Keskiviikkona käytiin vahvistelemassa taas ruutua ja jotain pikkujuttuja, hyvin meni.
Torstaina taas kimppatreeni SM- kisoja varten. Tein tunnetilaa ja metskun, niissä ei ihmeempiä. Kokeilin samaa kuin viikon takaisissa treeneissä, eli peräkkäin luoksetulo ja ruutuun lähetys. Luoksariin tehtiin vain lisää vauhtia. Mutta sitten se ruutu, teki taas saman tempun kuin viikon takaisissa treeneissä, eli juoksi ensin luoksarin merkkiä kohti ja pysähtyi ruudun ja luoksarin merkin puoliväliin ja heitti maaten ilman mitään käskyjä?! En ymmärrä miten ne palikat koiran päässä joskus liikkuu, ilmeisesti assosioi jotenkin luoksetulon maahanjätön tuohon kun liikkeet tehdään peräkkäin. Ruutuunkin pysäytän aina seisomaan, eli ei voi siitäkään ennakoida. Tätä tapahtuu ainoastaan nurmialustalla, kun ensin tehdään luoksari ja heti perään ruutu. Otin sitten uudestaan vaan ja vahvistelin paikkaa.
Siirryin seuran omalle kentälle ja otin vielä siellä tuon luoksari + ruutu treenin, kun oli hyvin aikaa odotella ja käydä lenkilläkin. Kävi kiertämässä luoksarin merkin, mutta korjas itse ruutuun. Uusinnalla meni suoraan. Hilan kanssa pitää siis treenata paljon häiriömerkkejä, ei me niitä olla kyllä paljoa tehtykään. Ennen SM:iä nyt ei enää paljoa ehdi tehdä, mutta vastaisuudessa sitten.
Agilityssä oli samanlainen aloitus kuin viimeksi, harjoiteltiin niistoa ja niisto-sokkaria siihen kakkosesteelle. Toisella kierroksella vähän takaakierron harjoittelua ja muutaman kerran puomia. Hitin kanssa pitää kuulemma olla mustavalkoinen noissa kontakteissakin. En voinut välttyä ajatukselta harmaavalkoisuudesta ;)
Perjantaina oli ansaittu vapari, tänään olis vielä tarkoitus käydä yhdellä nurmikentällä tekemässä tuo luoksari- ruutu treeni.
Palveluskoiraliiton lehdessä oli muuten hyvä juttu TUNNETILASTA. Eli juuri siitä, mitä mekin nyt vahvistellaan. Hirmuisen samansuuntaisia ajatuksia, kuin itsellänikin on ollut. Siinä oli kiteytettynä niin hyvin ajatuksia koiraurheilusta. Mm. kysymys siitä, onko vika ohjaajissa eikä koirissa, jos emme pärjää. Toinen asia johon kiinnitin artikkelissa huomiota, oli toteamus siitä, että harva viitsii opetella käyttämään omaa kehoa ja ääntä koulutusvälineenä. Myös pakotteista siinä puhuttiin. Olen iloinen, että mulla on koira, jota ei pakotteilla voi kouluttaa. Se koira on opettanut mut myös käyttämään laumaviettiä palkkauksessa. Surullista, että on olemassa ohjaajia, jotka eivät osaa säätää koulutusmetodejaan koiran mukaan.
Pysähdyin ajattelemaan itseäni omistajana ja ohjaajana. Hit vaikuttaa siltä, että se harrastelee mielellään mun kanssa. Herkkänä ja miellyttämishaluisena koirana se kuitenkin lukee helposti mielialaa ja tekee tulkintoja, olenko minä tyytyväinen siihen. Agilityssä on tullut esille se reiluus ja selkeä toimiminen, että siinä mulla olisi parantamisen varaa. Toisaalta agility on koiran mielestä niin hauskaa, ettei se vaikuta kuormittuvan mun virheistä. Muissa lajeissa koen olevani suht reilu ja järjestelmällinen kouluttaja. Hitin kanssa pitäisi kuitenkin ehkä enemmän suunnitella treenien kulkua niihin tilanteisiin, kun jotain meneekin pieleen. Liian helposti tulee vaadittua, kun pitäisi ehkä ymmärtää helpottaa treeniä.
Välillä tekee ihan hyvää miettiä asioita koiran näkövinkkelistä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti