Indihän alkoi leikkiä vasta vähän aikaa sitten vetoleikkejä, ja sen vuoksi en juuri kesällä sen kanssa kentällä käynyt. Ikä teki tehtävänsä ja sain opetettua sille leikin salat, seuraava vaihe on siis siirtää leikki kentälle. Jatkan tätä niin kauan, että ketjukaulaimen laitto ja motivaatiopatukan vilahtaminen taskuun riittävät signaaliksi siitä, että nyt lähetään hommiin. En usko, että tämän mielikuvan luomiseen menee kovinkaan paljoa aikaa, mutta jos menee niin käytän siihen tarvittaessa vaikka koko tulevan kesän. Kotona ja kotipihalla opetan tekniset jutut (pääosin namilla) ja nekin mahdollisimman korkeassa vietissä. Indissä on onneksi se hyvä puoli, että se patoaa hyvin. Ei vuoda. Seuraava vaihe on näiden jälkeen sitten siirtää tekninen osaaminen haluttuun tunnetilaan kentällä, tavoitteena on saada kiihkeä saalisleikki muutettua seuraamisen muotoon.
Tämä tietysti hidastaa tosi paljon tokouran aloittamista, koska liikkeitä ei voi varsinaisesti harjoitella kentällä pitkään aikaan. Mutta koska paino tulee olemaan pk-lajeissa, niin mielestäni on tärkeämpää mennä sen ehdoilla. Mian mukaan eteenmenoja pitäisi harjoitella vuosi, ennen kuin koira käsketään maahan. VUOSI. Noutoja ei tehdä alle 1v ja ei haittaa vaikka olisi lähemmäs 2v kun patukka vaihdetaan kapulaan. Tämä antaa vähän suhteellisuuden tajua omaan tekemiseen. Vaikka Indin kaltainen koira varmasti tekisi asiat niitä vaadittaessa jo paljon aiemmin, mutta se ei ole henkisesti valmis. Nyt sen ymmärtää, että osa-alueiden pitää olla täydelliset ja varmat ennen kuin yhdistellään ne kokonaisiksi liikkeiksi. Se tarkoittaa pitkäjänteistä työtä, hitaasti edeten.
Indi keskittyy tällä hetkellä perusasennon opetteluun, seuraamisen tekniikkaan (paikka ja pään asento, käännökset), eteenistumiseen ja kahden patukan noutoon. Istumisen ja maahanmenon se jo osaa. Lähtötilanne patukoilla oli se, että se ei halunnut ottaa niitä suuhun. Positiivisella vahvistamisella päästiin harjoittelemaan pitoa, otteen korjaus ja tällä hetkellä se osaa ottaa molemmat patukat maasta otteen korjaten. Patukat pitää laittaa vielä lähekkäin, mutta nyt näyttää siltä, että tästä tulee vielä hyvä pohja noutojen palkkauksiin. Matka on vielä pitkä siihen, että toinen patukka vaihtuu kapulaan, koska patukoiden nappaamisen pitää tapahtua salamana. Mutta tätä on hyvä rakentaa rauhassa kotona sillä välin, kun kentällä opetellaan oikea tunnetila.
Olisipa sitä tajunnut aikoinaan olla Hitinkin kanssa yhtä järkevä. Mutta herkät koirat on hyviä opettajia, en mä ilman Hittiä olisi ikinä joutunut pohtimaan järkevintä tapaa koiran kouluttamiseen. Aion palastella senkin tottistreenit ja keskittyä tiettyyn teemaan kerrallaan.
Mun ei pitänyt viedä Indiä välikuviin. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin, koska se on alkanut kaluta toista takastaan. Sama se on sitten kuvata koko koira kun vie sen lääkäriin, voi lykätä viralliset kuvat vähän myöhemmäksi mutta uskaltaisi turvallisin mielin aloittaa agilityn toukokuussa, kun olisi alkamassa kurssit. Täytyy toivoa parasta, syitä jäystämiseen voi olla monia. Indin kahdella siskolla on valitettavasti ollut olkapäissä häikkää. Indi ei ole ontunut, mutta ei näistä koskaan tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti