Tedillä polyneuropatia

Viime kertaisen päivityksen jälkeen on tapahtunut aika paljon asioita. Ensinnäkin poikien hammaslääkäritarkastuksessa lääkäri totesi, että ei poistaisi kummaltakaan koiralta hampaita. Hänen mielestään ei ollut niin pahasti lohkeilleet. Pari viikkoa tuon lääkärikäynnin jälkeen Ted sairastui vakavasti ja vein sen taas lääkäriin. Koira kaatuili ja sille oli tullut toispuoleinen kasvohalvaus, lisäksi liikkui pää vinossa. Lisäksi sen käyttäytyminen muuttui, esimerkiksi pihalla tarhassa ollessa kävi heti makaamaan. Verikokeista otettiin väsymyspaketti, mutta arvot olivat priimaa. Lääkäri määräsi viikon antibioottikuurin ja lähetti kotiin. Koira ei kuitenkaan alkanut osoittaa paranemisen merkkejä ja soitin suoraan Espooseen ja varasin neurologille ajan. Aloitin omin nokkineni tulehduskipulääkekuurin, joka auttoi tasapaino-ongelmiin. Onneksi sain lähetteen neurolle soittamalla ja päästiin sitten ammattitaitoiselle lääkärille suoraan. Olin ihan varma, että koira joudutaan lopettamaan :( Neurologin tutkimuksissa saimme seuraavan diagnoosin: Toispuoleinen vestibulaarioireyhtymä. Neurologisessa tutkimuksessa selvisi seuraavaa: oikea peripherinen vestibulaari syndrooma, oikea kasvohermohalvaus, ei Hornes syndroomaa, asentotunto normaali, oikeassa silmässä ventraali strabismus, ei muita kasvohermopuutteita, vestibulaarinen ataxia. Ulkokorvat normaalit. DDX: keskikorvasairaudet (tulehdus, polyyppi, kasvain), geriatrinen vestibulaarisyndrooma, idiopaattinen kasvohermohalvaus, trauma mahdollista (verenpurkauma, concussion/ contusion), hermojuurikasvaimia. Lääkäri oli optimistinen ennusteen suhteen siinä mielessä, että neurologiset testit viittasivat siihen, että vika ei olisi aivoissa. Toki aloin väkisinkin miettiä sitä aiempaa hammasepisodia, että onkohan Ted saanut yksin ollessaan jonkun kohtauksen. Viime viikkoisen neurologikäynnin jälkeen koira on ainakin voinut hiukan paremmin ja osaa kompensoida vinoa liikkumistaan ilman kaatuiluja. Neurologilla testattiin myös punkkivälitteiset sairaudet ja niiden tulos oli puhdas.

Tänään sitten oli vuorossa jatkotutkimukset korvasairauksien poissulkemiseksi. Piti tehdä vain nopeampi skreenaus MRI:llä eli ei koko aivoja. Toisin kuitenkin kävi, kun sain tältä klinikalta puhelun vasta, kun olin jo ajanut 100 kilometriä lähes klinikalle asti, että lääkäri ei otakaan tänään vastaan. Luojan kiitos sain soiteltua meille ajan Aistiin, etten ollut ihan turhaan ajanut ja ollut töistä pois tämän takia. Uusi lääkäri joutui tietysti tutkimaan alusta asti koiran, kun ei ollut nähnyt sitä aiemmin. Jatkotutkimuksina tehtiin otoskopia, tarkastettiin suu ja nielu (rauhoituksessa), MRI- kuvaus, EMG- lihassähkötutkimus. Tulokset olivat normaalit, paitsi EMG:ssä todettu poikkeavuus silmäluomessa ja ylähuulessa. Puru- ja raajalihakset toimivat. Koko pää siis magneettikuvattiin, koska kasvohermojen puutteet ja tasapainohäiriö eivät ole välttämättä kovin yksiselitteisiä ja tällä saatiin varmistettua se, ettei päässä ole kasvaimia tms. Diagnoosiksi tuli pään hermoihin rajoittunut polyneuropatia. Erotusdiagnoosina on idiopaattinen vestibulaari oireyhtymä ja idiopaattinen kasvohalvaus oikealla puolella, suomeksi sanottuna siis kaksi eri sairautta jotka voivat aiheuttaa samat oireet, neurologi päätyi kuitenkin polyneuropatiaan. Hoitoa ei ole, eli aika tekee ehkä tehtävänsä tai koira voi jäädä loppuelämäkseen vinoksi ja kasvoiltaan halvaantuneeksi. Tedin tilassa on tapahtunut ehkä pieniä muutoksia parempaan, kuten pystyy jo hiukan liikuttamaan oikeaa korvaa, joten spontaania toipumista voi vielä tapahtua. Silmää pitää tarkkailla, koska ei pysty sitä kunnolla räpyttelemään. Riskinä tietysti on, että silmään tulee herkemmin vammoja ym, joten heti jos silmä vuotaa niin pitää mennä silmälääkärille. Toivottavasti nyt riittäisi jo nämä lääkärikäynnit tällä erää. 

Sitten treeniasiaa.

Hitin kanssa agilityt on menneet nyt tosi kivasti ja palaset on alkaneet loksahdella kohdalleen. Edelleen omassa liikkumisessa parantamisen varaa, mutta onnistumisiakin tulee paljon. Kesällä voisi ehkä uskaltaa taas mennä kisoihin koittamaan. Tottistreeneissä hallilla ollaan käyty kerta viikkoon. Olen tehnyt siellä set-point treeniä ponnistusvoiman lisäämiseen. Käytin Hitin tovi sitten Lotalla hieronnassa ja edistystä oli jo silloin tapahtanut lihastasapainossa. Viime viikolla osteopaatilla lanne oli tosin vinossa, eli heti huomaa jos jumpat jää vähemmälle (Tedin sairastaessa on tullut keskityttyä niin paljon siihen, että Hitin jumppailu jäi selvästi vähemmälle).

Indi täyttää muutaman viikon päästä jo vuoden. Kiva päästä aloittamaan sen kanssa fyysisempää harjoittelua, että pääsee aloittamaan lajiharjoittelut. Kävin viime viikonloppuna Mia Skogsterin kaksipäiväisessä seminaarissa, ekana päivänä aiheena oli pennut ja tokana päivänä sitten kilpailuihin valmistautumisesta kertovaa asiaa. Oli todella hyödyllinen, vaikka mä olin sen pentusemman jo kertaalleen käynyt kuuntelemassa kun Indi oli vielä 4kk ikäinen. Painotukset liikkeiden opettamisessa oli ehkä hiukan erit kuin edellisellä kerralla. Mulla kävi vielä ihan sikahyvä tuuri, kun Indi pääsi seminaariin harjoituskoiraksi! Indin kanssa ongelmana on edelleen leikkiminen, jonka vuoksi en ole pystynyt siirtymään saalispalkkaukseen enkä sitä myöden ole kokenut, että pystyisin etenemään tottiskoulutuksessa. Toinen on sitten ollut se nouto, olen halunnut opettaa sille kahden esineen noudon, mutta ei se oikein onnistu jos koira ei kiinnostu edes yhdestä esineestä riittävästi. Indille ruoka on ykkönen ja se odottaa kesken saalisleikinkin, että jos hän nyt tuo patukan niin joko lohkeaisi ruokaa. Kotona ollaan toki tehty ruokapalkalla asioita, mutta kentällä se on ollut vaan leikkimistä, ilman että koira innostuisi riittävästi. Jos se voittaa patukan, niin se sylkäisee sen lähes saman tien maahan. Eli ei pidä sitä palkkana.

Olin kyllä positiivisesti yllättynyt, että mun pieni maalaisjuntti keskittyi muhun yleisömerestä ja vieraasta hallista ja tilanteesta huolimatta. Katsottiin Indin leikkiä ja noutoasiaa. Opetan sille naksuttimen ja aletaan työstää noutokapulan pitoa hyvällä otteella, eli unohdetaan nyt ne patukat hetkeksi. Kovalla esineellä treenailu saattaa auttaa siihen, että voisin ottaa käyttöön ihan tavalliset patukat ja sitten voin miettiä uudestaan sitä, millä metodilla sitä noutoa lähtee työstämään. Voisi myös harkita suoraan kapula + pehmopallo- yhdistelmää, siis kahden esineen noutona. Mun täytyy vähän miettiä tätä ja katsoa mihin suuntaan se tässä kevään aikana kehittyy. Tällä hetkellä tavalliset patukat eivät siis kelpaa, ei pure niihin kiinni. Toiseksi asiaksi nousi nyt se taistelutahdon vahvistaminen. Eli käytännössä seuraavat 2-3 kuukautta me tehdään apparin kanssa purutreenejä, ja koitetaan näin kasvattaa koiran mielenkiintoa esineisiin ja taisteluleikkiin. Indille tehtiin seminaarissa lyhyt purutreeni ja huomasi kyllä eron siinä, miten se kiinnostui patukasta. Otekin parani.

Kilpailuihin valmistavassa seminaarissa käytiin läpi sitä, miten koira olisi järkevä kouluttaa. Lyhyesti sanottuna huipputottiksen kouluttaminen vie kolme vuotta. Kolmantena vuonna viimeistellään, opetellaan palkattomuutta, opetellaan rituaalit ja kaaviot. Painotettiin siis sitä, että ei kannata kilpailla liian aikaisin, eikä BH koetta kannata tehdä aikaisin. Jos mietitään sitä (kolmantena vuonna) kisavalmiiksi treenaamista, niin jo pelkkä suoritusvarmuuden ja eri tilanteisiin valmistaminen vie puoli vuotta. Toinen ikävuosi menee liikkeiden kasaamiseen. Huh huh, mä oon tehnyt kyllä niin paljon virheitä edellisten koirien kanssa, onneksi Indiä en ole vielä onnistunut pilaamaan. Toki tässä nyt pitää muistaa ero "kyläkisailun" ja MM-tason välillä, mutta ainakin itse haluan pyrkiä koulutuksessa parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja nyt vasta alan hahmottaa kuinka se tehdään. Vaatii todella pitkäpinnaista ja suunnitelmallista työtä hioa timanttinen lopputulos. Ei muuta kun hommiin siis. Vähän pitää itse miettiä ja tunnustella tuota kaavioiden opettamista, bortsu on tässä mielessä hankala kun ne on niin tajuttoman fiksuja, että saattaa yrittää ennakoida asioita sitten. Toisaalta se on vaan pystyttävä opettamaan niin, että se ei tiedä muuta tapaa toimia kuin mitä sille opetan. Ihan sikatarkkana saa kyllä olla.

Hammasongelmia

Meitä nyt tuntuu piinaavan nämä eläinlääkärikäynnit.

Viime viikolla huomasin Indin takimmaisen poskihampaan näyttävän kummalliselta. Hammas oli vaihtanut väriä ja heilui. Vein sen heti operoitavaksi ja hammas poistettiin viime perjantaina. Hammas oli saanut tylpän iskun, trauman, jonka seurauksena ydin oli vaurioitunut. Se oli vuotanut verta ikeneen ja tulehtunut. Kyseessä oli siis kaikkein takimmaisin poskihammas oikealla ylhäällä, siis M2/ 110. Samalla hammasröntgenistä varmistui, että Indillä on vasemmalla ylhäällä P1 hammas tuplana.

Indillä alkoi juoksutkin perjantaina. Iso tyttö jo.

No. Hammaspulmat eivät siihen loppuneet. Eilen koirien hampaita pestessä huomasin, että Tedillä oli lohjennut kolme etuhammasta. Hitin suusta löytyi myös yksi hiukan lohjennut etuhammas. Pojat on ottaneet yhteen. Hittiä on varmaankin vituttanut rajattu tila, kun ei voi nyt kulkea ympäri kämppää Indin takia. Pojat viettää jatkossa Indin juoksuajat myös toisistaan erillään, ettei pienemmät tilat ahdista kumpaakaan. Molemmille omat huoneet ja Indille oma... molemmat pojat menee kuitenkin nyt hammastarkastukseen. Hitillä on kaksi vanhaa lohkeamaa etuhampaissa ja Tedillä poskihampaassa. Hammaskiveä ei ole.  Tedin hampaat näyttää kurjalta, ei varmastikaan selvitä ilman hampaiden poistoja. Maanantaille sain ajan. Vituttaa kyllä koska Hitin kanssa olisi vielä tarkoitus näyttelyitäkin kiertää, mutta ei se sitten auta kuin pyytää hammastodistus.

Hitin ratatreeni ja Indin ekat ilmaisut

Hitin kanssa lauantaina Pasi Kankaan ratatreenissä. Aikanaan Heinolassa olimme joskus Pasin opissa ihan treeniryhmässäkin, ja sain silloin koulutuksesta tosi paljon irti. Oli kiva käydä välillä jonkun muun ohjauksessa kuin nykyisen porukan, varsinkin kun tarvitsemme nimenomaan ratatreeniä. Olin tosi yllättynyt miten paljon ollaan edistytty, varsinkin tekninen osaaminen. Oli mukava saada positiivista palautetta, nyt jatkossa pitää vaan keskittyä tavan treeneissä nimenomaan pidempään ratatreeniin. Täytyy olla tosi kiitollinen, että meillä on nyt Hyvinkäällä ollut sellainen opettaja, joka on saanut potkittua mun ohjaamista uusiin sfääreihin.

Indin kanssa mentiin Heinolan porukalla tekemään sunnuntaina ensimmäiset ilmaisutreenit. Meni oikein kivasti ekaksi kerraksi. Oltiin yhtä mieltä siitä, että Indistä tulee haukkuva. Onneksi ei tartte sen kanssa rullalla säätää.

Indi kävi pari viikkoa sitten myös hallilla leikkimässä ensimmäistä kertaa ja oli ilo huomata miten selväpäinen koira se on. Siellä se leikki kuin vanha tekijä, vaikka ihan uusi ympäristö ja tilanne. Tykkään. Se on niin helppo motivoida tekemään mun kanssa ja vaikka se rakastaa ihmisiä niin tuolla se ei edes huomannut, että siellä oli muitakin.

Hittikin teki ihan hiukan tottisjuttuja. Aika kivasti sekin meni, luoksetulon eteenistumiset oli ainoat huonot, jäi liian kauas. Niitä pitää hioa siis. Pk-hyppyjä ei tällä hetkellä treenata, pitää odottaa että saadaan lisää lihasta reisiin. Ollaan jumpattu fyssarin ohjeiden mukaan ja pikkuhiljaa lisään sille voimaharjoitteita, jotka kohdistuu enemmän takapäälle.

Kävin itseasiassa kuuntelemassa Anna Boströmin luennon nuoren koiran urheiluharjoittelun aloittamisesta ja samat nyrkkisäännöt pätee varmasti myös vanhempaan koiraan. Indi aloittaa varsinaisen fyysisen harjoittelun vasta 1v iässä, siihen asti se liikkuu omaan vauhtiinsa meidän arkilenkeillä. Meillä nykyään koirat on melkein aina irti lenkeillä kun maalla asutaan. Hitin kanssa tehdään lisäksi kunnon kehittämiseen lenkkejä myös kytkettynä.

Hitin selkälausunto

Hitin selkäkuvien lausunto tuli, priimaa on :)

VA0, SP0, LTV0

Kelpaa harrastella.

Hiton terve

Hit on terve :)

Käytiin eilen Räihällä Univetissa. Onneksi huoli oli aivan turhaa! Käytiin tällä viikolla meidän vakkariosteopaatilla myös rutiinihuollossa ja hän sanoi aivan samaa mitä Räihäkin, että elastisuus on vain hyvä ominaisuus ja eturaajojen liikerata on täysin normaali.

Keskusteltiin myös paljon osteopaatin kanssa Hitin harvoin esiintyneistä ontumista eikä niissäkään ole syytä huoleen. Räihäkin sanoi, että levolta noustessa takajalan muutaman askeleen käyttämättömyys on tässä tapauksessa jalan puutumista, aivan kuten ihmisilläkin voi jalka puutua. Näin joskus aikanaan itsekin olin päätellyt. Etujalkojen satunnaisten ontumien takia kuitenkin kuvattiin, vaikka olen itse pitänyt niitä lähinnä traumoista tulleina (liukastunut radalla tai riehunut pihalla). Ja aina noissa tapauksissa koira on ollut selvästi jumissa, eikä ontuma ole kestänyt kuin korkeintaan yhden päivän.

Nivelten naksuminen (Hitin oikea kyynär) on normaalia kun siihen ei liity kipua. Ääni tulee tiukassa nivelpinnassa nivelnesteen siirtymisestä yhtäkkisesti puolelta toiselle puolelle siirtymisestä.

Status:
Ei onnu vastaanotolla eikä ole ontunut nyt. Perusneurologia ok. Kaikkien jalkojen läpikäynti, ei huomautettavaa. Kummatkin olat menevät pitkälle flexioon, etujalat saadaan lähes selkärangan tasolle, mutta tähän ei liity epämukavuutta. Liikkuvuutta voi hyvin olla paljon ja tässäkin tapauksessa lapaluu alkaa helposti kiertymään lihastensa varassa lisäten liikkuvuutta.
Toimenpide:
Sed.Rtg: molemmat olat kuvattu, ei huomauttamista. Vas.lonkka hyvin lievä reaktio. Selkäkuvat ok (viralliset).
Hoito:
Vas lonkka hyvin lievä reaktio, jonka ei pitäisi aiheuttaa oireilua. Olkien "yliliikkuvuus" voidaan katsoa lähinnä normaaliksi ja hyväksi ominaisuudeksi. Siihen ei liity kipua tai hauiksen patologiaa. Alueen rtg-kuvat puhtaat eivätkä anna aihetta epäillä hauisongelmaa. Saa jatkaa normaalia treeniä.

Agilitykoirilla kuulemma usein näkyy olkapäissä tämän ikäisenä muutoksia, mutta Hitillä oli todella priimaa edelleen. Samoin selkäkuvissa ei näkynyt moitittavaa - vaikka se virallinen lausunto tuleekin sitten jälkeenpäin tarkemman syynäyksen myötä liitosta. 6v aktiivisesti harrastaneella koiralla voisi hyvin jo näkyä muutoksia. Ja toisessa lonkassa sellainen näkyikin reisiluussa, onneksi hyvin lievänä ja lonkkamalja ja reisiluunpää ovat edelleen pyöreät joten ei pitäisi tulla haittaamaan menoa millään tavalla. Saa mennä posottaa eteenpäin eikä ole jalostuksellinen este.

Fysioterapeutilla Viikissä

Hit kävi torstaina Viikissä. Todella pätevän oloinen fyssari. Koirasta löytyi sellaisia asioita, joita ei ole aiemmilla hoitajilla tullut ilmi.

Hit on perusterve koira. Se käy melko usein hoidettavana eikä oikein tahdo pysyä paikat auki. Fyssari on ollut sitä mieltä, että sillä on vaan sellainen ominaisuus, että kun tulee tälliä niin se vetää itsensä jumiin. Hit on välillä myös ontunut vaihtelevasti etu- ja takajalkaa, se on laitettu aina jumien piikkiin koska noissa tilanteissa koirasta on löytynyt selkeä traumaan viittava jumi, kuten vino lantio tai jäykkä niska. Ontumista esiintyy harvoin ja se saattaa olla esim muutaman askeleen ajan takajalassa levolta noustessa tai esim myös ollut etujalasta yhden päivän ep. Olen pitänyt niitä harmittomina tälleinä joita tulee ja menee, koska oireet on aina kadonneet osteopaatilla eikä hänkään ole antanut syytä huolestua. Hit on myös kuvattu luustoltaan terveeksi joten en ole osannut epäillä mitään poikkeavaa.

