Onks pakko jos ei taho?

Kysyy Hilari tällä kertaa. Paimennustreeni piti tiistailta perua, kun pökötti teki tenät ja lähti korjaukseen. Sunnuntaina on kuitenkin ratatreeni, joten ei paniikkia.

Hitin vapaa venyikin sitten muutamaan päivään, nyt torstaina oltiin tällä viikolla ekaa kertaa treenaamassa. Hit alkoi perseillä ja eipä sitten itsellä ole ollut mieliala kohdallaan sitä treenata. Päivittäinen huomioiminenkin jäi kertalaakista Hitin tempauksen jälkeen. Meillä käytiin kolmas maailmansota, kun minun aina niin kiltti, nöyrä ja pehmeä Hilarinen kehtasi sanoa vastaan, kun annoin hälle rustoluun ja tyyppi kiikutti sen aivan väärään paikkaan. Ihan nätisti olisin käynyt luun siirtämässä, mutta Hit kuvitteli voivansa tulla mun näpeille tuosta hyvästä! Jumaliste! Yhtään en osannut varautua tuollaiseen käytökseen, ja voin vannoa, että koira sai kuulla kunniansa tuon jälkeen. Muka niin herkkis, vitut. Kyllä pokkaa riittää silloin kun huvittaa. Konfliktin jälkeen saman päivän iltana ei kuitenkaan ollut moksiskaan, millään tavalla yrittänyt väistää tai vältellä. Luultavasti se on myös oppinut, että en komenna niin tiukasti jos esittää paineistunutta... Kyllä on ämmää viety. Toki edelleen tuohon koiraan pätee sääntö, että kovia otteita sille on aivan turha edes yrittää. Toimii ainoastaan pehmeillä keinoilla koulutuksellisesti, mutta tuollaista silmille hyppimistä minä en siedä. Onneksi tuli kuitenkin palautus maanpinnalle. Hitin kanssa on lipsuttu perushuomioimattomuudesta, kun se on ollut niin helppo koira. Nyt se sitten kostautui, Hit kuvitteli voivansa komennella minua luusta ja hakea rapsutuksia monta kertaa päivässä.

Tällä hetkellä kaveri yrittää sitten venkoilla vastaan, kun olen natsikurilla ladellut säännöt ja huomiota ei ole tippunut vain huvinvuoksi sitten yhtään. Tänään sitten kun mentiin treenaamaan, Hit kokeili, josko tilanteesta voisi päästä jotenkin pois. Ihan vain testatakseen, kun olen käyttäytynyt sitä kohtaan eri tavalla kuin mihin se on tottunut. "Kun ei huvita tehdä tunnaria, niin käyks jos mä vaan lähden tästä, haittaakse?" No kyllä haittaa. Ei auttanut luimistelu ja esittäminen. Hetken kädenväännön jälkeen siinä tunnarissa ei ollut mitään ongelmaa. Kaukot oli hyvät, metallinouto oli hyvä, ruutu oli myös hukassa. Hitillä ei ole ollut mitään kokeilukautta, niin varmasti se nyt sitten koittaa, josko pääsisi pomoksi. Tediä se on pomottanut syksystä asti, mutta mun kanssa turha luulo. Miten voikaan pieni koira olla niin kiero ja ovela! Eiköhän se tässä muutaman kuukauden sisällä tasotu. Hitin isällä käsittääkseni tässä samassa iässä tullut tiettyjä piirteitä esiin. Meillä nuo pienen koiran suuret kuvitelmat korjautunee ihan perushuomioimattomuudella. Enpä olisi mun sylikoirasta uskonut.