Käytiin Loviisissa Woollandian kasvattipäivillä lauantaina 21.1 tokokoulutuksessa Jessica Svanljungin opissa. Olin miettinyt etukäteen muutaman teeman, joihin toivoin eniten neuvoja. Indin kanssa tehtiin treenit 2x20min osissa.
Indin kanssa treenattiin:
- Halusin vinkkejä paikalla kääntymisten epätarkkuuksiin (vinoja asentoja ja yliyrittämistä koiralla niiden korjailuissa), sekä etenkin peruuttamiseen. Paikalla kääntymisissä ei näkynyt nyt ongelmia, täyskäännös normaaliseuruussa oli ensin huono (väistikin, kun oli saanut säkärin mun housuista kun tein muutaman virittelyn ennen kehään menoa). Ja peruuttamisessa sitä samaa mitä treeneissäkin, eli jää vähän koko ajan jalkojen alle ja paikka ei pysy. Selvisi sitten se ongelman syy, eli peruuttaessa hakee liikaa perusasentoa, ja koska menee takapuoli alhaalla istumista yrittäessään, niin sen takia se on niin vaikeaa. Indihän osaa käskystä peruuttaa, joten nyt vaan liitettiin kyseinen käskysana seuraamisessa sivulla ollessa ja kouluttaja merkkasi naksuttimella kun koira pysyi seisoma-asennossa. Jos lähtee liian kauas minusta, niin hihnalla estän sitä pääsemästä. Ja namipalkka oikeassa paikassa naksun jälkeen, eli ei käytetty palloa.
- Katsottiin myös hiukan noutoa, näytin miten ollaan sitä tehty. Eli ne noudon osat, joita nyt viilataan. Kouluttaja kiinnitti huomiota kapulaan tarttumiseen, Indillähän vauhti on hyvä, mutta kapulan nostaminen nopeasti maasta ylös on ollut hidas. Itse en ollut huomannut tuota kohtaa, että sitä voisi oikeasti parantaa, joten hyvä että tuli esiin. Tehtiin sitten ihan kapulan vieressä sen nostamista, eli koira lähetetään ottamaan kapulaa ja heti annan sille noston jälkeen pallon, jonka jälkeen samaa voi toistaa heti uudestaan, aika nopealla syklillä. Nostot näyttikin heti paremmilta tuon harjoituksen kanssa. Eikä tarvitse turhaan juoksuttaa koiraa lelun tai kapulan perässä tuota treenatessa.
- Lopuksi katsottiin kaukokäskyjä, istu-seiso-istu vaihtoja. Tuota ei oltu aiemmin tehtykään kun odotin tätä koulutusta, että en opeta niitä väärällä tekniikalla. Tehtiin tuo pienen korokkeen avulla, eli koira nousi aina alustan päälle ja siitä taakse alas. Tässä tuli toinen hyvä huomio, jota en ole hoksannut vaatia kaukojumpissa, eli luopuminen. Indihän on ollut näissä tosi namikädessä kiinni ja se on varmaan hidastanut sitä oppimistakin, kun on keskittynyt tekniikan sijaan namiin. Kotiläksyksi siis luopumisharjoituksia ja noissa kaukokäskyjumpissa ei haittaa vaikka hieman väistäisi ohjaavaa kättä, koska tekniikat on helpompi opettaa niin. Ja tekniikkaa kannattaa hinkata kaikille vaihdoille eri aikaan tehotreeninä. Paljon paljon toistoja siis.
- Pohdittiin merkittömän merkin opettamista. Indin kanssa testattiin kahden pallon menetelmällä sitä.