Viikin fyssari tarttui kuitenkin näihin satunnaisiin ontumisiin, ei niinkään siihen miksi jumit uusivat. Tämä on hyvä muistutus siitä, miksi kannattaa käyttää koiraa eri menetelmillä hoitavilla ihmisillä. Jokainen kiinnittää huomiota eri asioihin. En olisi osannut epäillä mitään, ellen olisi sattumalta päätynyt hierojaan, jolla heräsi epäilys ja joka ohjasi meidät Viikkiin.

Tässä muutama ote selostuksesta:

Tänään fysioterapiassa Hit liikkuu normaalisti suoralla ja ympyrällä. Seistessä visuaalisesti ja palpatorisesti arvioiden symmetrinen painonvaraus raajoilla.
Jäykkyyttä ja arkuutta rintarangassa koko matkalta sekä kylkiluiden joustossa molemmin puolin.
Niskan, rintarangan ja lannerangan epaksiaalilihakset hyvin kehittyneet, mutta kireät, arkoja triggerpisteitä. Takaraajoissa etureiden lihakset (sarotius, rectus femoris) kireät. Pakaralihakset (gluteus medius) ja takareiden lihakset (biceps femoris, semimembranosus ja semitendinosus) suhteessa muuhun lihasmassaan heikot.
Nvelliikkuvuus normaali kaikissa raajoissa, ei arkuutta taivuttelussa, oikea kyynärnivel naksuu ääriekstensiossa. Molemmissa eturaajoissa, kyynärnivelen ekstensio on varsin laaja vaikka olkanivel äärifleksiossa, tämä on symmetrisesti molemmin puolin, eikä kipureaktiota provosoitavissa.
Suunnitelma:
Toistuvien ontumien takia suosittelen että Hit käy ortopedin tarkastuksessa, vaikka tänään ontumista ei havaittukaan.
Merkittävimmät löydökset tänään fysioterapeutin näkökulmasta on selän ja takaosan lihasepätasapaino ja kyynärnivelen suuri liikelaajuus ekstensio suunnassa vaikka olkanivel fleksiossa. En osaa sanoa onko tämä suuri liikelaajuus tälle koiralle yksilöllinen ominaisuus vai onko aiheellista epäillä ortopedista ongelmaa.
Selän ja takaosan lihasepätasapaino on mielestäni kohtalaisen lievä ja varmasti kehitettävissä täsmäharjoituksilla.

Kotiin saatiin jumppaohjeet selän ja takaosan lihastasapainon kehittämiseen. Kyynären naksuminen kuulosti huolestuttavalta, vaikka koira ei reagoinut siihen itse. Samoin etujalan liikeradat taaksepäin taivuttaessa. Niiden ei pitäisi olla niin joustavat vaan liikkeen pitäisi pysähtyä tiettyyn pisteeseen. Joko Hit on kumimies tai sitten hauiksissa on jotain vialla. Toisaalta myös takajalat venyi vaikka etureisi on kireä. On mahdollista, että se on korjannut liiallista liikkuvuutta voimalla ja siten kasvattanut moiset lihakset. Tämä saattaisi selittää myös jumien syntyä.

Harrastaa saa normaalisti, mutta varasin ajan ensi viikon perjantaille Espoon Univetiin Jan Räihälle. Hauikset pitää tarkastaa ja selvitellä jos ontumille löytyy syy. Mitään vakavia onnettomuuksia ei ole käynyt, mutta käyttökoira kun on niin aina jotain pieniä vammoja tulee. En nyt vielä maalaile piruja seinille, pitää ensin tutkia mistä on kyse. En ihan vielä olisi valmis luopumaan Hitin kanssa harrastamisesta, juuri kun se on parhaimmillaan. Mutta tärkeintä on kuitenkin koiran hyvinvointi.

Lääkärin lausunto rtg-kuvasta

Sain tänään tiedon Indin kuvanneelta lääkäriltä, että varvasluiden yläreunassa näkynyt varjostuma ei ollut patologinen löydös, vaan normaali jäänne kannusvarpaasta kannuksettomalla koiralla. Se oli näkynyt molempien jalkojen kuvassa, tässä toisessa vaan vähän selvemmin. Kaikki siis hyvin ja jalkakin on jäänyt rauhaan kortisonisuihkeen myötä.