Huoltoa ja treenejä

Indi ja Hit kävivät loppuviikosta hierojalla. Hit käsiteltiin ekana, ja se oli varsin hyvässä kunnossa nyt. Edellinen osteopaattikäynti oli tosin vain reilu viikko ennen hierontaa. Hit liikkui viime agilitykisojen jälkeen heti jäähdyttäessä hiukan epäpuhtaasti ja pitikin kisan jälkeen viikon lepoa varmuuden vuoksi ja agilitystä jäi parit treenit väliin. Ajattelin, että sillä olisi ollut lannerangassa jotain, mutta osteopaattilla siinä ei ollut mitään isompaa. Yllätyksekseni hieroja sitten löysikin epäpuhtauden syyn oikeasta ranteesta, se oli selvästi jäykempi kuin toinen ja aristi mobilisoitaessa. Tätä ei osteopaatti katsonut, vaikka käydessämme mainitsin, että en ole varma johtuiko epäpuhtaus oikeasta etujalasta vai vasemmasta takajalasta, koska epäpuhtaus oli juuri ja juuri nähtävissä ravissa. Se ei ole tuota jalkaa kuitenkaan enää oireillut. Kisoissa siis todennäköisesti tullut jokin nuljahdus tai liukastuminen, pohja oli tekonurmea ja suhteellisen kova… Rannetta mobilisoitiin ja se ei onneksi siitä mitenkään ärtynyt. Hieroja käski pitämään 2x10min päivässä kylmää siinä, sekä öisin bot-suojat. Mutta täytyy nyt pitää tuo mielessä, ja mainita seuraavalla osteopaattikäynnillä, että tsekkaa ne.

Indille käynti oli itseasiassa ensimmäinen. Se on liikkunut varsin hyvin, se on elastinen, eikä sillä ole ikinä ollut mitään ontumisia - mutta se on kyllä aikamoinen rallattelija. Aluksi sillä oli vaikeuksia olla aloillaan, vasta loppusuoralla kun koirasta löytyi pieni kireys, se malttoi rauhoittua olemaan ja sulki silmät. Naureskeltiin, että oli varmaan ensimmäinen kohta kun se huomasi, että tässä jotain tapahtuu, kun tunsikin välillä jotain. Indi oli siis erinomaisen hyvässä kunnossa. Minimaalinen kireys vasemmalla rintarangan pitkässä selkälihaksessa ja kaulassa. Kyllä lämmitti mieltä kuulla urheilukoiriin erikoistuneen ammattilaisen suusta, että juuri tältä tämän ikäisen koiran kuuluisikin tuntua, kun se on oikein ruokittu, liikutettu ja järkevästi treenattu. Takaosaan on rakentunut lihasta, mutta selkä ja etuosa ovat aivan kesken. Saa nähdä kumman se rakentaa ekana. Käytiin keskustelua nuoren koiran treenaamisesta ja ainakin hänellä oli satoja urheilukoiria käsitelleenä se kokemus, että liikaa liian nuorena tehneissä se ei välttämättä näy muutaman ensimmäisen eliniän aikana, mutta se alkaa näkyä ja tuntua 5 vuoden jälkeen. Ja se on se syy, miksi fysiikan pitäisi antaa kehittyä ennen kuin tehdään aikuisen koiran treenejä, jos nyt ei ole niin onneton tuuri käynyt, että jotain olisi kunnolla mennyt rikki. Joskus ajattelin itsekin niin, että nuorena hankitut tulokset ovat jotenkin erityisen siistejä. Nykyään ajattelee toistepäin. Koira ei ole mikään väline.

Indi kävi myös hyppytekniikkakurssin toisen ja tällä erää viimeisen kerran. Tehtiin erilaisia harjoitteita ja saatiin useampi harjoitus kotiläksyksi. Laskeutumistreeni oli ainakin mennyt perille – alastulot eivät tömisseet kuulemma enää lainkaan. Ja sai kehuja, että kroppa on huomattavasti paremmin hallinnassa, kuin heinäkuussa ensimmäisellä kurssipäivällä. Edelleenkin kuulemma tulee välillä sellaisia aivopieruja, niiden lisäksi se vielä hakee ja opettelee tapoja ratkaista eri haasteet. Hyppy-ympyrälle laitettiin eri korkuisia hyppyjä ja katsottiin miten se suoriutuu siitä. Tällä harjoituksella saatiin ainakin esiin paimenkoiralle tyypillinen käytös – se valkkasi itse mitkä esineet hyppäsi ja sen jälkeen lähti flänkkäämään kouluttajan taakse ja vaatimaan pallopalkkaa. Minä en tehnyt kuulemma mitään väärin, joten otettiin uudestaan niin kauan, että kaksijalkaiset päättivät milloin palkka tulee, ja ympyrältä piti poimia kaikki hypyt ennen sitä. Neidin piti vaan testata, josko palkka irtoais helpommin… tuolla harjoituksella voi harjoittaa flänkkäämistä pois agilitystä. Kysyin korkeiden hyppyjen opettelusta ja niitä ei tekisi alle 2v. Eli ensi kevääseen menee meidän korkeat hypyt. Kapulan kanto muuttaa hyppytekniikan aina, koska koira joutuu jännittämään selän ja kaulan. Mutta niitä lihaksia voidaan vahvistaa tasamaalla teettämällä puunkiertoja yms harjoitteita kapula suussa. Tokohyppykorkeudella voidaan opetella sitä kapulan puruotetta, vaikka siihenkin harjoitukseen on vielä valovuosi matkaa. Eli treenit jatkukoon.

Ja nyt kun päästiin tähän "lempiaiheeseen", eli noutoon. Indi edistyy ihan älytöntä tahtia. Kaiken olen joutunut palastelemaan ja miettimään tarkkaan, nyt me treenataan useaa palasta päällekkäin ja eri painoisilla kapuloilla, ja erikseen palkkaustekniikka patukalla. Muutamassa päivässä se on ottanut hanskaan patukan ja pehmolelun keräämisen. Ihan älyttömästi siinä on vielä duunia, mutta se osaa korjata otteen hyvin ja puruote on tasainen ja varma. Nopeutta siihen toki haluan vielä paljon lisää ennen kuin voidaan taas edetä seuraavaan vaiheeseen, mutta toistaiseksi mukaan mahtuu vielä niitä aivopierujakin, niiden pitää ensin jäädä historiaan. Tässä vaiheessa työstetään vaihetta: kerää noutoesine (patukka) ja lelu ja pidä niitä kunnes saat luvan irrottaa. Indi on hirmuisen fiksu ja kestää toistoja todella hyvin. Tulin miettineeksi, että Hit on opettanut mulle ihan helvetisti. Saan olla lopun ikääni Hitille kiitollinen. Kun on tottunut käsittelemään herkkää koiraa, niin se koulutustapa on jo mennyt selkärankaan. Kertaakaan en ole hermostunut eikä pinna ole kiristynyt Indiä kouluttaessa tai asioita opetellessa. Indi kestää kyllä ns. pakottamistakin, esim. se ei osannut istuutua patukka/kapula suussa irrottamatta otetta, joten jouduin toisella kädellä ohjaamaan sen istumaan ja toisella autoin leuan alta. Se oppi homman päivässä, ahdistumatta ollenkaan. Se on todella vastaanottavainen kaikelle, kun ohjaaja pysyy positiivisena. Noita ohjaavia apujakin voi käyttää niin monella eri tavalla.

Hit kävi vielä sunnuntai illalla hakumetsässä. Teki vaan 2 ukkoa, jotka oli edenneet etukulmista 20m eteenpäin. Ekalta hallinta ja toiselta näytöstä palkka. Loppuun vielä peräänjuoksu. Oli ihan innoissaan ja ilmaisut olivat nyt meidän vaatimusten mukaiset, eli vaikka korjaili otetta rullasta sivulle tullessa, niin ei tiputtanut omin luvin. Lopuksi tehtiin vielä esineruutu ja se oli huono. Yksi esine nousi vain sallitussa ajassa ja loput haettiin yhdessä, kun pimeys yllätti, enkä enää nähnyt kunnolla koiran työskentelyä. Sitä pitää nyt ehdottomasti treenata, ihan liian vähän tulee tehtyä. Tuo oli meille ns. kisanomainen esineruutu, kun oli vieraat esineet enkä ollut itse ruutua tekemässä.

Eilen oltiin aksatreeneissä ja meillä oli tuuraamassa kouluttaja, joka oli nähnyt Hitin viimeksi viime talvena tuuratessaan silloinkin. Sanoi, että päivän paras rata, ollaan menty valovuosi eteenpäin tässä välissä. Ihan mahtavaa saada tämmöistä palautetta. Treenit menivät hyvin omastakin mielestä  Indi keskittyi keppeihin ja teki keinun päähän juoksua. Ensi kerralla laitetaan jo pöytä alle niin, että se hiukan liikkuu. Kontaktilaatikkoa muisteltiin myös muutama toisto ja se on kyllä hieno. Kouluttajan kommentti oli, että Hit on hieno mutta Indistä tulee sairaan upea. Ihmetteli miten olen onnistunut löytämään tämmöiset koirat, vai onko se mun rauhallisuus, että niistä tulee tuollaisia. En tiedä, mutta allekirjoitan. Tykkään mun koirista.

Kuulumisia

Muutama sananen kuulumisia.

Aksan talviryhmät käynnistyivät tämän viikon maanantaina. Indillä ja Hitillä on omat ryhmät. Hitin kanssa päästiin uuden ohjaajan syyniin, ja olen yhden treenikerran perusteella varsin vakuuttunut siitä, että edistystä tulee tapahtumaan omassa ohjauksessa tämän talven aikana paljon. Omat liikkeellelähdöt ja liikkuminen joutuvat syyniin. Oli myös puhetta Hitin kontaktiongelmasta, ja harkitsen nyt pitäisikö puomin alastulo opettaa kokonaan uudestaan samalla tekniikalla kuin Indille. Koira täyttää kohta 7v, mutta ohjaaja tuumasi, että se tuskin olisi tämän koiran kanssa kovin pitkä projekti. Harkitsen sitä vakavissani. Indin kanssa tehtiin ihan lyhyttä radanpätkää ja se oli alkuun sitä mieltä, että ampuu vain esteiden ohi putkiin. Sain kyllä huomata, että mulla on kaksi ihan erilaista koiraa opeteltavana ohjaamaan. Hit tulee niin pienillä eleillä ohjauksiin ja lukee kaiken tarkkaan ja herkästi, mutta Indi tarvitsee voimakkaat merkkaukset. Vaikka toki Indin ohjaaminen varmasti muuttuu helpommaksi, kun sen estehakuisuus kehittyy.

Indin kanssa ollaan tehty hyppytekniikkakurssin jälkeen kotiläksyjä aina silloin tällöin, olemme panostaneet laskeutumisharjoitukseen ja korkeuden arviointiin. Sunnuntaina on toinen ja viimeinen osa kurssista, ja odotan innolla mitä kurssin vetäjä tuumaa muutoksesta. Korkeuden arviointi on parantunut huomattavasti, nyt se osaa mitoittaa hypyt esteen mukaan. Laskeutumisesta en osaa sanoa, siihen tarvittaisiin videokuvaa tai appari katsomaan. Indillä siis oli aiemmin alastuloissa se ongelma, että etupäässä ei ollut tarpeeksi tukea, joka johtuu siis ihan sen iästä. Fysiikka ei ole vielä valmis. Nyt viimeisen kuukauden aikana se on selvästi alkanut kasvattaa massaa. Se on hyvä se. Aksassa mennään medirimoilla. Pk- metrisen opettelua en ole vielä edes ajatellut. Matalampana varmasti treenataan talven aikana, jo senkin takia, että opetan kapulan kantamisen matalan esteen avulla, enkä tasamaana, puruotteen vuoksi. Ihan turha ruveta hätäilemään sen kanssa. Kyse ei ole siitä, että koira hajoaisi isommasta hypystä, mutta kun ei ole mikään kiire, niin korkeiden hyppyjen treenaamisen voi jättää siihen kun se on oikeasti fysiikaltaan valmis. Mulla on edelleen kirkkaana mielessä se Mian seminaarissa läpikäyty kolmevuotissuunnitelma: älä kisaa liian nuorena. Miksi siis höntyillä. Niillä seminaareilla meni mun kaaliin, miten paljon viilausta jokainen osa-alue vaatii ennen kuin ne lyödään pakettiin. Olen välillä miettinyt, onko musta tullut liiankin pedantti ja perfektionisti Indin koulutuksen suhteen. Mutta toisaalta tiedän, että kiitän itseäni siinä vaiheessa maltista, kun koira on parhaassa iässään ja päästään oikeasti kisaamaan. 

Nyt voin käsi sydämellä vannoa, että vihdoinkin Indi leikkii kuten haluan. Taisteluleikki on kehittynyt huomattavasti ja palloleikit on ykkösiä. Indillä kesti varsin pitkään leikin kehittyminen, kesäkuussa se alkoi leikkiä pallolla ja nyt se on pallohullu. Tällä hetkellä sen kanssa työn alla on nouto miljoonassa osassa ja seuraaminen. Ekana tehdään kentälle tulot valmiiksi, ennen kuin edetään muissa asioissa kentällä. Ja luoksetuloa tehdään aina lopuksi, mutta vain apparin kanssa, jotta motivaatio saadaan huippuunsa. Noudon osioita treenataan siis vain kotona. Kävin eilen hallilla treenaamassa peilien edessä ja olin valehtelematta 100% tyytyväinen siihen, miltä sen perusasennot ja seuraaminen näyttivät. Tällä hetkellä ollaan siirtymässä lelupalkkaan. Namilla tekee virheetöntä, mutta lelupalkka on vielä uusi juttu. Kaikkein toimivin lelulla on toistaiseksi askel kerrallaan eteneminen. Rutiinia, niin siitä tulee varsin hyvä. Nouto on ollut Indille aika vaikea. Vaihdoin suosiolla perusasioiden opettamiseen ohjatun kapulan, pitoharjoituksia tehdään kyllä edelleen 650g kapulallakin. Painavalla kapulalla tarjoaa helposti löysää otetta, vaikka ei pureskele, mutta haluan sen tiukemmaksi. Ohjatun kapulalla harjoitellaan kapulan nostamista maasta ja eteentuloa kapula suussa. Kokeilin eilen kahden patukan noutoa ja se piru vie muisti homman pentuajoilta. Silloin kun viimeksi tuota treenattiin, se ei halunnut ottaa suuhun edes tavallista patukkaa, vaan sellainen oli ällöttävä. Nyt se ahtoi suuhun kaksi kovaa patukkaa ilman mitään ongelmaa. Mutta koska se tekee sen edelleen vain muo miellyttääkseen ja ei ole salaman nopea, aion vaihtaa taktiikkaa hieman. Skippaan suoraan kahden patukan noudon ja otetaan toisen patukan tilalle pehmopallo. Edelleen siis idea kahden esineen noudosta on mielessäni, koska se olisi vaan niin hyvä menetelmä pk- noutoihin, mutta katsotaan pitääkö vielä soveltaa lisää kun alamme opetella noudon palkkausta. Mutta koska tuo patukkajuttu onnistuu, niin haluan uskoa tämänkin onnistuvan. Tämä kahden esineen nouto onkin nyt seuraava opetuksen alle, koska ennen sitä ei pystytä treenaamaan kapulan kanssa liikkumista. Toinen on kapulan nakkomiset katsekontaktissa. Varsinaisiin noutoihin nakkomisineen päästään ehkä ensi keväänä, jos kaikki menee hyvin. Haluan sen oppivan palkkaustekniikan alusta asti. Noudot on tottiksessa tosi arvokkaita, ja siksi niihin panostan. Mia sanoi sen hyvin, kyseessä on vaikea liike ja yleensä näkeekin nopeasti noutavan koiran, joka pureskelee - tai sitten hitaamman, jolla on korrekti ote. Indi on ollut kyllä ihan super, se ei päästä ääntä vaikka ei heti ymmärtäisikään mitä haluan, ja on hiljaa vaikka pitäisin hirveät bileet kun onnistuu - ratkeaa silloin vain muuten liitoksistaan :) Pari kertaa se on yrittänyt piipata tai louskuttaa taustalla mustasukkaisena, kun kotona otankin Hitin kanssa jotain pientä, ja Indi joutuu odottamaan omaa vuoroaan ja ruokaansa. Mutta niin se vaan menee, nuorin vikana, ja siihen on tyydyttävä ;)

Hitin kanssa tehtiin eilen myös hallilla tottista. Tein käytännössä koko tottiksen, että näkisin missä mennään. Seuraamisessa oli kovasti menossa ja vähän pyrki edistämään, mutta en viitsinyt sättiä siitä, kun molemmilla oli hyvä fiilis. Peilistä katsottuna Hitin seuraaminen näytti varsin korrektilta, mutta vähän vakavahan se on. Jäävät ja luoksarit meni kaikki nappiin, samoin A- hyppynouto ja eteenmeno. Metrisellä oli ainoat ongelmat, eikä siitäkään tehty mitään numeroa, kun ei olla pitkään aikaan metristä edes treenattu. Helpotin, vaikeutin ja lopuksi tehtiin överihelppo. Sitä pitää nyt vaan kotona treenata, palauttaa mieleen ja keskittyä itsevarmuuteen ja hyvään fiilikseen. Saan toivottavasti viikonloppuna pyssyn lainaan joksikin aikaa, se nyt on melkeinpä ainoa mikä mietityttää, että miten vaikuttaa seuraamiseen kun ammutaan. Saa nähdä. Eilen hallilla käydessä joku ammuskeli ja se kuului pellolle todella hyvin, kukaan koirista ei lotkauttanut korvaansa. Mutta jotenkin se seuraaminen on vaan sillä niin herkkä liike, että saa nähdä. Hitin hakutreenitkin ovat menneet ihan hyvin. Edellistreeneissä tiputteli rullaa, ei oltu pitkään aikaan tehty siis ilmaisuja ja rulla oli liian löysälläkin. Oltiin keskitytty motivaatioon ja kestävyyteen hyvän aikaa. Viimeksi tehtiin irtorullilla, ja meni tosi hyvin. Tänään oli myös hakutreenit ja laitoin kiintorullan. Oli aika vaikea löytää rullaan sopiva säätö, ja korjailinkin sitä kerran, jonka jälkeen näytti olevan sopivilla säädöillä. Hieman hienosäätöä vaatii vielä rullatyöskentely, ekat pistot irrotti rullasta omin luvin, ja haluan sen irrottavan vasta käskystä. Kaikilla näytöillä oli näytön vahvistus. Hitillä on nyt motivaatio kohdallaan, eikä valeilmaisuja ole ollut pitkään aikaan. Työskentely saisi olla kyllä järjestelmällisempää. Nyt se välillä viipyilee pistoilla liian kauan. Hit on siis menossa kisoihin ensi kuun lopulla. Täytyy esineruutuakin tehdä ennen sitä. Indi hakuilee sen aikaa Hitin treenien ehdoilla, mutta olen ollut Indin hakutreeneihin varsin tyytyväinen.

Indi kävi tällä viikolla myös paimentamassa, ja hyvin muisti edelliskerran läksyt. Nyt laitettiin myös pieneen pyöröön se ja huomasi kyllä, että jännitti mennä niin likellä. Onneksi Marika oli takapiruna vahtimassa. Itse reagoi kyllä niin hitaasti varsinkin tollasessa ahtaassa tilassa koiran liikkeisiin. Isommassa tilassa ehtii edes vähän nähdä koiran aikeet ja ennakoida paremmin. Ehkä mä joskus opin. Huomenna meillä on hierontapäivä, jännä nähdä mitä Indistä sanotaan!

Agilityn Piirinmestaruudet

Käytiin eilen edustamassa omaa seuraamme agin piirinmestiksissä. Maksijoukkuetta ei olisi muuten saatu täyteen, ilmoitin Hitin kyllä kahdelle yksilöradallekin ulkopuolisena, asumme siis piirin ulkopuolella. Ajankohta ei ehkä ollut kaikkein otollisin, meillä oli heinäkuu aksalomaa. Ja tiedossa siis oli, että oltaisiin oltu kovemmassa iskussa ennen lomaa :) Ongelmia on edelleen ollut vaikeissa keppikulmissa ja viime treeneissä oli ensimmäistä kertaa puomi sitten lomaa edeltävien treenien - ja alastulo ei ottanut sujuakseen noissa treeneissä niin tiesin, että niissäkin voi olla sanomista.

Hitistä kyllä huomaa, että se on mun ihan ensimmäinen aksakoira, ja että alkeiden perusteellinen opettaminen on jäänyt silloin kun sen kanssa aloin aksaa ensimmäisessä seurassa treenata. Ei noita kontakteja ja keppejä ikinä tule enää satavarmaksi saamaan, vaikka mitä tekisi. Indin kanssa ollaan nyt edetty alkeiskurssilta jatkamaan, ja sen kanssa on kyllä opetus ollut ohjaajien osalta niin perusteellista, että ei voi kuin kiitosta antaa.

8kk kisatauon jälkeen kisaaminen jännitti hirveästi, mutta toisaalta oli ilo huomata paljon positiivistakin kehitystä. Kontaktit sujui kaikilla radoilla yhtä A:n alastuloa lukuunottamatta. Laitan videot näytille, katsokaa itse videoista. Tuloksilla ei juhlittu, mutta kisoista jäi tosi hyvä fiilis. Talveksi meillä vaihtuu ohjaaja, joka on myös todella pätevä, eli innolla odotan mitä oppeja sieltä tullaan saamaan. Radat alkoi agilityradalla: Tässä aikavirhe 14.5p ja kepeistä ja A:n alastulosta 15p. Vedätin liikaa ja koira jätti tokavikan välin pujottelematta. Muuten olin tähän rataan varsin tyytyväinen.

Toinen rata oli hyppäri. Kepit onnistui hyvin - jee, mutta kasihypylle koira valui väärälle puolelle estettä ja siitä HYL. Unohdin katsoa koiraa. Sen jälkeen loppurata kunnon räpellystä, luovutan aina ohjaamiseni kanssa hylyn jälkeen enkä keskity niin, että pysyisin koiran tahdissa.. Tähän pitää tehdä muutos.

Vikana oli joukkuerata. Toinen hyppy oli okseri, ja siihen moni koira hyppäsi todella rumasti, jotkut rysäyttivät koko esteen. Se oli hankala, koska koira piti kääntää okserista putkeen. Ite koin parhaimmaksi antaa koiralle tilaa hypätä, vaikka sen jälkeinen käännös valuikin, niin ainakaan koira ei hypännyt siivekettä päin. Siitä kepeille oli meille kaikkein vaikein keppikulma, enkä antanut koiralle lopulta tilaakaan tarpeeksi - aloitti pujottelun väärin, sen korjauksesta 5p ja 0,12s yliaika. Keppien jälkeinen linja pituudelle oli myös tosi huono, jäin varmistelemaan keppejä enkä uskaltanut liikkua, ettei olisi hypännyt taas liian aikaisin kepeistä ulos. Tuota ongelmaa ei ole treeneissä ollut enää, vain keppikulmia ollaan jouduttu tahkomaan. Mutta loppurata menikin sitten tosi hyvin. Joukkuekin sai tuloksen ja oltiin kokonaispisteissä 9.

Kiva päivä oli kaiken kaikkiaan ja hyvä fiilis jäi. Nyt vähän treenaillaan kontakteja ja keppejä, ja pitää vaan rohkeasti mennä taas kisaamaan. Eihän meillä Hitin kanssa ole sillä tavalla agilityyn enää tavoitteita, mutta vielä kun se on terve ja iän puolesta voi harrastaa, niin kyllä mun kannattaa hankkia kisakokemusta itseä ja Indiä ajatellen.

Indin kanssa käytiin myös viikolla paimentamassa. Viimeksi oltiin oltu 3 viikkoa sitten ja sitä ennen pidempi tauko. Edelliskerralla oli aika villi, ajattelin sen johtuvan tauosta ja silloin sitä vietiinkin vain liinassa. Kuitenkin sama juttu näissä treeneissä, ja nyt oli vaan kerrottava neidille säännöt selväksi. Ei kyllä millään olisi halunnut alkaa paimensauvaa väistämään. Ihan uskomaton, en olisi ikinä uskonut sen olevan niin kovakalloinen. Ei meinaan ollut millänsäkään kepistä, vaan puri siihen kiinni. Mutta kädenvääntö kannatti, seuraavalla kierroksella oli kuin eri koira, kuunteli käskyjä eikä sikaillut. Eikä siihen vaadittu kuin johdonmukaisuutta ja mustavalkoisuutta. Se on tosi jännä, miten eri tavalla koira toimii silloin kun se on vietissään. Indihän on kotona ja harrasteissa maailman helpoin, vaikkakin aika säheltäjä. Paimennukseen en todellakaan osaisi sitä yksin kouluttaa, olisin opettanut siitä purijan ja se ura olisi sitten ollut siinä. :D

EE MVA & FI MVA Hit

Olen ollut niin  kiireinen, että blogi on jäänyt tyystin päivittämättä!

Hitin  kanssa lähdimme 29.7 Viroon aikeena hakea hääjuomat, ja samalla reissulla Hit pääsi pyörähtämään kehässä Saarenmaalla 30.7. Oli mukava reissu kaiken häähömpötyksen keskellä ja niin kauniit maisemat! Indi ja Ted jäivät hoitoon kaverilleni, joten meillä oli ihan privaattireissu Hilsun kanssa.

Kehään oli tullut kilpakumppani Suomesta asti. Tuomarina oli Astrid Lundava. Arvostelu oli viroksi, mutta siinä kehuttiin samoja asioita kuin viime aikoina muissakin Hitin arvosteluissa. Hit vei siis voiton ja oli lopulta ROP SERTin kera. Tämän myötä Hitistä tuli Viron muotovalio, ja sitä kautta myös Suomen muotovalio, kun sillä on Suomesta yli 24kk ikäisenä saatu SERT ja käyttötuloksia.

Meidän koko lauma pääsi myös hääkuviimme 6.8, en ole vielä saanut kuvia muista kuin Hitistä, joka sai kunnian toimia sormuskuvassa :) Upea otos, etten sanoisi!

Muutoinkin meille kuuluu pelkkää hyvää, Indi kävi hyppytekniikkakoulutuksessa ja pikkuhiljaa treenit palailee uomiinsa kesätauon jälkeen. Agility on jo jatkunut sekä Indillä että Hitillä. Pidimme muutaman viikon täyslevon koiraharrastuksista muiden kiireiden vuoksi, ja ihan hyvää se loma koirillekin välillä tekee.

t. Nykyinen Rouva Saarelainen

Jämsä KR

Käytiin sunnuntaina Hitin kanssa Jämsässä Rosemary Eastonin arvosteltavana. Arvostelu: Good breed type. Well balanced. Moderate. Athletic. Smooth outline. Intelligent. Level topline. Free movement. Good coat & condition."

Uroksissa oli kova taso, Hitin sijoitus KÄY ERI1 SA PU3. Tuttu vinkkasi netistä löytyneen kuvan meistä kehässä, sunna.kuvat.fi:

http://sunna.kuvat.fi/kuvat/J%C3%A4ms%C3%A4+KR+5.6.2016/J%C3%A4ms%C3%A4+KR+2016+su+357.JPG

Upea kuva ja upea koira!

Eilen oli meidän aksatreenit. Hit teki rataa ja Indi tutustui kontaktiesteisiin ja 8 esteen pätkää. Molemmat oli tosi hienoja, mutta Hitin treeni oli aivan loistava. Valmentajakin hehkutti ja kehotti menemään kisoihin. Täytyy alkaa katsella kalenteria :) Paljon ollaan töitä tehty ja yhdessä kehitytty. Harmittaa kun ei ollut porukkaa hollilla, että olisin saanut videolle meidän menoa.

Hit missikisoissa

Käytiin lauantaina Hitin kanssa Järvenpäässä näyttelyissä. 

Kivan arvostelun sai, ei löytynyt pahaa sanaa arvostelussa. Tuomarina John Bond. arvostelu: "Bite is correct. Nice strong muzzle. Nice broad scull. Nice dark eye, correct shape. Earset is good. Nice deep chest. Good front. Good and strong nice short back. Good quarters. Good angles front & rear. Movement is very good." KÄY ERI2.

Täytyypä alkaa harkita sitä Viron reissua myös :)

Harrastusrintamalla menee oikein kivasti. Hit pitää nyt kisataukoa ja keskitytään vaan treenaamaan hakua ja agilityä. Että mä tykkään tästä koirasta, Hit on ollut treeneissä tosi hyvä. Tavoitteellisemmin jatketaan taas, kun saadaan meidän kesähäät juhlittua alta pois ja jää taas enempi vapaa-aikaa.

Indin treenit menee myös omalla painollaan ja se on ollut agilityn alkeiskurssilla ihan loistava. Leikkiminen on myös edennyt taas harppauksittain, kun uskalsin kokeilla tavallista patukkaa teddy-patukan tilalle. Aiemmin ei oikein lämmennyt palloillekaan, mutta niitäkin kokeilin nyt rohkeasti uusiksi ja kyllä kannatti! Hakumetsässä se oli aivan liekeissä pallopalkalla. Taistelusta se ei vielä niinkään nauti, mutta pallo on ihan superkiva. Hieno tyttö, kyllä on kiva treenata kun alkaa vihdoin olla palkat kohdallaan. 

Kuulumisia

Eilen oli kasvattipäivät Indin kasvattajan luona. Oli mukavaa viettää torstai poikkeuksellisesti harrastusten parissa työn sijaan :) Käytiin kentällä tottistelemassa, Hit teki esineruudun ja lopuksi Indi pääsi paimentamaan. Tottiksessa ei ihmeitä tehty, Indille vain muutama kontaktiharjoitus ja lyhyt leikki, mutta ihmeen hyvin se oli kuulolla, vaikka ei olla koirahäiriössä treenattu. Indi taitaa olla tässä asiassa aika samanlainen kuin Hittikin, ettei sitä toiset koirat juuri kiinnosta. Johtuu varmasti siitäkin, että meillä on mielestäni hyvä suhde. Oli myös todella mukava huomata, että Indi osaa olla jo hiljaakin. Tottiksessa se ei ole ikinä äännellyt, olen ollut sen kanssa todella tarkkana alusta asti, mutta nuo odottelut ovat välillä olleet vähän haastavia. Virtaa riittää, mutta turha melskaus on jäänyt pois. Nyt tulee tietysti kuljettua enemmän vieraissa paikoissa, kun treenit ovat taas täydessä vauhdissa, ja se on varmasti tehnyt hyvää meidän maalaisjuntille :)


