Meitähän oli oikein valtava lukumäärä, minä ja Mari paikalla :) Pelto oli viime kerrasta tuttu. Mari teki Tedin jäljen, eli käytännössä kaksi paalua peräkkäin ja siitä jatkui taas jälki, serpentiinimutkaa ja suoraa. Ekalla paalulla oli palkka, samoin jäljen lopussa. Ei mikään kovin pitkä jälki. Haukutin molemmat paalut ja joo, ei ollut kyllä passivoitumisesta tietoakaan... Iski se toinen ääripää sitten, eli koira liian kierroksilla ja sillä oli jumalaton kiire -> ei malttanut jäljestää vaan ryntäili vain päättömänä ja yritti aina välillä etsiytyä jälkelle takaisin. Oli sen verran huono, että en antanut loppupalkkaa, vaan Mari kävi tallomassa uuden L- mallisen jäljen, se vanheni sen aikaa mitä Hitin kanssa sitten välissä jäljesteltiin. Se kakkosjälki olikin sitten jo todella hyvä, kulma hiukan pyöreästi. Ei ole kyllä mikään helppo jälkikoira tämä. Paljon vain lisää vieraan tekemiä jälkiä ja pysytään niissä simppeleissä, missä on helpompi pysyä itsekin kartalla missä jälki menee. Hyvää on se, että koiran motivaatio ja into on noussut, huonoa se, ettei se kohdistanut sitä oikein aluksi. Vaatii treeniä, jotta löydetään tasapaino korkeamman vireen ja teknisen osaamisen välille näissä vieraan tallomissa jäljissä. Passivoitumista se ei kuitenkaan ole tänä vuonna edes yrittänyt tarjota, ja se on jo itsessään työvoitto. Pitää hieman miettiä noita Tedin treenejä, että miten tästä seuraavaksi jatketaan. Voisi siirtyä vain yhden paalun käyttöön ja sitten kotosalla treenata sitä pelkkää paalua. Tosin eipä sitä nyt kauheasti enää tarvitse viritellä, nousee jo vihjesanasta :)
Itse tein Hitin jäljen samalla tavalla kuin viimeksi, taisi pituuskin olla samaa luokkaa. Päätin vain kokeilla turvotettua nappulaa, Hit kun on ahne koira, niin ajattelin ettei tarvitsisi niin kamalasti noita herkkuja syöttää jos oma ruoka menisi. Joka askeleella oli ruokaa. Hit oli vähän vetämättömämpi jo pellolle siirtyessä kuin viimeksi, ja oli aika kuuma ilma. Oma ruoka ei selvästikään ollut yhtään niin houkuttelevaa kuin herkkuruoka. Ei vetänyt liinaa kuten viimeksi ja yhden kerran pysähtyi ihmettelemään hetkeksi, jolloin odotin koiran tekevän ratkaisun itse. Eli seuraavan kerran taas eri ruoka jäljelle, vieläkin siis namitellaan joka askel. Oli ihan ok oli, mutta ei erinomainen kuten yleensä. Taisi tosin eilisen treenitkin painaa koiraa. Huomenna meillä on paimennus ja lauantaina kait haku. Täytyy järjestää sille useampi vapaapäivä niin saa kunnolla palautua, ollaan treenailtu niin paljon kaikkea.
Pohdin sopivia jälkinameja, kun teolliset nakit ja lihapullat eivät minua niin houkuta, mutta en oikein tiedä mitä ruokaa kokeilisin seuraavaksi. Ehkä keitettyjä sisäelimiä tai sitten itsetehtyjä nameja, mutta ne sitten taas houkuttelevat murkkuja... Onneksi tuolla pellolla niitä ei ole näkynyt. Kuivatkaan jutut eivät oikein iske.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti