Hitin kanssa on myös ollut huonoa tuuria. Se oli saanut pienen lasinsirun tassuunsa. Hoito ei mennyt oppikirjan mukaan, puolisoni vei sen eräälle klinikalle ja aikaa varatessani jo sanoin, että olen melko varma, että tassussa on lasia. No koira lähetettiin kotiin ilman hoitoa, kommentilla: seuraillaan. Ihan käsittämätöntä, töistä kotiin tullessani koira oli ihan kolmijalkainen. Onneksi saatiin heti seuraavalle aamulle aika toiselle klinikalle. Siellä rauhoitettiin, varpaan anturaa avattiin ja pieni lasinsiru saatiin poistettua. Oli ollut todella hankalassa paikassa ja syvällä. Onneksi löytyi... Kiitos Päijät-Hämeen Eläinlääkäriasemalle, että päästiin nopeasti hoitoon, vaikka ei olisi ollut vapaita aikojakaan. Ontuminen loppui melko nopeasti leikkauksen jälkeen ja sai antibiootti- ja kipulääkekuurin. Toimenpiteestä on nyt muutama viikko ja ihan tuskaisen hitaasti se paranee. Tassua pitää sitoa ja ulkona on käytettävä tossua. Todettiin myös, että pakko rajoittaa lenkkireittejä, kun tassua ei vaan saatu millään pysymään kuivana vaikka yritettiin tossun allekin viritellä kaikenlaista veden kestävää. Nuo rukan pitkävartiset tossut ovat olleet parhaimmat, mutta niistäkin menee kosteus läpi. Treenata ei pysty ollenkaan koska tassu ei kestä yhtään revittelyä, eli tässä ollaan nyt aika pitkällä saikulla.
Eikä Indikään vaivoilta ole säästynyt. Sille kävi pari kuukautta sitten renkaan kanssa arviointivirhe ja kolautti itsensä aika pahasti renkaan kehikkoon. Ei heti näkynyt mitään, mutta muutama viikko tuon jälkeen huomattiin aksassa, että koira ei ollut yhtä ketterä kuin yleensä, kun tehtiin kontaktien alastuloja. Hierojalla sitten todettiin, että oli mennyt tällistä jumiin ja käytiin samaan syssyyn osteopaatillakin. Pidettiin pari viikkoa taukoa kaikesta harrastamisesta, että sai kunnolla lepoa ja hoidot paremmin perille. Nyt on taas ihan kunnossa.
Nuorten kisavalmennuskurssi tuli päätökseen. Parilla vikalla kerralla keskityttiin ratkomaan noutoja Indin kanssa, sillähän on ollut hieman löysä ote ja kapulan palautuksia eteen ei olla tehty tasamaalla ollenkaan, koska vauhti hidastuu niissä liikaa. Tokavikalla kerralla tehtiin pitoharjoituksia ja vikalla kerralla puitiin asiaa, ja todettiin siinä sitten muutaman kokeilun kautta, että niitä ei kannata tällä koiralla oikeastaan treenata. Saatiin noilla kerroilla kotiläksyksi vahvistaa taistelutahtoa apparin kanssa ja sitä kautta hakea se tiukka ote sille, eli ensin taisteluttaa patukkaan, sitten keppiin ja lopulta kapulaan. Tätä tulen tarvitsemaan myös aikanaan 2kg kapulan kanssa. Tällä hetkellä ollaan treenattu Raddogin puisella keskiöllä, missä on narut kiinni. Se on ollut tosi hyvä, ja koira todella taistelee siitä ja puree tiukasti siihen. Tykkää siitä nyt jopa enemmän kuin tavallisesta patukasta... Tässä nyt tietysti pitää painottaa sitä, että menetelmä toimii meillä, kun koira-ohjaajasuhde on kunnossa ja hallinnassa ei ole eikä tule olemaan ongelmia. Ei siis sovi kaikille. Tässä ollaan nyt päästy etenemään siihen, että voin ottaa sille noita kepin tuonteja eteen apparin kanssa ja vauhti on ollut hyvä. Sitten kun toimii tuolla keskiöllä kaikki kuten haluan, niin voidaan vaihtaa taas kapulaan ja alkaa leikittää sillä. Palattiin siis noudoissa tosi paljon taaksepäin ja nyt tehdään hommaa vähän eri tavalla, että saadaan kaikki osat hiottua.
Muilta osin tottis on hyvällä mallilla. Luoksetulon eteentulotkin korjaantui tosi helpolla ja nyt olen tyytyväinen siihen. Edestä sivulle siirtymiä kiertäen ollaan tehty, ja nyt aloitettiin saksalaista täyskäännöstä myös.
Tokon saralla ollaan saatu peruuttaminen huimasti eteenpäin. Askelsiirtymiä ollaan hinkattu ja niissä Indillä on taipumusta vähän nojailla perusasennossa, joten olen vaatinut sitä irrottautumaan jalasta ja merkannut naksuttimella kun on hyvä. Ruutu kosketusalustalla on alkanut sujua. Merkin kierto osoittautui hankalaksi, koska Indillä ei ollut mitään logiikkaa kiertosuunnan kanssa. Se ei ilmeisesti ole niin toispuoleinen kuin mitä koirat yleensä on. Menovauhti oli hitaampi kuin paluu, ja se flänkkäsi merkin takana. Tähän saatiin onneksi hyvät neuvot nuorten tokoringin treeneissä. Kaukokäskyjä ollaan hinkattu kotona ja yhä edelleen keskitytään pelkästään vaihtojen tekniikkaan, ohjaten. Seiso-istu on kaikkein vaikein. Jotain pientä edistymistä on kuitenkin jo havaittavissa, vaatii vaan ihan sikana toistoja että saa nuo sen lihasmuistiin ja tuollaisen sohlon keskittymään 100% niihin. Sivulla ollessa käsitargetti on mennyt oppiin ihan hyvin. Se on ihan näppärä ryhmäpaikallaolojen odotteluissa sun muussa. Koko ajan edistyy, mutta paljon tässä pitää vielä duunia painaa.
Aksassa kepit on jo tosi hyvällä mallilla. Samoin ollaan päästy tekemään kokonaista puomia ja nyt siihen hiljalleen ketjutetaan esteitä. A- on myös hyvällä mallilla. Keinu on eniten kesken ja rengas myös. Rataa ja ohjauksia voi kuitenkin jo treenata aika kivasti.
Paimennuksessa ollaan päästy ulos treenaamaan. Tällä viikolla tehtiin ensimmäinen hakukaaritreeni. Paljon tarvitaan vielä itsevarmuutta tolppaihmisen jalkoihin liimautuneiden lampaiden irti puskemiseen. Ja karkaavien lampaiden pysäyttämiseen, jää liikaa kyselemään multa toimintaohjeita ja menee epävarmaksi. Mutta todella hyvin tottelee käskyjä myös kaukana, kun ekassa treenissä jo kokeiltiin lähettää 100 metrin matkalta. On se vaan hämmentävää miten luontaisesti nuo hakukaaretkin tulee tuollaisella koiralla. Tässä vähän mietiskeltiin, jos lähtisi jo vappukisoihin kokeilemaan. Ehditään pitää vielä muutamat hakukaari- ja häkityssulkeiset. Varmuutta ei tietenkään vielä tekemisessä ole näin vähäisillä toistomäärillä, mutta luotan siihen, että Indi tuskin sikailee noilla kaarilla mitään hävyyttömyyksiä. Lampaat nyt voi karata kokeneemmiltakin, ja ylläreitä voi aina tulla kun on niin monta liikkuvaa osaa. Luulisin, että ykkösissäkin haetaan kuitenkin nimenomaan sitä kokemusta, ja tuo kisakin pidetään tutussa paikassa.
Hakukausikin saatiin korkattua viikko sitten. Tänään oli myös treenit. Talven halli-ilmaisut näyttää tehneen hyvää, paljon on tullut haukkuun itsevarmuutta. Ukot on jo kunnolla piiloissa, tosin etäisyys ei vielä ole täyttä 50m ettei tehdä liian vaikeaa ja olen näyttänyt haamut vielä tähän alkuun, kun nyt nimenomaan pyritään vahvistamaan haukkua erilaisilla piiloilla. Vaikuttaa kuitenkin hyvältä, varmaan kesän mittaan päästään opettelemaan jo ihan kunnolla laatikkopistojakin ja sitten hiljalleen myös tyhjiä. Vauhtia ja intoa piisaa, ja käyttäytyy kuitenkin hyvin. Tuli sellainen fiilis, että ensi vuonna taidetaan päästä kisoihin tässäkin lajissa. Pitää alkaa esineruutuakin treenailemaan taas. Nyt alkaa metsät olla jo lähes kokonaan sulat, joten voisi alkaa jälkiäkin talloskella. Niitä voi Hitinkin kanssa tehdä, kunhan haava hieman vielä paranee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti