennossa. Jumppalupakin ollaan jo saatu, mutta aloitan jumpat vasta kuurin loputtua, jotta voin heti reagoida jos jokin jumppa aiheuttaakin kipeytymistä. Jalan pitäisi mennä koko ajan parempaan suuntaan eli jumpista ei saa kipeytyä, ja varovasti aloitetaan. Käytän sen vielä fasciatsekissä ennen, kalvot etujaloissa vaikuttavat olevan hieman tukossa. Itse olen hieronut nyt noin 2krt/vko, ja kroppa alkaa tuntua lihaksiston puolesta ihan kivalta. Jospa tästä pikkuhiljaa päästään eteenpäin. Kiva, että saa alkaa jumpata, saadaan mukavaa tekemistä.

Tedin kanssa ei mitään uutta taivaan alla. Käydään privaattilenkkejä aika paljon, kun nivelet eivät enää kestä yli 30min lenkkejä. Ajattelin aloittaa Indin kanssa kuntoutuksessa uimisen, ja pojatkin pääsevät sitten kuntouimaan. Se olisi Tedille paras liikuntamuoto. Päätin aloittaa Tedillekin Vetcaren E-vitamiinikuurin. Indin karva ja olemus ovat muuttuneet ruokinnan muutoksen ja kyseisen vitamiinikuurin vuoksi todella paljon parempaan. Tuota vitamiinia voi kyllä suositella, imeytyy ilmeisen hyvin.

Tilannepäivitys

Hitin kanssa olemme käyneet nyt kahdesti kontrollikokeissa. Ensimmäinen CRP kontrolli oli jo muutama päivä sairastumisen jälkeen, ja se oli jo silloin laskenut mittaamattoman suuresta arvoon 63, normaali viite on siis 0-10. Koira ei tuolloin ollut vielä kliinisesti terve, mutta toipui kyllä reilussa viikossa. Viimeisin kontrolli oli tämän viikon maanantaina ja CRP oli 12 eli lähes normaali. Rakko, eturauhanen ja kivekset ultrattiin. Eturauhasessa on 5mm kysta ja vaikka rauhanen oli pienentynyt ja tulehdus parantunut hyvin, suositus oli kastroida koira, ja itse olin näin ajatellutkin tehdä heti, kun koiran kunto sen sallii. Leikkausaika on nyt varattuna 2.11, toivottavasti kaikki menee hyvin.

Indin kanssa kävimme kolmannella ortopedilla. Olka ultrattiin. Hänen mielestään olassa ei näkynyt muutoksia paitsi nivelnesteen määrässä, joka voi olla yhteydessä kortisoniinkin, eikä havainnut koirassa kipua. Antoi Cartrofen injektiokuurin, E-vitamiinikuurin ja kehoitti syöttämään öljylisää, joka meillä tosin olikin jo käytössä.. lisäksi kehoitti aloittamaan liikunnan, joka oli kortisonin jälkeen kielletty, ja liikunta nimenomaan metsässä ja vaihtelevassa maastossa kävellen ja ravaillen. Aloin hetki sitten syöttää kaikille koirille Nutrolinia, koska olen todennut sen Tedin kanssa niin toimivaksi. Tämä onkin mielenkiintoista, kun kaikki lääkärit ovat eri mieltä diagnoosista ja hoidosta. Kipureaktiot olen itse nähnyt ja niiltä en suostu silmiä sulkemaan, vaikka joku lääkäri on eri mieltä koiran tilanteesta kuin minä. Enkä myöskään kuuntele, jos omat kädet tuntee sen mitä lääkäri ei... Mutta en myöskään halua suinpäin lähteä leikkelemään koiraa, joka ei ole ontunut koskaan. En usko, että kukaan voi taata leikkauksenkaan tuovan haluttua lopputulosta, ja jos sille lopulta tarve on, niin sen ehtii tehdä siinä vaiheessa, jos aika ei paranna.

Kävimme pitkät keskustelut koululla koiran tilanteesta, ja tulimme siihen lopputulokseen, että koska viimeisin lääkäri piti koiraa terveenä, ei siellä kovin hälyyttävä tilanne voi olla. Joten järkevästi toteutettua manuaaliterapiaa jatketaan, koska koira silminnähden hyötyy siitä. Lisäksi tuo järkevä liikutus pehmeällä alustalla. Valitettavasti joudun vielä rajoittamaan koiran liikkumista, koska Indin mielestä sillä voisi olla vapaana ollessaan vain yksi vaihde ja se on täysillä. Se myös tekisi mielellään täyskäännöksiä kovassa vauhdissa ja paljon, joka on turhan rasittavaa tässä tilanteessa paraneville kudoksille. Niitä ei nyt haluta. Itse uskon, että lavanalusjänteessä on kyllä vikaa, ja se millä se nyt yritetään kuntoon saada, on aika ja manuaaliterapia. Lähtökohtaisesti puhuttiin vielä puolen vuoden aikajaksosta, joka mentäisiin näin, että kudokset saavat uusiutua rauhassa ja kuten tiedämme, jänteet ovat kaikkein hitaimpia paranemaan. Aika voi olla pidempikin, mutta tuosta nyt lähdetään liikkeelle. Fysioterapiaan ei toistaiseksi lähdetty, koska pystyn tekemään sen itse ohjatusti, kun nykyään on tuo tukiverkosto... tällä hetkellä niveleen tehdään pientä manipulaatiota, ei vielä venytyksiä. Laserhoitoa tehdään myös paljon ja siihen se vastaa hyvin. Välillä on hyviä päiviä ja välillä huonompia, mutta suunta on mielestäni eteenpäin. Liikunta poistaa nestettä ja kudosturvotusta, jota tuppaa kertymään lapojen päälle ja taakse sen vuoksi, ettei se käytä itseään täysin normaalisti. Manipuloimalla ollaan saatu palautettua normaalia asentoa ja liikkuvuutta niveleen. Hidasta hommaa, mutta toivottavasti vielä joku päivä olemme tyytyväisiä lopputulokseen. Teemme yhteistyötä myös kraniosakraaliterapian ja fascioiden osalta Indin luottohierojan kanssa. Tällä hetkellä venytykset ovat liikaa, raajan taaksevienti tuottaa kipua ja vastustelua, mutta manipulaatiota se sietää. Treenejä ei olla nyt edes mietitty, se on jo lottovoitto, että pääsemme liikkumaan. Mennään päivä kerrallaan eikä tavoitteista ei kuitenkaan olla luovuttu, vaikka selvästi meidän matkamme taittuu nyt mutkien kautta hitaammin kuin monella muulla.

Vastoinkäymisiä

Meillä ongelmat ne vaan jatkuvat... kun kaikki koirat ovat kertaalleen sairaana, alkaa uusi kierros koirasta, joka oli jo paranemaan päin.

Hit alkoi maanantaina ontua takajalkaa. Sillä on joskus aiemminkin ollut hetkellisiä ongelmia takajalassa, se on näkynyt äärimmäisen harvoin siten, ettei koira käytä levon jälkeen muutaman askeleen ajan jalkaa. Tiedossa on, että toisessa lonkassa on pientä kulumaa, mutta ei niin isoa, että sen pitäisi aiheuttaa oireita. Ensimmäinen ajatus mulla siis olikin se, että tuo remmilenkillä alkanut ontuma liittyy tuohon. Annoin koiralle kotona kaappiin jäänyttä Previcoxia, jota Hit ei ole saanut ennen.

Kolmantena päivänä ontumasta Hit oli oksentanut työpäivän aikana monta kertaa, jätin tulehduskipulääkkeen siitä eteenpäin antamatta. Kotona ollessani se ei enää oksennellut, mutta tarjosin illalla vain toipuvan koiran ruokaa, jonka söi. Oli selvästi kuitenkin huonovointinen ja kuolasi, joi ja pissasi normaalia enemmän. Seuraavana aamuna mies oli käyttänyt sen pissalla ennen klo 6 aamulla, ja noustessani ylös huomasin, että oli pissannut lattialle, vaikka ulkona käynnistä ei ollut pitkä aika... koira kuitenkin söi ja joi, eikä oksennellut. Illalla sitten tapahtui käänne huonompaan ja koira lopetti syömisen. Varsinaista kuumetta ei kuitenkaan ollut, lämpö 39. Aamulla varasin eläinlääkärin, kun juomisen jälkeen koira oksensi vedenkin ja ruoka ei edelleenkään maistunut. Hit ei ole ikinä nirsoillut tai jättänyt ruokaa syömättä, tiesin että se on todella kipeä. Saatiin onneksi lääkäriaika heti. Koira oli vähän vaisu ja kuolaavainen klinikallakin, myös silmät vuosi. Palpoitaessa ei näyttänyt kipua. Otettiin verikoe ja tulokset puhuivat karua kieltä. TP, GLOB, TBIL, CHOL, CRP, MCHC, WBC, NEU, MONO kaikki yli viitteiden ja RETIC-HGB alle. CRP oli niin korkea, ettei se ollut enää mitattavissa. Lääkäri yllättyi, koska koiran olemus ei antanut ymmärtää sen olevan noin kipeä. Epäilys bakteeri-infektiosta. Jäätiin sitten saman tien klinikalle muutamaksi tunniksi nesteytykseen, missä sai suonensisäistä antibioottia ja pahoinvointilääkettä. Nesteytyksessä koira sai nukuttua ehkä tunnin. Ennen pahoinvointilääkettä oli tosi levoton.

Kun tiputus lopetettiin ja päästiin ulos, koira pissasi ensin ihan normaalisti ja yhtäkkiä pissasuihku muuttui VEREKSI, kuin olisi valtimo viilletty auki. Pissaili kivuliaan oloisesti vielä kun kävelytin sitä, pelkkää verta. Takaisin klinikalle ja eturauhasultraan. Löytyi erittäin laajentunut eturauhanen ja kystonäyte oli lähes kirkas verrattuna valutettuun näytteeseen, joka viittasi veren tulevan eturauhasesta. Lääkärikin oli todella yllättynyt, koska oireet eivät viitanneet eturauhastulehdukseen, vaikka oli ihmetellyt miksi CRP on niin korkea. Palpoitaessa ei näyttänyt minkäänlaista kipureaktiota. Mitään tyypillisiä eturauhasvaivoja ei ole kotona esiintynyt, ei verta pissassa eikä tiputtelua. Lämpö oli klinikalla 39,3 eli ei vielä kuume, joka yleensä näissä vaivoissa nousee. Tarkemmin ajateltuna Hitin ontumakin johtui siis todennäköisesti akuutista eturauhastulehduksesta. Nesteytys olisi tarvittu joka tapauksessa CRP:n ollessa niin hälyyttävä, mutta onneksi oire tuli niin selvästi sen jälkeen esiin. Ensimmäisenä annettu antibiootti ei olisi tehonnut eturauhastulehdukseen, joten se vaihdettiin. Koska kuvioissa on kuitenkin tuo Hitille uusi tulehduskipulääke, ei voitu tietää varmaksi onko se voinut aiheuttaa jotain, sen vuoksi koiralle ei nyt uskallettu antaa tulehduskipulääkettä... sai klinikalla Tardak- pistoksen, jonka pitäisi pienentää eturauhasen kokoa ja toista antibioottia injektiona. Saatiin kotiin antibioottikuuri ja pahoinvoinninestolääkkeet. Maanantaina CRP kontrolli. Kotiin päästyä Hit ei edelleenkään syönyt, mutta illalla alkoi ruoka maistua. Edelleen juo ja pissaa normaalia enemmän. Nyt viikonloppu seurataan, ja jos tulee muutoksia voinnissa, on lähdettävä päivystykseen. Kontrollikäynti eturauhasen suhteen on muutaman viikon päästä, täytyy vielä maanantaina kysellä voisiko kastraation tehdä silloin, jos koira toipuu hyvin. Hit ei killuttimiaan tarvitse, enkä halua, että tämä vaiva enää uusii. Kilpirauhaslääkitys on selvästi myötävaikuttanut sen lipidoon, mutta silti Hit ei todellakaan ole koira, joka olisi koskaan ollut mitenkään erityisen seksuaalinen. Iän puolesta toki alkaa olla riskiryhmässä eturauhasvaivojen suhteen. Tulee viemään paljon aikaa saada se kokonaan kuntoon, kun edelleen toipuu kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja nyt vielä tämä kaiken päälle. Nyt kun vielä itse on oppinut hieman hieromaan huomaan, että sen takapään lihaksisto ei todellakaan ole sitä mitä sen haluan olevan, siinä on edessä vielä kuntoutus. Varmaan tulee ikä vastaan, ennen kuin sen saa fyysisesti hyvään kisakuntoon. Vaikka juuri nyt se on toisarvoista, kunhan vaan saisi koiran terveeksi.

Indi on edelleen levossa. Se on sopeutunut tilanteeseen yllättävän hyvin, ei ole edes rasittava. Päädyin kuitenkin mutkien kautta siihen tulokseen, että käyn vielä kysymässä hoitosuunnitelman osalta ja sen varmistamiseksi, kolmannen mielipiteen kunhan kortisonin vaikutus lakkaa. Kuulin, että PRP hoidoista on hyvää kokemusperäistä tietoa. Tällä hetkellä koira ei käytä itseään edelleenkään normaalisti, koska lapojen päälle selkään kertyy paljon kuonaa, se on siis edelleen kipeä. Tulehdusta  oli alueen jänteissä vähän joka suuntaan jännevamman seurauksena, en usko sen kadonneen tai katoavan niin kauan kun rakenne on epästabiili. Olen itse sitä mieltä, että kipeää koiraa ei voi lähteä fysioterapialla kuntouttamaan. Ensin pitää saada kipu pois, ja nimenomaan hoitaa syytä. Mutta katsotaan mitä se kolmas ortopedi sanoo ja toimitaan sitten sen mukaan, mitä oma intuitio sanoo... Indi kävi tiistaina ranka- ja fasciakäsittelyssä, lukkoja oli paljon ja hoidosta oli iso apu, nyt saan sen pidettyä itse hieromalla paljon paremmin auki ja kuonakertymän määräkin väheni huomattavasti. Jossain kohden Indi näytti siltä kuin se olisi lihonut, mutta se ei ollut läskiä vaan kuonahöttöä. Omat kädet ovat jo sen verran oppineet tuntemaan, että nyt sen erottaa jo selkeästi rasvakudoksesta.

Ei kahta ilman kolmatta... Tedin kanssa taiteillaan kyynären nivelrikon kanssa. Vahva lääkitys (Trocoxil, gabapentin) on purrut, mutta ennen kaikkea se on hyötynyt valtavasti siitä, että pystyn nyt itse hoitamaan sitä usein. Tällä hetkellä se on ontumaton, ja toivon, että suunta jatkuu näin, että kipua saadaan hoidettua. Ainakin olen oppinut sitä hoitamalla todella paljon, koska lähtötilanne oli niin vaikea. Toivotaan, että voidaan kokeilla jossain vaiheessa gabapentiinin vähentämistä tai jopa poisjättämistä, jos tilanne saadaan edistymään sille tasolle. Koirasta luopuminenkin kävi jo isosti mielessä, mutta onneksi apu löytyi toistaiseksi hoidoista. Saa nähdä miten pitkään...

Saisi jo riittää tämä tuuri näiden eläinten kanssa. Toivottavasti se jossain kohtaa kääntyy.

Meillä sairastetaan

Meillä ei ole ollut paljoa päivitettävää viimeisen tokokisan jälkeen. Vain sairastelua sairastelun perään.

Aloitetaan Hitistä. Hitin kanssa kisasimme kesä- ja heinäkuussa rally-tokossa RTK2 koularin pisteillä 86p, 88p 2.sija ja 99p 1.sija. Elokuun lopussa vein sen lääkäriin etujalan ontumisen takia. Koira oli myös lihonut ja tuntui, etten millään saa siltä painoa pois. Painonhallinta on ollut vaikeaa jo useamman vuoden ajan. Hitiltä otettiin kilpirauhasverikokeet ja röntgenkuvia. Selvä vajaatoimintahan sieltä sitten löytyi. Hitille aloitettiin heti lääkitys ja kävimme jo ensimmäisessä kontrollikokeessa, jossa arvot olivat nousseet viitteisiin. Sairaus selittää kyllä sen, miksi Hit ei koskaan kiinnostunut nartuista astumismielessä, ja miksi sen kropan huolto on ollut niin ongelmallista aineenvaihdunnan ongelmien vuoksi. Hitistä on laitettu poikkeuslupahakemus kennelliittoon ja se siirtyy poikkeusluvan myötä automaattisesti EJ-rekisteriin. Kunhan koira toipuu kokonaan, olisi tarkoitus jatkaa ainakin rally-tokon parissa harrastamista.

Indin kanssa meillä on ollut aivan sairaan huono tuuri. Kevään lääkärikäynneistä olenkin jo kirjoittanut aiemmin. Silloin Indillä oli ollut lihaksistossa kiputiloja, joille ei kuitenkaan löytynyt varsinaista selitystä. Parin kuukauden treenitauon jälkeen aloimme varovasti treenit, kun lääkäri oli sitä mieltä, että jumit olivat auenneet hyvin. Ei aikaakaan kun Indin lapa alkoi jumittaa. Ehdimme kisata tokossa VOI1 tuloksen ja agilityssä kaksi starttia, ja sitten koira lopetti pian syömisen. Sitä tutkittiin lääkärissä, ja vasta kolmas lääkäri huomasi valeraskauden, jonka ei pitäisi käytännössä olla edes mahdollista, kun juoksuista oli kulunut niin pitkä aika, reilusti yli 100 päivää. Koira oli sairaslomalla koko tuon ajan, ja ajattelin, että tuo lavan ongelmakin hyötyisi levosta. Sitä pidettiin pitkään ihan perus jumina. Kun sairasloma loppui totesin, ettei jalalla voi kunnolla treenata ja agility pysyi tauolla. Sanottakoon nyt tähän väliin, että Indin kanssa ollaan treenattu monipuolisesti eri lajeja, ja agilityä ei ole tehty kuin kerran viikkoon ja olen muutenkin vahtinut, ettei fyysisesti raskaita treenejä tulisi niin, ettei koira ole palautunut. Lisäksi sitä on säännöllisesti huollettu, se on lämmitelty ja jäähdytelty niin hyvin kuin olen osannut. Tämä ei kuitenkaan estänyt vammautumista. Näin jälkikäteen olen miettinyt, että valeraskaus oli ehkä elimistön tapa reagoida hormonaalisella tasolla kivun aiheuttamaan stressitilanteeseen. Koira on mestari peittämään kipua, Indi ei ole koskaan ontunut, enkä olisi tiennyt mitään asiasta, jos en olisi tarkkailut liikkuvuutta venyttelemällä koiraa silloin tällöin ja huollattamalla koiraa säännöllisesti.

Indin jalka meni valeraskauden sairasloman aikana pahempaan suuntaan ja vein sen Livetiin Saikku-Bäcktrömille. Jalka oli tässä kohtaa niin kipeä, ettei raajan taaksevenytys onnistunut lainkaan, edelleenkään koira ei ontunut. Jalassa todetttiin bicepsjännetulehdus, johon lääkärin suosituksesta laitettiin kortisonia olkaniveleen ja alakiinnityksen seudulle. Lisäksi sain ohjeeksi 2vko lepoa, ja kolmannella viikolla remmiliikuntaa lisäten, jonka jälkeen jalan liikkuvuuden tarkastus kotona. Jalka oli huomattavasti parempi, mutta ei vieläkään kunnossa.

Niinpä lähdimme toiselle lääkäriasemalle olan alueen ultraukseen saadun suosituksen pohjalta (Livetissä ei ollut riittävän tarkkaa ultraa). Palpaatiossa supraspinatusjänteen palpaatio ja venytys kivuton, hauisjänteen venytys erittäin rajoittunut, olan loitonnusta vastustaa. Ultralöydökset: vasemmassa haisjänteessä kohtalaiset tulehdusmuutokset ja kiinnityskohdan lievä tulehdus, subskapularisjänteen kohdalla tiiviyttä, epäilynä vaurioita tällä alueella. Nivelkapselin alue lievästi paksuuntunut, nivelnesteen määrä lisääntynyt. Epäilynä olkanivelen sisäpinnalla vaurioita: mediaalinen glenohumeraaliligamentti, subskapulariksen jänne, nivelkapseli. Suosituksena olkanivelen tähystys 1200e, hoitona vaurioiden mukaan prp-hoito+kantasoluhoito 2000e tai pelkkä prp 700e, hobbles tuki noin 300-400e, ja lääkekulut päälle. Alettiin puhua lähes neljän tuhannen euron operaatiosta, koiralle joka ei ole koskaan ontunut.

Shokissa varasin leikkausajan, jonka peruin heti seuraavana päivänä. Mun oli saatava toinen mielipide ennen massiivisiin toimenpiteisiin ryhtymistä. Kyselin tutuilta ja päädyin lopulta vahvan suosituksen ja hyvien perusteluiden ja kokemuksien perusteella YESille Pauli Keräselle. Saatiin peruutusaika nopealla aikataululla. Koira tutkittiin perusteellisesti teettämättä kuitenkaan tarpeettomia tutkimuksia. Ortopedisessa tutkimuksessa olkanivelen koukistuksessa  hauisjänteen yläkiinnitystä aristi, samoin olkanivelen loitonnusta ja mediaalipuolen painelua. Nivelessä on väljyyttä, mutta ei niin paljoa, että glenohumeraaliligamentti olisi ainakaan kokonaan rikki, silloin loitonnuskulma olisi huomattavasti isompi ja leikkaushoito välitön. Diagnoosi oli: 1. bicepsjännetulehdus ja 2. subskalpulaarisjänteen vamma. Keskustelimme ennusteesta ja toisella klinikalla saamistani hoitosuosituksista. YESillä ei tehdä kantasolu- eikä PRP hoitoja, koska tieteellistä näyttöä niiden toimivuudesta ei ole. Yliopistomaailmassa tälle lienee painavat perustelut.

Joka tapauksessa tämän tyyppinen vamma uusiutuu herkästi. Hyppääminen on kokonaan kiellettyä ainakin vuoden ajan, ihan arkiaskareissakin. Lääkäri suositteli uusimaan kortisoni injektion olkaniveleen, koska edellisellä injektiolla oli positiivinen vaste. Siihen yhdistettynä täyslepo, eli lenkkeillä ei saa ollenkaan seuraavaan neljään viikkoon. Sen jälkeen käymme YESillä fysioterapiassa ja jos koira on silloin edelleen liian kipeä aloittamaan fysioterapian, menemme uudestaan lääkärille. Silloin keskustelemme tähystysleikkauksesta, mutta perinteisestä tavasta yrittää korjata vaurioituneita rakenteita. En usko, että on järkeä maksaa monta tuhatta euroa kantasoluhoidosta, josta ei ole mitään takeita ja vamman uusimisriski on joka tapauksessa korkea hoidosta huolimatta, vaikka tätä mulle ei ensimmäisen hoitosuosituksen antaneella klinikalla mainittukaan... Pitää luottaa omaan intuitioon. Totta kai olka leikataan jos tarve vaatii. Tekisin koirani eteen mitä vain ja maksaisin mitä tahansa, jos varma hoitokeino olisi olemassa...

 Ensisijainen asia on nyt saada kipu lievemmäksi, jotta fysioterapian aloitusta voidaan kokeilla. Sen jälkeen etenemme täysin niiden ohjeiden mukaan, ja kaikki liikunnan lisääminen ja jumpat tehdään ohjeistettuna. Tulehduskipulääkkeitä ei nyt käytetä, koska ne eivät sovi kortisonin kanssa ja toisekseen ne eivät ole riittävän tehokkaita kivun lievittäjiä Indin kaltaisessa tilanteessa. Nyt vain odottelemme neljän viikon kuluvan, jotta voimme fyssarilla arvioida tilanteen jatkosta. Toiminnallinen fysioterapia on tärkeää kompensaatiokipujen poistamiseksi, ja hyvä tukilihaksisto pitäisi saada myös rakennettua... Indillä on ollut niin paljon sairaslomia, että varsinkin tämän jakson jälkeen kunto tulee olemaan aivan olematon.

Pahalta tuntuu edes miettiä tulevaa. Se tunne, kun käsissä on lupaava nuori koira, jonka kanssa on ilo harrastaa ja hyvät pohjat tehty neljään lajiin, ja sitten kaikki päättyy jälleen kerran kuin seinään, eikä tietoa ole, kuinka lopullisesti. Indin oireilu alkoi niin äkillisesti, että todennäköisesti taustalla on kertaluontaisempi trauma. Mikrorevähtymiä on voinut tulla rasituksesta (agilityn kepit) ja jopa vapaana rällätessä, Indillähän on aika kuluttava tapa juosta lenkillä 50-100m päähän ja tehdä täyskäännös ja juosta takaisin. Tuota rallia se sitten vetää pitkin lenkkiä. Bicepsjännetulehdus on kehittynyt  subskapularisjännevamman aiheuttaman kivun vuoksi virheellisen rasituksen seurauksena.

Omistajan näkökulmasta on myös todella sekavaa, kun hoitosuositukset vaihtelee laidasta laitaan. Ketä kuuntelen, ja kehen uskoa. Toinen suosittaa fysioterapiaa ja toinen jotain muuta, ja aina löytyy joku, jonka mielestä juuri se käyttämäsi lääkäri tai fyssari ei ole ammattitaitoinen. Tämä on vielä jotenkin niin henkilökohtainen asia, kun kyseessä on oma rakas lemmikki, että kaikki kyseenalaistukset myös ottaa henkilökohtaisesti, vaikka ei pitäisi.

Meillä edetään epätiedon aikaa. Toivon todella, että koira kuntoutuu niin hyvin, että pystymme vielä harrastamaan edes tokoa ja paimennusta. Agilityä tuskin uskallan enää koskaan harrastaa, kun järkevästi treenattu, hyvin huollettu, lämmitelty ja jäähdyteltykään koira ei tunnu sitä kestävän. Pk-haku on ollut meille se sydämen laji, aika näyttää joudummeko nekin haaveet hautaaman, onko riski hyppyjen osalta liian iso. Ja miten Indi ylipäätään kuntoutuu, kun nyt se ei kestä edes oloneuvoksena kipeytymättä. Onhan niitä onneksi muitakin lajeja näiden lisäksi, kuten rally-toko ja FH- jälki, jos treenipaikkoja löytyisi... mutta mietitään harrastamista sitten myöhemmin. Ensin koira on saatava kuntoon ja keskittyminen tulee olemaan kuntoutumisessa pitkän aikaa. Onneksi Indillä on hovihoitaja kotonakin, koska aloitin itse koirahierojan opinnot. Tulen päivittämään Indin kuntoutumisen edistymistä, fysioterapia- ja lääkärikäyntejä, sekä kuntoutuksen käänteitä blogiimme jo senkin vuoksi, että yritin itse etsiä omistajien kirjoittamia kokemuksia subskapularisjännevammasta kuntoutumisesta ja hoidosta, mutta en oikeastaan löytänyt siihen liittyviä kertomuksia blogeista. Tämä olkoon sellainen.

Massiivisen kuntoutusprojektin ymmärtää vasta, kun se osuu omalle kohdalle. Tulen oppimaan tästä paljon, vaikka tämä projekti osuikin ihan liian lähelle. Elämä jatkuu kuitenkin ja tulen pitämään huolen siitä, että Indi saa parasta mahdollista hoitoa.

Voittajaluokan debyytti ja revanssi

Indin voittajaluokan tokokoe koitti viimein. Koe oli Varkaudessa ja tuomarina toimi Riikka Pulliainen.

Indillä oli ennen koetta seuruusta istuminen hetken aikaa hukassa, samoin metallinouto hieman takkusi. Uskoin sen suoriutuvan kokeesta kuitenkin hyvin. Kisapäivästä tuli varsin kuuma, siihen nähden koira teki parhaansa. Yllätyskin kuitenkin mahtui mukaan, koska Indi nollasi pitkään varmana pysyneen liikkeen, tunnarin. Tähän kokeeseen oli ladattu kaikki energia ja olin ajatellut, että pääsisimme vihdoin keskittymään täysillä EVL:ään kokeen jälkeen. Tulos ei kuitenkaan riittänyt luokkavaihtoon, joten pettymys oli aivan valtava. En ollut pettynyt koiraan enkä itseeni, vaan siihen että koin, että emme pääse etenemään ennen kuin voittajaluokka on taputeltu. Liikkeet oli jaettu osiin: ensin paikallaolo, sitten ruutu, luoksetulo, L-liike ja seuruu. Toisessa setissä kaukot, tunnari, hyppy ja ohjattu.

Numeroita saatiin seuraavasti:
Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen: 8 (oli ihan hyvä seuruu, joku istuminen ehkä vino).
Istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9,5
Luoksetulo: 10
Ruutu: 8 (hiljensi liian aikaisin, en voinut pysäyttää seisomaan, koska epäilin jäävän ruudun ulkopuolelle -> menikin keskelle ja pysähtyi itse oikeaan kohtaan)
Ohjattu nouto, oikea: 7 (pientä nykimistä ennen noutoon lähtöä, en tiedä miksi niin huonot pisteet)
Tunnari: 0 (meni ihan nätisti kapuloille, työskenteli, mutta nappasi oman jälkeisen viereisen)
Kaukot: 7 (i-s-m-s-i-m, teki kaksi väärää vaihtoa menemällä maahan, jotka kyllä korjasi)
Metallihyppynouto: 9 (vähän vahaa perusasento)
Kokonaisvaikutus: 10
Yhteensä 240,5p, 2-tulos

Analysoin kokeen jälkeen nollattua tunnaria, ja tulin siihen tulokseen, että loppupäässä pidetty liike, helle ja kaukokäskyjenkin sekoilu vaikuttivat siihen. Ennen kaikkea pidin asiaa lähinnä vahinkona, jonka vuoksi tulinkin siihen lopputulokseen, että yritän saada uuden koepaikan mahdollisimman pian. Muuramen tokokokeessa oli äkkilähtöpaikkoja vapaana, ja päätin ottaa riskin ja käydä katsomassa, miten koe sujuisi. Kokeiden välissä oli vain yksi päivä, joten välipäivänä käytiin vain tekemässä lyhyt motivaatiotreeni. Koira oli aivan varmasti väsynytkin, joten siihen nähden se suoriutui uudesta kokeesta todella hyvin. Tuomarina oli Heli Herranen. Paikallaolo tehtiin ensin ja sen jälkeen kaikki liikkeet yhteen putkeen: luoksetulo, L-kävely, ohjattu nouto, seuraaminen, kauko-ohjaus, tunnari, metallihyppynouto, ruutu. Pisteitä saimme seuraavasti:

Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen: 9 (kivan oloinen, joku perusasento oli vino)
Istuminen ja seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Luoksetulo ja pysäytys seisomaan: 9 (ekan pätkän olisi saanut tulla lujempaa)
Ruutu: 9,5 (hidasti hieman liian aikaisin)
Ohjattu noutaminen: 9,5 (sivulle siirtymä hieman vajaa)
Tunnari: 9,5 (pyöräytti tikkua kerran suussa, eteen hieman vinosti)
Kaukot: 9 (s-i-m-i-s-m, teki juuri niin kuin on opetettu, eli pientä liikkumista jossain vaihdossa)
Metallihyppynouto: 8 (kieri pahasti vinoon, annoin paluuhypyssä käsimerkin varmistaakseni, että ei kierrä, kun ei vielä osaa kunnolla näin vinoja heittoja)
Kokonaisvaikutus: 9,5
Yhteensä 296,5p ja 1-tulos, KP ja voitto.
Tuomari kehui kovasti koiraa ja sanoi, että vaikka se liikkeiden välillä innostuu valtavasti, saan sen tosi hyvin hanskaan liikkeisiin. Ja tykkäsi ettei näkynyt ollenkaan silmillä kiinni jäämistä esim noudoissa. Lisäksi tuomarin mielestä hyppynouto oli hyvin pelattu. Innostin koiraa tarkoituksella ihan reilusti, jotta se väsymyksestä huolimatta suorittaisi kaikki liikkeet hyvässä vireessä. En itse seurannut pisteitä ollenkaan, joten kokonaispistemäärä tuli todella yllätyksenä. Kisa meni superhyvin.

Huomiota pitää nyt kiinnittää noihin vinoihin istumisiin, vajaisiin edestä sivulle siirtymisiin ja vinoihin luovutuksiin. Ei me noita liikkeiden lopetuksia olla juuri treenattukaan viime aikoina. Ruutuun pitää tehdä läpijuoksuja palkalle. Tunnariin muutan hieman treenejä, lisätään vaihtelevuutta ja haasteita siihen. Lisäksi pitää muuttaa kaukokäskyjen seisomisen käsimerkki kahden käden käsimerkistä yhden käden merkiksi. Lauantain sekoilu kaukoissa johtui mielestäni koiralle epäselvistä käsimerkeistä, kun olen käyttänyt sekä seisomiseen että maahanmenoon kahta kättä.

Treeneissä keskitytään motivoiviin treeneihin ja aletaan opetella EVL liikkeiden puuttuvia osia, kuten tyhjään menoa ja merkille lähetystä. Yritetään edetä mahdollisimman pian kisoihin asti.

Indin kanssa käytiin Reija Niemisen hakukurssi, ja sieltä saatiin hyvin suuntaa siihen, miten hakutreenejä aletaan viemään eteenpäin. Olemme vielä menossa Reijan esinekoulutukseen yhtenä päivänä heinäkuussa. Kunhan toko saadaan kokonaan pois alta, alkaa olla aikaa panostaa enemmän tähän pk- puoleen.

Agilityssäkin ehdittiin ottaa ensimmäiset kisastartit 21.5. Agilityrata oli ensin. Heti alussa oli hieman huonoa ohjaamista, koira valui vähän väärälle puolelle hyppyä eli kielto, ja heittäessäni sen takaakiertoon siitä huonosta kulmasta, tuli vielä rima alas. Lisäksi vielä viimeisestä esteestä vauhdilla ohi, joten virhepisteitä kertyi 15. Kepit ja kontaktit olivat hienot. Aika -10,93s ja 3.sija. Hyppäriltä loistava HYL, valui muurin taakse ja hyppäsi esteen väärään suuntaan. Enempää ei olla viitsitty kisata, kun säästelin koiraa tokokisaa varten. Etupäässä on ollut pientä jumia, joten en halunnut riskeerata. Nyt onneksi agility jäikin kesätauolle koko heinäkuuksi, joten koira saa palautua ja saadaan rauhassa hoitaa jumit kuntoon.

RTK1 Hit ja Indin treenit

Kävimme Hitin kanssa rally-tokokisoissa 5.5 ja 6.5.

5.5 Kisoissa tuli vähän säätöä, kun edellinen koira pissasi kyltille ja rataa siirrettiin hieman. Se ei onneksi vaikuttanut meidän suoritukseen mitenkään, Hit teki hyvän radan ja sai 99p. 1 piste lähti maalissa pienestä kontrollivirheestä, todennäköisesti vapautin koiran hieman liian aikaisin. Kommenttina luki: Mahtava takapään käyttö, kaunis täsmällinen ohjaus.

6.5 Kisat menivät vielä paremmin, saatiin täydet pisteet ja voitettiin nopeimmalla radalla, joten Hit sai RTK1 koularin ja siirron avoimeen luokkaan.

Valitettavasti kotona heti kisan jälkeen Hit oli vapaana ollessaan loukannut etujalkansa ja ontui sitä muutaman päivän.. joten seuraavat kisat menevät varmaankin kesäkuun loppuun. Maanantaina mennään hierojalle katsomaan tilanne.

Indin kanssa ollaan nyt haamuja tuulessa hakukurssilla. Kurssi alkoi luennolla, ja treenejä tulee olemaan neljät. Kaksi niistä on jo käytynä. Hyviä neuvoja ollaan saatu ja treenit ovatkin menneet tosi hyvin. Ilmaisuja pitäisi alkaa rakentaa kentällä, kunhan ehditään.

Tokossa ollaan käyty ulkopuolisilla kouluttajilla, tänään katsottiin Maaritin yksityisvalmennuksessa kaukokäskyjä, tunnaria ja luoksetulon stoppia. Muut liikkeet ollaan saatu aika hyvälle mallille, mutta kaukokäskyissä oli ongelmia, joiden vuoksi pyysin Maaritilta apua. Saatiin taas uusia työkaluja tekniikan ja mielentilan parantamiseen, uskoisin että näillä päästään aika kivasti eteenpäin. Indi menee kokeeseen 16.6.

Agilitytreenit ovat menneet kivasti ja tänään käytiin myös epiksissä pyörähtämässä. Kisaavien radalta ja mölliradalta yksi kielto kummastakin. Toisen startin sai valita kilpailuluokakseen joten kilpailimme kisaavissa. Indi voitti. Hieman tarkemmin saisin itse ohjata loppuun asti, niin vältytään noilta kielloilta. Aksaradalla tahmaili keinun jälkeen puomilla, eli keinu-puomi erottelua pitää vielä tehdä. Muuten meni niin kivasti, että voi sen jo startteihin ilmoittaa. Aloitetaan varmaan 21.5 viralliset kisat.
Episradat löytyy youtubesta:
https://www.youtube.com/watch?v=TYk6_B41h0o
https://www.youtube.com/watch?v=NDaEpAsjofM