BH Indi missikisoissa

Niin paljon on ollut tapahtumaa, mutta blogi on jäänyt päivittämättä, tunnin kirjoitussessio on tuntunut ylivoimaiselta.

Tottiksessa treenattiin tunnetilaa ja unohdettiin BH kokeen alla oikeastaan kaikki muu tokoilu. Eihän meidän pitänyt edes tänä vuonna BH -koetta suorittaa, mutta koira nyt oli aika valmis, niin ajattelin, että turha sitä kai säästelemäänkään, käydään tekemässä alta pois.

BH -koe suoritettiin 13.8 Kouvolassa, tuomarina Tiina Puustinen. Indi meni ekana paikallaoloon. Ilmoittautumisessa ja paikkikseen viedessä tuntui tosi hyvältä; aktiiviselta ja rennolta. Paikallaolossa ei mitään moittimista, nopea maahanmeno ja sivulle nousu, siitä erinomainen. Talven aikana työstetään vielä hieman kontaktia ohjaajaan, että ei katsoisi suorittavaa koiraa missään välissä.

Kytkettynä seuraaminen meni ihan ok, toinen vasemman täyskäännös ei hyvä, teki vanhan virheen eli istahti käännöksessä. Henkilöryhmässä ei huomautettavaa, paitsi ei ekalla pysähdyksellä istunut. Korjasin tilanteen kiertämällä yhden henkilön ja sillä istui, ei tarvittu lisäkäskyjä. Vapaana seuraaminen meni muuten myös ihan ok, paitsi vasemman täyskäännöksissä sama virhe kuin kytkettynä seuraamisessa. Pientä viilattavaa siis vielä, yleensähän noi täykkärit on meillä tosi näyttäviä. Talvella jatketaan kaavion opettelua ja ylläpidetään oikeaa fiilistä ja virettä noiden teknisten viilausten lisäksi. Seuraamisista kuitenkin molemmista erinomainen.

Liikkeestä istumaan jättö oli hyvä, kerran katsoi oikealle. Makuulle jätön teki tapansa mukaan salamana, siinä ei vilkuilua, kävelin tietoisesti vähän ylipitkän matkan. Nopea luoksetulo, ihan hieman vino edessä, nopea sivulle siirtymä. Näistä erinomainen. Kiitosta sateli omasta ohjaamisesta ja meitä käytettiin esimerkkinä siitä, millaiselta kilpailusuorituksen ja -ohjaamisen kuuluu näyttää. Heh. Ja mainintana myös päivän paras tottis, vaikka BH - koe ei olekaan mikään kilpailu. Kyllä tuollaiset kommentit mieltä lämmittää, vaikka itse ei ajattele, että oltaisiin vielä lähimainkaan sillä tasolla, miltä minun perfektionistinen näkemykseni edellyttää. Mutta olin ihan tyytyväinen koiraan ja itsekin olen selvästi kehittynyt ohjaajana kilpailusuoritusten osalta.

Kaupunkiosuudessa ei mitään kummallista ollut. Niinpä Indi saa jatkossa käyttää nimensä edessä tunnusta BH.

Tokotauko jatkui vielä noin viikon-pari BH kokeen jälkeen, kun oli niin paljon menoja ja muita treenejä. Nyt ollaan taas palattu treenien pariin. Ruututreeni oli aika kamalaa, kysyin viisaammilta neuvoja mitä ihmettä tekisin, kun tuntui, etten millään saanut koiraa hoksaamaan ruudun ideaa ihan täysin. Näyttämällä ei toiminut, ja kosketusalustakin aiheutti lopulta nuuskimista ja hidastelua varsinkin sellaisella pohjalla, jossa alusta ei heti hyppää silmään. Päädyin lopulta siihen, että treenataan oikeaan kohtaan menemistä eri suunnista ihan läheltä. Jos menee väärään kohtaan, käyn korjaamassa joka kerta. Se vaikuttaisi nyt alkaneen tuottaa tulosta, toivottavasti sama suuntaus jatkuu ja saataisiin vihdoin tuo ruutu sellaiseksi, että voi sanoa sen oikeasti osaavan sen. Sain myös hyviä vinkkejä suuntaamiseen ja nyt saan koiran helpommin pois katsekontaktista. Merkin kierrot se on tehnyt, mutta toivoisin niihinkin vielä vauhtia lisää. Näitä varmaan pääsee purkamaan kun nuorten tokoringin treenit taas jatkuvat huomenna.

Nouto vaikuttaa ihan hyvältä, luovutuksen ote on parantunut tosi paljon. Siinä ei oikeastaan ole enää mitään valittamista. Kovassa vauhdissa palautusasento saattaa edessä olla hieman vino 650g kapulalla, joten sitä työstetään nyt. Kevyemmällä tokokapulalla menee hienosti koko noudon. Ohjatun noudon suuntia olen kokeillut pari kertaa, osasin arvata, että se tuskin tulee olemaan Indille vaikeaa. Se lukee niin tarkasti käsimerkit, että ei ole kertaakaan edes yrittänyt mennä väärään suuntaan. Tuo ruutu nyt melkein on eniten kesken tokon avoimen luokan liikkeistä. Katsotaan milloin sitten päästään taas kokeeseen.

Agilityssä on mennyt nyt oikein kivasti. Treenit tuntuu sujuvammilta ja pystytään treenaamaan rataa, vaikka panostetaan edelleenkin pätkien hiomiseen. Puomi-keinu erottelua täytyisi käydä tehotreenaamassa, samoin putki-A/ putki-puomi erottelut vaativat työstöä, onneksi niitä on melkein joka treeniradalla nyt ollutkin. Indi valitsee mieluummin putket kuin kontaktit.. Se irtoaa hyvin, reagoi hyvin rytmityksiin jne. Uskoisin, että ensi vuonna ollaan siinä pisteessä, että voi alkaa ottaa virallisia startteja alle. Kepeillä oli jossain treenissä ongelmia, mutta lihaskalvokäsittelyn jälkeen ongelmat katosivat ja kepit ovat nyt sujuneet hienosti. Vaikeimpiin sisäänmenokulmiin tarvitaan vielä työstöä.

Hakutreeneissä tulin lopulta siihen tulokseen, että ainakin osasyynä treenien takkuiluun oli sitten kuitenkin palkkauksen vaihtaminen ruokaan. Vaikka Indi on ahne, ruoka ei ollut sille riittävä hakupalkka. Ehdittiin tehdä noin 7 treeniä, kunnes koira alkoi tehdä sitä, että se ei lähtenyt pistoille. Laitoin sen ensin apujen käytön piikkiin, että meni epävarmaksi kun odotti niitä silloinkin kun niitä ei käytetty. Varmasti osittain johtui siitäkin, mutta suurin syy oli tuo palkkaus. Vaihdettiin takaisin palloon, ja muutamassa treenissä tilanne korjaantui huomattavasti. Edelleen tulee lähetyksiä, joissa se ei lähde ensimmäisellä käskyllä etsimään, tai irtoaa metrin päähän ja vasta seuraavalla käskyllä lähtee. Tätä nyt työstetään sillä, että kaikki ukot ovat valmiina ja pallo palkkana. Ajattelin loppusyksyn panostaa mieluummin pistojen laatuun kuin määrään, eli treenit pidetään lyhyinä. Edellispäivän treeneissä tuli kolme hyvää pistoa, ja yksi huono eli teki tuon pysähdyksen (kakkospistolla). Pyysin takaisin vierelle ja lähetin uudestaan, kun en halua sitä siihenkään opettaa, että aina lähetyksen jälkeen tulee lisäkäsky jos ei heti lähde. Myös ilmaisu tuolla pistolla oli aivan paska, ei irronnut haukkua, vain pöhinää. Se oli ihmetellyt täysin maantasossa peitteen alla kokonaan piilossa ollutta ukkoa, eli epävarmuuden vuoksi ei ilmaissut. Kolmospistolle sitten varasti. Maalimieskäytöskään ei ole hyvää nyt, vaan se on levoton ja tökkii, siksi ruokapalkka olisi ollut parempi, mutta sitä ei näköjään voi käyttää. Tätä vähän pohdittiin treenikavereiden kanssa, että miten sitä nyt voisi purkaa. Hetkellisesti kävi mielessä kun sitä kakkospiston 'ilmaisua' kuuntelin, että ei helvetti, antaa olla koko paska laji. Mitään ei osata ja vie kaiken ajankin. No ne ajatukset selätin saman tien, mutta ärsyttää tuollainen takkuilu. Nyt aletaan sitten rakentaa sitä maalimieskäytöstä uudelleen ilmaisutreeneissä, samoin kuin ilmaisuja itsessään pitää saada paremmaksi. Musta tuntuu, että se ei edes usko maalimiesten kieltoja, ja osittain se naaman tökkiminen on sitä sen mielistelyä, mutta hyvä että muillakin ryhmässä on ilmaisutreeneille tarvetta, niin pääsen itse näkemään ja puuttumaan siihen mitä siellä piiloilla oikein tapahtuu. Sillä on myös ollut vapaa asento ilmaistessa haukun laadun takia, ja päätin siihenkin tulevan muutoksen, jatkossa on pysyttävä makuulla, että jää se härvääminen ja piilon ympärillä kiertelyt ja hyppimiset pois. Testasin kotona, eikä se tuottanut haukun laatuun mitään ongelmaa... Tätä työstetään ilmaisutreeneissä erikseen. Ilmaisuthan on muutenkin pidetty vielä lyhyinä, mutta talven aikana pitää saada niihin varmuus ja kesto rakennettua.

Seuraavassa treenissä oli ajatus, että tehdään muistikuva ukkojen lähtemisestä alueelle, viedään koira pois, ja otetaan pienen tauon jälkeen valmiille ukoille, suorapalkkauksella.. Lauantaina on ilmaisutreeni kentällä ja sunnuntaina pitkästa aikaa eri porukalla (huipputyyppien) hakutreeni. Pitää vähän pureskella näitä ongelmia siellä, kun kaikki ovat kokeneita harrastajia niin vois tulla jotain toisenlaisiakin ideoita ja ajatuksia.

Paimennustreeneissä ollaan käyty aktiivisesti ja kisatalkoitakin on ollut. Paraisten kisoissa oltiin lähtövarikolla ja tolpalla. Se oli tosi hyvää kokemusta koiralle, Indi sai selvästi varmuutta tulla uhkaavia eläimiä kohti ja oppi sen, että suhinasta saa käyttää enemmän voimaa jos eläin ei liiku muuten. Treeneissä hakukaaret ovat pääsääntöisesti auenneet, nyt treenataan nostossa ja tuonnissa kuuntelua ja se on kyllä vaikeeta... Sillä on niin vahva tahto tasapainottaa lauma itse. Pillikäskyt ovat myös työn alla. Eilen käytiin Kotikoskella treenaamassa ensimmäistä kertaa. Indi jätti ekat hakukaaret vajaaksi, ja sain neuvoja millä saan sen menemään tasapainosta mieluummin yli oman liikkeen avulla. Lisäksi katsottiin sisäflänkkejä, sain neuvoja miten pystyn treenaamaan koiran etäisyyttä lampaisiin. Toisella kierroksella hakukaari oli tosi hyvä. Poispäinajoa pitäisi tehdä paljon pellon päästä päähän ilman flänkkikäskyjä, ja käyttää flänkkikäskyjä siinä ainoastaan kunnon käännöksiin. Muutenkin mun kannattaa enemmän auttaa koiraa esimerkiksi suuntien kanssa, ei tarvitse kuin hieman esim. kallistaa vartaloa niissä tilanteissa ja omalla sijainnilla voi tehdä paljon. Ihan hyvä treeni siis ja koira kuunteli tosi hyvin suuntakäskyjä nyt. Indi on ilmoitettu nuorten mestaruuskisoihin, menee syteen tai saveen. Ainakin saadaan kokemusta, ja tuo nyt on ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun pystyy nuorten ikäsarjaan osallistumaan noissa karkeloissa.

Summa summarum, arki on nyt treenien osalta niin kiireistä, että tuntuu, että ei ehditä edes tokoilemaan niin paljon kuin haluttaisiin. Varmaan marraskuu vielä treenataan täysipainoisesti ja sitten pidetään treenitaukoa, paimennuksesta ainakin pari kuukautta, yritän siihen samaan taukoon laittaa myös ainakin kuukauden tauon hakuun ja agilityyn. Reilu pari viikkoa joulukuussa olemme matkoillakin, silloin ei mitään treenata niin siitä olisi hyvä aloittaa tauko.

Missikisoissakin käytiin. Tein taustatutkimusta koiranetistä ja sen perusteella ajattelin, että uskallan kyseiselle tuomarille viedä, vaikka olikin suomalainen. Se laatuarvostelu siis saatiin, mitä odotinkin. En viitsinyt ihan randomisti kelle vaan viedä, halusin nähdä koiranetistä millainen arvostelulinja tuomarilla on, ja se tieto on saatavilla vain niistä tuomareista, jotka ovat ennenkin Suomessa arvostelleet. Indi oli käyttöluokan ainoa narttu. Tuomari Pirjo Aaltonen antoi seuraavan arvostelun:

Selvän sukupuolileiman omaava narttu. Oikeat mittasuhteet ja luuston vahvuus, kapealinjainen pää, kapea kuono. Hieman epäsymmetriset korvat, voimakkaammin kulmautunut takaa kuin edestä. Hyvä runko. Liikkuu takakorkeasti, turhan jyrkkä lantio, sivuliikkeessä taka-askel jää lyhyeksi. Ahtaat takaliikkeet, hyvät etuliikkeet. KÄY H.

Liikkeet eivät päässeet oikeuksiinsa ja kun kotona käytiin fillarilenkillä, niin aika kauan kesti lämmetä normaaliraville, oletettavasti takapäässä on edelleen kalvokireyksiä (seuraava käsittelyaika on jo varattu). Tosin paimentavalle koiralle nyt on aika luontaistakin liikkua ravissa matalana mitä tuohon takakorkeaan liikkumistapaan tulee... Pääasia, että ei tartte enää näyttelyihin mennä, ei jää valionarvot siitä kiinni. Ravatkoon ne näyttelyissä meidänkin edestä, jotka ei koiranetin perusteella muuta harrastakaan kuin kehissä pyörimistä. ;)

Hitin kanssa ollaan lähinnä ylläpidetty tottista, esteitä ei olla treenattu. Muistutellaan ne sitten, jos joskus vielä päästään kokeeseen. Pääsääntöisesti Hitin jäljestys on mennyt ihan hyvin, ruokaa on jäljellä pätkittäin. Nyt seuraavana pitäisi jatkaa esineilmaisujen parissa, kunhan vain saisin välineet ja aikaa paloitella takapihalla lojuvat kepit jälkikepeiksi niin päästäisiin piilottelemaan niitä metsään. Esineruutuakin pitäisi taas päästä treenaamaan, kun vaan ehtii.

Tedillekin kuuluu hyvää. Trocoxil -lääkitys toimii hyvin, kankeutta tai liikkumisen haluttomuutta ei ole ollut. Eilen annoin kolmannen lääkkeen ja kuukauden päästä saa neljännen. Yksi pilleri kerran kuussa ei ole kovin paha kun se kerran toimii noin hyvin, toistaiseksi.

Välillä muitakin lampaita + pk- juttuja

Mietin aika kauan tuota otsikkoa, en voinut kirjoittaa "vierailla lampailla" joten siitä tuli nyt tuollainen. :D Käytiin siis tiistaina pitkästä aikaa Somerolla treenaamassa. Onhan ne aika samantyylisiä sentäs, kuin Virpinkin lampaat :)

Ekalla kiekalla kylmiltään hakuja, enemmän oikeaa kuin vasenta. Nyt ei ollut nostoissa mitään ongelmia ja hakukaaretkin hyvät jos aivan ekaa ei lasketa. Hit on nyt pari kertaa käynyt ekalle kaarelle lähtiessä paimensauvaan kiinni ja silloin fokus on huono lampaisiin ja tuppaa yrittämään leikkaamista. Kuulostipa oudolta. :D Suomeksi sanottuna siis käy liian kierroksilla ja olen heilauttanut sauvaa ennen lähetystä vielä koiran edessä "oman alueen" merkkaamiseksi. Treenissä pysäytin ja flänkkäsin takaisin ja lähetin kokonaan uudestaan. Kuitenkin sauvasta on apua tietyissä tilanteissa niin en viitsisisi sitä poiskaan jättää, mutta täytynee kädellä varmistella suuntaa eikä kepillä, ettei tee samaa temppua ainakaan kisoissa.. Pääasia, että nostot sujui kun niissä oli pari treeniä ongelmia. Toisella kierroksella eri pellolle ja treenilampaiksi otettiin muutama pikku-lammas. Olipa hassua paimentaa sellaisia kun ne väistivät sekä koiraa että ihmistä :D Hyvä häkitystreeni saatiin kuitenkin niillä tehtyä. Lähinnä omasta ajoituksestahan se siinä onnistuminen kiinni on (jos koira tekee hyvät flänkit). Hit teki riittävän tilavia flänkkejä, itse vaan käskytin välillä myöhään niin välillä flänkki meni pitkäksi ja siitä tietty seurasi veivaamista. Pitää muistaa seurata lampaiden päitä. Otettiin vähän poispäinajoa ja kuljetusta myös, ihan jees. Kiitos Virpiltä saatujen neuvojen, osaan nyt itse liikkua peruskuljetuksissa "oikein". :) Tällä viikolla piti olla vielä toiset treenit, mutta ne peruuntuivat, joten yhdet hyvänmielen treenit pidetään sitten enää ennen kisoja ensi viikolla. Toivottavasti en pilaa kisasuoritusta omalla jännittämisellä... Luulen että tyydytään Hitin kanssa siihen, että saadaan joskus perusrata suoritettua, tuskin jatkan sen kanssa sitten enempää paimennuksessa kisaamista. Mielummin vapautan lisää treeniaikaa pk-lajeille.

Maanantaina käytiin hakumetsässä uudessa maastossa. Olikin kiva, keskilinjan vasemmalla puolella oli noin 20m tasaista ja sitten hirveä nousu vasempaan reunaan. Oikeakin puoli oli vähän ylämäkeen (sen verran, että näkyvyyttä ei ollut). Sellaista puolitiheää metsää, radan pituus oli kyllä alle 100m. Hitin kanssa siis vahvistustreeni numero 1, kaikki ukot valmiita mutta ääniavuilla. Oikealla etukulmassa ensimmäinen ukko ja vasemmalla etukulmassa toinen. Kolmonen oikealla aika keskellä ja vasen takakulmassa. Hit meni kuin nato-ohjus kaikille maalimiehille suoraa tietä, eli idea suorista pistoista toimii. Meillä ei ole ikinä ollut tuollaista rinnettä maastossa ja Hitin ilmeestä kyllä näki mäkeen lähtiessä, että mitä hittoa, täälläkö se on? Mutta kiltisti meni perille asti :) Tuli kyllä noiden kahden päivän aikana todettua, että me molemmat tarvitaan lisää kuntoa. Kestävyys- että juoksukuntoa. Ei muuta kuin tossua toisen eteen ja maastojuoksulle molemmat..

Keskiviikkona käytiin sitten jälkikamujen kanssa taas pellolla. Tedille sellainen porras- mallinen jälki, kaksi kulmaa, eka suora pidempi ja loppupäässä lyhyemmät suorat. Jokaiselle suoralle namipurkki, samoin jäljen loppuun. Paalu oli vieras ja jälki taas ihan vieraan talloma, hyvä juttu. Ted on saanut kivasti näistä treeneistä rutiinia vieraista paaluista ja jäljentekijöistä. Vanheni varmaan reilun tunnin. Ted jäljesti ihan innoissaan (häntä heiluen?!), kakkospurkille ei malttanut pysähtyä ja kolmosestakin meinas juosta yli, mutta vau mitä jäljestystä! Mietin, että laitetaan seuraavalla kerralla sitten ihan normi esineet, niistä se ei todennäköisesti juokse yli. En taaskaan voinut nostattaa koiraa paalulle, näin jo koiran ilmeestä paalulle mennessä, että kohta mennään.. Kyllä vaan hienolta tuntuu kovan työn jälkeen ja mitä hassumpien niksien jälkeen huomata iso muutos koiran asenteessa.

Hitille talloin jäljen itse. Paalulle ja loppuun ruokaa kasa, jäljellä n. joka kolmannelle askeleelle nami. Meni paremmin kuin ne jäljet, joissa oli joka askeleella ruokaa.. Siis ihan täydellinen. Hitistä tulee kyllä takuuvarmasti mulle seuraava kisakoira erikoisjälkeen. Tarkasti joka askeleen eikä ollenkaan mitään ryntäilyä, sain vaan seurata perässä... Katsotaan mihin vauhti tuosta kehkeytyy, nyt jäljestää niin tarkkaan että menee rauhallisesti. Ensi kerralla otetaan tällainen samanlainen vielä. Jos tempo pysyy samana niin metsässä loppuu varmaan aika kesken ylemmissä luokissa, mutta mielummin mä peltojäljellä ylimmässä luokassa kisaan kuin metsäjäljellä, jos molemmissa ei pärjää ;) Namit syötyään Hit ei olis millään luopunut jäljestä, nostin sen syliin ja kannoin sitten kauemmas :D Silti olis vaan halunnut kääntyä takaisin. Hyvä juttu jatkoa ajatellen, motivaatiota ainakin riittää. Välillä hämmästelen tuota koiraa, miten se voi olla niin monilahjakkuus.

Tokoa me ei olla nyt tehty fyssaritauon jälkeen, täytynee jatkaa treenailua siinäkin. Jotenkin se pilkunviilaus kylläsyttää. Pk- on paljon kivempaa. Mut taotaan nyt, kun rauta on kuumaa... Hienosti jäi edellisestä kirjoituksesta puuttumaan se agirata, mutta lisäillään kun jaksaa ja sattuu olemaan koneen äärellä :)

Pieni tauko tuottaa tulosta

Mulla on loma. Koirilla ei.

Viime viikon torstaina agitreenit oli käytännössä peruttu, tein Hitin kanssa ihan yksinkertaisia juttuja 1-2 esteellä. Harjoiteltiin sitä päällejuoksun palkkausta, takaakiertoja, takaaleikkausta, lähdöissä pysymistä häiriöllä... Perjantaina lähdettiinkin sitten reissuun, oltiin koko viikonloppu saaristomerellä. Olipa eksoottista nukkua teltassa koirien kanssa :)

Maanantaina paluu sorvin ääreen. Oltiin sovittu kimppatokotreenit Lahteen, jee. Aloitettiin paikallaoloista. Hitin kanssa tein vain istumista. Heti jätön jälkeen nuuski maata ja samantien maihin, juuri sillä hetkellä kuin olin jo ärähtämässä asiasta. Kävin korjaamassa, ja hetken päästä meni maihin uudestaan. Tosi huonolla ilmeellä, hyi Hila. Joudun opettamaan koko paikallaistumisen alusta asti paremmalle vireelle. Liikkuroituna tunnari, sanoin painokkaasti istu, joten ei yrittänyt tulla viereen. Hyvin teki sen. Lisäksi ohjattua helpotettuna, liikkuri vei kapulat (ei keskikapulaa + kapulat lähempänä sivuilla). Yritti ohittaa merkin aluksi. Ruutua tehtiin myös, häiriömerkkejä oli jonkin verran, ei juossut niille. Ruudun merkki oli hyvä, mutta kaarsi taas ekan ruudun vasemmalta ohi ja takaa sisään. Otin kerran helpotettuna suoran lähetyksen ja sen jälkeen ei tehnyt virheitä. Kaikki jäävät tehtiin myös, seisomista jouduin muistuttelemaan kun tarjoili istumista. Yh, niin hemmetisti vielä treenattavaa tässä(kin) lajissa.

Illalla sitten paimentelemaan. Tehtiin hakuja, häkitystä, kuljetusta - perussettiä. Häkistä poisotossa yritti koko ajan lähteä tuomaan laumaa, vaikka halusin jatkavan flänkkiä vasemmalle, jouduin ihan tosissaan vaatimaan, että sain tyypin uskomaan ettei vasen- käskyllä ajeta päin ja muutenkin pitää kuunnella, jos sanotaan suuntakäskyjä. Mitä tapahtuikaan sitten hakukaarella, itse kaari hyvä, mutta ei nostanut. Jäi vaan lauman taakse ihmettelemään. Huoh. Helpotettuna meni.

Tiistaina agitreeneissä hyppysuoraa ja hyppysuoran päästä hypylle lähetystä, ei mitään ihmeellistä joten en jaksa rataa piirtää. Palkka suoran päässä alkuun. Hypyille lähetykset kovin kaukaa ei vielä tällaisissa kohdissa onnistu, ei hae hyppyä. Lisäksi hyppysuoralla roiskaisi muutaman kerran riman, koska ponnisti liian aikaisin. Hmm. Lisäksi treenattiin keppejä, nekin jätetty nyt paristi kokonaan tekemättä, ja mitä kävi? Koira teki vinokepit virheettä. Monta kertaa. Selvästi miettinyt asiaa.

Tedikin pääsi tekemään vähän tottista, lähinnä seuraamista ja vauhtiluoksetuloa.

Keskiviikkona aloitettiin aamu taas paimennuksella. Haettiin lauma laitumelta ja häkiteltiin ja kuljeteltiin. Meni hyvin. Pienen huilitauon jälkeen niitä hakukaaria taas, otettiin vahvempaa puolta alkuun. Oli huono. Itse kaaren teki kyllä hyvin, mutta nostot päin peetä, heijastui tuo sama ongelma kuin maanantain treeneissä. Ärsyttävää. Lampailla oli veto vielä taaksepäin. Kaverin sanoja lainaten, se ei pelkää tolppakoiria tai siellä seisovia ihmisiä, mutta sillä on vähän sellainen asenne lauman taakse päästyään, että "otaks sää nää vai otaks mää". Eli tavallaan menee vähän epävarmaksi, että onko ne hänen lampaat vaiko ei. Itse kaaret tekee kuitenkin hyvin. Toisen huilitauon jälkeen saatiin ihan onnistuneita nostoja, toivottavasti tuo ongelma ei jää nyt päälle vaan lähtee rohkeasti tuomaan. Ensi tiistaina päästään eri lampaille, pitää siellä treenata näitä hakuja myös. Tuota flänkin vaatimista ei näköjään kannata enää ennen kisoja tehdä, kun siitä heijastuu tällainen ongelma.

Illalla käytiin jäljestämässä muutaman viikon tauon jälkeen pellolla. Pikku tauko oli tehnyt molemmille pojille hyvää. Hitille talloin itse jäljen, noin 50m ja joka askeleella nami. Intopiukeena koira tuli pellolle ja tiesi heti mitä tultiin tekemään :) Jäljestys oli ok ja tuntui, että Hit haluaisi jo edetä jäljellä, joten ruokaa aletaan nyt vähentää. Tekniikan se jo osaa. Tedille ihan ventovieraan talloma jälki, paalun jälkeen tyhjää ja sitten pätkä ruokaa ja taas tyhjää, kulma, kulman jälkeen vähän ruokaa, taas tyhjää ja loppuun esine. Aika lyhyt jälki. Koira heitteli voltteja paalulle mennessä (joo, oli pikkasen kierroksilla, en nostattanut enempää...) ja pohdittiin ääneen, että meneekö jälki taas samanlaiseksi ylikierroksilla ryynäämiseksi kuin viime kerralla eka jälki. Rauhoitin paalulle ja kuinka ollakaan, koira rauhoittui ajamaan jäljen tosi hyvin! Ei oikeastaan mitään moitittavaa. Paalun tunnetilatreeni on todella auttanut, passiivisesta jumituksesta ei ole tietoakaan :D Ja tämä treeni oli hyvä treeni koiran palauttamiseksi sopivaan tilaan, jotta ei kuitenkaan käy liian kierroksilla. Tasapaino on siis alkanut löytyä, työvoitto! Innostuin onnistuneesta treenistä sen verran, että kaitpa me Tedin kanssa vielä FH:ta koitetaan, jos saisin sille koepaikan. Koetilanne toki on oma lukunsa, mutta nyt on jotenkin hyvä usko koiraan. Tekniikka sillä on ollut, mutta ei asennetta. Nyt asenne alkaa olla oikea.

Hitin kanssa tehtiin vielä illalla istumistreeniä. Kuinka ollakaan, kaivoin kaapista pölyttyneen naksuttimen. Vahvistin oikeaa ilmettä ja pääsin tilanteeseen, jossa lähdin koiran viereltä, mutta korvien asento pysyi oikeana. :) Eli reipas ja aktiivinen ilme, jota tähän nyt lähdetään hakemaan. Käskysana on nyt uusi, mutta hyvin alkoi jo yhdellä treenillä hiffata sen merkitystä, kun vahvistetiheys oli riittävä.

Huh, treenattavaa todellakin riittää, jos lajeja on viisi.

Pellolla hyttysten syötävänä, jälkitreenit siis

Meitähän oli oikein valtava lukumäärä, minä ja Mari paikalla :) Pelto oli viime kerrasta tuttu. Mari teki Tedin jäljen, eli käytännössä kaksi paalua peräkkäin ja siitä jatkui taas jälki, serpentiinimutkaa ja suoraa. Ekalla paalulla oli palkka, samoin jäljen lopussa. Ei mikään kovin pitkä jälki. Haukutin molemmat paalut ja joo, ei ollut kyllä passivoitumisesta tietoakaan... Iski se toinen ääripää sitten, eli koira liian kierroksilla ja sillä oli jumalaton kiire -> ei malttanut jäljestää vaan ryntäili vain päättömänä ja yritti aina välillä etsiytyä jälkelle takaisin. Oli sen verran huono, että en antanut loppupalkkaa, vaan Mari kävi tallomassa uuden L- mallisen jäljen, se vanheni sen aikaa mitä Hitin kanssa sitten välissä jäljesteltiin. Se kakkosjälki olikin sitten jo todella hyvä, kulma hiukan pyöreästi. Ei ole kyllä mikään helppo jälkikoira tämä. Paljon vain lisää vieraan tekemiä jälkiä ja pysytään niissä simppeleissä, missä on helpompi pysyä itsekin kartalla missä jälki menee. Hyvää on se, että koiran motivaatio ja into on noussut, huonoa se, ettei se kohdistanut sitä oikein aluksi. Vaatii treeniä, jotta löydetään tasapaino korkeamman vireen ja teknisen osaamisen välille näissä vieraan tallomissa jäljissä. Passivoitumista se ei kuitenkaan ole tänä vuonna edes yrittänyt tarjota, ja se on jo itsessään työvoitto. Pitää hieman miettiä noita Tedin treenejä, että miten tästä seuraavaksi jatketaan. Voisi siirtyä vain yhden paalun käyttöön ja sitten kotosalla treenata sitä pelkkää paalua. Tosin eipä sitä nyt kauheasti enää tarvitse viritellä, nousee jo vihjesanasta :)


Itse tein Hitin jäljen samalla tavalla kuin viimeksi, taisi pituuskin olla samaa luokkaa. Päätin vain kokeilla turvotettua nappulaa, Hit kun on ahne koira, niin ajattelin ettei tarvitsisi niin kamalasti noita herkkuja syöttää jos oma ruoka menisi. Joka askeleella oli ruokaa. Hit oli vähän vetämättömämpi jo pellolle siirtyessä kuin viimeksi, ja oli aika kuuma ilma. Oma ruoka ei selvästikään ollut yhtään niin houkuttelevaa kuin herkkuruoka. Ei vetänyt liinaa kuten viimeksi ja yhden kerran pysähtyi ihmettelemään hetkeksi, jolloin odotin koiran tekevän ratkaisun itse. Eli seuraavan kerran taas eri ruoka jäljelle, vieläkin siis namitellaan joka askel. Oli ihan ok oli, mutta ei erinomainen kuten yleensä. Taisi tosin eilisen treenitkin painaa koiraa. Huomenna meillä on paimennus ja lauantaina kait haku. Täytyy järjestää sille useampi vapaapäivä niin saa kunnolla palautua, ollaan treenailtu niin paljon kaikkea.

Pohdin sopivia jälkinameja, kun teolliset nakit ja lihapullat eivät minua niin houkuta, mutta en oikein tiedä mitä ruokaa kokeilisin seuraavaksi. Ehkä keitettyjä sisäelimiä tai sitten itsetehtyjä nameja, mutta ne sitten taas houkuttelevat murkkuja... Onneksi tuolla pellolla niitä ei ole näkynyt. Kuivatkaan jutut eivät oikein iske.

Peltojälkeä

Kimppatreenit jälkipellolla. Päivällä vähän sateli, joten alustakin oli aika kosteaa, kumpparit jalassa tallasin molempien koirien jäljet. Alustana semipitkä ruoho, molemmat jäljet tuli myötätuuleen.

Hitin jälki oli pidempi kuin viimeksi, varmaankin noin 40- 50 metriä pitkä, suora jälki. Vanheni noin 20-30min. Nuuskutteli jo paalulle tullessa ja tiesi heti mitä ollaan tekemässä. Istutin paalun eteen ja käskystä ajamaan. Joka askeleella oli vielä ruokaa, mutta liinaa pystyi käyttämään jo paljon vähemmän kuin mitä viime treenissä, todella hyvin jo Hit on löytänyt oikean rytmin jäljestykseen ja kuono ei käy ylhäällä ollenkaan. Vielä kuitenkin lisää varmuutta, vaikeutetaan vasta sitten, kun mun ei tarvitse lainkaan hidastaa koiraa liinan avulla.

Tedin jäljellä oli ensin paalu, jossa palkkapurkki ja siitä suoraan eteenpäin seuraava paalu (paalulla pieni kasa ruokaa). Siitä lähti lyhyt, suora jälki. Jäljellä ei ollut ruokaa, vain lopussa taas purkki. Ehkä 70 metriä pitkä ja vanheni ehkä 45-60 min. Otin haukut jo autosta pois ottaessa ja sitten vain pellolle. Paalun läheisyydessä seisoskeli kaksi tyyppiä, ei otettu ilmoittautumista vaan mentiin vain paalua kohti ja samalla vanhalla kaavalla pääsi sitten paalulla olevalle palkalle. Siitä siirtymä seuraavalle paalulle, hiukan nostatin siinäkin välissä, ja sitten sai lähteä jäljestämään. Todella loistava oli myös Tedin jälki, ripeästi ja maavainuisesti tassutteli jäljen loppuun asti virheettä :) Niin kiva fiilis lähteä pellolta pois, kun molemmat pojat teki erinomaista työtä. Peli ei siis ole vielä menetetty Tedinkään suhteen, se vaatii vain hieman erilaista treeniä.