Indin treenit

Indin tottis etenee harppauksittain. Kuvasin meidän treenejä jonkin verran ja muutin vielä hiukan treenaustyyliä. Hitaassa kävelyssä ja paikalla pyöriessä koira ei osaa vasemmalle käännöksiä kunnolla, saattoi loikata ihan kunnolla alta pois. Takaosan käytöstä siis ei todellakaan ollut puutetta, mutta paikka ei pitänyt. Pohdin myös palkan paikkaa. Pallo kainalossa seuraamisasento on todella hyvä. Kuitenkin seuratessa pysähdyksissä ei välillä istunut vaan jäi kyykkyyn. Tulin siihen tulokseen, että se vaanii palloa. Näitä kainalopalloseuraamisia oli tehty alle 2 viikkoa ja sitten tuumasin, että alan suorilla pätkillä häivyttää palkkaa, näille vaanijoille nopea häivytys lienee paras vaihtoehto. Kokeilin eri vaihtoehtoja ja taskuista kaivelu oli liian hidasta (koira ehti napata palloon kiinni ennen kuin ehdin edes heittää sen, vaikka olinkin jo merkannut oikean hetken naksuttimella). Sopiva piilopaikka pallolle löytyi treeniliivin sisältä hartiasta. Ensimmäisen kerran kun pallo olikin piilossa, niin seuraamispaikka siirtyi ihan hiukan edemmäs mitä se on ollut. Kuitenkin jo seuraavassa treenissä paikka oli siinä missä sen haluankin olevan, vaikka palkka oli piilossa. Nyt tehdään melko lyhyitä suoria pätkiä ilman istumisia korkeassa vireessä palkka häivytettynä ja käännöksiä hinkataan kainalopalkalla ihan paikallaan. Otin normaalivauhtisen kävelyn mukaan niihin suoriin pätkiin, olin treenannut lähinnä melko hidasvauhtisella kävelyllä aiemmin, koska seuraamisen paikka eli vielä hetki sitten. Nyt se on selvästi oppinut sen. Eilen meillä oli porukkatottista ja aiheutettiin hämmennystä, kun kerroin, että ei me oltu ikinä ennen treenattu henkilöryhmää ja seuraaminenkin opeteltiin vasta hiljattain. Tein sekä palkka esillä että piilossa. Indi ei reagoinut mitenkään, kontakti ja oikea paikka pysyi, hyvässä vireessä. Ihan mahtava koira.

Luoksetuloa tehtiin apparin kanssa pari kertaa – eteentulot vinoja alkuun. Pitää vaan ottaa toistoja pitkällä matkalla. Eteenmenoa ollaan myös alettu tehdä ja tein aika pitkältä matkalta, yhdessä vietiin pallo. Oli hieno. Jännä miten Indi ei tälleen kouluttaessa paimenna palloja. Leikkiessä kyllä sitäkin enemmän. Ehkä se johtuu kahden esineen noudosta, kun siinä on pehmopallo palkkana, mitä ei voi eikä saa paimentaa. Ko. metodilla on kyllä muutenkin puolensa jos ehdotus PK- sääntömuutoksesta menee läpi, vaikka toki tokossa on edelleenkin heitettäviä kapuloita.

Indin kanssa alettiin tehdä 650g kapulalla kapulan nostoja ja eteentuonteja ihan lyhyellä matkalla. Alku oli vaikeaa, mutta nopeasti se sai itsevarmuutta ja yllätyksekseni luovutukset olivatkin lopulta paljon parempia tuolla kapulalla kuin ihan kevyellä. Eli ottaa paremmin eteentuloasennon sen kanssa. Iskunoutoja jatketaan entiseen malliin, edetään vasta sitten lisää noudoissa kun kehnoja palkkaan tarttumisia ei tule enää ollenkaan.

Toko menee omalla painollaan. Ruudun oikea paikka alkaa olla jo aika hyvin koiralla tiedossa. En käytä targetteja, mutta naksutin on aika näppärä väline. Ei tarvitse enää näyttää koko ruutua, ja aina loikkii oikeaan paikkaan. J Toki matka on vielä ihan lyhyt, noin 5 metriä.

Eilen käytiin myös hakutreeneissä, 6 ukkoa suorilla pistoilla ilman apuja, jokaiselta muutama haukku. Ennen aluetta haukutettiin kerran, oli sen verran hyvä, että mentiin suoraan metsään. Ilmaisi kaikki ukot, yksi huonompi (ei haukkunut ihan kunnolla) haukutettiin uudestaan. Eiköhän se siitä lähde, kun saa rutiinia ja varmuutta. Ja talvella kenttätreenejä.

Käytiin viime torstaina paimennustreeneissä ja alettiin yhdistää käskyjä flänkkeihin ja kohtisuoraan ajoon. Marika oli kuvannut pienen pätkän meidän paimentelusta. On se hieno. J

https://www.youtube.com/watch?v=2Kr3j3QdNIA

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin

Suunnitelmat eivät menneet kuin Strömsössä. Me oltiin kaverin mökillä 16-18.9 ja siellä Hitin ranne alkoi vaivata juostuaan ja riekuttuaan koko viikonlopun ympäriinsä. Peruin kaikki treenit Hitin osalta. Maanantaina 19.9 ei ontunut, mutta keskiviikkona yksi juoksentelu alamäkeen ja taas ontui hetken. Ei selvästikään ollut kunnossa ja tällä kertaa ontuma oli ihan selkeä, se jalka jonka rannetta aristi hieronnassa. Perjantaina 23.9 mentiin lääkäriin. Kuvattiin ranteet ja kyynärät. Niissä ei onneksi näkynyt muutoksia tai murtumia, eikä pehmytkudosturvotusta, joka on hyvä asia. Todennäköisesti jännevamma. Viikon tulehduskipulääkekuuri, kaksi viikkoa pelkkää remmiliikuntaa ja kuukauden ajan treenikielto, eikä saa riehua. Se siitä hakukokeesta. Kyllähän se kokeen väliin jääminen tuntui pahalta, mutta tärkeintä on nyt lepo, että koira tulisi kuntoon. Aika masentavaa, kun niin kovin halusi päästä sinne kisaan, koiraa oli treenattu ahkerasti koko kesä ja koe olisi vielä ollut tutun porukan järjestämä. Muutama päivä kesti kasailla itsensä ja miettiä tavoitteet uusiksi. Jos nyt positiivisia puolia ajatellaan, niin koiran kuntotaso tuskin ehtii paljoa laskea, koska remmiliikunta ei aiheuta ontumista. Eli ollaan pystytty kävelemään ihan normilenkkejä. Pian saa jo kulkea vapaana yksinään, mutta kuukauden ajan vältetään riehumista (juoksemista Indin kanssa). Sitten ajattelin, että voinhan katsoa loppuvuoden kokeita tai jos ei niihin saa paikkaa, niin sitten keväällä. Jälkimmäinenkin vaihtoehto on masentava, koska väliin tulee pakostikin tauko maastoihin. Jos loppuvuoteen saa koepaikan, niin ei siihenkään toki paljon enää ehdi saikun jälkeen treenata. Mutta luotan siihen, että pohjat on olemassa, ja tarvitaan enää pientä muistuttelua. Ampumista ollaan nyt saikullakin tehty, koska seuraamisessa reagoi ekaan paukkuun vaikka ei siitä enää paineistukaan kuten silloin alkuun kun luonnetestin jälkeen ammuttiin. Paikkamakuussa tai vapaasti ollessa ei välitä mitään. Ja nyt kun tuli treenikielto, niin käytetään Hitinkin kanssa aika hyödyksi ja aloin naksutella sille laatikkotreeniä. Siitä on hyvä lähteä saikun jälkeen agilityssä liikkelle, niin ei tarvii heti hyppyjä ottaa. Tulee opetettua puomin alastulo uusiksi… jos siitä nyt enää agilityn kestävää koiraa tulee. Onneksi se ei ole meidän päälaji. Jos liikuntaa lisätessä alkaa uudestaan ontua, niin sitten mahdollisesti CT kuviin. Tosin se on ehkä melkein turhaa jos niin on, koska siinä tapauksessa agility jäisi. No kohta se selviää.

Hitin saikun myötä Indi on päässyt enemmän treenattavaksi ja se on tuottanut tulosta. Indille opetettiin haukkuilmaisu, ja nyt kun haukku sieltä lähti kunnolla irtoamaan niin todella hyvää sarjaa vetää, kovaa ja korkealta, hyvällä rytmillä. Mikä parasta niin etäisyys maalimiehestä tuli myös todella luonnostaan, sitä ei tarvitse korjailla jos saa sen noin pidettyä. Oon kyllä todella tyytyväinen, että Indistä tulee haukulla ilmaiseva. Rohkeasti se jaksoi haukkua isonkin miehen. Palkkaus on kyllä kääntynyt toistepäin kuin alkuun, silloin ruoka oli ykkönen ja lelu vähän yhdentekevä. Nyt ei enää oikein malta hakutreeneissä keskittyä ruokaan, koska se alkaa vaatia palloa. Varmaan voi jättää ruokapalkan kokonaan pois varsinkin nyt kun sitä haukutetaan jatkossa pallolle. Indi on kyllä hauska, kaikki maalimiehet tykkäävät kun se palauttaa niin nätisti pallon ukoille. On niin taitava, että heittää sitä tarvittaessa itse itselleen maalimiehen jalkojen kautta, jos eivät heti lähde leikkiin mukaan. Se selvästi nauttii siitä, että saa maalimiehen pelaamaan kanssaan. Ja se on todella hyvä, että se on sen verran itsenäinen, että ei lähde vaan palkan kanssa mamin luokse vaan oikeasti haluaa olla maalimiehen kanssa :D Viime treeneissä haukkua jo yhdisteltiin etsintään – tosin ukot eivät olleet vielä kunnolla piilossa. Haukku irtosi joka kerta, mutta tuossa treenissä haukutus ennen alueelle siirtymistä oli vähän takkuisempaa kuin edelliskerralla. Kyllä se siitä sitten kuitenkin lähti.

Muilta osin Indin kanssa ollaan viilattu nyt toden teolla tottista ja tokojuttujakin. Seuraaminen alkaa olla todella hyvää, ollaan siirrytty täysin lelupalkkaan. Tekee vietikkäästi ja keskittyneesti, eikä vuoda. Käännökset ovat alkaneet sujua  (joukossa on huonojakin vielä; väistää alta pois liikaa vasemmalle kääntyessä), peruuttelut ovat vielä vähän vaikeita. Toki seuruupätkät on edelleen lyhyitä ja palkkausväli on tiheä. Viime pihatreeneissä se kuumui jo vähän liikaakin, ja ääntelyn sijaan se kiehuu vähän toisella tavalla, tunsin pienen nipistyksen reidessä. Siihen kyllä puutuin heti, katsotaan menikö kerrasta perille :D No hyvä se vaan on, että on luonnetta, mutta pienikään hammastelu ei ole kyllä sallittua. Joskus nähnyt sellaisia seuratessa kättä näykkiviä versioita kokeissa ja en ymmärrä miksi kukaan sallii moisen käytöksen. Se on vielä ruman näköistäkin.

Kaikkia jääviä ollaan myös tehty, mutta niissä ei ole vielä varmuutta, tekniikat ovat kuitenkin hyvät. Seisomisen sain vasta nyt aikaiseksi opettaa, kun en osannut alkuun päättää käskysanaa sille. Ja se nyt muutenkin tehtiin patoamisen kautta, toisin kuin istuminen ja maahanmeno. Sivulletulot alkaa olla kondiksessa, myös eri asennoista siihen hakeutuminen. Eteenistuminen on vaikea noutokapulan kanssa. Ilman kapulaa se osaa jo korjaillakin vinoa asentoa (teetän sille korjattavia asentoja tahallani), mutta kapulan kanssa se jotenkin sekoittaa mielessään sivulletulon ja eteentulon ja yrittää monesti tehdä puolivälin ratkaisun, jolloin takamus jää noin 45 asteen kulmaan ja tuohon suuntaan vinon eteenistumisen korjailut ovat sille vielä vaikeita, kun taas oikealle puolelle vinot (tarkoituksenmukaisesti tehdyt) se osaa jo aika hyvin korjata. Nyt olen siis käyttänyt aika paljon seinää apuna, jolloin se ymmärtää, että sivulle tuleminen ei ole vaihtoehto. Ja naksuttimella merkannut oikeat ratkaisut. Huomasin, että Indille myös auttaa eteentuloissa paljon kun palkka tulee suusta tai leuan alta. Nakki omassa suussa sai alkuun aikaan sen, että mun pieni alkujaan noudonvastainen otus puri kiinni kapulaan. Aika saavutus, ei ole väljä ote enää! :D (kyllä se oikeasti irrotti, sitten kun sanoin käskyn enempi tosissaan, mutta aiemmin irrotukseen on riittänyt iloinen irti ja sillä kapula on suorastaan sylkäisty suusta pois). Mietin tuota huonoa otetta ja tulin lopulta siihen tulokseen, että se tulee liian tiiviisti -> niskan asento vääntyy luonnottomaksi, jolloin ote elää ja huononee eikä koira pysty istumaan ryhdikkäästi. Eilen aloin naksutella asentoa ihan hiukan kauemmaksi ja heti loppui puljaaminen kun asento oli koiralle parempi.

Ilokseni voin myös todeta, että kahden esineen nouto jatkaa edistystään! Sisällä me hinkataan tuota luovutusasentoa ja ulkona sitten tehdään noita kahden esineen noutoja. Aika usein joudun pysähtymään ja miettimään miten saan sen noutoa vietyä eteenpäin, mutta aina näköjään siihen ratkaisut löydän. Vaikka välillä oli olo, että vaihdan menetelmää helpompaan. Käytän nyt rohkeasti laumaviettiä ja kehumista, että kapulan/patukan ja palkan keräily sujuisi mahdollisimman nopeasti ja kumpaakaan esinettä tiputtamatta, ja se todella toimii. Edistystä tapahtuu koko ajan. Kyllä mä tällä menetelmällä joudun aika paljon soveltamaan jos vertaa millaista tätä olisi tehdä malinoisin kanssa, mutta uskon, että lopputulos on sen väärti. Puruote on jo korjaantunut hyväksi ja koiran asenne suuhun otettavien juttujen suhteen on aivan eri kuin silloin, kun näitä hommia olen alkanut sille kouluttaa. Nyt se kahden esineen haaliminen on sen mielestä jo kivaa. Kaupan päälle saan äänettömät ja pureskelemattomat noudot vaikka vire on korkea. ;) Ihan mielenkiintoista nähdä miten tämä vaikuttaa tunnarin opetteluun, mutta pidän sitä niin eri asiana kuin kapulaa ja palkkapalloa, että uskon kyllä koiran hoksaavan juonen varsinkin kun opettaa sille selvän vihjeen. Ja johan tässä on painittu kahden tokovalion tunnareiden kanssa, että kyllä mulla niitä kikkoja jo löytyy takataskusta… Tokojutuissa ollaan alettu opetella kaukokäskyjen tekniikoita (m-i-m, s-m-s) ja lisäksi ruutua. Merkin opetan vasta, kun osaa ruudun hyvin, Ted mulle aikoinaan opetti syyn tähän toimintamalliin. :D Meillä on tammikuussa tokokoulutus ja siellä pitää kysyä mielipide kaukojen s-i-s tekniikkaan. Ted veti kymppejä ns. sekatekniikalla, mutta en ole varma kannattaako niitä Indille opettaa niin. Eli lähinnä sääntökirjan tulkinnasta kyse, en viitsi opettaa ennen kuin tiedän. Indille ammuttiin myös yksi päivä, ei se mitään huomannut. Tätä koiraa en kyllä luonnestestiin vie, en ota enää ikinä riskiä, että pehmeä laukausvarma koira alkaa paineistua ampumisesta/reagoida siihen myöhemmin millään tavalla luonnetestissä koetun kuormituksen takia, se on aika perseestä pk- koiralla. Eteenmenoa tarvii alkaa myös rakentaa.

Indin paimentelut ja agilitytkin menee omalla painollaan ja kivasti. Kilpailullisia tavoitteita aloin myös hiljalleen asettaa. Uskoisin, että pk- noudot valmistuu ensi kesän aikana. Eteenmenoon tarvitaan pitkä pohjatyö, sitten vielä päälle kaavioiden ja vihjeiden opettelut, häiriöt yms. En koe, että kannattaa mennä BH kokeeseen ennen kuin lähdetään hakukisoihin. Tässä on vielä tosi paljon hommaa, kun kaiken haluaa tehdä huolella. Talvi 2017-2018 menee vielä hienosäätämiseen, silloin on tavoitteena olla kuitenkin liikkeiden 　ja tunnetilojen puolesta valmista. Eli silloin hävitetään viimeiset avut jne. Tokossa opetan VOI- liikkeet ennen kuin kisataan ollenkaan, ja osan EVL:sta. Mieluummin näin, että eka koesuoritus on koiralle ihan överihelppo. Tuumasin kuitenkin, että voidaan ALO1 tehdä syksyllä. Talven 17-18 aikana ehkä AVO1, riippuen täysin siitä, missä mennään häiriöiden ja kentälle tulojen osalta. 2018 onkin sitten jo enempi tavoitteita jos ei ihmeitä tapahdu, tokossa VOI1 ja haussa BH, HK1 ja HK2. Liian usein en halua haussa kisata, koska kisoista kuitenkin tarttuu herkästi jotain korjailtavaa, kun kokeessa ei voi korjata.

Hitin kanssa käytiin eilen normihoidossa osteopaatilla. Ei ollut mitään isompaa, normaaleja kompensaatioita ja niska jumissa tod näk ranteen takia. Ranne ei ainakaan enää aristanut ja sen asentoa myös vähän rukattiin, kun oli hiukan kiertynyt. Osteopaatti tuumasi tuon olevan rasitusvamma (epätasapainoisen asennon seurauksena), ei niinkään trauma, koska Hitissä oli silloin ollut aika paljon hoidettavaa ennen tuota vammaa. No ylihuomenna pääsee liikkumaan vapaana, sitten nähdään missä mennään.

Huoltoa ja treenejä

Indi ja Hit kävivät loppuviikosta hierojalla. Hit käsiteltiin ekana, ja se oli varsin hyvässä kunnossa nyt. Edellinen osteopaattikäynti oli tosin vain reilu viikko ennen hierontaa. Hit liikkui viime agilitykisojen jälkeen heti jäähdyttäessä hiukan epäpuhtaasti ja pitikin kisan jälkeen viikon lepoa varmuuden vuoksi ja agilitystä jäi parit treenit väliin. Ajattelin, että sillä olisi ollut lannerangassa jotain, mutta osteopaattilla siinä ei ollut mitään isompaa. Yllätyksekseni hieroja sitten löysikin epäpuhtauden syyn oikeasta ranteesta, se oli selvästi jäykempi kuin toinen ja aristi mobilisoitaessa. Tätä ei osteopaatti katsonut, vaikka käydessämme mainitsin, että en ole varma johtuiko epäpuhtaus oikeasta etujalasta vai vasemmasta takajalasta, koska epäpuhtaus oli juuri ja juuri nähtävissä ravissa. Se ei ole tuota jalkaa kuitenkaan enää oireillut. Kisoissa siis todennäköisesti tullut jokin nuljahdus tai liukastuminen, pohja oli tekonurmea ja suhteellisen kova… Rannetta mobilisoitiin ja se ei onneksi siitä mitenkään ärtynyt. Hieroja käski pitämään 2x10min päivässä kylmää siinä, sekä öisin bot-suojat. Mutta täytyy nyt pitää tuo mielessä, ja mainita seuraavalla osteopaattikäynnillä, että tsekkaa ne.

Indille käynti oli itseasiassa ensimmäinen. Se on liikkunut varsin hyvin, se on elastinen, eikä sillä ole ikinä ollut mitään ontumisia - mutta se on kyllä aikamoinen rallattelija. Aluksi sillä oli vaikeuksia olla aloillaan, vasta loppusuoralla kun koirasta löytyi pieni kireys, se malttoi rauhoittua olemaan ja sulki silmät. Naureskeltiin, että oli varmaan ensimmäinen kohta kun se huomasi, että tässä jotain tapahtuu, kun tunsikin välillä jotain. Indi oli siis erinomaisen hyvässä kunnossa. Minimaalinen kireys vasemmalla rintarangan pitkässä selkälihaksessa ja kaulassa. Kyllä lämmitti mieltä kuulla urheilukoiriin erikoistuneen ammattilaisen suusta, että juuri tältä tämän ikäisen koiran kuuluisikin tuntua, kun se on oikein ruokittu, liikutettu ja järkevästi treenattu. Takaosaan on rakentunut lihasta, mutta selkä ja etuosa ovat aivan kesken. Saa nähdä kumman se rakentaa ekana. Käytiin keskustelua nuoren koiran treenaamisesta ja ainakin hänellä oli satoja urheilukoiria käsitelleenä se kokemus, että liikaa liian nuorena tehneissä se ei välttämättä näy muutaman ensimmäisen eliniän aikana, mutta se alkaa näkyä ja tuntua 5 vuoden jälkeen. Ja se on se syy, miksi fysiikan pitäisi antaa kehittyä ennen kuin tehdään aikuisen koiran treenejä, jos nyt ei ole niin onneton tuuri käynyt, että jotain olisi kunnolla mennyt rikki. Joskus ajattelin itsekin niin, että nuorena hankitut tulokset ovat jotenkin erityisen siistejä. Nykyään ajattelee toistepäin. Koira ei ole mikään väline.

Indi kävi myös hyppytekniikkakurssin toisen ja tällä erää viimeisen kerran. Tehtiin erilaisia harjoitteita ja saatiin useampi harjoitus kotiläksyksi. Laskeutumistreeni oli ainakin mennyt perille – alastulot eivät tömisseet kuulemma enää lainkaan. Ja sai kehuja, että kroppa on huomattavasti paremmin hallinnassa, kuin heinäkuussa ensimmäisellä kurssipäivällä. Edelleenkin kuulemma tulee välillä sellaisia aivopieruja, niiden lisäksi se vielä hakee ja opettelee tapoja ratkaista eri haasteet. Hyppy-ympyrälle laitettiin eri korkuisia hyppyjä ja katsottiin miten se suoriutuu siitä. Tällä harjoituksella saatiin ainakin esiin paimenkoiralle tyypillinen käytös – se valkkasi itse mitkä esineet hyppäsi ja sen jälkeen lähti flänkkäämään kouluttajan taakse ja vaatimaan pallopalkkaa. Minä en tehnyt kuulemma mitään väärin, joten otettiin uudestaan niin kauan, että kaksijalkaiset päättivät milloin palkka tulee, ja ympyrältä piti poimia kaikki hypyt ennen sitä. Neidin piti vaan testata, josko palkka irtoais helpommin… tuolla harjoituksella voi harjoittaa flänkkäämistä pois agilitystä. Kysyin korkeiden hyppyjen opettelusta ja niitä ei tekisi alle 2v. Eli ensi kevääseen menee meidän korkeat hypyt. Kapulan kanto muuttaa hyppytekniikan aina, koska koira joutuu jännittämään selän ja kaulan. Mutta niitä lihaksia voidaan vahvistaa tasamaalla teettämällä puunkiertoja yms harjoitteita kapula suussa. Tokohyppykorkeudella voidaan opetella sitä kapulan puruotetta, vaikka siihenkin harjoitukseen on vielä valovuosi matkaa. Eli treenit jatkukoon.

Ja nyt kun päästiin tähän "lempiaiheeseen", eli noutoon. Indi edistyy ihan älytöntä tahtia. Kaiken olen joutunut palastelemaan ja miettimään tarkkaan, nyt me treenataan useaa palasta päällekkäin ja eri painoisilla kapuloilla, ja erikseen palkkaustekniikka patukalla. Muutamassa päivässä se on ottanut hanskaan patukan ja pehmolelun keräämisen. Ihan älyttömästi siinä on vielä duunia, mutta se osaa korjata otteen hyvin ja puruote on tasainen ja varma. Nopeutta siihen toki haluan vielä paljon lisää ennen kuin voidaan taas edetä seuraavaan vaiheeseen, mutta toistaiseksi mukaan mahtuu vielä niitä aivopierujakin, niiden pitää ensin jäädä historiaan. Tässä vaiheessa työstetään vaihetta: kerää noutoesine (patukka) ja lelu ja pidä niitä kunnes saat luvan irrottaa. Indi on hirmuisen fiksu ja kestää toistoja todella hyvin. Tulin miettineeksi, että Hit on opettanut mulle ihan helvetisti. Saan olla lopun ikääni Hitille kiitollinen. Kun on tottunut käsittelemään herkkää koiraa, niin se koulutustapa on jo mennyt selkärankaan. Kertaakaan en ole hermostunut eikä pinna ole kiristynyt Indiä kouluttaessa tai asioita opetellessa. Indi kestää kyllä ns. pakottamistakin, esim. se ei osannut istuutua patukka/kapula suussa irrottamatta otetta, joten jouduin toisella kädellä ohjaamaan sen istumaan ja toisella autoin leuan alta. Se oppi homman päivässä, ahdistumatta ollenkaan. Se on todella vastaanottavainen kaikelle, kun ohjaaja pysyy positiivisena. Noita ohjaavia apujakin voi käyttää niin monella eri tavalla.

Hit kävi vielä sunnuntai illalla hakumetsässä. Teki vaan 2 ukkoa, jotka oli edenneet etukulmista 20m eteenpäin. Ekalta hallinta ja toiselta näytöstä palkka. Loppuun vielä peräänjuoksu. Oli ihan innoissaan ja ilmaisut olivat nyt meidän vaatimusten mukaiset, eli vaikka korjaili otetta rullasta sivulle tullessa, niin ei tiputtanut omin luvin. Lopuksi tehtiin vielä esineruutu ja se oli huono. Yksi esine nousi vain sallitussa ajassa ja loput haettiin yhdessä, kun pimeys yllätti, enkä enää nähnyt kunnolla koiran työskentelyä. Sitä pitää nyt ehdottomasti treenata, ihan liian vähän tulee tehtyä. Tuo oli meille ns. kisanomainen esineruutu, kun oli vieraat esineet enkä ollut itse ruutua tekemässä.

Eilen oltiin aksatreeneissä ja meillä oli tuuraamassa kouluttaja, joka oli nähnyt Hitin viimeksi viime talvena tuuratessaan silloinkin. Sanoi, että päivän paras rata, ollaan menty valovuosi eteenpäin tässä välissä. Ihan mahtavaa saada tämmöistä palautetta. Treenit menivät hyvin omastakin mielestä  Indi keskittyi keppeihin ja teki keinun päähän juoksua. Ensi kerralla laitetaan jo pöytä alle niin, että se hiukan liikkuu. Kontaktilaatikkoa muisteltiin myös muutama toisto ja se on kyllä hieno. Kouluttajan kommentti oli, että Hit on hieno mutta Indistä tulee sairaan upea. Ihmetteli miten olen onnistunut löytämään tämmöiset koirat, vai onko se mun rauhallisuus, että niistä tulee tuollaisia. En tiedä, mutta allekirjoitan. Tykkään mun koirista.

Kuulumisia

Muutama sananen kuulumisia.

Aksan talviryhmät käynnistyivät tämän viikon maanantaina. Indillä ja Hitillä on omat ryhmät. Hitin kanssa päästiin uuden ohjaajan syyniin, ja olen yhden treenikerran perusteella varsin vakuuttunut siitä, että edistystä tulee tapahtumaan omassa ohjauksessa tämän talven aikana paljon. Omat liikkeellelähdöt ja liikkuminen joutuvat syyniin. Oli myös puhetta Hitin kontaktiongelmasta, ja harkitsen nyt pitäisikö puomin alastulo opettaa kokonaan uudestaan samalla tekniikalla kuin Indille. Koira täyttää kohta 7v, mutta ohjaaja tuumasi, että se tuskin olisi tämän koiran kanssa kovin pitkä projekti. Harkitsen sitä vakavissani. Indin kanssa tehtiin ihan lyhyttä radanpätkää ja se oli alkuun sitä mieltä, että ampuu vain esteiden ohi putkiin. Sain kyllä huomata, että mulla on kaksi ihan erilaista koiraa opeteltavana ohjaamaan. Hit tulee niin pienillä eleillä ohjauksiin ja lukee kaiken tarkkaan ja herkästi, mutta Indi tarvitsee voimakkaat merkkaukset. Vaikka toki Indin ohjaaminen varmasti muuttuu helpommaksi, kun sen estehakuisuus kehittyy.

Indin kanssa ollaan tehty hyppytekniikkakurssin jälkeen kotiläksyjä aina silloin tällöin, olemme panostaneet laskeutumisharjoitukseen ja korkeuden arviointiin. Sunnuntaina on toinen ja viimeinen osa kurssista, ja odotan innolla mitä kurssin vetäjä tuumaa muutoksesta. Korkeuden arviointi on parantunut huomattavasti, nyt se osaa mitoittaa hypyt esteen mukaan. Laskeutumisesta en osaa sanoa, siihen tarvittaisiin videokuvaa tai appari katsomaan. Indillä siis oli aiemmin alastuloissa se ongelma, että etupäässä ei ollut tarpeeksi tukea, joka johtuu siis ihan sen iästä. Fysiikka ei ole vielä valmis. Nyt viimeisen kuukauden aikana se on selvästi alkanut kasvattaa massaa. Se on hyvä se. Aksassa mennään medirimoilla. Pk- metrisen opettelua en ole vielä edes ajatellut. Matalampana varmasti treenataan talven aikana, jo senkin takia, että opetan kapulan kantamisen matalan esteen avulla, enkä tasamaana, puruotteen vuoksi. Ihan turha ruveta hätäilemään sen kanssa. Kyse ei ole siitä, että koira hajoaisi isommasta hypystä, mutta kun ei ole mikään kiire, niin korkeiden hyppyjen treenaamisen voi jättää siihen kun se on oikeasti fysiikaltaan valmis. Mulla on edelleen kirkkaana mielessä se Mian seminaarissa läpikäyty kolmevuotissuunnitelma: älä kisaa liian nuorena. Miksi siis höntyillä. Niillä seminaareilla meni mun kaaliin, miten paljon viilausta jokainen osa-alue vaatii ennen kuin ne lyödään pakettiin. Olen välillä miettinyt, onko musta tullut liiankin pedantti ja perfektionisti Indin koulutuksen suhteen. Mutta toisaalta tiedän, että kiitän itseäni siinä vaiheessa maltista, kun koira on parhaassa iässään ja päästään oikeasti kisaamaan. 

Nyt voin käsi sydämellä vannoa, että vihdoinkin Indi leikkii kuten haluan. Taisteluleikki on kehittynyt huomattavasti ja palloleikit on ykkösiä. Indillä kesti varsin pitkään leikin kehittyminen, kesäkuussa se alkoi leikkiä pallolla ja nyt se on pallohullu. Tällä hetkellä sen kanssa työn alla on nouto miljoonassa osassa ja seuraaminen. Ekana tehdään kentälle tulot valmiiksi, ennen kuin edetään muissa asioissa kentällä. Ja luoksetuloa tehdään aina lopuksi, mutta vain apparin kanssa, jotta motivaatio saadaan huippuunsa. Noudon osioita treenataan siis vain kotona. Kävin eilen hallilla treenaamassa peilien edessä ja olin valehtelematta 100% tyytyväinen siihen, miltä sen perusasennot ja seuraaminen näyttivät. Tällä hetkellä ollaan siirtymässä lelupalkkaan. Namilla tekee virheetöntä, mutta lelupalkka on vielä uusi juttu. Kaikkein toimivin lelulla on toistaiseksi askel kerrallaan eteneminen. Rutiinia, niin siitä tulee varsin hyvä. Nouto on ollut Indille aika vaikea. Vaihdoin suosiolla perusasioiden opettamiseen ohjatun kapulan, pitoharjoituksia tehdään kyllä edelleen 650g kapulallakin. Painavalla kapulalla tarjoaa helposti löysää otetta, vaikka ei pureskele, mutta haluan sen tiukemmaksi. Ohjatun kapulalla harjoitellaan kapulan nostamista maasta ja eteentuloa kapula suussa. Kokeilin eilen kahden patukan noutoa ja se piru vie muisti homman pentuajoilta. Silloin kun viimeksi tuota treenattiin, se ei halunnut ottaa suuhun edes tavallista patukkaa, vaan sellainen oli ällöttävä. Nyt se ahtoi suuhun kaksi kovaa patukkaa ilman mitään ongelmaa. Mutta koska se tekee sen edelleen vain muo miellyttääkseen ja ei ole salaman nopea, aion vaihtaa taktiikkaa hieman. Skippaan suoraan kahden patukan noudon ja otetaan toisen patukan tilalle pehmopallo. Edelleen siis idea kahden esineen noudosta on mielessäni, koska se olisi vaan niin hyvä menetelmä pk- noutoihin, mutta katsotaan pitääkö vielä soveltaa lisää kun alamme opetella noudon palkkausta. Mutta koska tuo patukkajuttu onnistuu, niin haluan uskoa tämänkin onnistuvan. Tämä kahden esineen nouto onkin nyt seuraava opetuksen alle, koska ennen sitä ei pystytä treenaamaan kapulan kanssa liikkumista. Toinen on kapulan nakkomiset katsekontaktissa. Varsinaisiin noutoihin nakkomisineen päästään ehkä ensi keväänä, jos kaikki menee hyvin. Haluan sen oppivan palkkaustekniikan alusta asti. Noudot on tottiksessa tosi arvokkaita, ja siksi niihin panostan. Mia sanoi sen hyvin, kyseessä on vaikea liike ja yleensä näkeekin nopeasti noutavan koiran, joka pureskelee - tai sitten hitaamman, jolla on korrekti ote. Indi on ollut kyllä ihan super, se ei päästä ääntä vaikka ei heti ymmärtäisikään mitä haluan, ja on hiljaa vaikka pitäisin hirveät bileet kun onnistuu - ratkeaa silloin vain muuten liitoksistaan :) Pari kertaa se on yrittänyt piipata tai louskuttaa taustalla mustasukkaisena, kun kotona otankin Hitin kanssa jotain pientä, ja Indi joutuu odottamaan omaa vuoroaan ja ruokaansa. Mutta niin se vaan menee, nuorin vikana, ja siihen on tyydyttävä ;)

Hitin kanssa tehtiin eilen myös hallilla tottista. Tein käytännössä koko tottiksen, että näkisin missä mennään. Seuraamisessa oli kovasti menossa ja vähän pyrki edistämään, mutta en viitsinyt sättiä siitä, kun molemmilla oli hyvä fiilis. Peilistä katsottuna Hitin seuraaminen näytti varsin korrektilta, mutta vähän vakavahan se on. Jäävät ja luoksarit meni kaikki nappiin, samoin A- hyppynouto ja eteenmeno. Metrisellä oli ainoat ongelmat, eikä siitäkään tehty mitään numeroa, kun ei olla pitkään aikaan metristä edes treenattu. Helpotin, vaikeutin ja lopuksi tehtiin överihelppo. Sitä pitää nyt vaan kotona treenata, palauttaa mieleen ja keskittyä itsevarmuuteen ja hyvään fiilikseen. Saan toivottavasti viikonloppuna pyssyn lainaan joksikin aikaa, se nyt on melkeinpä ainoa mikä mietityttää, että miten vaikuttaa seuraamiseen kun ammutaan. Saa nähdä. Eilen hallilla käydessä joku ammuskeli ja se kuului pellolle todella hyvin, kukaan koirista ei lotkauttanut korvaansa. Mutta jotenkin se seuraaminen on vaan sillä niin herkkä liike, että saa nähdä. Hitin hakutreenitkin ovat menneet ihan hyvin. Edellistreeneissä tiputteli rullaa, ei oltu pitkään aikaan tehty siis ilmaisuja ja rulla oli liian löysälläkin. Oltiin keskitytty motivaatioon ja kestävyyteen hyvän aikaa. Viimeksi tehtiin irtorullilla, ja meni tosi hyvin. Tänään oli myös hakutreenit ja laitoin kiintorullan. Oli aika vaikea löytää rullaan sopiva säätö, ja korjailinkin sitä kerran, jonka jälkeen näytti olevan sopivilla säädöillä. Hieman hienosäätöä vaatii vielä rullatyöskentely, ekat pistot irrotti rullasta omin luvin, ja haluan sen irrottavan vasta käskystä. Kaikilla näytöillä oli näytön vahvistus. Hitillä on nyt motivaatio kohdallaan, eikä valeilmaisuja ole ollut pitkään aikaan. Työskentely saisi olla kyllä järjestelmällisempää. Nyt se välillä viipyilee pistoilla liian kauan. Hit on siis menossa kisoihin ensi kuun lopulla. Täytyy esineruutuakin tehdä ennen sitä. Indi hakuilee sen aikaa Hitin treenien ehdoilla, mutta olen ollut Indin hakutreeneihin varsin tyytyväinen.

Indi kävi tällä viikolla myös paimentamassa, ja hyvin muisti edelliskerran läksyt. Nyt laitettiin myös pieneen pyöröön se ja huomasi kyllä, että jännitti mennä niin likellä. Onneksi Marika oli takapiruna vahtimassa. Itse reagoi kyllä niin hitaasti varsinkin tollasessa ahtaassa tilassa koiran liikkeisiin. Isommassa tilassa ehtii edes vähän nähdä koiran aikeet ja ennakoida paremmin. Ehkä mä joskus opin. Huomenna meillä on hierontapäivä, jännä nähdä mitä Indistä sanotaan!

Agilityn Piirinmestaruudet

Käytiin eilen edustamassa omaa seuraamme agin piirinmestiksissä. Maksijoukkuetta ei olisi muuten saatu täyteen, ilmoitin Hitin kyllä kahdelle yksilöradallekin ulkopuolisena, asumme siis piirin ulkopuolella. Ajankohta ei ehkä ollut kaikkein otollisin, meillä oli heinäkuu aksalomaa. Ja tiedossa siis oli, että oltaisiin oltu kovemmassa iskussa ennen lomaa :) Ongelmia on edelleen ollut vaikeissa keppikulmissa ja viime treeneissä oli ensimmäistä kertaa puomi sitten lomaa edeltävien treenien - ja alastulo ei ottanut sujuakseen noissa treeneissä niin tiesin, että niissäkin voi olla sanomista.

Hitistä kyllä huomaa, että se on mun ihan ensimmäinen aksakoira, ja että alkeiden perusteellinen opettaminen on jäänyt silloin kun sen kanssa aloin aksaa ensimmäisessä seurassa treenata. Ei noita kontakteja ja keppejä ikinä tule enää satavarmaksi saamaan, vaikka mitä tekisi. Indin kanssa ollaan nyt edetty alkeiskurssilta jatkamaan, ja sen kanssa on kyllä opetus ollut ohjaajien osalta niin perusteellista, että ei voi kuin kiitosta antaa.

8kk kisatauon jälkeen kisaaminen jännitti hirveästi, mutta toisaalta oli ilo huomata paljon positiivistakin kehitystä. Kontaktit sujui kaikilla radoilla yhtä A:n alastuloa lukuunottamatta. Laitan videot näytille, katsokaa itse videoista. Tuloksilla ei juhlittu, mutta kisoista jäi tosi hyvä fiilis. Talveksi meillä vaihtuu ohjaaja, joka on myös todella pätevä, eli innolla odotan mitä oppeja sieltä tullaan saamaan. Radat alkoi agilityradalla: Tässä aikavirhe 14.5p ja kepeistä ja A:n alastulosta 15p. Vedätin liikaa ja koira jätti tokavikan välin pujottelematta. Muuten olin tähän rataan varsin tyytyväinen.

Toinen rata oli hyppäri. Kepit onnistui hyvin - jee, mutta kasihypylle koira valui väärälle puolelle estettä ja siitä HYL. Unohdin katsoa koiraa. Sen jälkeen loppurata kunnon räpellystä, luovutan aina ohjaamiseni kanssa hylyn jälkeen enkä keskity niin, että pysyisin koiran tahdissa.. Tähän pitää tehdä muutos.

Vikana oli joukkuerata. Toinen hyppy oli okseri, ja siihen moni koira hyppäsi todella rumasti, jotkut rysäyttivät koko esteen. Se oli hankala, koska koira piti kääntää okserista putkeen. Ite koin parhaimmaksi antaa koiralle tilaa hypätä, vaikka sen jälkeinen käännös valuikin, niin ainakaan koira ei hypännyt siivekettä päin. Siitä kepeille oli meille kaikkein vaikein keppikulma, enkä antanut koiralle lopulta tilaakaan tarpeeksi - aloitti pujottelun väärin, sen korjauksesta 5p ja 0,12s yliaika. Keppien jälkeinen linja pituudelle oli myös tosi huono, jäin varmistelemaan keppejä enkä uskaltanut liikkua, ettei olisi hypännyt taas liian aikaisin kepeistä ulos. Tuota ongelmaa ei ole treeneissä ollut enää, vain keppikulmia ollaan jouduttu tahkomaan. Mutta loppurata menikin sitten tosi hyvin. Joukkuekin sai tuloksen ja oltiin kokonaispisteissä 9.

Kiva päivä oli kaiken kaikkiaan ja hyvä fiilis jäi. Nyt vähän treenaillaan kontakteja ja keppejä, ja pitää vaan rohkeasti mennä taas kisaamaan. Eihän meillä Hitin kanssa ole sillä tavalla agilityyn enää tavoitteita, mutta vielä kun se on terve ja iän puolesta voi harrastaa, niin kyllä mun kannattaa hankkia kisakokemusta itseä ja Indiä ajatellen.

Indin kanssa käytiin myös viikolla paimentamassa. Viimeksi oltiin oltu 3 viikkoa sitten ja sitä ennen pidempi tauko. Edelliskerralla oli aika villi, ajattelin sen johtuvan tauosta ja silloin sitä vietiinkin vain liinassa. Kuitenkin sama juttu näissä treeneissä, ja nyt oli vaan kerrottava neidille säännöt selväksi. Ei kyllä millään olisi halunnut alkaa paimensauvaa väistämään. Ihan uskomaton, en olisi ikinä uskonut sen olevan niin kovakalloinen. Ei meinaan ollut millänsäkään kepistä, vaan puri siihen kiinni. Mutta kädenvääntö kannatti, seuraavalla kierroksella oli kuin eri koira, kuunteli käskyjä eikä sikaillut. Eikä siihen vaadittu kuin johdonmukaisuutta ja mustavalkoisuutta. Se on tosi jännä, miten eri tavalla koira toimii silloin kun se on vietissään. Indihän on kotona ja harrasteissa maailman helpoin, vaikkakin aika säheltäjä. Paimennukseen en todellakaan osaisi sitä yksin kouluttaa, olisin opettanut siitä purijan ja se ura olisi sitten ollut siinä. :D

EE MVA & FI MVA Hit

Olen ollut niin  kiireinen, että blogi on jäänyt tyystin päivittämättä!

Hitin  kanssa lähdimme 29.7 Viroon aikeena hakea hääjuomat, ja samalla reissulla Hit pääsi pyörähtämään kehässä Saarenmaalla 30.7. Oli mukava reissu kaiken häähömpötyksen keskellä ja niin kauniit maisemat! Indi ja Ted jäivät hoitoon kaverilleni, joten meillä oli ihan privaattireissu Hilsun kanssa.

Kehään oli tullut kilpakumppani Suomesta asti. Tuomarina oli Astrid Lundava. Arvostelu oli viroksi, mutta siinä kehuttiin samoja asioita kuin viime aikoina muissakin Hitin arvosteluissa. Hit vei siis voiton ja oli lopulta ROP SERTin kera. Tämän myötä Hitistä tuli Viron muotovalio, ja sitä kautta myös Suomen muotovalio, kun sillä on Suomesta yli 24kk ikäisenä saatu SERT ja käyttötuloksia.

Meidän koko lauma pääsi myös hääkuviimme 6.8, en ole vielä saanut kuvia muista kuin Hitistä, joka sai kunnian toimia sormuskuvassa :) Upea otos, etten sanoisi!

Muutoinkin meille kuuluu pelkkää hyvää, Indi kävi hyppytekniikkakoulutuksessa ja pikkuhiljaa treenit palailee uomiinsa kesätauon jälkeen. Agility on jo jatkunut sekä Indillä että Hitillä. Pidimme muutaman viikon täyslevon koiraharrastuksista muiden kiireiden vuoksi, ja ihan hyvää se loma koirillekin välillä tekee.

t. Nykyinen Rouva Saarelainen

Jämsä KR

Käytiin sunnuntaina Hitin kanssa Jämsässä Rosemary Eastonin arvosteltavana. Arvostelu: Good breed type. Well balanced. Moderate. Athletic. Smooth outline. Intelligent. Level topline. Free movement. Good coat & condition."

Uroksissa oli kova taso, Hitin sijoitus KÄY ERI1 SA PU3. Tuttu vinkkasi netistä löytyneen kuvan meistä kehässä, sunna.kuvat.fi:

http://sunna.kuvat.fi/kuvat/J%C3%A4ms%C3%A4+KR+5.6.2016/J%C3%A4ms%C3%A4+KR+2016+su+357.JPG

Upea kuva ja upea koira!

Eilen oli meidän aksatreenit. Hit teki rataa ja Indi tutustui kontaktiesteisiin ja 8 esteen pätkää. Molemmat oli tosi hienoja, mutta Hitin treeni oli aivan loistava. Valmentajakin hehkutti ja kehotti menemään kisoihin. Täytyy alkaa katsella kalenteria :) Paljon ollaan töitä tehty ja yhdessä kehitytty. Harmittaa kun ei ollut porukkaa hollilla, että olisin saanut videolle meidän menoa.