Kikkailua

Yhtä ja toista kuuluupi.

Indin kanssa käytiin taas tottisepiksissä viime perjantaina. Indi oli ekana paikallaolossa. Kaikki odottelut, paikkikseen viemiset ja sieltä pois hakeminen meni tosi hyvin, koira oli aktiivinen ja iloinen. Omalle vuorolle lähtiessä odotti hyvin aktiivisena ja kontaktissa, mutta tuomarin aloituslupaan reagoi käymällä maassa ennen kuin annoin seuraamiskäskyn. Tästä pieni bortsuneiti sitten ahdistui. Kontakti pysyi kaavion ajan jne, mutta en tykkää tuollaisesta seuraamisesta, kun koira tuntuu jalkaa vasten erilaiselta kuin oikeasti aktiivisena ollessaan. Luoksetulo on kyllä meidän bravuuri, tosi näyttävä. Treenasin vielä "kokeen" jälkeen noutoa ja eteenmenon, sitten oli ihan normaali oma itsensä. Noita koemaisia treenejä olisi ollut vielä yksi jäljellä, mutta siihen ei osallistuta. Keskityn nyt hetkeksi tekemään pelkästään nostattavia, nopeita ja hauskoja treenejä ja opetan vietin noston käskystä, että voin sitä tarvittaessa käyttää, jos koira vetää itsensä omaan kuplaan. Ehdottomasti parasta oli kuitenkin se, että sirun luenta onnistui tuomarin toimesta ilman mitään ongelmia. Vielä talvella Indi pelkäsi samaa miestä ja -tilannetta niin paljon, että yritti purra sirunlukijaa. Noita on treenattu aika paljon ja käsikosketuksen opettaminen on auttanut tarkastuksissa, pääkin tietty kasvanut. Tuli ainakin sellainen olo, että voin taas itse luottaa koiraan ilman kuumotuksia paskahalvauksista. :) BH koekin on jo katsottu, käydään tekemässä se seuraavaksi alta pois...

Pieni videokooste treenistä löytyy https://www.youtube.com/watch?v=jsGjDulfWSY&t=49s

Haku on aiheuttanut nyt vähän harmaita hiuksia. Meillä oli peräkkäin monta täydellisyyttä hipovaa treeniä. Indillä käytettiin useampi treeni erilaisia apuja sekä suorien että laatikkopistojen hiomiseksi. Katsoin meidän treenivihkosta, niin oli ehtinyt tulla 5 treeniä, joissa yli 50% pistoista oli jonkin avun kanssa. No nyt kahtena viimeisenä treeninä on sitten käynyt niin, että koira tekee hyvän piston valmiille maalimiehelle, mutta tyhjistä pistoista se on sitä mieltä, että ei tarvi mennä. Saattaa edetä 10 metriä ja pysähtyä tai ottaa poikkitallauksen, ja kun en anna ottaa, niin sitten se vaan pysähtelee. Olen lähettänyt sen aina siitä kohdasta syvemmälle, mihin stoppaa. Onneksi se on tyhjän jälkeen tehnyt tuota joillain löydöilläkin, niin olen voinut viedä sen melkein piilolle asti, ja koira on huomannut, että kyllä sinne kannattaa mennä... Malttia en ole menettänyt, vaan ihan nätisti ohjannut. Mietin syitä tähän käytökseen, ja tuumasin sitten, että: A. Se on nyt epävarma koska odottaa niitä apuja. B. Minulla on liikaa auktoriteettia plus luultavasti koira lukee jostain ohjaajan käytöksestä, että ohjaaja tietää, että siellä ei ole ukkoa. C. Koska nartut... Maalimiesmotivaatiosta en usko, eikä treenikaveritkaan uskoneet, olevan kiinni. Tässä nyt sitten treenataan taas tovi ilman apuja. Ja risteily täytyy opettaa myös. On tää kyllä yhtä kikkailua. Jotain kun saa kuntoon, niin toisaalla taannutaan. Onneksi ei ole rullakoira, niin ei noissa tilanteissa vahingossakaan opi valeita. Treenit jatkuu...

Paimennuksessa käytiin kokeilemassa Liedossa yhdellä päivällä ykkösten rataa. Hakukaarelle oli melkeinpä pakko lähettää oikealle, kun lampailla oli kova veto vasemmalle. Jouduttiin odottamaan vuoroa siinä tuomarin vieressä vielä ylimääräistä, kun ensimmäinen meille tuotu ryhmä juoksi pitkin peltoa eikä asettunut ollenkaan, joten lauma vaihdettiin. Keskellä peltoa oli vanhoja paskakasoja, jotka katkaisivat näköyhteyden. Siihen Indi sitten pysähtyi kun näköyhteys katkesi, kiersi sitten kasan eteen ja kesti aikansa, että näki taas lampaat. Ei kuitenkaan suostunut tekemään oikeaa kaarta loppuun, vaan leikkasi vasemman kautta. Poispäinajo oli kiemurtelua ja ekan portin jälkeen kuljetuksissa leikkasi ainakin kerran. Toisen portin jälkeen toisen kerran, siinä kohden en enää jaksanut välittää, kun lampaat lähti juoksemaan ja koira lähti väärälle flänkille. Ajattelin, että olkoot. Häkitys meni hyvin, mutta häkistä poisottoon loppui sitten pisteet. Laitoin koiran häkin takaosaan maahan, yksi iso uuhi kääntyi vasten ja koira menetti siinä voimaa. Ei uskaltanut purra, yritin toista kauttakin antaa koittaa puskea niitä irti, mutta lampaat oli junttautuneet häkin reunaa vasten. Kannustuksesta yritti vähän käydä nappaamassa ilmaa kääntyneen lampaan edessä, mutta lammas huomasi tilaisuutensa tulleen. Niinpä sitten lopulta menin häkkiin auttamaan koiran tuon jukuri-uuhen ja aidan väliin. Nuori koira, eikä vielä ole tarpeeksi itsevarmuutta tuollaisiin tilanteisiin. Lisäksi tuo oli ensimmäinen kerta vieraassa paikassa ja vierailla lampailla. Pisteitä tais kertyä hurjat 16.  Opettavainen kokemus kuitenkin. Kotimatkalla pähkäilin, että jätetään väliin ne kisat, mitä olin aiemmin suunnitellut. Kumpikaan meistä ei osaa poispäinajoa suoraan, hakukaaret tarvitsevat varmuutta, suuntakäskyissä koira tekee virheitä ja itsevarmuuttakin tarvitaan vielä. Joten mieluummin keskitytään nyt vaan treenaamaan ja käydään kisoissa vaan talkoilemassa ja hakemassa kokemusta sitä kautta. Jatketaan kisaamista sitten, kun varmuutta on tullut lisää. Onhan se tämän vuoden kisatavoite paimennuksessa jo saavutettu.

Kasvattipäivillä Indi pääsi kokeilemaan nautapaimennusta. Ihan lupaavalta vaikutti, vaikka aluksi jännitti. Niille kyllä uskallettiin sanoa, varmaan liinastakin sai tukea. Tekee ihan hyvää sen itsevarmuudelle.

Tokoa ollaan treenattu myös aktiivisesti, mutta nyt tuon tunnetilatreenin ajaksi vähennän sitäkin ja mietin tarkemmin mitä treenataan ja miten paljon. Lähinnä ollaan keskitytty tiettyihin liikkeisiin. Ruutu on sujunut aika hyvin, samoin merkin kierto. Tosin erottelutreenissä saattaa välillä kiertokäskyllä hakea ruutuun. Varmuutta siis tarvitaan vielä. Noutokin on edistynyt aika kivasti. Vauhtiin olen tyytyväinen. Tällä hetkellä keskitytään pelkästään palautuksen ja kapulaan tarttumisen hiomiseen. Luovutuksen puruotekin on mennyt eteenpäin 650g kapulalla. Täytyy treenata sitä vielä tasapainokapulalla, kun sitä pitää oikeasti purra, että se pysyy suussa (laipat eri painoiset).
Jääviä olen tehnyt nyt vain merkin kiertojen tai namialustalta takaisin kutsujen yhteydessä. Istumiseen tarvitsee käsimerkin, mutta tekee kyllä tosi täpäkät ja hienot stopit. Tällä hetkellä en viitsi treenata niitä seuraamisessa ollenkaan, kun keskitytään nyt siihen fiilikseen ja siihen ei oikein vääristä asennoista nillittäminen sovi. Haetaan tuota käskyjen erottelua ja varmuutta muissa yhteyksissä sillä välin. Uskon, että hyödytään siitä, jos koira osaa suorittaa kaikki jäävät eri sijainneista ohjaajaan nähden ja eri nopeuksista.

Hitin kanssa jäljestelyt jatkuu. Se kulkee metsässäkin aika maavainuisesti ja hi-taas-ti, ettei vaan jää ruokaa mihinkään. Musta tuntuu, että Hitin kanssa voisi ehkä ensi vuonna ajatella JK1 ja JK2. Janan opettaminen jää ensi vuoteen. Voittajaan en usko, että tulee vauhti riittämään ja tuleehan sillä jossain vaiheessa ikäkin jo vastaan, mutta peltojäljelle voisi myös ajatella. Jos saan siitä varman jäljestäjän niin tyyli sopii paremmin pellolle kuin metsään. Tässä nyt edelleen vähennellään ruokaa jäljeltä ja silleen, aika alkuvaiheessa vielä ollaan.

Tedille ei kuulu hyvää. Sillä loppui juuri ab- kuuri, kun korvassa ollut reikä tulehtui. Rimadyliä on tarvittu myös lähes päivittäin nivelvaivoihin ja sovittiin lääkärin kanssa, että kokeillaan nyt seuraavaksi Trocoxilia. Toivottavasti se ja cartrofen auttaa, gabapentiiniä ei lääkäri suostunut vielä kirjoittamaan... sitä voisi myös vielä kokeilla, jos ei nuo kaksi edellä mainittua auta.. aloitetaan nyt näistä helpoista ratkaisuista, katsotaan saadaanko niistä apua vai pitääkö alkaa miettiä raskaampia päätöksiä.