Indin kuulumiset ja Hit rally-kisoissa

Indi kävi lääkärissä ja lihakset olivat hyvässä kunnossa, eli saatiin alkaa liikuttaa rajoituksetta ja treenata täysipainoisesti. Siltä kuvattiin ja tarkastettiin vielä hampaat sekä kaularanka kallonpohjan jumittumisen ja poskessa olleen kipupisteen vuoksi. Parissa hampaassa pieni lohkeama, mutta ei mitään toimenpiteitä edellyttäviä. Oireet johtuvat siis pehmytkudoksista. Takaosa oli lääkärinkin mielestä kauttaaltaan auennut. Nuo voimakkaat jumit jäivät siis täysin arvoitukseksi. Nyt se on saatu hoidettua kuntoon. Kehon lämpöä piti seurata ja sitä ollaan nyt tehty sen verran, että koiran aamu-, päivä-, ilta-, ja rasituksen jälkeinen normaalilämpö ovat tiedossa. Lämpöä pitää nyt treenatessa tarkkailla, ettei lähde muuttumaan, koska se on indikaattori tulehduksesta. Jos vaivat uusivat, (esim. hieroessa kipeä jos hierotaan ilman kipulääkettä, mutta viikon kuurin jälkeen lääkekuurilla on vaste), niin pitäisi lähteä selvittelemään mistä kipeytyminen johtuu. Bortsuilla on jonkin verran autoimmuunisairauksia, joten niiden poissulkemista ja punkkivälitteisten tautien testauksia.. Indi jatkaa hieronnoissa käyntejä kuten ennenkin, mutta ainakin toistaiseksi se on pysynyt treenien aloittamisesta huolimatta varsin hyvässä kunnossa. Toki rasitusta on lisätty asteittain, mutta hyvältä vaikuttaa nyt. Tulehduskipulääkkeeseen on olemassa resepti jos sille tulee tarvetta..

Indin kanssa aloitettiin siis treenaaminen. Liikunnat oli jo ennen treenilupaa palautettu normaaliksi, eli peruskunto ei ole juurikaan laskenut.  Ollaan käyty tekemässä agilityssä radan pätkiä matalahkoilla hyppykorkeuksilla, treenit siis kerran viikossa. Koira vaikuttaa paljon paremmalta nyt levon jälkeen, kuuntelee ja reagoi ohjauksiin herkemmin. Ilmeestä huomaa, että sillä on oikeasti kivaa. Ilahduttavaa on, että tauko ei näy oikeastaan mitenkään, se tekee kontaktit ja kepit aivan kuten ennen taukoa. Taidan itse olla paljon enemmän ruosteessa kuin koira.. Ajattelin, että mennään käymään parit möllikisat ja katsotaan sen jälkeen mikä fiilis. Voisi pikkuhiljaa alkaa ilmoitella sitä virallisiin agikisoihinkin kesän aikana. Ykkösten radat ovat kuitenkin paljon suoraviivaisempia kuin nuo meidän vaikeat treeniradat. Indillä oli tällä viikolla synttäritkin, neito täytti jo 3 vuotta.  <3

Saikun vuoksi tokosuunnitelmat hidastuivat, joten mietin yksinäni, että jätetään EVL liikkeet nyt vähemmälle ja keskitytään oikeasti saamaan ne voittajaluokan liikkeet kuntoon. Eli treenaustyyli on nyt hieman loman jälkeen muuttunut. EVL liikkeet ehtii tusata sitten voittajan jälkeen valmiiksi. HSKK:n kisaavien tokoryhmän valmennuksetkin saatiin päätökseen, eilen oli viimeinen Virven pitämä koulutus. Analysoin tähän vähän missä mennään liikkeittäin.

Paikalla makuu: Tehtiin nuorten ringissä perjantaina. Liikkuri häiriköi eli kierteli, raahusteli ja säntäili. Ilme oli hyvä, ei paineistunut tuosta toisin kuin nuorempana. Yhden kerran kaksoiskäsky sivulle häiriköidyn paikkiksen jälkeen, eli tätä pitää treenata lisää. Lisäksi otin yhden EVL paikkiksen pienemmillä etäisyyksillä ja lyhyemmillä ajoilla. Kutsuun 2 käskyä, hämmentyi ekasta. Noita on kyllä treenattukin toistaiseksi varsin vähän. Voittajaa ajatellen saadaan vähällä vaivalla kuntoon.

Seuraaminen: Ei olla treenattu paljoa, mutta tuntuu hyvältä. Ei juuri tarvitse treenata, suoraan peruutuksessa menee hyvin pidempääkin pätkää.

Seisominen/istuminen/maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Ei olla tehty loman jälkeen stoppeja muuta kuin peruutellessa. Pitää testata miten muistaa tauon jälkeen, mutta uskoisin että ei tarvitse paljoa muistutella. Voittajaa ajatellen treenattava koko liikettä.

Luoksetulo ja pysäytys seisomaan: Eniten treenattava liike, eniten ongelmia. Olen miettinyt tätä yksin ja viimeksi eilen Virven kanssa. Olen kokeillut vaikka mitä, ja aina ne toimivat vain jonkin aikaa.. Ongelmina siis voimakas stopin ennakointi = hidas vauhti, sekä stopissa valuminen (mitä ei tee missään muualla, kuin luoksetulossa). No, eilen löytyi aika hyvä kombo treeneissä, eli niillä askelmerkeillä edetään. Lyhyesti sanottuna yritetään rakentaa stoppi siten, että annetaan seuraava tehtävä heti käskyn jälkeen ja nyt toimivimmalta vaikuttikin peruutus, josta palkkaan itseni luona. Eli haetaan tiettyä aktiivisuutta tuohon liikkeeseen. Jos ennakoi, ei pysäytetä vaan palkkaan eteen vaikka tulisi hitaasti, kunhan tulee. Toistoja ja toistoja, niin pitäisi alkaa sujua. Myöhemmin tehdään vaihtelevasti tuon alkuharjoituksen lisäksi myös normaali pysähdys, pieni odotus, ja siitä joko peruutus tai luokse.

Ruutu ja luoksetulo: Tämä on hieman unohtunut saikun aikana, pysähtyy ennen ruutua. Korjauskäskyllä menee oikeaan paikkaan. Targetilla menee hyvin joten pidetään sitä nyt hetki mukana, myös läpijuoksuja voisi tehdä. Seuraamaan kutsuja ollaan kokeiltu ihan erikseen ja ne menee hyvin. Tulee pienellä vaivalla kisakuntoon.

Ohjattu nouto: Tämä pureskeltiin Jessican koulutusviikonlopussa läpi, ennen saikkua. Suuntia pitää vielä vahvistaa kaarikävelyinä. Seuraamisosio oli silloin ok. Vaatii treeniä ennen kuin on kisakunnossa.

Tunnistusnouto: Sujuu vaihtelevasti. Välillä tekee hienosti kisamaisen ja välillä ei malta katsoa edes kapuloita loppuun asti vaan ottaa väärän, vaikka tietää itsekin että ei ole oma. Välillä menee huonolla asenteella ja suu auki. Virven kanssa mietittiin tätä. Luultavasti nuo ongelmat katoavat, kunhan koira ymmärtää, että tässä liikkeessä pitää viipyä kapuloilla eli ei voi kiirehtiä. Lääkkeeksi tähän pitää treenata isoilla kapulamäärillä, ja varsinkin nyt kevään tullen ulkona ruohikossa, jossa ei ole näköyhteyttä kaikkiin kapuloihin. Jos tuo väärän, se otetaan vain pois ja lähetetään uudestaan tai tehdään jotain muuta välissä ja sitten uusi yritys. Vaatii toistoja tullakseen luotettavaksi.

Kauko-ohjaus: Näissä on ollut ongelmana se, että on tarvittu kaksoiskäskyjä vaihtoihin, jolloin tekniikka helposti leviää, eli liikkuu eteen reilusti. Kriteereistä olen vähän höllännyt, kunhan tekee liikkeen suurinpiirtein paikallaan (joku tassu saattaa liikahtaa sentin-pari), niin en nillitä. Tokoringin treeneissä sain käskyn korjata ne kerrat, kun se jättää vaihdon kokonaan tekemättä. Niinpä kävin esimerkiksi ekan vaihdon maasta-ylös, jonka jätti tekemättä, korjaamassa ja nostin koiran nätisti ylös. Olen pelännyt puuttua kaukoissa tuolla tavoin, koska Indi myös herkästi paineistuu. Mutta koska se jo osaa nuo vaihdot, niin voi vaatiakin kuuntelemaan. Sen jälkeen olen treenannut kaukoja kotona ja treeneissä useampia kertoja myös voittajan matkalta ja häiriössä, eikä se ole tehnyt kertaakaan virhettä. Katsotaan selättyikö tuo ongelma todella noin helpolla. Jos jättää virheet kokonaan huomiotta, niin eihän se tiedä tekevänsä mitään väärää kun palkka tulee kuitenkin enemmin tai myöhemmin.

Metallihyppynouto: Kapulaan tarttumisessa ei ole ollut enää mitään ongelmaa, vaikka olisi jäänyt laipalleen pystyyn. Oikeastaan ainoa mikä tässä pitää treenata, on varmuus vinoihin palautuksiin, koska metallikapula pomppii helposti heiton jälkeen vinoon ja silloin olisi herkästi kiertämässä paluuhypyn. Myös eteentuloja pitää treenata, että kokoaisi paremmin, nyt tulee niin hirveetä vauhtia, että ei saa suoristettua itseään vinoilta hypyiltä vaan tulee eteen vinosti.

Summa summarum: Eniten treenattavia ovat tunnari, luoksetulon stoppi ja ohjattu. Pitää katsoa miten se nyt tuosta lähtee etenemään hahmoteltujen tokokisojen ilmoittautumispäiviin mennessä, mutta ajattelin joko kesäkuuta tai heinäkuuta näin alustavasti.

Paimennustreenit jatkuvat toukokuussa, katsotaan missä mennään. Treenimäärä tulee olemaan vähäisempi kuin viime vuonna, koska panostamme nyt tokoon.

Hakutreenit ovat myös olleet vielä tauolla. Ilmoittauduin mukaan Reija Niemisen haamuja tuulessa -kurssille, johon sisältyy luento ja 4 treenikertaa. Olen jo pitkään ajatellut, että joku ulkopuolinen kouluttaja voisi olla hyväksi meille molemmille. Luento oli tällä viikolla ja ensi viikolla on siis ensimmäinen maastotreeni. Vaikka kisat siirtyy ja treenimäärä jäänee myös haussa toistaiseksi tänä vuonna hieman vähemmälle tokoon keskittymisen vuoksi, uskoisin että saamme tuolta kuitenkin varsin hyvät eväät jatkoa ajatellen ja punaisen langan tämän vuoden treeneille.

Hitin kanssa saatiin rally-tokokurssi päätökseen. Tuolla ohjaajakin pääsi jo hieman kärryille lajista, ja ilmoittauduimme kisoihin. Kävimme viime lauantaina 21.4 Porvoossa tekemässä ensimmäisen radan. Vaikka ei olla pitkään aikaan kisattu Hitin kanssa missään lajissa, niin molemmilla oli kyllä hauskaa, vaikka itseä vastoin omia odotuksia, vähän jännitti. :D Olen tosi tyytyväinen, että koiran mielentila pysyi hyvänä koko suorituksen ajan. Pisteitä tuli 87p. Ensimmäinen vähennys tuli täysin mun huomaamatta, kun kyltillä piti pysähtyä perusasentoon, käskeä koira maahan, ja siitä suoraan seuraamaan. Hit oli lähtenyt istumisen kautta, mutta olin jo niin keskittynyt seuraavaan kylttiin, että en huomannut tai ajatellut lainkaan asiaa. Seuraava virhe tuli, kun piti pysähtyä istumaan ja kiertää koiran ympäri, Hit heitti perusasennossa maihin, joten uusin kyltin. Kommenteissa luki: hienoa seuraamista, osaava pari. No varsin aloittelijaksi itseni tuon lajin parissa tunnen, mutta kiva, että hyvältä tuntunut seuraaminen näytti tuomarinkin mielestä hyvältä 😊 Vielä kun saataisiin koiralta nuo ennakoinnit pois. Seuraavat kisat ovat 5.5 ja 6.5 Hyvinkäällä. Katsotaan mihin tässä lajissa edetään, mutta treenamme jo myös ylempien luokkien liikkeitä. Avoimeen mennään varmaan aika pian jos nyt näistä kisoista RTK1 irtoaa.

Hitin kanssa pitäisi alkaa taas jäljestää, mutta katsotaan millä intensiteetillä saan mitään aikaiseksi, että päästäänkö me koskaan edes kisoihin asti. Menee omalla painollaan, enkä suostu ottamaan koiraharrastuksesta mitään stressiä enää nykyään. Tänä vuonna painotus on Indin tokossa ja muut lajit tulee sen ja oman jaksamisen ehdoilla.

Tedin terveys on herättänyt hieman huolta viime aikoina. Se on pitkäkestoisella Trocoxil kipulääkityksellä nyt edelleen, eikä pärjää enää ilman lääkitystä. Välillä on päiviä, jolloin se on selvästi kipeä, vaikka pyrkiikin peittämään sen. Välillä taas ei ikinä uskoisi, että siinä on mitään vikaa. Mennään päivä kerrallaan. Uskoisin, että sen kyllä tietää ja tulee tietty varmuus päätöksestä luopua, kun sen aika on. Niin kauan, kun menee muun lauman mukana ilman isompia ongelmia ja kipuja, saa viettää eläkepäiviä. Olen kiitollinen siitä, että se on 10 vuotta pärjännyt tuolla terveydellä, ja pystynyt elämään normaalia koiran elämää. Muita niveliä se ei oireile kuin kyynärtä.