Kuulumisia ja pentusuunnitelmia

Aloitetaan kuulumisista. :) Hit meni hakutreeneissä iskän kanssa, ja yllätyksekseni se ei edes yrittänyt palauttaa rullaa mulle vaan vei ohjaajalle sen kun pitää. Nyt Hit on talvitauolla hausta, jatketaan keväällä. Sovittiin, että mies ohjaa sitä hakumaastossa, itse keskityn Indiin. En tiedä kisaako Hit enää haussa, mutta ainakin höntsäävät. Pitää katsoa miltä meno alkaa näyttää ensi vuonna Pohdin tuota viimeistä hakukoetta ja alan olla sillä kannalla, että ehkä pohjimmainen syy maaston epäonnistumiseen oli kuitenkin se, ettei Hit motivoidu vieraista ihmisistä. On jo oppinut koetilanteen. Ahneudella pääsi tähän asti :D mutta ei me lannistuta, alettiin heti treenata jäljen esineilmaisuja ja ne ovatkin lähteneet sujumaan hyvin. Piti käyttää klikkeriä, koska alkuun Hit yritti kauheella vauhdilla noutaa esineitä kuten on tottunut tähän mennessä tekemään. Pientä kikkailua vaati, niin alkoi toimia eikä koittanut ottaa jälkiesineitä enää suuhun. FH:ssahan jos koira menee maahan ja ottaa samaan aikaan, niin se esine hylätään. Noutona olisi ollut helppo ne tehdä, mutta FH:ssa siitäkin tulisi ihan turhaa säätöä, maahanmeno on siis varmin. Nyt hirveellä innolla odotan, että tulee kevät ja maa sulaa, että pääsee jäljelle.

Hit on tehnyt myös tottista, mutta ollaan lähinnä käyty pitämässä hauskaa ja jopa höntsäilemässä. Tekee ihan hyvää sille. Osteopaatilla käytiin myös tällä viikolla sekä Hitin että Indin kanssa. Hit oli jees, jotain pientä kiertoa taas ruodossa, mutta se saatiin oiottua. Indilläkään ei mitään hälyyttävää, mutta siltä löytyi oletetun liukastumisen seurauksena myös kiertoa lannerangasta. Hyvä että saatiin heti korjattua, koska ei se ulospäin mitenkään näkynyt.

Indin kanssa paahdetaan kovasti sekä tokoa että tottista. Kaukokäskyt ja tunnistusnouto tuottivat harmaita hiuksia, joten päätin, että otetaan niistä jompi kumpi tehotreeniin niin kauan että se sujuu, ja sitten vaihdetaan. Näin pystyn panostamaan ongelman korjaamisen eniten. Tunnistusnouto piti vääntää rautalangasta, mutta kun väärien ottaminen ei onnistunut vaikka yritti, niin alkoi se nenäkin löytyä. Nyt uskaltaa jo sanoa, että on havaittavissa lamppujen syttymistä. Kaukoskäskyissä ongelmana on tekniikoiden hajoaminen. Tarvitsee tosi paljon rutiinia ja hiomista siihen. Mun mielestä kaukot oli paljon helpommat opettaa Hitin ja varsinkin Tedin kanssa. Ruutuun lähetystä tehdään myös aina kun hallille mennään. Pitää ottaa sekin tehotreenikuuriin jossain vaiheessa koska nyt sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Kaikki muu meneekin sitten Indin kanssa tosi kivasti. Siis tottis, aksa ja paimennuskin. 15.12 oltiin viimeksi paimentamassa ja alkaa jo suuntakäskytkin sujua ilman auttamista. Kyllä me ensi syksynä tähdätään paimennuskisoihin ;) Ihanaa kun on niin luontainen paimen, että kaikki perusasiat saa helpolla. Ei tarvitse tapella ahtaiden flänkkien tms kanssa. Hakutreeneissä on nyt taukoa, mutta ilmaisutreenejä ollaan pidetty. Niitä jatketaan talven ajan.

Mainittakoon, että Tedikin porskuttaa tyytyväisenä eläkeläisenä lauman mukana. Olen välillä ottanut sen halliin tekemään vähän jotain ja edelleen ihmettelen miten tuolla miellyttämishalulla siitä on koskaan saanut tokovalion koulutettua. Mutta tuolleen kun kaikki tekeminen sen kanssa on ihan hupia ja hömpöttelyä, niin ei se ole niin vakavaa. :) Lähinnä huvittaa kuinka se voi olla tuollainen, kunnon pappakoira ja ihan omat kuviot.


Mutta sitten niihin pentusuunnitelmiin.
Aihe on ajankohtainen, koska ilmoitus on nostettu sbcak:n listalle suunniteltuihin pentueisiin ja ajattelin tästä kirjoittaa muutaman sanasen. Musta oli hauskaa, että vaikka Hit on ollut tuolla uroslistalla, niin tämä suunnitelma syntyi ihan muuta kautta. Treffattiin kesällä ja koirat vaikutti aika samankaltaisilta. Luonteissa toki on eroja, Vinja on avoin ja Hit on (tilanteesta riippuen) pidättyväinen eikä välitä vieraista ihmisistä. Toki se on ollut tokossa ja tottiksessa mukava ominaisuus, kun ei sitä ole kiinnostanut kuin oma ohjaaja. Minusta varsin selväpäisen oloinen narttu. Omistajalta saa lisätietoja. Nartun virallinen nimi on siis Amazeme Twenty Pence, ja mahdolliset pennut tulevat Doubletwist kennelnimen alle. Hitin takaa ei ole tiedossani hammas- tai purentaongelmia, kivesvikoja, epilepsiaa tai OCD:ta. Hit on kuvattu kutakuinkin päästä varpaisiin.

Hitin lisäksi sen sisaruksista on luustokuvattu kaksi viidestä pentuesisaruksesta tuloksin A/A ja B/B. Hitin emä ja isä ovat molemmat A/A lonkkaisia. Emän ja isän sisaruksissa on jonkin verran rasitetta lonkkien osalta. Lonkkaindeksi on tällä hetkellä 89, arvosteluvarmuus tulokselle vain 61%. Vinjalla 90(58%), tässä pentueessa on tutkittu yhtä lukuunottamatta kaikki, 4 x B/B ja 1 x B/C. Vinjan emä ja sen sisarukset ovat A-lonkkaisia, ja isällä on ulkomainen lonkkaniveltutkimus B1. Yhdistelmä on siis lonkkien osalta B/B x B/B, ja pentueen lonkkaindeksien keskiarvo on samaa luokkaa kuin vanhemmilla. Kennelliiton sivujen mukaan noin 10 pisteen ero indekseissä vastaa yhden kirjaimen eroa fenotyypissä. Rodun keskiarvohan on tasan 100. Parin pisteen erot eivät ole merkityksellisiä jalostusarvon kannalta. Indeksi on jalostusarvon ennuste, arvio. Borstuilla on aika hyvä tilanne lonkkien osalta keskimäärin, enkä itse näe tätä asiaa peikkona, koska yhdistelmässä muutoin niin moni asia natsaa. Onhan niitä B x C yhdistelmiäkin tehty ja vielä hyvin tuloksinkin. Vastaavasti löytyy yhdistelmiä, joissa vanhempien priimatuloksista huolimatta on tullut pentueeseen sutta ja sekundaa. Loppupeleissä nämä asiat ovat täysin tuuripeliä. Ihminen voi vain tutkia taustat ja toivoa parasta :)

Toivottavasti kaikki menee suunnitelmien mukaan ja saadaan mukavia, terveitä harrastuskavereita. Hit itse on taistelutahtoinen, mutta pehmeä ja herkkä koira. Miellyttämishalua löytyy ja se on todella ahne. Hitillä on tuloksia sekä käyttö- että näyttölajeista. Kaikkinensa mukava koira, arjessa helppo ja huomaamaton. Kiltteydestä ja nöyryydestään huolimatta Hitistä löytyy taipumus resurssiaggressiivisuuteen, ja niiden saralta sille on pitänyt opettaa muun muassa lelujen ja huomion jakaminen omassa laumassa. Hit on valitettavasti joutunut olemaan myös ohjaajan koulutusvirheiden uhrina ja siksi emme ole olleet kokeissa aina menestyksekkäitä (agilitystä puhumattakaan).

Jos pentuja saadaan, niin hieman kyllä harmittaa se, ettei itsellä ole nyt mahdollista ottaa. Kolme koiraa on tällä hetkellä ihan maksimi ja meidän nuorin koira on vielä koulutukseltaan aivan kesken, eikä pentua viitsi ottaa jos ei ole aikaa panostaa siihen niin paljon kuin haluaa. Nuorimmalla on vielä toivottavasti monta aktiivista vuotta edessä ennen kuin kannattaa miettiä seuraavaa. Eikä tuo mieskään taitaisi tykätä liian isosta koiralaumasta. :D

Hitin hakukoe

Käytiin tänään Vantaalla hakukokeessa. Meidän toinen kerta voittajaluokassa, eikä se lopulta juuri paremmin mennyt kuin viime kerralla.

Ensin oli haku maastossa. Hit lähti huonolle pistolle, eli ei suoraan etukulmaa kohden joten vihelsin koiran pois. Teki saman uusiksi, ja sen jälkeen ei suostunut lähtemään pistolle ja käytti rullaakin suussa. Enhän mä kuitenkaan olisi voinut tuollaisia pistoja hyväksyä, koska etukulma olisi jäänyt tarkastamatta kunnolla. No vaihdoin sitten puolta, että sain koiran irtoamaan, ja sinne lähti ja sieltä nousikin ihan hyvällä ilmaisulla aika läheltä etukulmaa ukko. Tämän jälkeen taas haluttomuutta lähteä pistoille ja kaksi valeilmaisua, josta hylky. Ehti kerätä 60 pistettä. Oikea puoli jäi käytännössä kokonaan tarkastamatta, koska ei irronnut sinne ollenkaan. Ehkä se otti itseensä kun korjasin etukulman pistot, mutta ei mulla olisi ollut muutakaan vaihtoehtoa, ja kun en koiraa mitenkään kieltänyt menemästä vaan ainoastaan vihelsin pois. Olisi pitänyt itse vaan keskeyttää aikaisemmin, työskentelyhän olisi joka tapauksessa ollut puutteellinen, vaikka olisi löytänyt kaikki ukot. Harmittaa kyllä, että kun on tämmöinen herkkä koira ja olen mennyt (koulutus)virheitä tekemään, niin en saa niitä enää korjattua, vaikka treeneissä se toimii moitteetta. Mutta hyvähän se on jossitella, ettei olisi pitänyt kakkosen kokeen jälkeen mennä niin nopeasti uudestaan kisaamaan viime vuonna. Kalliita oppirahoja. Päätin silti mennä tottikseen ja esineruutuun treenimielessä, kun ei oltu aikoihin kisattu ja oli kiva nähdä mikä niiden taso kisatilanteessa nykyään on, jotta tiedän mitä tulevaisuuden varalle kannattaa suunnitella.

Esineruudussa työskenteli hyvin ja iloisesti, vasemmasta takakulmasta nousi sandaali ja aika keskeltä ruutua lompakko. Oikeassa etukulmassa olisi ollut vika esine, mutta aika ehti juuri loppua kun oltiin päästy sen kohdalle. Oli aika jännä esineruutu, puro vieressä ja hetkellisesti kävi mielessä, mahtaako koira pulahtaa uimaan. Ei onneksi. Esineruudusta siis 2 esinettä ja 22 pistettä.

Sitten tottikseen. Oli muuten ensimmäinen kolmosluokan tottis, johon olen koskaan mennyt. Me oltiin ekana suorittamassa. Seuraamisessa eka suora oli huono, oli väljä ja hieman reagoi laukauksiin, mutta liikkeen suoritus ei keskeytynyt missään vaiheessa. Täyskäännöksen jälkeen petrasi huomattavasti ja rytminmuutokset oli tosi hyvät, samoin pienempi sakara moitteeton ja henkilöryhmäkin ihan ok. Tästä arvosana hyvä. Liikkeestä istuminen meni ihan hyvin, siitä erinomainen. Liikkeestä maahanmenossa teki yllärin ja jäi seisomaan, luoksetulo oli omasta mielestä liian hidas, puutteellinen. Tämä oli jännä, koska Hit on treeneissä sekoillut noiden muiden jäävien kanssa, mutta ei ikinä maahanmenossa. Ehkä mä sanoin käskyn liian pehmeästi. Juoksusta seisominen meni ihan hyvin ja luoksetulokin oli parempi, siitä erinomainen. Tasamaanouto meni Hitin tason mukaan, tosin kapula vähän lipesi multa ja heitto jäi siten vähän lyhyeksi. Kuitenkin erinomainen. Hyppynoutoa ei tehnyt, kiersi molempiin suuntiin, puutteellinen. A-estenouto meni taas meidän tason mukaan ja siitä erinomainen. Eteenmeno oli ihan sairaan hieno! Seuraamisessa kyllä hiukan edisti, mutta muuten lähti reippaasti ja suoraan, ja maahanmeno lennokkaasti vauhdista, erinomainen. :) Paikallaolo myös erinomainen. Siitä olin tyytyväinen, että kaikki perusasentoihin siirtymät oli hyviä. Hyppyeste oli kallis virhe. Yhteensä tottiksesta 78p, ja olin kyllä koiran työskentelyyn tyytyväinen. Itsekin suoriuduin niin, etten saanut ohjaamisesta turhia huomautuksia.

Nyt sitten piti miettiä hiukan tulevaisuuden suunnitelmia Hitin suhteen. En koe, että mun kannattaa enää hakukokeeseen mennä, koska mun jännitys laukaisee sen, että henkilöhaku ei toimi. Kuitenkin tottis ja esineet sujui hyvällä fiiliksellä ja ihan kivasti. Joten me aletaan sitten treenata jälkeä päälajina. Uskon, että siinä tuo mun oma jännitys ei vaikuta noin voimakkaasti tähän koiraan, se on niin erilainen laji ja Hittihän on tosi luontainen jäljestäjä. Ihan kiva tutustua tavallaan ihan uuteen lajiin, keppejä/esineiden ilmaisujahan ei olla ikinä tehty edes. Kyllä muo kiinnostaa sekä metsä- että erikoisjälki. Nyt kun tuo tottiskaan ei tunnu ihan toivottomalta, ja esineruutua saisi varmaan treenillä vielä paremmaksi, niin ei sitä tiedä mihin me vielä ylletään. Josko sitä ensi vuonna menisi kokeilemaan metsäjälkikisoja? Jää nähtäväksi, pitää katsoa treenien mukaan miten lähtee sujumaan. Esineilmaisut opetan kyllä FH- koesääntöjen mukaisiksi, jotta sinnekin pääsee kisaamaan jos siltä tuntuu. Tulee aktivoiduttua sitten Indinkin kanssa näihin jälkihommiin, kun menee aika samalla vaivalla ja kun ei ole jatkossa hakuun kuin yksi treenattava.

Tässä mun aviomiehen kanssa sovittiin, että hän tekee huomenna Hitin palauttavat hakutreenit. Jos oikein innostuu, niin voisihan sitä vielä kokeilla, että Hit tekisi kisoissa maasto-osuuden hänen kanssaan. Hit on muutenkin ihan isin poika. Ei hänellä ehkä ole siihen samanlaista auktoriteettia kuin minulla, mutta se voi tässä tapauksessa olla hyvä asia. Suhde koiraan on hyvä ja Hit rakastaa iskää. :) Sitä pitää sitten miettiä, että miten tottikset sujuisi vai pitäiskö vaihtaa siihenkin haussa ohjaajaa, koska jos minä ohjaan Hittiä ja mies on katsomossa, niin Hit kyllä kuikuilee perään. Ehkä se tekisi niin toisinkin päin tosin, jos mies ohjaisi tottiksen niin kuikuilisi mun perään jos olisin katsomassa? Tai sitten se menisi hänen kanssaan paljon paremmin. Mutta ei tässä näitä kokeilemalla ainakaan mitään häviä. Mies on kuitenkin ollut maalimiehenä hakutreeneissä tosi useasti, nyt hän vain saa maastossa treenattavaksi oman koiran ja mä jatkan Indillä :) Pitää toki opettaa ja neuvoa, miten koiraa ohjataan. Katsotaan saako tämä idea tuulta alleen :)

Kuulumisia

Jospa sitä kertoilisi taas kuulumisia :)

Hitin treenit aloitettiin kuukauden levon jälkeen maltillisesti ja päästiin normaalitreenien pariin. Osteopaatilla käydessä ei ole löytynyt mitään isompaa, mutta korjattavaa oli kylläkin. Oltiin siis jo päästy agilityssäkin treenaamaan, alkuun ei tehty hyppyjä ollenkaan ja myöhemmin tehtiin radan pätkiä medirimoilla. En huomannut tästä aiheutuvan mitään oirehdintaa. Kuitenkin  kevyen tottistreenin jälkeen Hit alkoi ontua juostuaan Indin kanssa ja oli illallakin vielä ep, tämä siis aksaa seuraavana päivänä. Mä tein jo aiemmin päätöksen, että jos nämä ranneoirehdinnat palaavat, niin Hit lopettaa agilityn. Tiedän, ettei tämä oireiden palaaminen johtunut mistään perusasioista kuten lämmittelystä ja loppuverkoista. Tai ruokinnasta. Niihin on kiinnitetty erityisen paljon huomiota. Agility on niin rankka laji, että se rasitus on tuolle ranteelle liikaa. En kestä sitä ajatusta, että mun koiralla on huono olla treenien jälkeen. Enkä sitäkään, että ei päästä harrastamaan päälajejamme sivulajin takia. Mieluummin lopetan agilityn nyt ajoissa, kuin liian myöhään. Ainahan tämän lajin harrastaminen tällä koiralla on vaatinut keskivertoa enemmän kehon huoltoa. Nyt kun koiralla alkaa jo olla vähän ikääkin, Hit täyttää pian 7 vuotta, niin palautuminenkin hidastuu/on hidastunut siitä mitä nuorella koiralla. Tämä lopettamispäätös on siis monen osatekijän summa ja koiran parasta ajatellen tehty. Tietysti se harmittaakin, koska Hitin kanssa on ollut tosi hienoa harrastaa. Sen kanssa on tehty tyypilliset ensimmäisen agilitykoiran virheet, mutta Hit on niin herkkä ja kiltti ohjaamiselle, että se on pakottanut mut oppimaan. Hieno opettaja, olen siitä kiitollinen. Olisin halunnut vielä Hitin kanssa kisaradoille, mutta se jää nyt nuorisolle. Virallisia startteja meille ehti kertyä ykkösissä 11, kakkosissa vain 6, ja kolmosissa 14. Meidän aksailu ei koskaan ollut kovin kisapainotteista. Se oli vain molempien iloksi tehtyä puuhastelua, eikä koskaan tulosten osalta vakavissaan. Onneksi nyt kun ei aksata, on Hitin ranne pysynyt täysin oireetta pk-touhuilut ja lenkkeilyt, joten muuta touhuilua voidaan jatkaa hyvillä mielin.

Nyt Hit keskittyy siis vielä hakuun, yritetään sitä kolmosluokan koularia vielä metsästää, ja ensi kesänä aletaan tehdä erikoisjälkeä. En ole Hitin kanssa paljon jäljestänyt, mutta sen mitä olen niin tuo laji vaikuttaa tosi sopivalta sille. Se on toisaalta onnikin, että ollaan treenattu sitä niin vähän, sen kanssa ei ole tehty vielä virheitä. Mutta ahne kun on, niin tarkka jäljestys on tullut siltä tosi luonnostaan. Hakuunhan se ei ole koskaan ollut niin luontainen kuin jälkeen. Uskoisin, että meillä on vielä hyviä kokemuksia edessä näiden vähän kevyempien lajien parissa :)

Seuraavan kerran Hitin osteopaatilla pääsee Indikin käsittelyyn, ihan mielenkiintoista nähdä mitä siitä sanotaan, vaikka hieronnassa olikin priimaa. Indillä oli toiset juoksut vähän aikaa sitten ja joutui sen takia pitämään kolmen viikon aksatauon, mutta muita lajeja treenattiin normaalisti.

Hit on siis päässyt viime viikkoina tekemään muutamat hakutreenit. Ensimmäinen saikun jälkeinen treeni oli tosi vaihtelevassa mäkisessä maastossa, ehkä noin 100m rata. Oli kolme ukkoa ilmaisuilla plus loppuun jänis suorapalkalla. Toinen treeni olikin sitten kisamainen 250 metrin rata, josta myös kolme ukkoa ja ilmaisut ja vikana jänis. Mun mielestä melko haastava maasto; oli rinnettä, tiheää kuusikkoa, kallioita. Joitain pistoja jouduin lähettämään uudestaan ja työskentelystä varmasti olisi lähtenyt pisteitä mutta oli siellä tosi tyylikästäkin menoa. Etenkin tiheä kuusikko, jonka ajattelin olevan vaikea, mutta niin vaan poika löysi ekalla lähetyksellä ja oli siis edennyt hyvän laatikon. Siitä olen erityisen iloinen, että ilmaisut ovat nyt toimineet tosi hienosti. Ei sitä ole häirinnyt, vaikka jouduin kuusikossa jopa pysäyttämään koiran, kun se kuljetti mut ihan mahdottomista kohdista. Matka jatkui heti kun liina löystyi :) Esineruutu ja tottis ovat sujuneet vaihtelevasti. Saikun jälkeen oli alkukankeutta molemmissa, mutta nyt parit viimeistä treeniä on olleet oikein hyvät. Tottista nyt ollaan saikun jälkeen tehty 2 kertaa viikossa, seuraamisessa ja jäävissä on ollut siis ongelmia, mutta onneksi muut asiat on sujuneet hyvin. A- tuntuisi olevan varmalla tolalla ja metrinenkin on mennyt hyvin, heti ensi yrittämällä oikein. Tosin ei ole ollut aivan 100cm tapissa. Viimeksi oli ehkä 98cm ja siihen jäi vielä ilmavaraakin. Toistoja en ole ottanut ja esteitä otetaan jatkossa vain harvoin. Eteenmeno on myös ollut ok. En aluksi onnistunut saamaan koepaikkaa, vaikka aloin heti soittoajan puitteissa soittamaan. Vain varasijoille pääsi, mutta onneksi sieltä sitten vapautui paikka meille. Katsotaan kuin meidän käy, ja mitkä sen jälkeen on suunnitelmat ensi vuoden osalta.

Indin agilityt on sujuneet hyvin. Otettiin kepeistä kaikki väliohjurit pois eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Esteidenlukutaito vaatii vielä paljon kehittymistä. Löytyi myös tämän koiran akilleen kantapää ja se on keinu. Sen eteen joudutaan varmaan tekemään duunia eniten. Keinun liike jännittää, mutta nää nyt on tämmöisiä mitkä tulevat kokemuksen myötä. Indi on tosi erilainen ohjata kuin Hit. Siinä ei ole ohjaustehostinta ollenkaan, toivottavasti tulee jälkitoimituksena :D

Indin hakutreenit ovat menneet tosi hienosti. Viimeisimmässä ilmaisutreenissä oli ihan moitteettomat haukkumiset kaikilla ukoilla. Nyt kun olen saanut sille jo noutoakin sujumaan, niin uskaltauduin koittamaan uudestaan myös esineruutua. Viimeksi yrittäessäni totesin, ettei voida tehdä sitä ennen kuin noudot sujuu paremmin, mutta nyt se ei enää lyönyt hommaa läskiksi vaan toi esineen nätisti. Aiemmin se sai pihaleikeissä tuoda palloa ja tiputtaa kun itse halusi, joten esineiden tuomiseen auttoi, kun vaadin tuomaan pallon käteen asti ja pitämään kunnes pyydän irrottamaan. Toki sitä erilaisten esineiden luovutusta pitää vielä treenata, pyrkii puremaan näitä pehmeitä käyttöesineitä vaikka kapulalla ei ole ongelmia, mutta nyt tuota esineruutua voi jo tehdä toisin kuin aiemmin. Etsinnässä sillä ei ole mitään ongelmaa. Onneksi se kestää hyvin pureskelun kieltämisen joten tuo on pikkujuttu saada korjattua. Pureskelua esiintyy vain luovutusasennossa.

Indin tottikset ovat menneet nyt tosi hyvin. Edelleen treenit on varsin seuruupainotteisia, ja nyt palkka on kokonaan häivytetty. Se kykenee seuraamaan henkilöryhmissä ym häiriytymättä. Epätarkkuuksia toki vielä on, mutta vire on tosi hyvä ja koira iloinen. Noudoissa päädyin vaihtamaan hieman taktiikkaa ja sen jälkeen homma lähti luistamaan tosi hyvin. Koska sille tehtiin kahden esineen noutoon pohjat, hyödyin kuitenkin siitä, koska nyt koira juoksee täysillä kapulan kanssa palkan luokse, jonka heitän taakseni. Se saattaa kopata palkan suuhun kapulan jatkoksi tai sitten se vie kapulan palkan luokse ja vaihtaa ne, se saa tehdä niin. Käytämme siis nyt 650g kapulaa. Se on kuitenkin oppinut, että kapulan kanssa juostaan täysillä perille asti ja tällä hetkellä ohitseni, vaikka seison paikallaan. Luovutuksia ollaan tehty erikseen ja ne toimivat myös. Kapulan heittäminen on vielä vaikeaa, ollaan treenattu niitä ilman, että tehdään noutoa ollenkaan. Eli kontaktitreeniä. Se vaatii aika paljon työtä, koira kyllä koittaa tarjota vaikka minkälaista kenotusta heti kun käsi liikahtaa. Mutta tässä kohden pitää vain vaatia, en halua siitä samanlaista kuin Hitin noudosta (tiivis kontakti - kapulaan) :) Luoksetulot ja eteenmenot menee myös täydellä vauhdilla, luoksetulon teen aina eteen ja kovassa vauhdissa eteentulon tekniikka ei ole vielä kunnossa, sitä nyt ollaan alettu työstämään. Hyppy sujuu hyvin, ja A-estettä ollaan tehty tottisten jälkeen matalalla aksaesteellä. Tosin siinä opetellaan pysäytyskontaktien tekniikkaa, mutta siitä saadaan kuitenkin pohjat estenoutoon. Keväällä ehkä osaa sen kovassa vauhdissa, niin sitten voi hiljalleen alkaa treenata pk-A-estettä.

Alkaa tuntua siltä, että päästään varmaan sittenkin kisaamaan hakua tokon ALO1 jälkeen, kun nuo treenit kuulostaa niin tottispainotteisilta ja sitähän ne onkin :’D Häiriökoiria on myös pyörähtänyt samaan aikaan hallissa eikä Indi niistä juurikaan välitä. Ei sitä kiinnosta, kuin mun kanssa touhuaminen, mutta saattaa kuitenkin salaa hieman paheksua muita koiria eli siinä mielessä ottaa häiriötä. Se johtuu varmaankin epävarmuudesta, treeniä siis vain. Treenikaveri heitti jo eilisissä tottistreeneissä, että tuohan on BH- valmis jo. Mun mielestä ei lähimainkaan, aika pienellä treenillä menisi varmasti läpi, mutta mä haluan sen olevan täysin valmis hakukokeisiin kun sinne mennään. Ja siihen meillä on matkaa.

Indin treenit

Indin tottis etenee harppauksittain. Kuvasin meidän treenejä jonkin verran ja muutin vielä hiukan treenaustyyliä. Hitaassa kävelyssä ja paikalla pyöriessä koira ei osaa vasemmalle käännöksiä kunnolla, saattoi loikata ihan kunnolla alta pois. Takaosan käytöstä siis ei todellakaan ollut puutetta, mutta paikka ei pitänyt. Pohdin myös palkan paikkaa. Pallo kainalossa seuraamisasento on todella hyvä. Kuitenkin seuratessa pysähdyksissä ei välillä istunut vaan jäi kyykkyyn. Tulin siihen tulokseen, että se vaanii palloa. Näitä kainalopalloseuraamisia oli tehty alle 2 viikkoa ja sitten tuumasin, että alan suorilla pätkillä häivyttää palkkaa, näille vaanijoille nopea häivytys lienee paras vaihtoehto. Kokeilin eri vaihtoehtoja ja taskuista kaivelu oli liian hidasta (koira ehti napata palloon kiinni ennen kuin ehdin edes heittää sen, vaikka olinkin jo merkannut oikean hetken naksuttimella). Sopiva piilopaikka pallolle löytyi treeniliivin sisältä hartiasta. Ensimmäisen kerran kun pallo olikin piilossa, niin seuraamispaikka siirtyi ihan hiukan edemmäs mitä se on ollut. Kuitenkin jo seuraavassa treenissä paikka oli siinä missä sen haluankin olevan, vaikka palkka oli piilossa. Nyt tehdään melko lyhyitä suoria pätkiä ilman istumisia korkeassa vireessä palkka häivytettynä ja käännöksiä hinkataan kainalopalkalla ihan paikallaan. Otin normaalivauhtisen kävelyn mukaan niihin suoriin pätkiin, olin treenannut lähinnä melko hidasvauhtisella kävelyllä aiemmin, koska seuraamisen paikka eli vielä hetki sitten. Nyt se on selvästi oppinut sen. Eilen meillä oli porukkatottista ja aiheutettiin hämmennystä, kun kerroin, että ei me oltu ikinä ennen treenattu henkilöryhmää ja seuraaminenkin opeteltiin vasta hiljattain. Tein sekä palkka esillä että piilossa. Indi ei reagoinut mitenkään, kontakti ja oikea paikka pysyi, hyvässä vireessä. Ihan mahtava koira.

Luoksetuloa tehtiin apparin kanssa pari kertaa – eteentulot vinoja alkuun. Pitää vaan ottaa toistoja pitkällä matkalla. Eteenmenoa ollaan myös alettu tehdä ja tein aika pitkältä matkalta, yhdessä vietiin pallo. Oli hieno. Jännä miten Indi ei tälleen kouluttaessa paimenna palloja. Leikkiessä kyllä sitäkin enemmän. Ehkä se johtuu kahden esineen noudosta, kun siinä on pehmopallo palkkana, mitä ei voi eikä saa paimentaa. Ko. metodilla on kyllä muutenkin puolensa jos ehdotus PK- sääntömuutoksesta menee läpi, vaikka toki tokossa on edelleenkin heitettäviä kapuloita.

Indin kanssa alettiin tehdä 650g kapulalla kapulan nostoja ja eteentuonteja ihan lyhyellä matkalla. Alku oli vaikeaa, mutta nopeasti se sai itsevarmuutta ja yllätyksekseni luovutukset olivatkin lopulta paljon parempia tuolla kapulalla kuin ihan kevyellä. Eli ottaa paremmin eteentuloasennon sen kanssa. Iskunoutoja jatketaan entiseen malliin, edetään vasta sitten lisää noudoissa kun kehnoja palkkaan tarttumisia ei tule enää ollenkaan.

Toko menee omalla painollaan. Ruudun oikea paikka alkaa olla jo aika hyvin koiralla tiedossa. En käytä targetteja, mutta naksutin on aika näppärä väline. Ei tarvitse enää näyttää koko ruutua, ja aina loikkii oikeaan paikkaan. J Toki matka on vielä ihan lyhyt, noin 5 metriä.

Eilen käytiin myös hakutreeneissä, 6 ukkoa suorilla pistoilla ilman apuja, jokaiselta muutama haukku. Ennen aluetta haukutettiin kerran, oli sen verran hyvä, että mentiin suoraan metsään. Ilmaisi kaikki ukot, yksi huonompi (ei haukkunut ihan kunnolla) haukutettiin uudestaan. Eiköhän se siitä lähde, kun saa rutiinia ja varmuutta. Ja talvella kenttätreenejä.

Käytiin viime torstaina paimennustreeneissä ja alettiin yhdistää käskyjä flänkkeihin ja kohtisuoraan ajoon. Marika oli kuvannut pienen pätkän meidän paimentelusta. On se hieno. J

https://www.youtube.com/watch?v=2Kr3j3QdNIA

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin

Suunnitelmat eivät menneet kuin Strömsössä. Me oltiin kaverin mökillä 16-18.9 ja siellä Hitin ranne alkoi vaivata juostuaan ja riekuttuaan koko viikonlopun ympäriinsä. Peruin kaikki treenit Hitin osalta. Maanantaina 19.9 ei ontunut, mutta keskiviikkona yksi juoksentelu alamäkeen ja taas ontui hetken. Ei selvästikään ollut kunnossa ja tällä kertaa ontuma oli ihan selkeä, se jalka jonka rannetta aristi hieronnassa. Perjantaina 23.9 mentiin lääkäriin. Kuvattiin ranteet ja kyynärät. Niissä ei onneksi näkynyt muutoksia tai murtumia, eikä pehmytkudosturvotusta, joka on hyvä asia. Todennäköisesti jännevamma. Viikon tulehduskipulääkekuuri, kaksi viikkoa pelkkää remmiliikuntaa ja kuukauden ajan treenikielto, eikä saa riehua. Se siitä hakukokeesta. Kyllähän se kokeen väliin jääminen tuntui pahalta, mutta tärkeintä on nyt lepo, että koira tulisi kuntoon. Aika masentavaa, kun niin kovin halusi päästä sinne kisaan, koiraa oli treenattu ahkerasti koko kesä ja koe olisi vielä ollut tutun porukan järjestämä. Muutama päivä kesti kasailla itsensä ja miettiä tavoitteet uusiksi. Jos nyt positiivisia puolia ajatellaan, niin koiran kuntotaso tuskin ehtii paljoa laskea, koska remmiliikunta ei aiheuta ontumista. Eli ollaan pystytty kävelemään ihan normilenkkejä. Pian saa jo kulkea vapaana yksinään, mutta kuukauden ajan vältetään riehumista (juoksemista Indin kanssa). Sitten ajattelin, että voinhan katsoa loppuvuoden kokeita tai jos ei niihin saa paikkaa, niin sitten keväällä. Jälkimmäinenkin vaihtoehto on masentava, koska väliin tulee pakostikin tauko maastoihin. Jos loppuvuoteen saa koepaikan, niin ei siihenkään toki paljon enää ehdi saikun jälkeen treenata. Mutta luotan siihen, että pohjat on olemassa, ja tarvitaan enää pientä muistuttelua. Ampumista ollaan nyt saikullakin tehty, koska seuraamisessa reagoi ekaan paukkuun vaikka ei siitä enää paineistukaan kuten silloin alkuun kun luonnetestin jälkeen ammuttiin. Paikkamakuussa tai vapaasti ollessa ei välitä mitään. Ja nyt kun tuli treenikielto, niin käytetään Hitinkin kanssa aika hyödyksi ja aloin naksutella sille laatikkotreeniä. Siitä on hyvä lähteä saikun jälkeen agilityssä liikkelle, niin ei tarvii heti hyppyjä ottaa. Tulee opetettua puomin alastulo uusiksi… jos siitä nyt enää agilityn kestävää koiraa tulee. Onneksi se ei ole meidän päälaji. Jos liikuntaa lisätessä alkaa uudestaan ontua, niin sitten mahdollisesti CT kuviin. Tosin se on ehkä melkein turhaa jos niin on, koska siinä tapauksessa agility jäisi. No kohta se selviää.

Hitin saikun myötä Indi on päässyt enemmän treenattavaksi ja se on tuottanut tulosta. Indille opetettiin haukkuilmaisu, ja nyt kun haukku sieltä lähti kunnolla irtoamaan niin todella hyvää sarjaa vetää, kovaa ja korkealta, hyvällä rytmillä. Mikä parasta niin etäisyys maalimiehestä tuli myös todella luonnostaan, sitä ei tarvitse korjailla jos saa sen noin pidettyä. Oon kyllä todella tyytyväinen, että Indistä tulee haukulla ilmaiseva. Rohkeasti se jaksoi haukkua isonkin miehen. Palkkaus on kyllä kääntynyt toistepäin kuin alkuun, silloin ruoka oli ykkönen ja lelu vähän yhdentekevä. Nyt ei enää oikein malta hakutreeneissä keskittyä ruokaan, koska se alkaa vaatia palloa. Varmaan voi jättää ruokapalkan kokonaan pois varsinkin nyt kun sitä haukutetaan jatkossa pallolle. Indi on kyllä hauska, kaikki maalimiehet tykkäävät kun se palauttaa niin nätisti pallon ukoille. On niin taitava, että heittää sitä tarvittaessa itse itselleen maalimiehen jalkojen kautta, jos eivät heti lähde leikkiin mukaan. Se selvästi nauttii siitä, että saa maalimiehen pelaamaan kanssaan. Ja se on todella hyvä, että se on sen verran itsenäinen, että ei lähde vaan palkan kanssa mamin luokse vaan oikeasti haluaa olla maalimiehen kanssa :D Viime treeneissä haukkua jo yhdisteltiin etsintään – tosin ukot eivät olleet vielä kunnolla piilossa. Haukku irtosi joka kerta, mutta tuossa treenissä haukutus ennen alueelle siirtymistä oli vähän takkuisempaa kuin edelliskerralla. Kyllä se siitä sitten kuitenkin lähti.

Muilta osin Indin kanssa ollaan viilattu nyt toden teolla tottista ja tokojuttujakin. Seuraaminen alkaa olla todella hyvää, ollaan siirrytty täysin lelupalkkaan. Tekee vietikkäästi ja keskittyneesti, eikä vuoda. Käännökset ovat alkaneet sujua  (joukossa on huonojakin vielä; väistää alta pois liikaa vasemmalle kääntyessä), peruuttelut ovat vielä vähän vaikeita. Toki seuruupätkät on edelleen lyhyitä ja palkkausväli on tiheä. Viime pihatreeneissä se kuumui jo vähän liikaakin, ja ääntelyn sijaan se kiehuu vähän toisella tavalla, tunsin pienen nipistyksen reidessä. Siihen kyllä puutuin heti, katsotaan menikö kerrasta perille :D No hyvä se vaan on, että on luonnetta, mutta pienikään hammastelu ei ole kyllä sallittua. Joskus nähnyt sellaisia seuratessa kättä näykkiviä versioita kokeissa ja en ymmärrä miksi kukaan sallii moisen käytöksen. Se on vielä ruman näköistäkin.

Kaikkia jääviä ollaan myös tehty, mutta niissä ei ole vielä varmuutta, tekniikat ovat kuitenkin hyvät. Seisomisen sain vasta nyt aikaiseksi opettaa, kun en osannut alkuun päättää käskysanaa sille. Ja se nyt muutenkin tehtiin patoamisen kautta, toisin kuin istuminen ja maahanmeno. Sivulletulot alkaa olla kondiksessa, myös eri asennoista siihen hakeutuminen. Eteenistuminen on vaikea noutokapulan kanssa. Ilman kapulaa se osaa jo korjaillakin vinoa asentoa (teetän sille korjattavia asentoja tahallani), mutta kapulan kanssa se jotenkin sekoittaa mielessään sivulletulon ja eteentulon ja yrittää monesti tehdä puolivälin ratkaisun, jolloin takamus jää noin 45 asteen kulmaan ja tuohon suuntaan vinon eteenistumisen korjailut ovat sille vielä vaikeita, kun taas oikealle puolelle vinot (tarkoituksenmukaisesti tehdyt) se osaa jo aika hyvin korjata. Nyt olen siis käyttänyt aika paljon seinää apuna, jolloin se ymmärtää, että sivulle tuleminen ei ole vaihtoehto. Ja naksuttimella merkannut oikeat ratkaisut. Huomasin, että Indille myös auttaa eteentuloissa paljon kun palkka tulee suusta tai leuan alta. Nakki omassa suussa sai alkuun aikaan sen, että mun pieni alkujaan noudonvastainen otus puri kiinni kapulaan. Aika saavutus, ei ole väljä ote enää! :D (kyllä se oikeasti irrotti, sitten kun sanoin käskyn enempi tosissaan, mutta aiemmin irrotukseen on riittänyt iloinen irti ja sillä kapula on suorastaan sylkäisty suusta pois). Mietin tuota huonoa otetta ja tulin lopulta siihen tulokseen, että se tulee liian tiiviisti -> niskan asento vääntyy luonnottomaksi, jolloin ote elää ja huononee eikä koira pysty istumaan ryhdikkäästi. Eilen aloin naksutella asentoa ihan hiukan kauemmaksi ja heti loppui puljaaminen kun asento oli koiralle parempi.

Ilokseni voin myös todeta, että kahden esineen nouto jatkaa edistystään! Sisällä me hinkataan tuota luovutusasentoa ja ulkona sitten tehdään noita kahden esineen noutoja. Aika usein joudun pysähtymään ja miettimään miten saan sen noutoa vietyä eteenpäin, mutta aina näköjään siihen ratkaisut löydän. Vaikka välillä oli olo, että vaihdan menetelmää helpompaan. Käytän nyt rohkeasti laumaviettiä ja kehumista, että kapulan/patukan ja palkan keräily sujuisi mahdollisimman nopeasti ja kumpaakaan esinettä tiputtamatta, ja se todella toimii. Edistystä tapahtuu koko ajan. Kyllä mä tällä menetelmällä joudun aika paljon soveltamaan jos vertaa millaista tätä olisi tehdä malinoisin kanssa, mutta uskon, että lopputulos on sen väärti. Puruote on jo korjaantunut hyväksi ja koiran asenne suuhun otettavien juttujen suhteen on aivan eri kuin silloin, kun näitä hommia olen alkanut sille kouluttaa. Nyt se kahden esineen haaliminen on sen mielestä jo kivaa. Kaupan päälle saan äänettömät ja pureskelemattomat noudot vaikka vire on korkea. ;) Ihan mielenkiintoista nähdä miten tämä vaikuttaa tunnarin opetteluun, mutta pidän sitä niin eri asiana kuin kapulaa ja palkkapalloa, että uskon kyllä koiran hoksaavan juonen varsinkin kun opettaa sille selvän vihjeen. Ja johan tässä on painittu kahden tokovalion tunnareiden kanssa, että kyllä mulla niitä kikkoja jo löytyy takataskusta… Tokojutuissa ollaan alettu opetella kaukokäskyjen tekniikoita (m-i-m, s-m-s) ja lisäksi ruutua. Merkin opetan vasta, kun osaa ruudun hyvin, Ted mulle aikoinaan opetti syyn tähän toimintamalliin. :D Meillä on tammikuussa tokokoulutus ja siellä pitää kysyä mielipide kaukojen s-i-s tekniikkaan. Ted veti kymppejä ns. sekatekniikalla, mutta en ole varma kannattaako niitä Indille opettaa niin. Eli lähinnä sääntökirjan tulkinnasta kyse, en viitsi opettaa ennen kuin tiedän. Indille ammuttiin myös yksi päivä, ei se mitään huomannut. Tätä koiraa en kyllä luonnestestiin vie, en ota enää ikinä riskiä, että pehmeä laukausvarma koira alkaa paineistua ampumisesta/reagoida siihen myöhemmin millään tavalla luonnetestissä koetun kuormituksen takia, se on aika perseestä pk- koiralla. Eteenmenoa tarvii alkaa myös rakentaa.

Indin paimentelut ja agilitytkin menee omalla painollaan ja kivasti. Kilpailullisia tavoitteita aloin myös hiljalleen asettaa. Uskoisin, että pk- noudot valmistuu ensi kesän aikana. Eteenmenoon tarvitaan pitkä pohjatyö, sitten vielä päälle kaavioiden ja vihjeiden opettelut, häiriöt yms. En koe, että kannattaa mennä BH kokeeseen ennen kuin lähdetään hakukisoihin. Tässä on vielä tosi paljon hommaa, kun kaiken haluaa tehdä huolella. Talvi 2017-2018 menee vielä hienosäätämiseen, silloin on tavoitteena olla kuitenkin liikkeiden 　ja tunnetilojen puolesta valmista. Eli silloin hävitetään viimeiset avut jne. Tokossa opetan VOI- liikkeet ennen kuin kisataan ollenkaan, ja osan EVL:sta. Mieluummin näin, että eka koesuoritus on koiralle ihan överihelppo. Tuumasin kuitenkin, että voidaan ALO1 tehdä syksyllä. Talven 17-18 aikana ehkä AVO1, riippuen täysin siitä, missä mennään häiriöiden ja kentälle tulojen osalta. 2018 onkin sitten jo enempi tavoitteita jos ei ihmeitä tapahdu, tokossa VOI1 ja haussa BH, HK1 ja HK2. Liian usein en halua haussa kisata, koska kisoista kuitenkin tarttuu herkästi jotain korjailtavaa, kun kokeessa ei voi korjata.

Hitin kanssa käytiin eilen normihoidossa osteopaatilla. Ei ollut mitään isompaa, normaaleja kompensaatioita ja niska jumissa tod näk ranteen takia. Ranne ei ainakaan enää aristanut ja sen asentoa myös vähän rukattiin, kun oli hiukan kiertynyt. Osteopaatti tuumasi tuon olevan rasitusvamma (epätasapainoisen asennon seurauksena), ei niinkään trauma, koska Hitissä oli silloin ollut aika paljon hoidettavaa ennen tuota vammaa. No ylihuomenna pääsee liikkumaan vapaana, sitten nähdään missä mennään.

Huoltoa ja treenejä

Indi ja Hit kävivät loppuviikosta hierojalla. Hit käsiteltiin ekana, ja se oli varsin hyvässä kunnossa nyt. Edellinen osteopaattikäynti oli tosin vain reilu viikko ennen hierontaa. Hit liikkui viime agilitykisojen jälkeen heti jäähdyttäessä hiukan epäpuhtaasti ja pitikin kisan jälkeen viikon lepoa varmuuden vuoksi ja agilitystä jäi parit treenit väliin. Ajattelin, että sillä olisi ollut lannerangassa jotain, mutta osteopaattilla siinä ei ollut mitään isompaa. Yllätyksekseni hieroja sitten löysikin epäpuhtauden syyn oikeasta ranteesta, se oli selvästi jäykempi kuin toinen ja aristi mobilisoitaessa. Tätä ei osteopaatti katsonut, vaikka käydessämme mainitsin, että en ole varma johtuiko epäpuhtaus oikeasta etujalasta vai vasemmasta takajalasta, koska epäpuhtaus oli juuri ja juuri nähtävissä ravissa. Se ei ole tuota jalkaa kuitenkaan enää oireillut. Kisoissa siis todennäköisesti tullut jokin nuljahdus tai liukastuminen, pohja oli tekonurmea ja suhteellisen kova… Rannetta mobilisoitiin ja se ei onneksi siitä mitenkään ärtynyt. Hieroja käski pitämään 2x10min päivässä kylmää siinä, sekä öisin bot-suojat. Mutta täytyy nyt pitää tuo mielessä, ja mainita seuraavalla osteopaattikäynnillä, että tsekkaa ne.

Indille käynti oli itseasiassa ensimmäinen. Se on liikkunut varsin hyvin, se on elastinen, eikä sillä ole ikinä ollut mitään ontumisia - mutta se on kyllä aikamoinen rallattelija. Aluksi sillä oli vaikeuksia olla aloillaan, vasta loppusuoralla kun koirasta löytyi pieni kireys, se malttoi rauhoittua olemaan ja sulki silmät. Naureskeltiin, että oli varmaan ensimmäinen kohta kun se huomasi, että tässä jotain tapahtuu, kun tunsikin välillä jotain. Indi oli siis erinomaisen hyvässä kunnossa. Minimaalinen kireys vasemmalla rintarangan pitkässä selkälihaksessa ja kaulassa. Kyllä lämmitti mieltä kuulla urheilukoiriin erikoistuneen ammattilaisen suusta, että juuri tältä tämän ikäisen koiran kuuluisikin tuntua, kun se on oikein ruokittu, liikutettu ja järkevästi treenattu. Takaosaan on rakentunut lihasta, mutta selkä ja etuosa ovat aivan kesken. Saa nähdä kumman se rakentaa ekana. Käytiin keskustelua nuoren koiran treenaamisesta ja ainakin hänellä oli satoja urheilukoiria käsitelleenä se kokemus, että liikaa liian nuorena tehneissä se ei välttämättä näy muutaman ensimmäisen eliniän aikana, mutta se alkaa näkyä ja tuntua 5 vuoden jälkeen. Ja se on se syy, miksi fysiikan pitäisi antaa kehittyä ennen kuin tehdään aikuisen koiran treenejä, jos nyt ei ole niin onneton tuuri käynyt, että jotain olisi kunnolla mennyt rikki. Joskus ajattelin itsekin niin, että nuorena hankitut tulokset ovat jotenkin erityisen siistejä. Nykyään ajattelee toistepäin. Koira ei ole mikään väline.

Indi kävi myös hyppytekniikkakurssin toisen ja tällä erää viimeisen kerran. Tehtiin erilaisia harjoitteita ja saatiin useampi harjoitus kotiläksyksi. Laskeutumistreeni oli ainakin mennyt perille – alastulot eivät tömisseet kuulemma enää lainkaan. Ja sai kehuja, että kroppa on huomattavasti paremmin hallinnassa, kuin heinäkuussa ensimmäisellä kurssipäivällä. Edelleenkin kuulemma tulee välillä sellaisia aivopieruja, niiden lisäksi se vielä hakee ja opettelee tapoja ratkaista eri haasteet. Hyppy-ympyrälle laitettiin eri korkuisia hyppyjä ja katsottiin miten se suoriutuu siitä. Tällä harjoituksella saatiin ainakin esiin paimenkoiralle tyypillinen käytös – se valkkasi itse mitkä esineet hyppäsi ja sen jälkeen lähti flänkkäämään kouluttajan taakse ja vaatimaan pallopalkkaa. Minä en tehnyt kuulemma mitään väärin, joten otettiin uudestaan niin kauan, että kaksijalkaiset päättivät milloin palkka tulee, ja ympyrältä piti poimia kaikki hypyt ennen sitä. Neidin piti vaan testata, josko palkka irtoais helpommin… tuolla harjoituksella voi harjoittaa flänkkäämistä pois agilitystä. Kysyin korkeiden hyppyjen opettelusta ja niitä ei tekisi alle 2v. Eli ensi kevääseen menee meidän korkeat hypyt. Kapulan kanto muuttaa hyppytekniikan aina, koska koira joutuu jännittämään selän ja kaulan. Mutta niitä lihaksia voidaan vahvistaa tasamaalla teettämällä puunkiertoja yms harjoitteita kapula suussa. Tokohyppykorkeudella voidaan opetella sitä kapulan puruotetta, vaikka siihenkin harjoitukseen on vielä valovuosi matkaa. Eli treenit jatkukoon.

Ja nyt kun päästiin tähän "lempiaiheeseen", eli noutoon. Indi edistyy ihan älytöntä tahtia. Kaiken olen joutunut palastelemaan ja miettimään tarkkaan, nyt me treenataan useaa palasta päällekkäin ja eri painoisilla kapuloilla, ja erikseen palkkaustekniikka patukalla. Muutamassa päivässä se on ottanut hanskaan patukan ja pehmolelun keräämisen. Ihan älyttömästi siinä on vielä duunia, mutta se osaa korjata otteen hyvin ja puruote on tasainen ja varma. Nopeutta siihen toki haluan vielä paljon lisää ennen kuin voidaan taas edetä seuraavaan vaiheeseen, mutta toistaiseksi mukaan mahtuu vielä niitä aivopierujakin, niiden pitää ensin jäädä historiaan. Tässä vaiheessa työstetään vaihetta: kerää noutoesine (patukka) ja lelu ja pidä niitä kunnes saat luvan irrottaa. Indi on hirmuisen fiksu ja kestää toistoja todella hyvin. Tulin miettineeksi, että Hit on opettanut mulle ihan helvetisti. Saan olla lopun ikääni Hitille kiitollinen. Kun on tottunut käsittelemään herkkää koiraa, niin se koulutustapa on jo mennyt selkärankaan. Kertaakaan en ole hermostunut eikä pinna ole kiristynyt Indiä kouluttaessa tai asioita opetellessa. Indi kestää kyllä ns. pakottamistakin, esim. se ei osannut istuutua patukka/kapula suussa irrottamatta otetta, joten jouduin toisella kädellä ohjaamaan sen istumaan ja toisella autoin leuan alta. Se oppi homman päivässä, ahdistumatta ollenkaan. Se on todella vastaanottavainen kaikelle, kun ohjaaja pysyy positiivisena. Noita ohjaavia apujakin voi käyttää niin monella eri tavalla.

Hit kävi vielä sunnuntai illalla hakumetsässä. Teki vaan 2 ukkoa, jotka oli edenneet etukulmista 20m eteenpäin. Ekalta hallinta ja toiselta näytöstä palkka. Loppuun vielä peräänjuoksu. Oli ihan innoissaan ja ilmaisut olivat nyt meidän vaatimusten mukaiset, eli vaikka korjaili otetta rullasta sivulle tullessa, niin ei tiputtanut omin luvin. Lopuksi tehtiin vielä esineruutu ja se oli huono. Yksi esine nousi vain sallitussa ajassa ja loput haettiin yhdessä, kun pimeys yllätti, enkä enää nähnyt kunnolla koiran työskentelyä. Sitä pitää nyt ehdottomasti treenata, ihan liian vähän tulee tehtyä. Tuo oli meille ns. kisanomainen esineruutu, kun oli vieraat esineet enkä ollut itse ruutua tekemässä.

Eilen oltiin aksatreeneissä ja meillä oli tuuraamassa kouluttaja, joka oli nähnyt Hitin viimeksi viime talvena tuuratessaan silloinkin. Sanoi, että päivän paras rata, ollaan menty valovuosi eteenpäin tässä välissä. Ihan mahtavaa saada tämmöistä palautetta. Treenit menivät hyvin omastakin mielestä  Indi keskittyi keppeihin ja teki keinun päähän juoksua. Ensi kerralla laitetaan jo pöytä alle niin, että se hiukan liikkuu. Kontaktilaatikkoa muisteltiin myös muutama toisto ja se on kyllä hieno. Kouluttajan kommentti oli, että Hit on hieno mutta Indistä tulee sairaan upea. Ihmetteli miten olen onnistunut löytämään tämmöiset koirat, vai onko se mun rauhallisuus, että niistä tulee tuollaisia. En tiedä, mutta allekirjoitan. Tykkään mun koirista.

Kuulumisia

Muutama sananen kuulumisia.

Aksan talviryhmät käynnistyivät tämän viikon maanantaina. Indillä ja Hitillä on omat ryhmät. Hitin kanssa päästiin uuden ohjaajan syyniin, ja olen yhden treenikerran perusteella varsin vakuuttunut siitä, että edistystä tulee tapahtumaan omassa ohjauksessa tämän talven aikana paljon. Omat liikkeellelähdöt ja liikkuminen joutuvat syyniin. Oli myös puhetta Hitin kontaktiongelmasta, ja harkitsen nyt pitäisikö puomin alastulo opettaa kokonaan uudestaan samalla tekniikalla kuin Indille. Koira täyttää kohta 7v, mutta ohjaaja tuumasi, että se tuskin olisi tämän koiran kanssa kovin pitkä projekti. Harkitsen sitä vakavissani. Indin kanssa tehtiin ihan lyhyttä radanpätkää ja se oli alkuun sitä mieltä, että ampuu vain esteiden ohi putkiin. Sain kyllä huomata, että mulla on kaksi ihan erilaista koiraa opeteltavana ohjaamaan. Hit tulee niin pienillä eleillä ohjauksiin ja lukee kaiken tarkkaan ja herkästi, mutta Indi tarvitsee voimakkaat merkkaukset. Vaikka toki Indin ohjaaminen varmasti muuttuu helpommaksi, kun sen estehakuisuus kehittyy.

Indin kanssa ollaan tehty hyppytekniikkakurssin jälkeen kotiläksyjä aina silloin tällöin, olemme panostaneet laskeutumisharjoitukseen ja korkeuden arviointiin. Sunnuntaina on toinen ja viimeinen osa kurssista, ja odotan innolla mitä kurssin vetäjä tuumaa muutoksesta. Korkeuden arviointi on parantunut huomattavasti, nyt se osaa mitoittaa hypyt esteen mukaan. Laskeutumisesta en osaa sanoa, siihen tarvittaisiin videokuvaa tai appari katsomaan. Indillä siis oli aiemmin alastuloissa se ongelma, että etupäässä ei ollut tarpeeksi tukea, joka johtuu siis ihan sen iästä. Fysiikka ei ole vielä valmis. Nyt viimeisen kuukauden aikana se on selvästi alkanut kasvattaa massaa. Se on hyvä se. Aksassa mennään medirimoilla. Pk- metrisen opettelua en ole vielä edes ajatellut. Matalampana varmasti treenataan talven aikana, jo senkin takia, että opetan kapulan kantamisen matalan esteen avulla, enkä tasamaana, puruotteen vuoksi. Ihan turha ruveta hätäilemään sen kanssa. Kyse ei ole siitä, että koira hajoaisi isommasta hypystä, mutta kun ei ole mikään kiire, niin korkeiden hyppyjen treenaamisen voi jättää siihen kun se on oikeasti fysiikaltaan valmis. Mulla on edelleen kirkkaana mielessä se Mian seminaarissa läpikäyty kolmevuotissuunnitelma: älä kisaa liian nuorena. Miksi siis höntyillä. Niillä seminaareilla meni mun kaaliin, miten paljon viilausta jokainen osa-alue vaatii ennen kuin ne lyödään pakettiin. Olen välillä miettinyt, onko musta tullut liiankin pedantti ja perfektionisti Indin koulutuksen suhteen. Mutta toisaalta tiedän, että kiitän itseäni siinä vaiheessa maltista, kun koira on parhaassa iässään ja päästään oikeasti kisaamaan. 

Nyt voin käsi sydämellä vannoa, että vihdoinkin Indi leikkii kuten haluan. Taisteluleikki on kehittynyt huomattavasti ja palloleikit on ykkösiä. Indillä kesti varsin pitkään leikin kehittyminen, kesäkuussa se alkoi leikkiä pallolla ja nyt se on pallohullu. Tällä hetkellä sen kanssa työn alla on nouto miljoonassa osassa ja seuraaminen. Ekana tehdään kentälle tulot valmiiksi, ennen kuin edetään muissa asioissa kentällä. Ja luoksetuloa tehdään aina lopuksi, mutta vain apparin kanssa, jotta motivaatio saadaan huippuunsa. Noudon osioita treenataan siis vain kotona. Kävin eilen hallilla treenaamassa peilien edessä ja olin valehtelematta 100% tyytyväinen siihen, miltä sen perusasennot ja seuraaminen näyttivät. Tällä hetkellä ollaan siirtymässä lelupalkkaan. Namilla tekee virheetöntä, mutta lelupalkka on vielä uusi juttu. Kaikkein toimivin lelulla on toistaiseksi askel kerrallaan eteneminen. Rutiinia, niin siitä tulee varsin hyvä. Nouto on ollut Indille aika vaikea. Vaihdoin suosiolla perusasioiden opettamiseen ohjatun kapulan, pitoharjoituksia tehdään kyllä edelleen 650g kapulallakin. Painavalla kapulalla tarjoaa helposti löysää otetta, vaikka ei pureskele, mutta haluan sen tiukemmaksi. Ohjatun kapulalla harjoitellaan kapulan nostamista maasta ja eteentuloa kapula suussa. Kokeilin eilen kahden patukan noutoa ja se piru vie muisti homman pentuajoilta. Silloin kun viimeksi tuota treenattiin, se ei halunnut ottaa suuhun edes tavallista patukkaa, vaan sellainen oli ällöttävä. Nyt se ahtoi suuhun kaksi kovaa patukkaa ilman mitään ongelmaa. Mutta koska se tekee sen edelleen vain muo miellyttääkseen ja ei ole salaman nopea, aion vaihtaa taktiikkaa hieman. Skippaan suoraan kahden patukan noudon ja otetaan toisen patukan tilalle pehmopallo. Edelleen siis idea kahden esineen noudosta on mielessäni, koska se olisi vaan niin hyvä menetelmä pk- noutoihin, mutta katsotaan pitääkö vielä soveltaa lisää kun alamme opetella noudon palkkausta. Mutta koska tuo patukkajuttu onnistuu, niin haluan uskoa tämänkin onnistuvan. Tämä kahden esineen nouto onkin nyt seuraava opetuksen alle, koska ennen sitä ei pystytä treenaamaan kapulan kanssa liikkumista. Toinen on kapulan nakkomiset katsekontaktissa. Varsinaisiin noutoihin nakkomisineen päästään ehkä ensi keväänä, jos kaikki menee hyvin. Haluan sen oppivan palkkaustekniikan alusta asti. Noudot on tottiksessa tosi arvokkaita, ja siksi niihin panostan. Mia sanoi sen hyvin, kyseessä on vaikea liike ja yleensä näkeekin nopeasti noutavan koiran, joka pureskelee - tai sitten hitaamman, jolla on korrekti ote. Indi on ollut kyllä ihan super, se ei päästä ääntä vaikka ei heti ymmärtäisikään mitä haluan, ja on hiljaa vaikka pitäisin hirveät bileet kun onnistuu - ratkeaa silloin vain muuten liitoksistaan :) Pari kertaa se on yrittänyt piipata tai louskuttaa taustalla mustasukkaisena, kun kotona otankin Hitin kanssa jotain pientä, ja Indi joutuu odottamaan omaa vuoroaan ja ruokaansa. Mutta niin se vaan menee, nuorin vikana, ja siihen on tyydyttävä ;)

Hitin kanssa tehtiin eilen myös hallilla tottista. Tein käytännössä koko tottiksen, että näkisin missä mennään. Seuraamisessa oli kovasti menossa ja vähän pyrki edistämään, mutta en viitsinyt sättiä siitä, kun molemmilla oli hyvä fiilis. Peilistä katsottuna Hitin seuraaminen näytti varsin korrektilta, mutta vähän vakavahan se on. Jäävät ja luoksarit meni kaikki nappiin, samoin A- hyppynouto ja eteenmeno. Metrisellä oli ainoat ongelmat, eikä siitäkään tehty mitään numeroa, kun ei olla pitkään aikaan metristä edes treenattu. Helpotin, vaikeutin ja lopuksi tehtiin överihelppo. Sitä pitää nyt vaan kotona treenata, palauttaa mieleen ja keskittyä itsevarmuuteen ja hyvään fiilikseen. Saan toivottavasti viikonloppuna pyssyn lainaan joksikin aikaa, se nyt on melkeinpä ainoa mikä mietityttää, että miten vaikuttaa seuraamiseen kun ammutaan. Saa nähdä. Eilen hallilla käydessä joku ammuskeli ja se kuului pellolle todella hyvin, kukaan koirista ei lotkauttanut korvaansa. Mutta jotenkin se seuraaminen on vaan sillä niin herkkä liike, että saa nähdä. Hitin hakutreenitkin ovat menneet ihan hyvin. Edellistreeneissä tiputteli rullaa, ei oltu pitkään aikaan tehty siis ilmaisuja ja rulla oli liian löysälläkin. Oltiin keskitytty motivaatioon ja kestävyyteen hyvän aikaa. Viimeksi tehtiin irtorullilla, ja meni tosi hyvin. Tänään oli myös hakutreenit ja laitoin kiintorullan. Oli aika vaikea löytää rullaan sopiva säätö, ja korjailinkin sitä kerran, jonka jälkeen näytti olevan sopivilla säädöillä. Hieman hienosäätöä vaatii vielä rullatyöskentely, ekat pistot irrotti rullasta omin luvin, ja haluan sen irrottavan vasta käskystä. Kaikilla näytöillä oli näytön vahvistus. Hitillä on nyt motivaatio kohdallaan, eikä valeilmaisuja ole ollut pitkään aikaan. Työskentely saisi olla kyllä järjestelmällisempää. Nyt se välillä viipyilee pistoilla liian kauan. Hit on siis menossa kisoihin ensi kuun lopulla. Täytyy esineruutuakin tehdä ennen sitä. Indi hakuilee sen aikaa Hitin treenien ehdoilla, mutta olen ollut Indin hakutreeneihin varsin tyytyväinen.

Indi kävi tällä viikolla myös paimentamassa, ja hyvin muisti edelliskerran läksyt. Nyt laitettiin myös pieneen pyöröön se ja huomasi kyllä, että jännitti mennä niin likellä. Onneksi Marika oli takapiruna vahtimassa. Itse reagoi kyllä niin hitaasti varsinkin tollasessa ahtaassa tilassa koiran liikkeisiin. Isommassa tilassa ehtii edes vähän nähdä koiran aikeet ja ennakoida paremmin. Ehkä mä joskus opin. Huomenna meillä on hierontapäivä, jännä nähdä mitä Indistä sanotaan!

Agilityn Piirinmestaruudet

Käytiin eilen edustamassa omaa seuraamme agin piirinmestiksissä. Maksijoukkuetta ei olisi muuten saatu täyteen, ilmoitin Hitin kyllä kahdelle yksilöradallekin ulkopuolisena, asumme siis piirin ulkopuolella. Ajankohta ei ehkä ollut kaikkein otollisin, meillä oli heinäkuu aksalomaa. Ja tiedossa siis oli, että oltaisiin oltu kovemmassa iskussa ennen lomaa :) Ongelmia on edelleen ollut vaikeissa keppikulmissa ja viime treeneissä oli ensimmäistä kertaa puomi sitten lomaa edeltävien treenien - ja alastulo ei ottanut sujuakseen noissa treeneissä niin tiesin, että niissäkin voi olla sanomista.

Hitistä kyllä huomaa, että se on mun ihan ensimmäinen aksakoira, ja että alkeiden perusteellinen opettaminen on jäänyt silloin kun sen kanssa aloin aksaa ensimmäisessä seurassa treenata. Ei noita kontakteja ja keppejä ikinä tule enää satavarmaksi saamaan, vaikka mitä tekisi. Indin kanssa ollaan nyt edetty alkeiskurssilta jatkamaan, ja sen kanssa on kyllä opetus ollut ohjaajien osalta niin perusteellista, että ei voi kuin kiitosta antaa.

8kk kisatauon jälkeen kisaaminen jännitti hirveästi, mutta toisaalta oli ilo huomata paljon positiivistakin kehitystä. Kontaktit sujui kaikilla radoilla yhtä A:n alastuloa lukuunottamatta. Laitan videot näytille, katsokaa itse videoista. Tuloksilla ei juhlittu, mutta kisoista jäi tosi hyvä fiilis. Talveksi meillä vaihtuu ohjaaja, joka on myös todella pätevä, eli innolla odotan mitä oppeja sieltä tullaan saamaan. Radat alkoi agilityradalla: Tässä aikavirhe 14.5p ja kepeistä ja A:n alastulosta 15p. Vedätin liikaa ja koira jätti tokavikan välin pujottelematta. Muuten olin tähän rataan varsin tyytyväinen.

Toinen rata oli hyppäri. Kepit onnistui hyvin - jee, mutta kasihypylle koira valui väärälle puolelle estettä ja siitä HYL. Unohdin katsoa koiraa. Sen jälkeen loppurata kunnon räpellystä, luovutan aina ohjaamiseni kanssa hylyn jälkeen enkä keskity niin, että pysyisin koiran tahdissa.. Tähän pitää tehdä muutos.

Vikana oli joukkuerata. Toinen hyppy oli okseri, ja siihen moni koira hyppäsi todella rumasti, jotkut rysäyttivät koko esteen. Se oli hankala, koska koira piti kääntää okserista putkeen. Ite koin parhaimmaksi antaa koiralle tilaa hypätä, vaikka sen jälkeinen käännös valuikin, niin ainakaan koira ei hypännyt siivekettä päin. Siitä kepeille oli meille kaikkein vaikein keppikulma, enkä antanut koiralle lopulta tilaakaan tarpeeksi - aloitti pujottelun väärin, sen korjauksesta 5p ja 0,12s yliaika. Keppien jälkeinen linja pituudelle oli myös tosi huono, jäin varmistelemaan keppejä enkä uskaltanut liikkua, ettei olisi hypännyt taas liian aikaisin kepeistä ulos. Tuota ongelmaa ei ole treeneissä ollut enää, vain keppikulmia ollaan jouduttu tahkomaan. Mutta loppurata menikin sitten tosi hyvin. Joukkuekin sai tuloksen ja oltiin kokonaispisteissä 9.

Kiva päivä oli kaiken kaikkiaan ja hyvä fiilis jäi. Nyt vähän treenaillaan kontakteja ja keppejä, ja pitää vaan rohkeasti mennä taas kisaamaan. Eihän meillä Hitin kanssa ole sillä tavalla agilityyn enää tavoitteita, mutta vielä kun se on terve ja iän puolesta voi harrastaa, niin kyllä mun kannattaa hankkia kisakokemusta itseä ja Indiä ajatellen.

Indin kanssa käytiin myös viikolla paimentamassa. Viimeksi oltiin oltu 3 viikkoa sitten ja sitä ennen pidempi tauko. Edelliskerralla oli aika villi, ajattelin sen johtuvan tauosta ja silloin sitä vietiinkin vain liinassa. Kuitenkin sama juttu näissä treeneissä, ja nyt oli vaan kerrottava neidille säännöt selväksi. Ei kyllä millään olisi halunnut alkaa paimensauvaa väistämään. Ihan uskomaton, en olisi ikinä uskonut sen olevan niin kovakalloinen. Ei meinaan ollut millänsäkään kepistä, vaan puri siihen kiinni. Mutta kädenvääntö kannatti, seuraavalla kierroksella oli kuin eri koira, kuunteli käskyjä eikä sikaillut. Eikä siihen vaadittu kuin johdonmukaisuutta ja mustavalkoisuutta. Se on tosi jännä, miten eri tavalla koira toimii silloin kun se on vietissään. Indihän on kotona ja harrasteissa maailman helpoin, vaikkakin aika säheltäjä. Paimennukseen en todellakaan osaisi sitä yksin kouluttaa, olisin opettanut siitä purijan ja se ura olisi sitten ollut siinä. :D

EE MVA & FI MVA Hit

Olen ollut niin  kiireinen, että blogi on jäänyt tyystin päivittämättä!

Hitin  kanssa lähdimme 29.7 Viroon aikeena hakea hääjuomat, ja samalla reissulla Hit pääsi pyörähtämään kehässä Saarenmaalla 30.7. Oli mukava reissu kaiken häähömpötyksen keskellä ja niin kauniit maisemat! Indi ja Ted jäivät hoitoon kaverilleni, joten meillä oli ihan privaattireissu Hilsun kanssa.

Kehään oli tullut kilpakumppani Suomesta asti. Tuomarina oli Astrid Lundava. Arvostelu oli viroksi, mutta siinä kehuttiin samoja asioita kuin viime aikoina muissakin Hitin arvosteluissa. Hit vei siis voiton ja oli lopulta ROP SERTin kera. Tämän myötä Hitistä tuli Viron muotovalio, ja sitä kautta myös Suomen muotovalio, kun sillä on Suomesta yli 24kk ikäisenä saatu SERT ja käyttötuloksia.

Meidän koko lauma pääsi myös hääkuviimme 6.8, en ole vielä saanut kuvia muista kuin Hitistä, joka sai kunnian toimia sormuskuvassa :) Upea otos, etten sanoisi!

Muutoinkin meille kuuluu pelkkää hyvää, Indi kävi hyppytekniikkakoulutuksessa ja pikkuhiljaa treenit palailee uomiinsa kesätauon jälkeen. Agility on jo jatkunut sekä Indillä että Hitillä. Pidimme muutaman viikon täyslevon koiraharrastuksista muiden kiireiden vuoksi, ja ihan hyvää se loma koirillekin välillä tekee.

t. Nykyinen Rouva Saarelainen

Jämsä KR

Käytiin sunnuntaina Hitin kanssa Jämsässä Rosemary Eastonin arvosteltavana. Arvostelu: Good breed type. Well balanced. Moderate. Athletic. Smooth outline. Intelligent. Level topline. Free movement. Good coat & condition."

Uroksissa oli kova taso, Hitin sijoitus KÄY ERI1 SA PU3. Tuttu vinkkasi netistä löytyneen kuvan meistä kehässä, sunna.kuvat.fi:

http://sunna.kuvat.fi/kuvat/J%C3%A4ms%C3%A4+KR+5.6.2016/J%C3%A4ms%C3%A4+KR+2016+su+357.JPG

Upea kuva ja upea koira!

Eilen oli meidän aksatreenit. Hit teki rataa ja Indi tutustui kontaktiesteisiin ja 8 esteen pätkää. Molemmat oli tosi hienoja, mutta Hitin treeni oli aivan loistava. Valmentajakin hehkutti ja kehotti menemään kisoihin. Täytyy alkaa katsella kalenteria :) Paljon ollaan töitä tehty ja yhdessä kehitytty. Harmittaa kun ei ollut porukkaa hollilla, että olisin saanut videolle meidän menoa.

Hit missikisoissa

Käytiin lauantaina Hitin kanssa Järvenpäässä näyttelyissä. 

Kivan arvostelun sai, ei löytynyt pahaa sanaa arvostelussa. Tuomarina John Bond. arvostelu: "Bite is correct. Nice strong muzzle. Nice broad scull. Nice dark eye, correct shape. Earset is good. Nice deep chest. Good front. Good and strong nice short back. Good quarters. Good angles front & rear. Movement is very good." KÄY ERI2.

Täytyypä alkaa harkita sitä Viron reissua myös :)

Harrastusrintamalla menee oikein kivasti. Hit pitää nyt kisataukoa ja keskitytään vaan treenaamaan hakua ja agilityä. Että mä tykkään tästä koirasta, Hit on ollut treeneissä tosi hyvä. Tavoitteellisemmin jatketaan taas, kun saadaan meidän kesähäät juhlittua alta pois ja jää taas enempi vapaa-aikaa.

Indin treenit menee myös omalla painollaan ja se on ollut agilityn alkeiskurssilla ihan loistava. Leikkiminen on myös edennyt taas harppauksittain, kun uskalsin kokeilla tavallista patukkaa teddy-patukan tilalle. Aiemmin ei oikein lämmennyt palloillekaan, mutta niitäkin kokeilin nyt rohkeasti uusiksi ja kyllä kannatti! Hakumetsässä se oli aivan liekeissä pallopalkalla. Taistelusta se ei vielä niinkään nauti, mutta pallo on ihan superkiva. Hieno tyttö, kyllä on kiva treenata kun alkaa vihdoin olla palkat kohdallaan. 

Kuulumisia

Eilen oli kasvattipäivät Indin kasvattajan luona. Oli mukavaa viettää torstai poikkeuksellisesti harrastusten parissa työn sijaan :) Käytiin kentällä tottistelemassa, Hit teki esineruudun ja lopuksi Indi pääsi paimentamaan. Tottiksessa ei ihmeitä tehty, Indille vain muutama kontaktiharjoitus ja lyhyt leikki, mutta ihmeen hyvin se oli kuulolla, vaikka ei olla koirahäiriössä treenattu. Indi taitaa olla tässä asiassa aika samanlainen kuin Hittikin, ettei sitä toiset koirat juuri kiinnosta. Johtuu varmasti siitäkin, että meillä on mielestäni hyvä suhde. Oli myös todella mukava huomata, että Indi osaa olla jo hiljaakin. Tottiksessa se ei ole ikinä äännellyt, olen ollut sen kanssa todella tarkkana alusta asti, mutta nuo odottelut ovat välillä olleet vähän haastavia. Virtaa riittää, mutta turha melskaus on jäänyt pois. Nyt tulee tietysti kuljettua enemmän vieraissa paikoissa, kun treenit ovat taas täydessä vauhdissa, ja se on varmasti tehnyt hyvää meidän maalaisjuntille :)


Hitin tottis oli myös OK, ja esineruudun tein täydellä alueella. Ihan loistava suoritus, kaikki esineet nousivat nopeasti! Indin kanssa en vielä viitsi esineitä treenata, sillä on ollut nouto niin haastava, enkä halua että se oppii mitään virhekäyttäytymistä esineiden kanssa. Ne ehditään kyllä hanskaamaan sitten, kun nouto on paremmalla tolalla. Tällä hetkellä tehdään kapulan kanssa pitoharjoituksia ja ne on menneet ihan kivasti. Ote on kyllä löysä ja sitä viilataan. Niin kauan pitää tiukasti kunnes itse irroitan otteen, puree paljon paremmin jos pidän vedän vähän vastaan. Pitäisi saada sille niihin palkkauksiinkin vaihdettua kovempi patukka, se on tämän kesän projekti.


Paimennuksen saralla ollaan hiljalleen aktivoiduttu ja mentiin nyt ensimmäistä kertaa pellolle. Menikin yllättäen paljon paremmin kun pyöröaitauksessa, kun oli enemmän tilaa. Alkoi jo tasapainottaa ja löytyi paremmin se hankalampikin suunta. Jännä miten harppauksittain nuori koira edistyy ja miten luontaista tuo homma on sille. Pysäytykset mun täytyy kotona opettaa omille käskyille, niistä puuttuu vielä ihan täysin varmuus, ja se kyllä kostautuu.. vauhtia ja vaarallisia tilanteita vai miten se meni. No Indi on onneksi aika nöyrä tyttö, ja uskoisin että aika nopeasti koulutus puree siihen. Ihmettelin kotimatkalla ajatuksissani, että se on nöyrä mutta ei nöyristele. Sellaista koiraa ei ole mulla aiemmin ollutkaan.. Luopumista aletaan kuulemma seuraavaksi harjoitella. :)


Haussa palattiin Indin kanssa vähän taaksepäin. Tein sille yhden treenin, jossa muut olivat tehneet ennen meitä rataa, ja siinä totesin, että sillä ei ole vielä selkeää ajatusta alueella liikkumisesta. Vaikka ei olla vielä tehty mitään muuta kuin suoria pistoja, niin ne olivat liian haastavia sotketulla radalla. Niinpä seuraavassa treenissä tein sille kaistaleita, ja se meni tosi hyvin. Vahvistetaan nyt vielä suoraan liikkumista kaistaleiden avulla. Hiukan haastetta tuottaa molempien koirien treenaaminen, kun käytäntö on vähän se, ettei kahta koiraa voi treenata samassa treenissä. Indi tarvitsee treeniä mutta niin tarvitsisi myös Hit, jos aion sen kanssa syksyllä kokeisiin. Kai mä tän jotenkin saan sumplittua, kun Indille pitäisi alkaa tehdä kentälläkin ilmaisutreenejä, ja niissä voin käyttää hyväksi koiran toista omistajaa ;)


Agility siirtyi vihdoin ulkokentälle, Hit jatkaa samassa ryhmässä kuin talvellakin (jee!). Pientä viilinkiä vielä, niin eiköhän me taas kesällä kisata. Indi läpäisi myös alkeiskurssin pääsykokeen ja sillä alkaa ensi viikolla treenit. Kotiläksyjä tulee paljon ja täytyy sanoa, että tulee kyllä ihan hyvään saumaan tämä kurssi. Meillä on elokuussa häät ja on välillä haastavaa löytää treeniaikaa tai motivaatiota enää suunnittelujen ja muiden menojen ohella, mutta nuo alkeisopetukset eivät vaadi montaa minuuttia päivässä ja niitä voi kotona hioa, joten jos jossain välissä niin nyt on juuri loistava sauma opettaa siihen lajiin perusteet. En tiedä miten mulla olisi riittänyt aika opettaa tosissaan esim. tokoa ja agilityn alkeita päällekkäin, olisin kuitenkin luistanut niistä ajanpuutteen ja koiran treenimäärien takia, joten nyt siinä ei ole mitään ongelmaa kun kurssi alkaa jo nyt.


Tedillekin kuuluu ihan hyvää. Halvausoireet ovat hiukan parantuneet ja nyt elellään tasankovaihetta. Ihan tyytyväiseltä se vaikuttaa elämäänsä ja nyt on onneksi kesä edessä, niin pääsee puuhastelemaan mieluisia juttuja, kuten uimaan :)

Tedillä polyneuropatia

Viime kertaisen päivityksen jälkeen on tapahtunut aika paljon asioita. Ensinnäkin poikien hammaslääkäritarkastuksessa lääkäri totesi, että ei poistaisi kummaltakaan koiralta hampaita. Hänen mielestään ei ollut niin pahasti lohkeilleet. Pari viikkoa tuon lääkärikäynnin jälkeen Ted sairastui vakavasti ja vein sen taas lääkäriin. Koira kaatuili ja sille oli tullut toispuoleinen kasvohalvaus, lisäksi liikkui pää vinossa. Lisäksi sen käyttäytyminen muuttui, esimerkiksi pihalla tarhassa ollessa kävi heti makaamaan. Verikokeista otettiin väsymyspaketti, mutta arvot olivat priimaa. Lääkäri määräsi viikon antibioottikuurin ja lähetti kotiin. Koira ei kuitenkaan alkanut osoittaa paranemisen merkkejä ja soitin suoraan Espooseen ja varasin neurologille ajan. Aloitin omin nokkineni tulehduskipulääkekuurin, joka auttoi tasapaino-ongelmiin. Onneksi sain lähetteen neurolle soittamalla ja päästiin sitten ammattitaitoiselle lääkärille suoraan. Olin ihan varma, että koira joudutaan lopettamaan :( Neurologin tutkimuksissa saimme seuraavan diagnoosin: Toispuoleinen vestibulaarioireyhtymä. Neurologisessa tutkimuksessa selvisi seuraavaa: oikea peripherinen vestibulaari syndrooma, oikea kasvohermohalvaus, ei Hornes syndroomaa, asentotunto normaali, oikeassa silmässä ventraali strabismus, ei muita kasvohermopuutteita, vestibulaarinen ataxia. Ulkokorvat normaalit. DDX: keskikorvasairaudet (tulehdus, polyyppi, kasvain), geriatrinen vestibulaarisyndrooma, idiopaattinen kasvohermohalvaus, trauma mahdollista (verenpurkauma, concussion/ contusion), hermojuurikasvaimia. Lääkäri oli optimistinen ennusteen suhteen siinä mielessä, että neurologiset testit viittasivat siihen, että vika ei olisi aivoissa. Toki aloin väkisinkin miettiä sitä aiempaa hammasepisodia, että onkohan Ted saanut yksin ollessaan jonkun kohtauksen. Viime viikkoisen neurologikäynnin jälkeen koira on ainakin voinut hiukan paremmin ja osaa kompensoida vinoa liikkumistaan ilman kaatuiluja. Neurologilla testattiin myös punkkivälitteiset sairaudet ja niiden tulos oli puhdas.