- Tehtiin luoksetulo ja ALO-hyppy, niissä ei ole ongelmia ollutkaan. Lisäksi treenien loputtua vielä liikkuroituna möllitason ryhmäpaikallaolo. Indi sai kehuja ja varsinkin nuo eteentulot ym perusasiat on kaikki suoria, nopeita, hyviä. Hyvä fiilis jäi koulutuksesta ja muutenkin oli kiva nähdä muitakin hienoja koiria. Harmitti ainoastaan se, että tyydyin päiväkoulutukseen koko viikonlopun sijaan. No seuraavalla kerralla pitkän kaavan kautta… hoksasin kurssilla myös, että Indi ei osaa seistä seiso-käskystä paikallaan jos itse liikun, joten se opeteltiin ennen Miian kurssin alkua muutamassa treenissä. Nyt pysyy paikallaan, vaikka esim. kiertäisin itse koiran ympäri. Istumisessa ja maahanmenossa on helpompi pysyä kun on naulittuna lattiaan :)
Kotosalla treeneissä ollaan hiottu noita koulutuksessa käytyjä asioita. Merkittömän merkin voisi kyllä opettaa seinän/edessä olevan esineen kosketuksellakin. Pallossahan ei ollut Indille mitään uutta, koska se on eteenmenosta tuttu. Toki käskysana tulee olemaan näissä ihan eri. Kosketusalustaa olen myös kotona naksutellut ruokailujen yhteydessä. Eiköhän se siitä pikkuhiljaa rakennu. Kurssista voimaantuneena ja positiivisesti yllättyneenä ilmoitin meidät nuorten koirien tokoringin hakukokeeseen. Siellä tehdään vai muutama liike, ja vaikka tekniikoissa on vielä viilattavaa ja kaikki ei välttämättä suju, niin uskon sen menevän hyvin. Jos siltä näyttää niin kehun sitten vain väärässä kohtaa vaikka veisikin ’pisteitä’. Eihän toko meille se päälaji ole eikä tule olemaankaan vaikka paikka saataisiin, mutta niin kauan kun TVA- titteliä ollaan vailla, niin samalla sitä sitten niissä koulutuksissa käy ja edustaa kennelpiirin rinkiä kisoissa.
Tällä viikolla alkoi myös nuorten koirien kisavalmennus Mia Skogsterin opissa. Odotin tätä tosi innolla ja luonnollisesti en voi kurssin sisältöä kovinkaan paljoa blogissa avata, koska materiaali on kouluttajan omaa. Jokainen voi itse maksaa saman summan ja mennä hakemaan ne omalle koiralle sopivat neuvot ;) eli aika ympäripyöreästi käyn tämän aiheen läpi. Ekalla kerralla katsottiin siis koiran ja ohjaajan tasoa ja keskinäistä suhdetta, näytettiin vähän meidän seuraamista ja luoksetuloa. Seuraamisessa tuli sama huomio kuin Jessican koulutuksessa ja nimenomaan tuo vasen täyskäännös menee nyt viilaukseen, koska siinäkin yrittää istua. Muuta korjattavaa ei ollut. Ilme ja motivaatio on hyvä. Olin positiivisesti yllättynyt, itse kun ei täysin tiedä miltä se meno ulkopuolisten silmiin näyttää, niin ajattelin tuossa olevan vaikka mitä korjattavaa. Mutta sitten tulikin vain yksi pieni viilaus. Korjaamiseen saatiin useampikin pikku vinkki, nyt alkuun ainakin teen sen niin, että saa pysähtyessä jäädä seisomaan istumisen sijaan ja kerron sen koiralle selkeästi ihan kunnon avuin. Uskoisin, että aika nopeasti hoksaa tämän ja kun samalla tehdään noita peruutusharjoituksia, niin pitäisi alkaa takapuolen pysyä ylhäällä silloin kun liikutaan. Samoin temponmuutoksia seuraamisessa pitää alkaa nyt treenata rohkeammin, mukaan siis enemmän juoksuja ja rytminmuutoksia kuin tähän mennessä. Luoksetulossa on ollut sitä ongelmaa, että eteentulo ei välttämättä ekalla yrittämisellä onnistu vaan törmäyksen välttämiseksi menee suoraan sivulle. Tämä saatiin kotiläksyksi, eli enemmän toistoja pitäisi tehdä viikossa, kuin mitä olen tähän mennessä tehnyt. Olen tehnyt luoksetulon 3 x viikossa hallilla, mutta nyt tehdään siis yksi luoksetulo per päivä, esimerkiksi lenkkien yhteydessä. Ja alkuun autan koiraa, mutta aika nopeasti pitäisi vähentää noita apuja. Kaikkinensa meidän kanssa keskitytään siis nimenomaan viilaamaan liikkeitä, muuten meno näyttää hyvältä, suhde ja hallintakin on kunnossa. Oli hienoa kuulla tämä, koska vaikka olen tosi tarkkaan miettinyt tämän koiran koulutuksen niin en silti olisi uskonut, että saadaan tällaista palautetta ja vielä maailmanmestarin sanomana… pitää yrittää imeä kaikki tieto mitä irti lähtee, neljä koulutuskertaa on vielä jäljellä.
Tokorintamalla tunnistusnouto tuottaa eniten harmaita hiuksia. Turhauttavaa kun se ei suju ja molemmilla on paskan maku suussa koko tunnarista. Mutta kyllä me vielä täältä noustaan tuonkin liikkeen suhteen kunhan saadaan onnistumisia alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti