Indi nuorten tokorinkiin ja päivityspläjäys

Tällä kertaa onkin vähän enemmän päiviteltävää. Tapahtunut aika paljon, mutta olen ollut niin kiireinen, että kaikki ”ylimääräinen” aika on mennyt treeneissä, joten blogin päivitys on jäänyt taka-alalle. Asiaan siis.

Ollaan edellisen päivityksen jälkeen käyty kahdessa Miian koulutuksessa.

Aikaisemmassa koulutuksessa teemana oli seuraaminen. Yllätyksekseni Indi sai varsin positiivista palautetta; häntä ei ole koipien välissä eikä ylhäällä (luonnollinen hännänkanto), koiran ilme on hyvä, aktiivinen ja vapautunut, erinomaisella tasolla. Katsottiin ja pohdittiin niitä vasemman täyskäännöksiä ja jatketaan samoilla ohjeilla kuin ihan ensimmäisessä koulutuksessa. Kuitenkin yhteisen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että vaihdan edestä sivulle siirtymät kiertäväksi ja samalla vaivalla menee täyskäännöksen opettaminen saksalaisittain sitten myös… tämän opettamiseen sain ohjeita ja myös omaan askeltamiseen siinä, että koira tietää milloin käännös tulee. Koulutus sai minut pohtimaan, että pitää muutenkin miettiä koiran valmistelut seuraamisessa eri käännöksiin. Ja virittelyt kaikkeen muuhunkin. Oli myös keskustelua tottiskaavion opettamisesta ja aukesi hyvin asia, miksi koko kaavio pitää opettaa koiralle kentän laidalta lähtien. Sillä ei ole merkitystä, että kyseessä on myös tokokoira, pk-kaavio on aina samanlainen joten kisatilanteen oppimisen ja siitä mahdollisen motivaation laskun vuoksi se pitää opettaa etukäteen. Koira ei koskaan tiedä, milloin palkka tulee. Eteen istumisesta luoksetulossa sain sellaisen kommentin, että Indin asento on liian tiivis, jos kuonolla edes hipaisee jalkoihin, niin se lasketaan törmäämiseksi… ihan oma syy, kun olen imuttanut sen ihan kiinni asti. Aloin treenata eteenistumista uudelleen ja pienellä käsimerkillä sain koiran jäämään sopivan etäisyyden päähän. Nyt viime päivinä ollaan tehty jo ilman mitään apuja ja uusi oppi on mennyt hyvin perille, tekee ihan priimoja luoksareita ja jää edessä sopivalle etäisyydelle!

Toisella kerralla aiheena oli jäävät liikkeet. Näytettiin miten ollaan tehty, eikä Indin jääviin liikkeisiin ollut lainkaan korjattavaa. Palatessa koiran luokse häntä vispaa iloisesti eli huomio pysyy minussa. Vapautukseen ja palkkaukseen sen sijaan pitää itse kiinnittää huomiota, pitää olla selkeämpi. Materiaaleissa oli myös hyviä ohjeita, joten nyt tiedän miten kannattaa vielä jättöliikkeitä hioa, lähinnä koiran luota poistumisen osalta. Koska aikaa jäi yli, niin ehdittiin katsoa Indin eteenmenoon ilmaantunutta ongelmaa. Olen pari kertaa kokeillut seurauttaa ennen lähetystä ja se on ollut todella hankalaa. Joko koira ei seuraa, koska menee niin maaniseksi eteenmenosta heti virittelystä, tai sitten kun sen sai aktivoitumaan seuraamiseen, niin se ei enää lähtenytkään eteen. Aika helpolla loppupeleissä löytyi konsti, jolla saatiin seuraaminen alusta asti aktiiviseksi ja nyt treeneissä olen tehnyt ohjeiden mukaan omalla hallilla eteenmenon, neuvot todella toimivat. Työvoitto! Lopulta koko tottiksen rakentaminen ja kokonaisuuden lopputulos on ihan täysin kiinni siitä, miten ohjaaja toimii ja miten antaa koiran toimia. Koulutuskysymyksiä, kuten mulla on nykyään tapana sanoa... Parasta on, että korjaukset pystyy tekemään positiivisin keinoin, kuten tässäkin ongelmassa toimittiin.

Indin kanssa käytiin pari viikkoa sitten myös Salpausselän kennelpiirin nuorten koirien tokoringin valintakokeessa. Liikkeistä tehtiin paikallaolo (ALO), seuraaminen taluttimetta, noutokapulan pito, luoksetulo ja yksi vapaavalintainen liike, johon valitsin alokasluokan hypyn. Paikallaolossa tarvitsi kaksi käskyä maahan, ja sivulle palatessa nousi omin neuvoin sivulle, kävi takaisin maahan, ja lopulta liikkurin tullessa kohdalle käskystä ylös. Häntä heilui iloisesti, mutta vähän oli adhd- meininkiä. Itse paikallaolo oli kuitenkin hyvä, ja Indi olikin ainoa joka pysyi… Seuraamisessa tuli yksi pätkä, jossa reagoi liikkuriin, mutta skarppasi sitten. Noutokapulan pito oli hyvä. Luoksetulo oli muuten hyvä, mutta edestä sivulle siirtyminen jäi vajaaksi. Oltiin jo kotona harjoiteltu takaa kiertämistä, mutta en viitsinyt ennen tätä testiä sekoittaa pakkaa liikaa. Hyppy oli myös hyvä, mutta ennakoi sivulle siirtymisen. Ei tullut lainkaan yllätyksenä liikkuriin reagoinnit, koska eihän me olla liikkurin kanssa vielä lähes ollenkaan treenattukaan. Kivaa tekemistä, mutta ei läheskään vielä siinä vaiheessa, missä haluan sen kokeeseen mennessä olevan. Indistä kuitenkin tuli kommenttia, että koulutettu, kohtuullisen valmis, innokas ja aktiivinen koira, joka reagoi välillä ympäristöön ja liikkuriin. Meidät valittiin rinkiin. Tosi kiva päästä treenaamaan muiden tokoilijoiden kanssa, niin saa juuri sitä häiriö- ja liikkuritreeniä mitä tarvitaan! 

Ensimmäinen nuorten tokoringin treeni oli perjantaina. Ihan ensimmäisenä tehtiin ryhmäpaikallaoloja koirat ympyrällä, se meni hyvin, Indi ei reagoinut muihin koiriin eikä ottanut treenikavereiden käskyjä. Yksilötreeni meni hyvin pitkälti keskustelulinjalla, käytiin vähän läpi koiran tasoa ja neuvoja mm. kaukokäskyihin. Ja lisäksi pitää opettaa sille käsitargetti myös sivulla ollessa, kun se on niin vilkas koira, että pää pyörii muuten eikä ole sitten sataprosenttisesti mukananoissa. Esimerkiksi jos kaveri tuli namilla houkuttelemaan kuonon eteen koiraa kääntämään päätä, niin kyllähän se unohti sen tehtävän, mitä olin pyytänyt suorittamaan, eli tässä tapauksessa perusasennossa odottamisen.. tätä käsitargettia ollaan nyt sitten kotona harjoiteltu. Samoin laitoin vähän kalenteriin ylös mihin keskitytään milläkin viikolla, niin saa vähän tehoa ja suunnitelmallisuutta näihin treeneihin...

Käytiin tänään omalla hallilla ilmaisutreeneissä ja tokoilemassa. Ilmaisut on alkaneet taas kulkea ihan hyvin, tänään oli ensimmäistä kertaa pressuja mukana, joskus viime syksyllä se vähän vierasti pressun alla ollutta ukkoa. Haukun laatukin oli ihan kohdallaan nyt. Tokoillessa kokeilin ensimmäistä kertaa kosketusalustaa ruutuun ja se toimi hyvin. Tällä metodilla sitä sitten lähdetään työstämään, kun näyttötekniikka ei Indin kanssa toiminut..

Paimennukset ja aksat menee omalla painollaan. Aksassa pystytään jo tekemään lyhyttä radanpätkää, ja kepit on jo sen verran hyvällä mallilla, että aletaan lisäämään hyppyjä niidenkin eteen. Paimennuksessa edelleen pillikäskyjä ja perusjuttuja. Viimeksi oli aika haastava paimennustreeni, piti liikutella lampaita tietyn tehtävän mukaan... koirallakin oli käskyt vähän hukassa, ja jos ei heti reagoinut, niin oli myöhäistä ja lampaat ehtivät halutun kulmauksen ohi... ehkä huomasi sen, että on pillikäskyjä treenatessa ollut käskyihin reagointi hitaampaa, kun suullisten käskyjen kanssa on ollut helpompaa olla ehdoton, niin ei se ole edes yrittänyt niitä kyseenalaistaa. Pillikäskyillä vahingossa helpommin lipsunut niissä joten se oli ehkä jäänyt vähän päälle. Mutta hyvä välillä tehdä vaikeampaakin treeniä.

Hitin kanssa ollaan keskitytty hyvään fiilikseen ja tehty nopeita, helppoja treenejä. Tänään oli naurussa pitelemistä, kun tein sen kanssa myös tuota jalkojen ympäri pyörimistä, ja Hit niin tosissaan yritti. Oli sitä mieltä, että tää on se pujottelutemppu mitä olen käyttänyt aksan lämmittelyissä aikoinaan, ja yritti aina selän takaa kierrettyään tunkea väkisin jalkojen väliin, vaikka pyörimissuuntakin on eri kuin pujottelun aloituksessa. Mutta hauskaa oli molemmilla :)

Hit kävi tuossa reilu pari viikkoa sitten Seinäjoella pyörähtämässä, vietti siellä melkein viikon ajan, kun oli tarkoitus käyttää sitä astutukseen. Hurmasi koko perheen, mutta ei ollut suostunut sitten yhteistyöhön meidän aikeiden osalta. Sen jälkeen olen jutellut monen tutun kanssa, myös Hitin oman kasvattajan, ja yleinen viesti on ollut se, että herkempi uros ei uskalla astua muualla kuin omalla reviirillään. Hit on kuitenkin tosi oman lauman koira, vaikka se onkin ihan viilipytty ja tykästyy ihmisiin, joiden kanssa se viettää aikaa. Mutta tästä opiksi ottaneena, tälle koiralle tuo systeemi ei sovi, että se lähtee nartun reviirille. Se on sen verran herkkä koira sitten kuitenkin, että tarvitsee oman tutun ympäristön ja ihmiset ympärilleen. Voihan sekin olla, että sille ei kelpaa muut nartut kuin meidän oma, sen selkään se kyllä yritti juoksujen aikaan jos en olisi estänyt, eikä Tedillä ollut mitään asiaa lähellekään narttua, Hit teki selväksi, että tää on hänen.. olosuhteiden pakosta piti välillä tehdä lenkit yhdessä myös tuolloin, tietysti koko ajan valvottuna.. mutta tuon perusteella on vaikea uskoa, että sillä olisi niin heikko lipido, että ei tytöt ollenkaan kiinnostaisi. Mutta saa nähdä, se selviää sitten, jos joku yrittää Hittiä vielä käyttää jalostukseen. Keinosiementelyt tms ei ole vaihtoehto missään nimessä, jos koirille on tarjottu mahdollisuus luomuastumiseen, vaikka jotkut kasvattajat sitäkin käyttää jos uros ei astu... Mun mielestä koira ei ole silloin jalostuseläin jos se ei siitä suoriudu, eikä sitä pidä lähteä ihmisen keinotekoisesti härkkimään, varsinkaan jos koiralla ei ole ennestään jälkeläisnäyttöä osoituksena siitä, että se pystyy lisääntymään luonnollisesti. Mutta jää nähtäväksi, rakas ja tärkeä Hit on joka tapauksessa, kävi miten kävi. :)

Kasvattipäivä ja koulutuksia

Käytiin Loviisissa Woollandian kasvattipäivillä lauantaina 21.1 tokokoulutuksessa Jessica Svanljungin opissa. Olin miettinyt etukäteen muutaman teeman, joihin toivoin eniten neuvoja. Indin kanssa tehtiin treenit 2x20min osissa.

Indin kanssa treenattiin:

-       Halusin vinkkejä paikalla kääntymisten epätarkkuuksiin (vinoja asentoja ja yliyrittämistä koiralla niiden korjailuissa), sekä etenkin peruuttamiseen. Paikalla kääntymisissä ei näkynyt nyt ongelmia, täyskäännös normaaliseuruussa oli ensin huono (väistikin, kun oli saanut säkärin mun housuista kun tein muutaman virittelyn ennen kehään menoa). Ja peruuttamisessa sitä samaa mitä treeneissäkin, eli jää vähän koko ajan jalkojen alle ja paikka ei pysy. Selvisi sitten se ongelman syy, eli peruuttaessa hakee liikaa perusasentoa, ja koska menee takapuoli alhaalla istumista yrittäessään, niin sen takia se on niin vaikeaa. Indihän osaa käskystä peruuttaa, joten nyt vaan liitettiin kyseinen käskysana seuraamisessa sivulla ollessa ja kouluttaja merkkasi naksuttimella kun koira pysyi seisoma-asennossa. Jos lähtee liian kauas minusta, niin hihnalla estän sitä pääsemästä. Ja namipalkka oikeassa paikassa naksun jälkeen, eli ei käytetty palloa.

-       Katsottiin myös hiukan noutoa, näytin miten ollaan sitä tehty. Eli ne noudon osat, joita nyt viilataan. Kouluttaja kiinnitti huomiota kapulaan tarttumiseen, Indillähän vauhti on hyvä, mutta kapulan nostaminen nopeasti maasta ylös on ollut hidas. Itse en ollut huomannut tuota kohtaa, että sitä voisi oikeasti parantaa, joten hyvä että tuli esiin. Tehtiin sitten ihan kapulan vieressä sen nostamista, eli koira lähetetään ottamaan kapulaa ja heti annan sille noston jälkeen pallon, jonka jälkeen samaa voi toistaa heti uudestaan, aika nopealla syklillä. Nostot näyttikin heti paremmilta tuon harjoituksen kanssa. Eikä tarvitse turhaan juoksuttaa koiraa lelun tai kapulan perässä tuota treenatessa.

-       Lopuksi katsottiin kaukokäskyjä, istu-seiso-istu vaihtoja. Tuota ei oltu aiemmin tehtykään kun odotin tätä koulutusta, että en opeta niitä väärällä tekniikalla. Tehtiin tuo pienen korokkeen avulla, eli koira nousi aina alustan päälle ja siitä taakse alas. Tässä tuli toinen hyvä huomio, jota en ole hoksannut vaatia kaukojumpissa, eli luopuminen. Indihän on ollut näissä tosi namikädessä kiinni ja se on varmaan hidastanut sitä oppimistakin, kun on keskittynyt tekniikan sijaan namiin. Kotiläksyksi siis luopumisharjoituksia ja noissa kaukokäskyjumpissa ei haittaa vaikka hieman väistäisi ohjaavaa kättä, koska tekniikat on helpompi opettaa niin. Ja tekniikkaa kannattaa hinkata kaikille vaihdoille eri aikaan tehotreeninä. Paljon paljon toistoja siis.

-       Pohdittiin merkittömän merkin opettamista. Indin kanssa testattiin kahden pallon menetelmällä sitä.

-       Tehtiin luoksetulo ja ALO-hyppy, niissä ei ole ongelmia ollutkaan. Lisäksi treenien loputtua vielä liikkuroituna möllitason ryhmäpaikallaolo. Indi sai kehuja ja varsinkin nuo eteentulot ym perusasiat on kaikki suoria, nopeita, hyviä. Hyvä fiilis jäi koulutuksesta ja muutenkin oli kiva nähdä muitakin hienoja koiria. Harmitti ainoastaan se, että tyydyin päiväkoulutukseen koko viikonlopun sijaan. No seuraavalla kerralla pitkän kaavan kautta… hoksasin kurssilla myös, että Indi ei osaa seistä seiso-käskystä paikallaan jos itse liikun, joten se opeteltiin ennen Miian kurssin alkua muutamassa treenissä. Nyt pysyy paikallaan, vaikka esim. kiertäisin itse koiran ympäri. Istumisessa ja maahanmenossa on helpompi pysyä kun on naulittuna lattiaan :)

Kotosalla treeneissä ollaan hiottu noita koulutuksessa käytyjä asioita. Merkittömän merkin voisi kyllä opettaa seinän/edessä olevan esineen kosketuksellakin. Pallossahan ei ollut Indille mitään uutta, koska se on eteenmenosta tuttu. Toki käskysana tulee olemaan näissä ihan eri. Kosketusalustaa olen myös kotona naksutellut ruokailujen yhteydessä. Eiköhän se siitä pikkuhiljaa rakennu. Kurssista voimaantuneena ja positiivisesti yllättyneenä ilmoitin meidät nuorten koirien tokoringin hakukokeeseen. Siellä tehdään vai muutama liike, ja vaikka tekniikoissa on vielä viilattavaa ja kaikki ei välttämättä suju, niin uskon sen menevän hyvin. Jos siltä näyttää niin kehun sitten vain väärässä kohtaa vaikka veisikin ’pisteitä’. Eihän toko meille se päälaji ole eikä tule olemaankaan vaikka paikka saataisiin, mutta niin kauan kun TVA- titteliä ollaan vailla, niin samalla sitä sitten niissä koulutuksissa käy ja edustaa kennelpiirin rinkiä kisoissa.

Tällä viikolla alkoi myös nuorten koirien kisavalmennus Mia Skogsterin opissa. Odotin tätä tosi innolla ja luonnollisesti en voi kurssin sisältöä kovinkaan paljoa blogissa avata, koska materiaali on kouluttajan omaa. Jokainen voi itse maksaa saman summan ja mennä hakemaan ne omalle koiralle sopivat neuvot ;) eli aika ympäripyöreästi käyn tämän aiheen läpi. Ekalla kerralla katsottiin siis koiran ja ohjaajan tasoa ja keskinäistä suhdetta, näytettiin vähän meidän seuraamista ja luoksetuloa. Seuraamisessa tuli sama huomio kuin Jessican koulutuksessa ja nimenomaan tuo vasen täyskäännös menee nyt viilaukseen, koska siinäkin yrittää istua. Muuta korjattavaa ei ollut. Ilme ja motivaatio on hyvä. Olin positiivisesti yllättynyt, itse kun ei täysin tiedä miltä se meno ulkopuolisten silmiin näyttää, niin ajattelin tuossa olevan vaikka mitä korjattavaa. Mutta sitten tulikin vain yksi pieni viilaus. Korjaamiseen saatiin useampikin pikku vinkki, nyt alkuun ainakin teen sen niin, että saa pysähtyessä jäädä seisomaan istumisen sijaan ja kerron sen koiralle selkeästi ihan kunnon avuin. Uskoisin, että aika nopeasti hoksaa tämän ja kun samalla tehdään noita peruutusharjoituksia, niin pitäisi alkaa takapuolen pysyä ylhäällä silloin kun liikutaan. Samoin temponmuutoksia seuraamisessa pitää alkaa nyt treenata rohkeammin, mukaan siis enemmän juoksuja ja rytminmuutoksia kuin tähän mennessä. Luoksetulossa on ollut sitä ongelmaa, että eteentulo ei välttämättä ekalla yrittämisellä onnistu vaan törmäyksen välttämiseksi menee suoraan sivulle. Tämä saatiin kotiläksyksi, eli enemmän toistoja pitäisi tehdä viikossa, kuin mitä olen tähän mennessä tehnyt. Olen tehnyt luoksetulon 3 x viikossa hallilla, mutta nyt tehdään siis yksi luoksetulo per päivä, esimerkiksi lenkkien yhteydessä. Ja alkuun autan koiraa, mutta aika nopeasti pitäisi vähentää noita apuja. Kaikkinensa meidän kanssa keskitytään siis nimenomaan viilaamaan liikkeitä, muuten meno näyttää hyvältä, suhde ja hallintakin on kunnossa. Oli hienoa kuulla tämä, koska vaikka olen tosi tarkkaan miettinyt tämän koiran koulutuksen niin en silti olisi uskonut, että saadaan tällaista palautetta ja vielä maailmanmestarin sanomana… pitää yrittää imeä kaikki tieto mitä irti lähtee, neljä koulutuskertaa on vielä jäljellä.

Tokorintamalla tunnistusnouto tuottaa eniten harmaita hiuksia. Turhauttavaa kun se ei suju ja molemmilla on paskan maku suussa koko tunnarista. Mutta kyllä me vielä täältä noustaan tuonkin liikkeen suhteen kunhan saadaan onnistumisia alle.