Agilityn Piirinmestaruudet

Käytiin eilen edustamassa omaa seuraamme agin piirinmestiksissä. Maksijoukkuetta ei olisi muuten saatu täyteen, ilmoitin Hitin kyllä kahdelle yksilöradallekin ulkopuolisena, asumme siis piirin ulkopuolella. Ajankohta ei ehkä ollut kaikkein otollisin, meillä oli heinäkuu aksalomaa. Ja tiedossa siis oli, että oltaisiin oltu kovemmassa iskussa ennen lomaa :) Ongelmia on edelleen ollut vaikeissa keppikulmissa ja viime treeneissä oli ensimmäistä kertaa puomi sitten lomaa edeltävien treenien - ja alastulo ei ottanut sujuakseen noissa treeneissä niin tiesin, että niissäkin voi olla sanomista.

Hitistä kyllä huomaa, että se on mun ihan ensimmäinen aksakoira, ja että alkeiden perusteellinen opettaminen on jäänyt silloin kun sen kanssa aloin aksaa ensimmäisessä seurassa treenata. Ei noita kontakteja ja keppejä ikinä tule enää satavarmaksi saamaan, vaikka mitä tekisi. Indin kanssa ollaan nyt edetty alkeiskurssilta jatkamaan, ja sen kanssa on kyllä opetus ollut ohjaajien osalta niin perusteellista, että ei voi kuin kiitosta antaa.

8kk kisatauon jälkeen kisaaminen jännitti hirveästi, mutta toisaalta oli ilo huomata paljon positiivistakin kehitystä. Kontaktit sujui kaikilla radoilla yhtä A:n alastuloa lukuunottamatta. Laitan videot näytille, katsokaa itse videoista. Tuloksilla ei juhlittu, mutta kisoista jäi tosi hyvä fiilis. Talveksi meillä vaihtuu ohjaaja, joka on myös todella pätevä, eli innolla odotan mitä oppeja sieltä tullaan saamaan. Radat alkoi agilityradalla: Tässä aikavirhe 14.5p ja kepeistä ja A:n alastulosta 15p. Vedätin liikaa ja koira jätti tokavikan välin pujottelematta. Muuten olin tähän rataan varsin tyytyväinen.

Toinen rata oli hyppäri. Kepit onnistui hyvin - jee, mutta kasihypylle koira valui väärälle puolelle estettä ja siitä HYL. Unohdin katsoa koiraa. Sen jälkeen loppurata kunnon räpellystä, luovutan aina ohjaamiseni kanssa hylyn jälkeen enkä keskity niin, että pysyisin koiran tahdissa.. Tähän pitää tehdä muutos.

Vikana oli joukkuerata. Toinen hyppy oli okseri, ja siihen moni koira hyppäsi todella rumasti, jotkut rysäyttivät koko esteen. Se oli hankala, koska koira piti kääntää okserista putkeen. Ite koin parhaimmaksi antaa koiralle tilaa hypätä, vaikka sen jälkeinen käännös valuikin, niin ainakaan koira ei hypännyt siivekettä päin. Siitä kepeille oli meille kaikkein vaikein keppikulma, enkä antanut koiralle lopulta tilaakaan tarpeeksi - aloitti pujottelun väärin, sen korjauksesta 5p ja 0,12s yliaika. Keppien jälkeinen linja pituudelle oli myös tosi huono, jäin varmistelemaan keppejä enkä uskaltanut liikkua, ettei olisi hypännyt taas liian aikaisin kepeistä ulos. Tuota ongelmaa ei ole treeneissä ollut enää, vain keppikulmia ollaan jouduttu tahkomaan. Mutta loppurata menikin sitten tosi hyvin. Joukkuekin sai tuloksen ja oltiin kokonaispisteissä 9.

Kiva päivä oli kaiken kaikkiaan ja hyvä fiilis jäi. Nyt vähän treenaillaan kontakteja ja keppejä, ja pitää vaan rohkeasti mennä taas kisaamaan. Eihän meillä Hitin kanssa ole sillä tavalla agilityyn enää tavoitteita, mutta vielä kun se on terve ja iän puolesta voi harrastaa, niin kyllä mun kannattaa hankkia kisakokemusta itseä ja Indiä ajatellen.

Indin kanssa käytiin myös viikolla paimentamassa. Viimeksi oltiin oltu 3 viikkoa sitten ja sitä ennen pidempi tauko. Edelliskerralla oli aika villi, ajattelin sen johtuvan tauosta ja silloin sitä vietiinkin vain liinassa. Kuitenkin sama juttu näissä treeneissä, ja nyt oli vaan kerrottava neidille säännöt selväksi. Ei kyllä millään olisi halunnut alkaa paimensauvaa väistämään. Ihan uskomaton, en olisi ikinä uskonut sen olevan niin kovakalloinen. Ei meinaan ollut millänsäkään kepistä, vaan puri siihen kiinni. Mutta kädenvääntö kannatti, seuraavalla kierroksella oli kuin eri koira, kuunteli käskyjä eikä sikaillut. Eikä siihen vaadittu kuin johdonmukaisuutta ja mustavalkoisuutta. Se on tosi jännä, miten eri tavalla koira toimii silloin kun se on vietissään. Indihän on kotona ja harrasteissa maailman helpoin, vaikkakin aika säheltäjä. Paimennukseen en todellakaan osaisi sitä yksin kouluttaa, olisin opettanut siitä purijan ja se ura olisi sitten ollut siinä. :D

EE MVA & FI MVA Hit

Olen ollut niin  kiireinen, että blogi on jäänyt tyystin päivittämättä!

Hitin  kanssa lähdimme 29.7 Viroon aikeena hakea hääjuomat, ja samalla reissulla Hit pääsi pyörähtämään kehässä Saarenmaalla 30.7. Oli mukava reissu kaiken häähömpötyksen keskellä ja niin kauniit maisemat! Indi ja Ted jäivät hoitoon kaverilleni, joten meillä oli ihan privaattireissu Hilsun kanssa.

Kehään oli tullut kilpakumppani Suomesta asti. Tuomarina oli Astrid Lundava. Arvostelu oli viroksi, mutta siinä kehuttiin samoja asioita kuin viime aikoina muissakin Hitin arvosteluissa. Hit vei siis voiton ja oli lopulta ROP SERTin kera. Tämän myötä Hitistä tuli Viron muotovalio, ja sitä kautta myös Suomen muotovalio, kun sillä on Suomesta yli 24kk ikäisenä saatu SERT ja käyttötuloksia.

Meidän koko lauma pääsi myös hääkuviimme 6.8, en ole vielä saanut kuvia muista kuin Hitistä, joka sai kunnian toimia sormuskuvassa :) Upea otos, etten sanoisi!

Muutoinkin meille kuuluu pelkkää hyvää, Indi kävi hyppytekniikkakoulutuksessa ja pikkuhiljaa treenit palailee uomiinsa kesätauon jälkeen. Agility on jo jatkunut sekä Indillä että Hitillä. Pidimme muutaman viikon täyslevon koiraharrastuksista muiden kiireiden vuoksi, ja ihan hyvää se loma koirillekin välillä tekee.

t. Nykyinen Rouva Saarelainen

Jämsä KR

Käytiin sunnuntaina Hitin kanssa Jämsässä Rosemary Eastonin arvosteltavana. Arvostelu: Good breed type. Well balanced. Moderate. Athletic. Smooth outline. Intelligent. Level topline. Free movement. Good coat & condition."

Uroksissa oli kova taso, Hitin sijoitus KÄY ERI1 SA PU3. Tuttu vinkkasi netistä löytyneen kuvan meistä kehässä, sunna.kuvat.fi:

http://sunna.kuvat.fi/kuvat/J%C3%A4ms%C3%A4+KR+5.6.2016/J%C3%A4ms%C3%A4+KR+2016+su+357.JPG

Upea kuva ja upea koira!

Eilen oli meidän aksatreenit. Hit teki rataa ja Indi tutustui kontaktiesteisiin ja 8 esteen pätkää. Molemmat oli tosi hienoja, mutta Hitin treeni oli aivan loistava. Valmentajakin hehkutti ja kehotti menemään kisoihin. Täytyy alkaa katsella kalenteria :) Paljon ollaan töitä tehty ja yhdessä kehitytty. Harmittaa kun ei ollut porukkaa hollilla, että olisin saanut videolle meidän menoa.

Hit missikisoissa

Käytiin lauantaina Hitin kanssa Järvenpäässä näyttelyissä. 

Kivan arvostelun sai, ei löytynyt pahaa sanaa arvostelussa. Tuomarina John Bond. arvostelu: "Bite is correct. Nice strong muzzle. Nice broad scull. Nice dark eye, correct shape. Earset is good. Nice deep chest. Good front. Good and strong nice short back. Good quarters. Good angles front & rear. Movement is very good." KÄY ERI2.

Täytyypä alkaa harkita sitä Viron reissua myös :)

Harrastusrintamalla menee oikein kivasti. Hit pitää nyt kisataukoa ja keskitytään vaan treenaamaan hakua ja agilityä. Että mä tykkään tästä koirasta, Hit on ollut treeneissä tosi hyvä. Tavoitteellisemmin jatketaan taas, kun saadaan meidän kesähäät juhlittua alta pois ja jää taas enempi vapaa-aikaa.

Indin treenit menee myös omalla painollaan ja se on ollut agilityn alkeiskurssilla ihan loistava. Leikkiminen on myös edennyt taas harppauksittain, kun uskalsin kokeilla tavallista patukkaa teddy-patukan tilalle. Aiemmin ei oikein lämmennyt palloillekaan, mutta niitäkin kokeilin nyt rohkeasti uusiksi ja kyllä kannatti! Hakumetsässä se oli aivan liekeissä pallopalkalla. Taistelusta se ei vielä niinkään nauti, mutta pallo on ihan superkiva. Hieno tyttö, kyllä on kiva treenata kun alkaa vihdoin olla palkat kohdallaan. 

Kuulumisia

Eilen oli kasvattipäivät Indin kasvattajan luona. Oli mukavaa viettää torstai poikkeuksellisesti harrastusten parissa työn sijaan :) Käytiin kentällä tottistelemassa, Hit teki esineruudun ja lopuksi Indi pääsi paimentamaan. Tottiksessa ei ihmeitä tehty, Indille vain muutama kontaktiharjoitus ja lyhyt leikki, mutta ihmeen hyvin se oli kuulolla, vaikka ei olla koirahäiriössä treenattu. Indi taitaa olla tässä asiassa aika samanlainen kuin Hittikin, ettei sitä toiset koirat juuri kiinnosta. Johtuu varmasti siitäkin, että meillä on mielestäni hyvä suhde. Oli myös todella mukava huomata, että Indi osaa olla jo hiljaakin. Tottiksessa se ei ole ikinä äännellyt, olen ollut sen kanssa todella tarkkana alusta asti, mutta nuo odottelut ovat välillä olleet vähän haastavia. Virtaa riittää, mutta turha melskaus on jäänyt pois. Nyt tulee tietysti kuljettua enemmän vieraissa paikoissa, kun treenit ovat taas täydessä vauhdissa, ja se on varmasti tehnyt hyvää meidän maalaisjuntille :)


Hitin tottis oli myös OK, ja esineruudun tein täydellä alueella. Ihan loistava suoritus, kaikki esineet nousivat nopeasti! Indin kanssa en vielä viitsi esineitä treenata, sillä on ollut nouto niin haastava, enkä halua että se oppii mitään virhekäyttäytymistä esineiden kanssa. Ne ehditään kyllä hanskaamaan sitten, kun nouto on paremmalla tolalla. Tällä hetkellä tehdään kapulan kanssa pitoharjoituksia ja ne on menneet ihan kivasti. Ote on kyllä löysä ja sitä viilataan. Niin kauan pitää tiukasti kunnes itse irroitan otteen, puree paljon paremmin jos pidän vedän vähän vastaan. Pitäisi saada sille niihin palkkauksiinkin vaihdettua kovempi patukka, se on tämän kesän projekti.


Paimennuksen saralla ollaan hiljalleen aktivoiduttu ja mentiin nyt ensimmäistä kertaa pellolle. Menikin yllättäen paljon paremmin kun pyöröaitauksessa, kun oli enemmän tilaa. Alkoi jo tasapainottaa ja löytyi paremmin se hankalampikin suunta. Jännä miten harppauksittain nuori koira edistyy ja miten luontaista tuo homma on sille. Pysäytykset mun täytyy kotona opettaa omille käskyille, niistä puuttuu vielä ihan täysin varmuus, ja se kyllä kostautuu.. vauhtia ja vaarallisia tilanteita vai miten se meni. No Indi on onneksi aika nöyrä tyttö, ja uskoisin että aika nopeasti koulutus puree siihen. Ihmettelin kotimatkalla ajatuksissani, että se on nöyrä mutta ei nöyristele. Sellaista koiraa ei ole mulla aiemmin ollutkaan.. Luopumista aletaan kuulemma seuraavaksi harjoitella. :)


Haussa palattiin Indin kanssa vähän taaksepäin. Tein sille yhden treenin, jossa muut olivat tehneet ennen meitä rataa, ja siinä totesin, että sillä ei ole vielä selkeää ajatusta alueella liikkumisesta. Vaikka ei olla vielä tehty mitään muuta kuin suoria pistoja, niin ne olivat liian haastavia sotketulla radalla. Niinpä seuraavassa treenissä tein sille kaistaleita, ja se meni tosi hyvin. Vahvistetaan nyt vielä suoraan liikkumista kaistaleiden avulla. Hiukan haastetta tuottaa molempien koirien treenaaminen, kun käytäntö on vähän se, ettei kahta koiraa voi treenata samassa treenissä. Indi tarvitsee treeniä mutta niin tarvitsisi myös Hit, jos aion sen kanssa syksyllä kokeisiin. Kai mä tän jotenkin saan sumplittua, kun Indille pitäisi alkaa tehdä kentälläkin ilmaisutreenejä, ja niissä voin käyttää hyväksi koiran toista omistajaa ;)


Agility siirtyi vihdoin ulkokentälle, Hit jatkaa samassa ryhmässä kuin talvellakin (jee!). Pientä viilinkiä vielä, niin eiköhän me taas kesällä kisata. Indi läpäisi myös alkeiskurssin pääsykokeen ja sillä alkaa ensi viikolla treenit. Kotiläksyjä tulee paljon ja täytyy sanoa, että tulee kyllä ihan hyvään saumaan tämä kurssi. Meillä on elokuussa häät ja on välillä haastavaa löytää treeniaikaa tai motivaatiota enää suunnittelujen ja muiden menojen ohella, mutta nuo alkeisopetukset eivät vaadi montaa minuuttia päivässä ja niitä voi kotona hioa, joten jos jossain välissä niin nyt on juuri loistava sauma opettaa siihen lajiin perusteet. En tiedä miten mulla olisi riittänyt aika opettaa tosissaan esim. tokoa ja agilityn alkeita päällekkäin, olisin kuitenkin luistanut niistä ajanpuutteen ja koiran treenimäärien takia, joten nyt siinä ei ole mitään ongelmaa kun kurssi alkaa jo nyt.


Tedillekin kuuluu ihan hyvää. Halvausoireet ovat hiukan parantuneet ja nyt elellään tasankovaihetta. Ihan tyytyväiseltä se vaikuttaa elämäänsä ja nyt on onneksi kesä edessä, niin pääsee puuhastelemaan mieluisia juttuja, kuten uimaan :)

Tedillä polyneuropatia

Viime kertaisen päivityksen jälkeen on tapahtunut aika paljon asioita. Ensinnäkin poikien hammaslääkäritarkastuksessa lääkäri totesi, että ei poistaisi kummaltakaan koiralta hampaita. Hänen mielestään ei ollut niin pahasti lohkeilleet. Pari viikkoa tuon lääkärikäynnin jälkeen Ted sairastui vakavasti ja vein sen taas lääkäriin. Koira kaatuili ja sille oli tullut toispuoleinen kasvohalvaus, lisäksi liikkui pää vinossa. Lisäksi sen käyttäytyminen muuttui, esimerkiksi pihalla tarhassa ollessa kävi heti makaamaan. Verikokeista otettiin väsymyspaketti, mutta arvot olivat priimaa. Lääkäri määräsi viikon antibioottikuurin ja lähetti kotiin. Koira ei kuitenkaan alkanut osoittaa paranemisen merkkejä ja soitin suoraan Espooseen ja varasin neurologille ajan. Aloitin omin nokkineni tulehduskipulääkekuurin, joka auttoi tasapaino-ongelmiin. Onneksi sain lähetteen neurolle soittamalla ja päästiin sitten ammattitaitoiselle lääkärille suoraan. Olin ihan varma, että koira joudutaan lopettamaan :( Neurologin tutkimuksissa saimme seuraavan diagnoosin: Toispuoleinen vestibulaarioireyhtymä. Neurologisessa tutkimuksessa selvisi seuraavaa: oikea peripherinen vestibulaari syndrooma, oikea kasvohermohalvaus, ei Hornes syndroomaa, asentotunto normaali, oikeassa silmässä ventraali strabismus, ei muita kasvohermopuutteita, vestibulaarinen ataxia. Ulkokorvat normaalit. DDX: keskikorvasairaudet (tulehdus, polyyppi, kasvain), geriatrinen vestibulaarisyndrooma, idiopaattinen kasvohermohalvaus, trauma mahdollista (verenpurkauma, concussion/ contusion), hermojuurikasvaimia. Lääkäri oli optimistinen ennusteen suhteen siinä mielessä, että neurologiset testit viittasivat siihen, että vika ei olisi aivoissa. Toki aloin väkisinkin miettiä sitä aiempaa hammasepisodia, että onkohan Ted saanut yksin ollessaan jonkun kohtauksen. Viime viikkoisen neurologikäynnin jälkeen koira on ainakin voinut hiukan paremmin ja osaa kompensoida vinoa liikkumistaan ilman kaatuiluja. Neurologilla testattiin myös punkkivälitteiset sairaudet ja niiden tulos oli puhdas.

Tänään sitten oli vuorossa jatkotutkimukset korvasairauksien poissulkemiseksi. Piti tehdä vain nopeampi skreenaus MRI:llä eli ei koko aivoja. Toisin kuitenkin kävi, kun sain tältä klinikalta puhelun vasta, kun olin jo ajanut 100 kilometriä lähes klinikalle asti, että lääkäri ei otakaan tänään vastaan. Luojan kiitos sain soiteltua meille ajan Aistiin, etten ollut ihan turhaan ajanut ja ollut töistä pois tämän takia. Uusi lääkäri joutui tietysti tutkimaan alusta asti koiran, kun ei ollut nähnyt sitä aiemmin. Jatkotutkimuksina tehtiin otoskopia, tarkastettiin suu ja nielu (rauhoituksessa), MRI- kuvaus, EMG- lihassähkötutkimus. Tulokset olivat normaalit, paitsi EMG:ssä todettu poikkeavuus silmäluomessa ja ylähuulessa. Puru- ja raajalihakset toimivat. Koko pää siis magneettikuvattiin, koska kasvohermojen puutteet ja tasapainohäiriö eivät ole välttämättä kovin yksiselitteisiä ja tällä saatiin varmistettua se, ettei päässä ole kasvaimia tms. Diagnoosiksi tuli pään hermoihin rajoittunut polyneuropatia. Erotusdiagnoosina on idiopaattinen vestibulaari oireyhtymä ja idiopaattinen kasvohalvaus oikealla puolella, suomeksi sanottuna siis kaksi eri sairautta jotka voivat aiheuttaa samat oireet, neurologi päätyi kuitenkin polyneuropatiaan. Hoitoa ei ole, eli aika tekee ehkä tehtävänsä tai koira voi jäädä loppuelämäkseen vinoksi ja kasvoiltaan halvaantuneeksi. Tedin tilassa on tapahtunut ehkä pieniä muutoksia parempaan, kuten pystyy jo hiukan liikuttamaan oikeaa korvaa, joten spontaania toipumista voi vielä tapahtua. Silmää pitää tarkkailla, koska ei pysty sitä kunnolla räpyttelemään. Riskinä tietysti on, että silmään tulee herkemmin vammoja ym, joten heti jos silmä vuotaa niin pitää mennä silmälääkärille. Toivottavasti nyt riittäisi jo nämä lääkärikäynnit tällä erää. 

Sitten treeniasiaa.

Hitin kanssa agilityt on menneet nyt tosi kivasti ja palaset on alkaneet loksahdella kohdalleen. Edelleen omassa liikkumisessa parantamisen varaa, mutta onnistumisiakin tulee paljon. Kesällä voisi ehkä uskaltaa taas mennä kisoihin koittamaan. Tottistreeneissä hallilla ollaan käyty kerta viikkoon. Olen tehnyt siellä set-point treeniä ponnistusvoiman lisäämiseen. Käytin Hitin tovi sitten Lotalla hieronnassa ja edistystä oli jo silloin tapahtanut lihastasapainossa. Viime viikolla osteopaatilla lanne oli tosin vinossa, eli heti huomaa jos jumpat jää vähemmälle (Tedin sairastaessa on tullut keskityttyä niin paljon siihen, että Hitin jumppailu jäi selvästi vähemmälle).

Indi täyttää muutaman viikon päästä jo vuoden. Kiva päästä aloittamaan sen kanssa fyysisempää harjoittelua, että pääsee aloittamaan lajiharjoittelut. Kävin viime viikonloppuna Mia Skogsterin kaksipäiväisessä seminaarissa, ekana päivänä aiheena oli pennut ja tokana päivänä sitten kilpailuihin valmistautumisesta kertovaa asiaa. Oli todella hyödyllinen, vaikka mä olin sen pentusemman jo kertaalleen käynyt kuuntelemassa kun Indi oli vielä 4kk ikäinen. Painotukset liikkeiden opettamisessa oli ehkä hiukan erit kuin edellisellä kerralla. Mulla kävi vielä ihan sikahyvä tuuri, kun Indi pääsi seminaariin harjoituskoiraksi! Indin kanssa ongelmana on edelleen leikkiminen, jonka vuoksi en ole pystynyt siirtymään saalispalkkaukseen enkä sitä myöden ole kokenut, että pystyisin etenemään tottiskoulutuksessa. Toinen on sitten ollut se nouto, olen halunnut opettaa sille kahden esineen noudon, mutta ei se oikein onnistu jos koira ei kiinnostu edes yhdestä esineestä riittävästi. Indille ruoka on ykkönen ja se odottaa kesken saalisleikinkin, että jos hän nyt tuo patukan niin joko lohkeaisi ruokaa. Kotona ollaan toki tehty ruokapalkalla asioita, mutta kentällä se on ollut vaan leikkimistä, ilman että koira innostuisi riittävästi. Jos se voittaa patukan, niin se sylkäisee sen lähes saman tien maahan. Eli ei pidä sitä palkkana.

Olin kyllä positiivisesti yllättynyt, että mun pieni maalaisjuntti keskittyi muhun yleisömerestä ja vieraasta hallista ja tilanteesta huolimatta. Katsottiin Indin leikkiä ja noutoasiaa. Opetan sille naksuttimen ja aletaan työstää noutokapulan pitoa hyvällä otteella, eli unohdetaan nyt ne patukat hetkeksi. Kovalla esineellä treenailu saattaa auttaa siihen, että voisin ottaa käyttöön ihan tavalliset patukat ja sitten voin miettiä uudestaan sitä, millä metodilla sitä noutoa lähtee työstämään. Voisi myös harkita suoraan kapula + pehmopallo- yhdistelmää, siis kahden esineen noutona. Mun täytyy vähän miettiä tätä ja katsoa mihin suuntaan se tässä kevään aikana kehittyy. Tällä hetkellä tavalliset patukat eivät siis kelpaa, ei pure niihin kiinni. Toiseksi asiaksi nousi nyt se taistelutahdon vahvistaminen. Eli käytännössä seuraavat 2-3 kuukautta me tehdään apparin kanssa purutreenejä, ja koitetaan näin kasvattaa koiran mielenkiintoa esineisiin ja taisteluleikkiin. Indille tehtiin seminaarissa lyhyt purutreeni ja huomasi kyllä eron siinä, miten se kiinnostui patukasta. Otekin parani.

Kilpailuihin valmistavassa seminaarissa käytiin läpi sitä, miten koira olisi järkevä kouluttaa. Lyhyesti sanottuna huipputottiksen kouluttaminen vie kolme vuotta. Kolmantena vuonna viimeistellään, opetellaan palkattomuutta, opetellaan rituaalit ja kaaviot. Painotettiin siis sitä, että ei kannata kilpailla liian aikaisin, eikä BH koetta kannata tehdä aikaisin. Jos mietitään sitä (kolmantena vuonna) kisavalmiiksi treenaamista, niin jo pelkkä suoritusvarmuuden ja eri tilanteisiin valmistaminen vie puoli vuotta. Toinen ikävuosi menee liikkeiden kasaamiseen. Huh huh, mä oon tehnyt kyllä niin paljon virheitä edellisten koirien kanssa, onneksi Indiä en ole vielä onnistunut pilaamaan. Toki tässä nyt pitää muistaa ero "kyläkisailun" ja MM-tason välillä, mutta ainakin itse haluan pyrkiä koulutuksessa parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja nyt vasta alan hahmottaa kuinka se tehdään. Vaatii todella pitkäpinnaista ja suunnitelmallista työtä hioa timanttinen lopputulos. Ei muuta kun hommiin siis. Vähän pitää itse miettiä ja tunnustella tuota kaavioiden opettamista, bortsu on tässä mielessä hankala kun ne on niin tajuttoman fiksuja, että saattaa yrittää ennakoida asioita sitten. Toisaalta se on vaan pystyttävä opettamaan niin, että se ei tiedä muuta tapaa toimia kuin mitä sille opetan. Ihan sikatarkkana saa kyllä olla.

Hammasongelmia

Meitä nyt tuntuu piinaavan nämä eläinlääkärikäynnit.

Viime viikolla huomasin Indin takimmaisen poskihampaan näyttävän kummalliselta. Hammas oli vaihtanut väriä ja heilui. Vein sen heti operoitavaksi ja hammas poistettiin viime perjantaina. Hammas oli saanut tylpän iskun, trauman, jonka seurauksena ydin oli vaurioitunut. Se oli vuotanut verta ikeneen ja tulehtunut. Kyseessä oli siis kaikkein takimmaisin poskihammas oikealla ylhäällä, siis M2/ 110. Samalla hammasröntgenistä varmistui, että Indillä on vasemmalla ylhäällä P1 hammas tuplana.

Indillä alkoi juoksutkin perjantaina. Iso tyttö jo.

No. Hammaspulmat eivät siihen loppuneet. Eilen koirien hampaita pestessä huomasin, että Tedillä oli lohjennut kolme etuhammasta. Hitin suusta löytyi myös yksi hiukan lohjennut etuhammas. Pojat on ottaneet yhteen. Hittiä on varmaankin vituttanut rajattu tila, kun ei voi nyt kulkea ympäri kämppää Indin takia. Pojat viettää jatkossa Indin juoksuajat myös toisistaan erillään, ettei pienemmät tilat ahdista kumpaakaan. Molemmille omat huoneet ja Indille oma... molemmat pojat menee kuitenkin nyt hammastarkastukseen. Hitillä on kaksi vanhaa lohkeamaa etuhampaissa ja Tedillä poskihampaassa. Hammaskiveä ei ole.  Tedin hampaat näyttää kurjalta, ei varmastikaan selvitä ilman hampaiden poistoja. Maanantaille sain ajan. Vituttaa kyllä koska Hitin kanssa olisi vielä tarkoitus näyttelyitäkin kiertää, mutta ei se sitten auta kuin pyytää hammastodistus.