Hitin tottis oli myös OK, ja esineruudun tein täydellä alueella. Ihan loistava suoritus, kaikki esineet nousivat nopeasti! Indin kanssa en vielä viitsi esineitä treenata, sillä on ollut nouto niin haastava, enkä halua että se oppii mitään virhekäyttäytymistä esineiden kanssa. Ne ehditään kyllä hanskaamaan sitten, kun nouto on paremmalla tolalla. Tällä hetkellä tehdään kapulan kanssa pitoharjoituksia ja ne on menneet ihan kivasti. Ote on kyllä löysä ja sitä viilataan. Niin kauan pitää tiukasti kunnes itse irroitan otteen, puree paljon paremmin jos pidän vedän vähän vastaan. Pitäisi saada sille niihin palkkauksiinkin vaihdettua kovempi patukka, se on tämän kesän projekti.


Paimennuksen saralla ollaan hiljalleen aktivoiduttu ja mentiin nyt ensimmäistä kertaa pellolle. Menikin yllättäen paljon paremmin kun pyöröaitauksessa, kun oli enemmän tilaa. Alkoi jo tasapainottaa ja löytyi paremmin se hankalampikin suunta. Jännä miten harppauksittain nuori koira edistyy ja miten luontaista tuo homma on sille. Pysäytykset mun täytyy kotona opettaa omille käskyille, niistä puuttuu vielä ihan täysin varmuus, ja se kyllä kostautuu.. vauhtia ja vaarallisia tilanteita vai miten se meni. No Indi on onneksi aika nöyrä tyttö, ja uskoisin että aika nopeasti koulutus puree siihen. Ihmettelin kotimatkalla ajatuksissani, että se on nöyrä mutta ei nöyristele. Sellaista koiraa ei ole mulla aiemmin ollutkaan.. Luopumista aletaan kuulemma seuraavaksi harjoitella. :)


Haussa palattiin Indin kanssa vähän taaksepäin. Tein sille yhden treenin, jossa muut olivat tehneet ennen meitä rataa, ja siinä totesin, että sillä ei ole vielä selkeää ajatusta alueella liikkumisesta. Vaikka ei olla vielä tehty mitään muuta kuin suoria pistoja, niin ne olivat liian haastavia sotketulla radalla. Niinpä seuraavassa treenissä tein sille kaistaleita, ja se meni tosi hyvin. Vahvistetaan nyt vielä suoraan liikkumista kaistaleiden avulla. Hiukan haastetta tuottaa molempien koirien treenaaminen, kun käytäntö on vähän se, ettei kahta koiraa voi treenata samassa treenissä. Indi tarvitsee treeniä mutta niin tarvitsisi myös Hit, jos aion sen kanssa syksyllä kokeisiin. Kai mä tän jotenkin saan sumplittua, kun Indille pitäisi alkaa tehdä kentälläkin ilmaisutreenejä, ja niissä voin käyttää hyväksi koiran toista omistajaa ;)


Agility siirtyi vihdoin ulkokentälle, Hit jatkaa samassa ryhmässä kuin talvellakin (jee!). Pientä viilinkiä vielä, niin eiköhän me taas kesällä kisata. Indi läpäisi myös alkeiskurssin pääsykokeen ja sillä alkaa ensi viikolla treenit. Kotiläksyjä tulee paljon ja täytyy sanoa, että tulee kyllä ihan hyvään saumaan tämä kurssi. Meillä on elokuussa häät ja on välillä haastavaa löytää treeniaikaa tai motivaatiota enää suunnittelujen ja muiden menojen ohella, mutta nuo alkeisopetukset eivät vaadi montaa minuuttia päivässä ja niitä voi kotona hioa, joten jos jossain välissä niin nyt on juuri loistava sauma opettaa siihen lajiin perusteet. En tiedä miten mulla olisi riittänyt aika opettaa tosissaan esim. tokoa ja agilityn alkeita päällekkäin, olisin kuitenkin luistanut niistä ajanpuutteen ja koiran treenimäärien takia, joten nyt siinä ei ole mitään ongelmaa kun kurssi alkaa jo nyt.


Tedillekin kuuluu ihan hyvää. Halvausoireet ovat hiukan parantuneet ja nyt elellään tasankovaihetta. Ihan tyytyväiseltä se vaikuttaa elämäänsä ja nyt on onneksi kesä edessä, niin pääsee puuhastelemaan mieluisia juttuja, kuten uimaan :)