Tänään sitten oli vuorossa jatkotutkimukset korvasairauksien poissulkemiseksi. Piti tehdä vain nopeampi skreenaus MRI:llä eli ei koko aivoja. Toisin kuitenkin kävi, kun sain tältä klinikalta puhelun vasta, kun olin jo ajanut 100 kilometriä lähes klinikalle asti, että lääkäri ei otakaan tänään vastaan. Luojan kiitos sain soiteltua meille ajan Aistiin, etten ollut ihan turhaan ajanut ja ollut töistä pois tämän takia. Uusi lääkäri joutui tietysti tutkimaan alusta asti koiran, kun ei ollut nähnyt sitä aiemmin. Jatkotutkimuksina tehtiin otoskopia, tarkastettiin suu ja nielu (rauhoituksessa), MRI- kuvaus, EMG- lihassähkötutkimus. Tulokset olivat normaalit, paitsi EMG:ssä todettu poikkeavuus silmäluomessa ja ylähuulessa. Puru- ja raajalihakset toimivat. Koko pää siis magneettikuvattiin, koska kasvohermojen puutteet ja tasapainohäiriö eivät ole välttämättä kovin yksiselitteisiä ja tällä saatiin varmistettua se, ettei päässä ole kasvaimia tms. Diagnoosiksi tuli pään hermoihin rajoittunut polyneuropatia. Erotusdiagnoosina on idiopaattinen vestibulaari oireyhtymä ja idiopaattinen kasvohalvaus oikealla puolella, suomeksi sanottuna siis kaksi eri sairautta jotka voivat aiheuttaa samat oireet, neurologi päätyi kuitenkin polyneuropatiaan. Hoitoa ei ole, eli aika tekee ehkä tehtävänsä tai koira voi jäädä loppuelämäkseen vinoksi ja kasvoiltaan halvaantuneeksi. Tedin tilassa on tapahtunut ehkä pieniä muutoksia parempaan, kuten pystyy jo hiukan liikuttamaan oikeaa korvaa, joten spontaania toipumista voi vielä tapahtua. Silmää pitää tarkkailla, koska ei pysty sitä kunnolla räpyttelemään. Riskinä tietysti on, että silmään tulee herkemmin vammoja ym, joten heti jos silmä vuotaa niin pitää mennä silmälääkärille. Toivottavasti nyt riittäisi jo nämä lääkärikäynnit tällä erää. 

Sitten treeniasiaa.

Hitin kanssa agilityt on menneet nyt tosi kivasti ja palaset on alkaneet loksahdella kohdalleen. Edelleen omassa liikkumisessa parantamisen varaa, mutta onnistumisiakin tulee paljon. Kesällä voisi ehkä uskaltaa taas mennä kisoihin koittamaan. Tottistreeneissä hallilla ollaan käyty kerta viikkoon. Olen tehnyt siellä set-point treeniä ponnistusvoiman lisäämiseen. Käytin Hitin tovi sitten Lotalla hieronnassa ja edistystä oli jo silloin tapahtanut lihastasapainossa. Viime viikolla osteopaatilla lanne oli tosin vinossa, eli heti huomaa jos jumpat jää vähemmälle (Tedin sairastaessa on tullut keskityttyä niin paljon siihen, että Hitin jumppailu jäi selvästi vähemmälle).

Indi täyttää muutaman viikon päästä jo vuoden. Kiva päästä aloittamaan sen kanssa fyysisempää harjoittelua, että pääsee aloittamaan lajiharjoittelut. Kävin viime viikonloppuna Mia Skogsterin kaksipäiväisessä seminaarissa, ekana päivänä aiheena oli pennut ja tokana päivänä sitten kilpailuihin valmistautumisesta kertovaa asiaa. Oli todella hyödyllinen, vaikka mä olin sen pentusemman jo kertaalleen käynyt kuuntelemassa kun Indi oli vielä 4kk ikäinen. Painotukset liikkeiden opettamisessa oli ehkä hiukan erit kuin edellisellä kerralla. Mulla kävi vielä ihan sikahyvä tuuri, kun Indi pääsi seminaariin harjoituskoiraksi! Indin kanssa ongelmana on edelleen leikkiminen, jonka vuoksi en ole pystynyt siirtymään saalispalkkaukseen enkä sitä myöden ole kokenut, että pystyisin etenemään tottiskoulutuksessa. Toinen on sitten ollut se nouto, olen halunnut opettaa sille kahden esineen noudon, mutta ei se oikein onnistu jos koira ei kiinnostu edes yhdestä esineestä riittävästi. Indille ruoka on ykkönen ja se odottaa kesken saalisleikinkin, että jos hän nyt tuo patukan niin joko lohkeaisi ruokaa. Kotona ollaan toki tehty ruokapalkalla asioita, mutta kentällä se on ollut vaan leikkimistä, ilman että koira innostuisi riittävästi. Jos se voittaa patukan, niin se sylkäisee sen lähes saman tien maahan. Eli ei pidä sitä palkkana.

Olin kyllä positiivisesti yllättynyt, että mun pieni maalaisjuntti keskittyi muhun yleisömerestä ja vieraasta hallista ja tilanteesta huolimatta. Katsottiin Indin leikkiä ja noutoasiaa. Opetan sille naksuttimen ja aletaan työstää noutokapulan pitoa hyvällä otteella, eli unohdetaan nyt ne patukat hetkeksi. Kovalla esineellä treenailu saattaa auttaa siihen, että voisin ottaa käyttöön ihan tavalliset patukat ja sitten voin miettiä uudestaan sitä, millä metodilla sitä noutoa lähtee työstämään. Voisi myös harkita suoraan kapula + pehmopallo- yhdistelmää, siis kahden esineen noutona. Mun täytyy vähän miettiä tätä ja katsoa mihin suuntaan se tässä kevään aikana kehittyy. Tällä hetkellä tavalliset patukat eivät siis kelpaa, ei pure niihin kiinni. Toiseksi asiaksi nousi nyt se taistelutahdon vahvistaminen. Eli käytännössä seuraavat 2-3 kuukautta me tehdään apparin kanssa purutreenejä, ja koitetaan näin kasvattaa koiran mielenkiintoa esineisiin ja taisteluleikkiin. Indille tehtiin seminaarissa lyhyt purutreeni ja huomasi kyllä eron siinä, miten se kiinnostui patukasta. Otekin parani.

Kilpailuihin valmistavassa seminaarissa käytiin läpi sitä, miten koira olisi järkevä kouluttaa. Lyhyesti sanottuna huipputottiksen kouluttaminen vie kolme vuotta. Kolmantena vuonna viimeistellään, opetellaan palkattomuutta, opetellaan rituaalit ja kaaviot. Painotettiin siis sitä, että ei kannata kilpailla liian aikaisin, eikä BH koetta kannata tehdä aikaisin. Jos mietitään sitä (kolmantena vuonna) kisavalmiiksi treenaamista, niin jo pelkkä suoritusvarmuuden ja eri tilanteisiin valmistaminen vie puoli vuotta. Toinen ikävuosi menee liikkeiden kasaamiseen. Huh huh, mä oon tehnyt kyllä niin paljon virheitä edellisten koirien kanssa, onneksi Indiä en ole vielä onnistunut pilaamaan. Toki tässä nyt pitää muistaa ero "kyläkisailun" ja MM-tason välillä, mutta ainakin itse haluan pyrkiä koulutuksessa parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja nyt vasta alan hahmottaa kuinka se tehdään. Vaatii todella pitkäpinnaista ja suunnitelmallista työtä hioa timanttinen lopputulos. Ei muuta kun hommiin siis. Vähän pitää itse miettiä ja tunnustella tuota kaavioiden opettamista, bortsu on tässä mielessä hankala kun ne on niin tajuttoman fiksuja, että saattaa yrittää ennakoida asioita sitten. Toisaalta se on vaan pystyttävä opettamaan niin, että se ei tiedä muuta tapaa toimia kuin mitä sille opetan. Ihan sikatarkkana saa kyllä olla.

Hammasongelmia

Meitä nyt tuntuu piinaavan nämä eläinlääkärikäynnit.

Viime viikolla huomasin Indin takimmaisen poskihampaan näyttävän kummalliselta. Hammas oli vaihtanut väriä ja heilui. Vein sen heti operoitavaksi ja hammas poistettiin viime perjantaina. Hammas oli saanut tylpän iskun, trauman, jonka seurauksena ydin oli vaurioitunut. Se oli vuotanut verta ikeneen ja tulehtunut. Kyseessä oli siis kaikkein takimmaisin poskihammas oikealla ylhäällä, siis M2/ 110. Samalla hammasröntgenistä varmistui, että Indillä on vasemmalla ylhäällä P1 hammas tuplana.

Indillä alkoi juoksutkin perjantaina. Iso tyttö jo.

No. Hammaspulmat eivät siihen loppuneet. Eilen koirien hampaita pestessä huomasin, että Tedillä oli lohjennut kolme etuhammasta. Hitin suusta löytyi myös yksi hiukan lohjennut etuhammas. Pojat on ottaneet yhteen. Hittiä on varmaankin vituttanut rajattu tila, kun ei voi nyt kulkea ympäri kämppää Indin takia. Pojat viettää jatkossa Indin juoksuajat myös toisistaan erillään, ettei pienemmät tilat ahdista kumpaakaan. Molemmille omat huoneet ja Indille oma... molemmat pojat menee kuitenkin nyt hammastarkastukseen. Hitillä on kaksi vanhaa lohkeamaa etuhampaissa ja Tedillä poskihampaassa. Hammaskiveä ei ole.  Tedin hampaat näyttää kurjalta, ei varmastikaan selvitä ilman hampaiden poistoja. Maanantaille sain ajan. Vituttaa kyllä koska Hitin kanssa olisi vielä tarkoitus näyttelyitäkin kiertää, mutta ei se sitten auta kuin pyytää hammastodistus.

Hitin ratatreeni ja Indin ekat ilmaisut

Hitin kanssa lauantaina Pasi Kankaan ratatreenissä. Aikanaan Heinolassa olimme joskus Pasin opissa ihan treeniryhmässäkin, ja sain silloin koulutuksesta tosi paljon irti. Oli kiva käydä välillä jonkun muun ohjauksessa kuin nykyisen porukan, varsinkin kun tarvitsemme nimenomaan ratatreeniä. Olin tosi yllättynyt miten paljon ollaan edistytty, varsinkin tekninen osaaminen. Oli mukava saada positiivista palautetta, nyt jatkossa pitää vaan keskittyä tavan treeneissä nimenomaan pidempään ratatreeniin. Täytyy olla tosi kiitollinen, että meillä on nyt Hyvinkäällä ollut sellainen opettaja, joka on saanut potkittua mun ohjaamista uusiin sfääreihin.

Indin kanssa mentiin Heinolan porukalla tekemään sunnuntaina ensimmäiset ilmaisutreenit. Meni oikein kivasti ekaksi kerraksi. Oltiin yhtä mieltä siitä, että Indistä tulee haukkuva. Onneksi ei tartte sen kanssa rullalla säätää.

Indi kävi pari viikkoa sitten myös hallilla leikkimässä ensimmäistä kertaa ja oli ilo huomata miten selväpäinen koira se on. Siellä se leikki kuin vanha tekijä, vaikka ihan uusi ympäristö ja tilanne. Tykkään. Se on niin helppo motivoida tekemään mun kanssa ja vaikka se rakastaa ihmisiä niin tuolla se ei edes huomannut, että siellä oli muitakin.

Hittikin teki ihan hiukan tottisjuttuja. Aika kivasti sekin meni, luoksetulon eteenistumiset oli ainoat huonot, jäi liian kauas. Niitä pitää hioa siis. Pk-hyppyjä ei tällä hetkellä treenata, pitää odottaa että saadaan lisää lihasta reisiin. Ollaan jumpattu fyssarin ohjeiden mukaan ja pikkuhiljaa lisään sille voimaharjoitteita, jotka kohdistuu enemmän takapäälle.

Kävin itseasiassa kuuntelemassa Anna Boströmin luennon nuoren koiran urheiluharjoittelun aloittamisesta ja samat nyrkkisäännöt pätee varmasti myös vanhempaan koiraan. Indi aloittaa varsinaisen fyysisen harjoittelun vasta 1v iässä, siihen asti se liikkuu omaan vauhtiinsa meidän arkilenkeillä. Meillä nykyään koirat on melkein aina irti lenkeillä kun maalla asutaan. Hitin kanssa tehdään lisäksi kunnon kehittämiseen lenkkejä myös kytkettynä.

Hitin selkälausunto

Hitin selkäkuvien lausunto tuli, priimaa on :)

VA0, SP0, LTV0

Kelpaa harrastella.

Hiton terve

Hit on terve :)

Käytiin eilen Räihällä Univetissa. Onneksi huoli oli aivan turhaa! Käytiin tällä viikolla meidän vakkariosteopaatilla myös rutiinihuollossa ja hän sanoi aivan samaa mitä Räihäkin, että elastisuus on vain hyvä ominaisuus ja eturaajojen liikerata on täysin normaali.

Keskusteltiin myös paljon osteopaatin kanssa Hitin harvoin esiintyneistä ontumista eikä niissäkään ole syytä huoleen. Räihäkin sanoi, että levolta noustessa takajalan muutaman askeleen käyttämättömyys on tässä tapauksessa jalan puutumista, aivan kuten ihmisilläkin voi jalka puutua. Näin joskus aikanaan itsekin olin päätellyt. Etujalkojen satunnaisten ontumien takia kuitenkin kuvattiin, vaikka olen itse pitänyt niitä lähinnä traumoista tulleina (liukastunut radalla tai riehunut pihalla). Ja aina noissa tapauksissa koira on ollut selvästi jumissa, eikä ontuma ole kestänyt kuin korkeintaan yhden päivän.

Nivelten naksuminen (Hitin oikea kyynär) on normaalia kun siihen ei liity kipua. Ääni tulee tiukassa nivelpinnassa nivelnesteen siirtymisestä yhtäkkisesti puolelta toiselle puolelle siirtymisestä.

Status:
Ei onnu vastaanotolla eikä ole ontunut nyt. Perusneurologia ok. Kaikkien jalkojen läpikäynti, ei huomautettavaa. Kummatkin olat menevät pitkälle flexioon, etujalat saadaan lähes selkärangan tasolle, mutta tähän ei liity epämukavuutta. Liikkuvuutta voi hyvin olla paljon ja tässäkin tapauksessa lapaluu alkaa helposti kiertymään lihastensa varassa lisäten liikkuvuutta.
Toimenpide:
Sed.Rtg: molemmat olat kuvattu, ei huomauttamista. Vas.lonkka hyvin lievä reaktio. Selkäkuvat ok (viralliset).
Hoito:
Vas lonkka hyvin lievä reaktio, jonka ei pitäisi aiheuttaa oireilua. Olkien "yliliikkuvuus" voidaan katsoa lähinnä normaaliksi ja hyväksi ominaisuudeksi. Siihen ei liity kipua tai hauiksen patologiaa. Alueen rtg-kuvat puhtaat eivätkä anna aihetta epäillä hauisongelmaa. Saa jatkaa normaalia treeniä.

Agilitykoirilla kuulemma usein näkyy olkapäissä tämän ikäisenä muutoksia, mutta Hitillä oli todella priimaa edelleen. Samoin selkäkuvissa ei näkynyt moitittavaa - vaikka se virallinen lausunto tuleekin sitten jälkeenpäin tarkemman syynäyksen myötä liitosta. 6v aktiivisesti harrastaneella koiralla voisi hyvin jo näkyä muutoksia. Ja toisessa lonkassa sellainen näkyikin reisiluussa, onneksi hyvin lievänä ja lonkkamalja ja reisiluunpää ovat edelleen pyöreät joten ei pitäisi tulla haittaamaan menoa millään tavalla. Saa mennä posottaa eteenpäin eikä ole jalostuksellinen este.

Fysioterapeutilla Viikissä

Hit kävi torstaina Viikissä. Todella pätevän oloinen fyssari. Koirasta löytyi sellaisia asioita, joita ei ole aiemmilla hoitajilla tullut ilmi.

Hit on perusterve koira. Se käy melko usein hoidettavana eikä oikein tahdo pysyä paikat auki. Fyssari on ollut sitä mieltä, että sillä on vaan sellainen ominaisuus, että kun tulee tälliä niin se vetää itsensä jumiin. Hit on välillä myös ontunut vaihtelevasti etu- ja takajalkaa, se on laitettu aina jumien piikkiin koska noissa tilanteissa koirasta on löytynyt selkeä traumaan viittava jumi, kuten vino lantio tai jäykkä niska. Ontumista esiintyy harvoin ja se saattaa olla esim muutaman askeleen ajan takajalassa levolta noustessa tai esim myös ollut etujalasta yhden päivän ep. Olen pitänyt niitä harmittomina tälleinä joita tulee ja menee, koska oireet on aina kadonneet osteopaatilla eikä hänkään ole antanut syytä huolestua. Hit on myös kuvattu luustoltaan terveeksi joten en ole osannut epäillä mitään poikkeavaa.

Viikin fyssari tarttui kuitenkin näihin satunnaisiin ontumisiin, ei niinkään siihen miksi jumit uusivat. Tämä on hyvä muistutus siitä, miksi kannattaa käyttää koiraa eri menetelmillä hoitavilla ihmisillä. Jokainen kiinnittää huomiota eri asioihin. En olisi osannut epäillä mitään, ellen olisi sattumalta päätynyt hierojaan, jolla heräsi epäilys ja joka ohjasi meidät Viikkiin.

Tässä muutama ote selostuksesta:

Tänään fysioterapiassa Hit liikkuu normaalisti suoralla ja ympyrällä. Seistessä visuaalisesti ja palpatorisesti arvioiden symmetrinen painonvaraus raajoilla.
Jäykkyyttä ja arkuutta rintarangassa koko matkalta sekä kylkiluiden joustossa molemmin puolin.
Niskan, rintarangan ja lannerangan epaksiaalilihakset hyvin kehittyneet, mutta kireät, arkoja triggerpisteitä. Takaraajoissa etureiden lihakset (sarotius, rectus femoris) kireät. Pakaralihakset (gluteus medius) ja takareiden lihakset (biceps femoris, semimembranosus ja semitendinosus) suhteessa muuhun lihasmassaan heikot.
Nvelliikkuvuus normaali kaikissa raajoissa, ei arkuutta taivuttelussa, oikea kyynärnivel naksuu ääriekstensiossa. Molemmissa eturaajoissa, kyynärnivelen ekstensio on varsin laaja vaikka olkanivel äärifleksiossa, tämä on symmetrisesti molemmin puolin, eikä kipureaktiota provosoitavissa.
Suunnitelma:
Toistuvien ontumien takia suosittelen että Hit käy ortopedin tarkastuksessa, vaikka tänään ontumista ei havaittukaan.
Merkittävimmät löydökset tänään fysioterapeutin näkökulmasta on selän ja takaosan lihasepätasapaino ja kyynärnivelen suuri liikelaajuus ekstensio suunnassa vaikka olkanivel fleksiossa. En osaa sanoa onko tämä suuri liikelaajuus tälle koiralle yksilöllinen ominaisuus vai onko aiheellista epäillä ortopedista ongelmaa.
Selän ja takaosan lihasepätasapaino on mielestäni kohtalaisen lievä ja varmasti kehitettävissä täsmäharjoituksilla.

Kotiin saatiin jumppaohjeet selän ja takaosan lihastasapainon kehittämiseen. Kyynären naksuminen kuulosti huolestuttavalta, vaikka koira ei reagoinut siihen itse. Samoin etujalan liikeradat taaksepäin taivuttaessa. Niiden ei pitäisi olla niin joustavat vaan liikkeen pitäisi pysähtyä tiettyyn pisteeseen. Joko Hit on kumimies tai sitten hauiksissa on jotain vialla. Toisaalta myös takajalat venyi vaikka etureisi on kireä. On mahdollista, että se on korjannut liiallista liikkuvuutta voimalla ja siten kasvattanut moiset lihakset. Tämä saattaisi selittää myös jumien syntyä.

Harrastaa saa normaalisti, mutta varasin ajan ensi viikon perjantaille Espoon Univetiin Jan Räihälle. Hauikset pitää tarkastaa ja selvitellä jos ontumille löytyy syy. Mitään vakavia onnettomuuksia ei ole käynyt, mutta käyttökoira kun on niin aina jotain pieniä vammoja tulee. En nyt vielä maalaile piruja seinille, pitää ensin tutkia mistä on kyse. En ihan vielä olisi valmis luopumaan Hitin kanssa harrastamisesta, juuri kun se on parhaimmillaan. Mutta tärkeintä on kuitenkin koiran hyvinvointi.

Lääkärin lausunto rtg-kuvasta

Sain tänään tiedon Indin kuvanneelta lääkäriltä, että varvasluiden yläreunassa näkynyt varjostuma ei ollut patologinen löydös, vaan normaali jäänne kannusvarpaasta kannuksettomalla koiralla. Se oli näkynyt molempien jalkojen kuvassa, tässä toisessa vaan vähän selvemmin. Kaikki siis hyvin ja jalkakin on jäänyt rauhaan kortisonisuihkeen myötä.

Hipanderin agilityt

Kuvattiin vähän treenejä tarkempaa syynäystä varten. Itsellä ei kyllä jalat vieneet yhtään eteenpäin, taitaa akalla painaa dieetti päälle...

Mutta koira on niin hieno. En ollut edes tajunnut, että se pinkoo noin lujaa. Alla video uteliaille tän päivän treeneistä.

https://m.youtube.com/watch?v=5otwdyoCP74&feature=youtu.be

Lahden ryhmis

Hit kävi tänään Lahden ryhmänäyttelyssä Harto Stockmarin tuomaroitavana, noin 2.5 vuoden näyttelytauon jälkeen.

Saatiin seuraava arvostelu;
Oikea sukupuolileima & mittasuhteet. Hyvä pää, ilme ja purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Oikean muotoinen runko, rodunomaisesti kulmautunut, hyvä käytös. Oikea karvanlaatu, liikkuu hyvin edestä, saisi ojentaa kintereen paremmin. KÄK1 ERI SA.

Paras uros kehään valikoitui lopulta 5 urosta ja siellä ei sijoitusta. Uroksia oli yhteensä 14. Mutta siis ihan kiva arvostelu! Venyttelin Hipsua ennen kehää ja oikea tj tuntui jäykältä, torstaina fyssarillahan juuri oikea SI- nivel oli tukossa. Jotenkin tuli tunne, että tuo takajalkojen vajaa ojentaminen liittyy samaan palettiin. No torstaina mennään Viikkiin ja silloin katsotaan tarkemmin liikerataa sun muuta, ja selvitetään mitä sille voisi tehdä että saadaan takapäähän lisää voimaa. Alla pari kuvaa Hitistä tänään otettuina.

Indistä myös pari kuvaa. Meillä on aidattu piha ja se jaksaa roudailla keppejä metsän puolelta. Ei mitään pieniä keppejä, vaan ihan kunnon puita... no josko ne joskus loppuisi aitojen sisäpuolelta. Indi on viikon päästä 9kk.

Indin välikuvat ja Hitin fyssari

Indi kävi lääkärissä näyttämässä vasenta kinttuaan, jota se oli alkanut nuolla ja nakertaa kintereen kohdalta.

Itsellä kävi mielessä kaikki sikaripunkista kipuoireisiin, joten halusin ottaa välikuvat koko koirasta. Kuvattiin kyynärät, olkanivelet, selkä kokonaan, lonkat, takapolvet ja kintereet. Olat ja kintereet kuvattiin kahdesta suunnasta. Kaikki olivat siistit, ei irtopaloja tai muutakaan epämääräisyyttä. Kasvulinjat vielä paikoitellen hieman auki.

Kuvien pitäisi tulla sähköpostissa, mutta lonkista nappasin kuvan puhelimella. Omaan silmään nämä näytti melko samanlaiselta kuin Hitillä tai jopa hieman paremmalta. Ihan terveet siistit lonkatkin siis. Pikkasen on vino kuva, mutta kyllä siitä näkee että terveet lonkat on kyseessä.

Vasemman kintereen alapuolella varvasluiden kiinnittymiskohdassa näkyi pieni varjostuma jalan sisäreunassa, ensi viikolla selviää vielä tarkemmin mikä se oli, kun ortopedi katsoo kuvan. Oli samassa kohtaa, jossa kannuskynnellisillä koirilla on kynsi, lääkäri oli sitä mieltä että se olisi jäänne sellaisesta. Kinner oli siisti ja sivulta otetussa kuvassa ei sitä "aihiota" näkynyt.

Ihosta otettiin näyte ja siitä ei löytynyt mitään tulehdukseen viittaavaa - Cortravance kortisonisumute iholle kahdesti päivässä ja nuoleminen pitää kieltää/estää. Kysyin myös punoittavista silmistä ja niissäkään ei ollut mitään vikaa, ovat vähän ärtyneet joten sain ohjeeksi laittaa silmähuuhdetta kerran päivässä. 

Ei siis mitään harrastamista rajoittavia tekijöitä, olen äärimmäisen kiitollinen siitä. Agility on tarkoitus aloittaa tänä vuonna, virallisiin kuviin mennään varmaan syksyllä kun kasvut on kasvettu ja lihasmassaa saatu hiukan lisää. Silloin ei ihan näin laajasti tarvitsekaan sitten kuvata, mutta eiköhän selästäkin oteta virallinen lausunto, se näytti tulleen sbcak:n suositukseksi myös.

Hitin kanssa käytiin hoidettavana uudella fyssarilla, kun vakkaripaikassa oli niin täyttä ja halusin käyttää sen oiottavana ennen sunnuntain näyttelyä. Oikea SI-nivel oli taas jäykkä. Ranteet vaikuttivat myös hieman rasittuneilta, joten pitää pyytää vakkarifyssaria katsomaan niitäkin. Niihin voisi hankkia bot- tai vastaavat lämmittimet öisin käytettäväksi. 

Hallissa on äärimmäisen hyvä pohja, joten siitä se ei johdu, on ihan perus ongelma agilitykoirilla. Tuo takaosa menee tosi helposti jumiin ja selkälihakset sen myötä myös. Sitten huomio kiinnittyikin Hitin takajalkoihin, verrattaessa massiivisiin selkälihaksiin ja etuosan lihaksistoon ne ovat ihan eri paria. Hitillä on tiivis lihastyyppi, se ja sukupuoli huomioiden takajalkojen pitäisi olla vahvemmat. Heräsi epäilys, ettei se ponnista kunnoilla hyppyihin, jolloin se joutuu tekemään enemmän selällä töitä ja silloin lantiokin rasittuu. Huomaa että lajiin perehtynyt hoitaja kiinnittää huomiota eri asioihin.. Pk- hypynkin saa unohtaa niin kauan, että saadaan voimaa takapäähän. Niitä nyt ei muutenkaan olla treenattu, mutta ei voida keväällä aloittaa niitä kuten olin suunnitellut. Ollaan menossa torstaina Viikkiin hoitajan suosittelemalle fyssarille. Tutkitaan siellä tarkemmin ja saadaan jumppaohjeet takapään aktivoimiseksi. Pitää myös kuvata maanantain treeneissä hyppytekniikkaa, jotta nähdään miten se ponnistaa. Koira on terve, mutta asian korjaaminen antaa harrastusvuosia lisää.