perjantai 26. lokakuuta 2018

Tilannepäivitys

Hitin kanssa olemme käyneet nyt kahdesti kontrollikokeissa. Ensimmäinen CRP kontrolli oli jo muutama päivä sairastumisen jälkeen, ja se oli jo silloin laskenut mittaamattoman suuresta arvoon 63, normaali viite on siis 0-10. Koira ei tuolloin ollut vielä kliinisesti terve, mutta toipui kyllä reilussa viikossa. Viimeisin kontrolli oli tämän viikon maanantaina ja CRP oli 12 eli lähes normaali. Rakko, eturauhanen ja kivekset ultrattiin. Eturauhasessa on 5mm kysta ja vaikka rauhanen oli pienentynyt ja tulehdus parantunut hyvin, suositus oli kastroida koira, ja itse olin näin ajatellutkin tehdä heti, kun koiran kunto sen sallii. Leikkausaika on nyt varattuna 2.11, toivottavasti kaikki menee hyvin.

Indin kanssa kävimme kolmannella ortopedilla. Olka ultrattiin. Hänen mielestään olassa ei näkynyt muutoksia paitsi nivelnesteen määrässä, joka voi olla yhteydessä kortisoniinkin, eikä havainnut koirassa kipua. Antoi Cartrofen injektiokuurin, E-vitamiinikuurin ja kehoitti syöttämään öljylisää, joka meillä tosin olikin jo käytössä.. lisäksi kehoitti aloittamaan liikunnan, joka oli kortisonin jälkeen kielletty, ja liikunta nimenomaan metsässä ja vaihtelevassa maastossa kävellen ja ravaillen. Aloin hetki sitten syöttää kaikille koirille Nutrolinia, koska olen todennut sen Tedin kanssa niin toimivaksi. Tämä onkin mielenkiintoista, kun kaikki lääkärit ovat eri mieltä diagnoosista ja hoidosta. Kipureaktiot olen itse nähnyt ja niiltä en suostu silmiä sulkemaan, vaikka joku lääkäri on eri mieltä koiran tilanteesta kuin minä. Enkä myöskään kuuntele, jos omat kädet tuntee sen mitä lääkäri ei... Mutta en myöskään halua suinpäin lähteä leikkelemään koiraa, joka ei ole ontunut koskaan. En usko, että kukaan voi taata leikkauksenkaan tuovan haluttua lopputulosta, ja jos sille lopulta tarve on, niin sen ehtii tehdä siinä vaiheessa, jos aika ei paranna.

Kävimme pitkät keskustelut koululla koiran tilanteesta, ja tulimme siihen lopputulokseen, että koska viimeisin lääkäri piti koiraa terveenä, ei siellä kovin hälyyttävä tilanne voi olla. Joten järkevästi toteutettua manuaaliterapiaa jatketaan, koska koira silminnähden hyötyy siitä. Lisäksi tuo järkevä liikutus pehmeällä alustalla. Valitettavasti joudun vielä rajoittamaan koiran liikkumista, koska Indin mielestä sillä voisi olla vapaana ollessaan vain yksi vaihde ja se on täysillä. Se myös tekisi mielellään täyskäännöksiä kovassa vauhdissa ja paljon, joka on turhan rasittavaa tässä tilanteessa paraneville kudoksille. Niitä ei nyt haluta. Itse uskon, että lavanalusjänteessä on kyllä vikaa, ja se millä se nyt yritetään kuntoon saada, on aika ja manuaaliterapia. Lähtökohtaisesti puhuttiin vielä puolen vuoden aikajaksosta, joka mentäisiin näin, että kudokset saavat uusiutua rauhassa ja kuten tiedämme, jänteet ovat kaikkein hitaimpia paranemaan. Aika voi olla pidempikin, mutta tuosta nyt lähdetään liikkeelle. Fysioterapiaan ei toistaiseksi lähdetty, koska pystyn tekemään sen itse ohjatusti, kun nykyään on tuo tukiverkosto... tällä hetkellä niveleen tehdään pientä manipulaatiota, ei vielä venytyksiä. Laserhoitoa tehdään myös paljon ja siihen se vastaa hyvin. Välillä on hyviä päiviä ja välillä huonompia, mutta suunta on mielestäni eteenpäin. Liikunta poistaa nestettä ja kudosturvotusta, jota tuppaa kertymään lapojen päälle ja taakse sen vuoksi, ettei se käytä itseään täysin normaalisti. Manipuloimalla ollaan saatu palautettua normaalia asentoa ja liikkuvuutta niveleen. Hidasta hommaa, mutta toivottavasti vielä joku päivä olemme tyytyväisiä lopputulokseen. Teemme yhteistyötä myös kraniosakraaliterapian ja fascioiden osalta Indin luottohierojan kanssa. Tällä hetkellä venytykset ovat liikaa, raajan taaksevienti tuottaa kipua ja vastustelua, mutta manipulaatiota se sietää. Treenejä ei olla nyt edes mietitty, se on jo lottovoitto, että pääsemme liikkumaan. Mennään päivä kerrallaan eikä tavoitteista ei kuitenkaan olla luovuttu, vaikka selvästi meidän matkamme taittuu nyt mutkien kautta hitaammin kuin monella muulla.

lauantai 13. lokakuuta 2018

Vastoinkäymisiä

Meillä ongelmat ne vaan jatkuvat... kun kaikki koirat ovat kertaalleen sairaana, alkaa uusi kierros koirasta, joka oli jo paranemaan päin.

Hit alkoi maanantaina ontua takajalkaa. Sillä on joskus aiemminkin ollut hetkellisiä ongelmia takajalassa, se on näkynyt äärimmäisen harvoin siten, ettei koira käytä levon jälkeen muutaman askeleen ajan jalkaa. Tiedossa on, että toisessa lonkassa on pientä kulumaa, mutta ei niin isoa, että sen pitäisi aiheuttaa oireita. Ensimmäinen ajatus mulla siis olikin se, että tuo remmilenkillä alkanut ontuma liittyy tuohon. Annoin koiralle kotona kaappiin jäänyttä Previcoxia, jota Hit ei ole saanut ennen.

Kolmantena päivänä ontumasta Hit oli oksentanut työpäivän aikana monta kertaa, jätin tulehduskipulääkkeen siitä eteenpäin antamatta. Kotona ollessani se ei enää oksennellut, mutta tarjosin illalla vain toipuvan koiran ruokaa, jonka söi. Oli selvästi kuitenkin huonovointinen ja kuolasi, joi ja pissasi normaalia enemmän. Seuraavana aamuna mies oli käyttänyt sen pissalla ennen klo 6 aamulla, ja noustessani ylös huomasin, että oli pissannut lattialle, vaikka ulkona käynnistä ei ollut pitkä aika... koira kuitenkin söi ja joi, eikä oksennellut. Illalla sitten tapahtui käänne huonompaan ja koira lopetti syömisen. Varsinaista kuumetta ei kuitenkaan ollut, lämpö 39. Aamulla varasin eläinlääkärin, kun juomisen jälkeen koira oksensi vedenkin ja ruoka ei edelleenkään maistunut. Hit ei ole ikinä nirsoillut tai jättänyt ruokaa syömättä, tiesin että se on todella kipeä. Saatiin onneksi lääkäriaika heti. Koira oli vähän vaisu ja kuolaavainen klinikallakin, myös silmät vuosi. Palpoitaessa ei näyttänyt kipua. Otettiin verikoe ja tulokset puhuivat karua kieltä. TP, GLOB, TBIL, CHOL, CRP, MCHC, WBC, NEU, MONO kaikki yli viitteiden ja RETIC-HGB alle. CRP oli niin korkea, ettei se ollut enää mitattavissa. Lääkäri yllättyi, koska koiran olemus ei antanut ymmärtää sen olevan noin kipeä. Epäilys bakteeri-infektiosta. Jäätiin sitten saman tien klinikalle muutamaksi tunniksi nesteytykseen, missä sai suonensisäistä antibioottia ja pahoinvointilääkettä. Nesteytyksessä koira sai nukuttua ehkä tunnin. Ennen pahoinvointilääkettä oli tosi levoton.

Kun tiputus lopetettiin ja päästiin ulos, koira pissasi ensin ihan normaalisti ja yhtäkkiä pissasuihku muuttui VEREKSI, kuin olisi valtimo viilletty auki. Pissaili kivuliaan oloisesti vielä kun kävelytin sitä, pelkkää verta. Takaisin klinikalle ja eturauhasultraan. Löytyi erittäin laajentunut eturauhanen ja kystonäyte oli lähes kirkas verrattuna valutettuun näytteeseen, joka viittasi veren tulevan eturauhasesta. Lääkärikin oli todella yllättynyt, koska oireet eivät viitanneet eturauhastulehdukseen, vaikka oli ihmetellyt miksi CRP on niin korkea. Palpoitaessa ei näyttänyt minkäänlaista kipureaktiota. Mitään tyypillisiä eturauhasvaivoja ei ole kotona esiintynyt, ei verta pissassa eikä tiputtelua. Lämpö oli klinikalla 39,3 eli ei vielä kuume, joka yleensä näissä vaivoissa nousee. Tarkemmin ajateltuna Hitin ontumakin johtui siis todennäköisesti akuutista eturauhastulehduksesta. Nesteytys olisi tarvittu joka tapauksessa CRP:n ollessa niin hälyyttävä, mutta onneksi oire tuli niin selvästi sen jälkeen esiin. Ensimmäisenä annettu antibiootti ei olisi tehonnut eturauhastulehdukseen, joten se vaihdettiin. Koska kuvioissa on kuitenkin tuo Hitille uusi tulehduskipulääke, ei voitu tietää varmaksi onko se voinut aiheuttaa jotain, sen vuoksi koiralle ei nyt uskallettu antaa tulehduskipulääkettä... sai klinikalla Tardak- pistoksen, jonka pitäisi pienentää eturauhasen kokoa ja toista antibioottia injektiona. Saatiin kotiin antibioottikuuri ja pahoinvoinninestolääkkeet. Maanantaina CRP kontrolli. Kotiin päästyä Hit ei edelleenkään syönyt, mutta illalla alkoi ruoka maistua. Edelleen juo ja pissaa normaalia enemmän. Nyt viikonloppu seurataan, ja jos tulee muutoksia voinnissa, on lähdettävä päivystykseen. Kontrollikäynti eturauhasen suhteen on muutaman viikon päästä, täytyy vielä maanantaina kysellä voisiko kastraation tehdä silloin, jos koira toipuu hyvin. Hit ei killuttimiaan tarvitse, enkä halua, että tämä vaiva enää uusii. Kilpirauhaslääkitys on selvästi myötävaikuttanut sen lipidoon, mutta silti Hit ei todellakaan ole koira, joka olisi koskaan ollut mitenkään erityisen seksuaalinen. Iän puolesta toki alkaa olla riskiryhmässä eturauhasvaivojen suhteen. Tulee viemään paljon aikaa saada se kokonaan kuntoon, kun edelleen toipuu kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja nyt vielä tämä kaiken päälle. Nyt kun vielä itse on oppinut hieman hieromaan huomaan, että sen takapään lihaksisto ei todellakaan ole sitä mitä sen haluan olevan, siinä on edessä vielä kuntoutus. Varmaan tulee ikä vastaan, ennen kuin sen saa fyysisesti hyvään kisakuntoon. Vaikka juuri nyt se on toisarvoista, kunhan vaan saisi koiran terveeksi.

Indi on edelleen levossa. Se on sopeutunut tilanteeseen yllättävän hyvin, ei ole edes rasittava. Päädyin kuitenkin mutkien kautta siihen tulokseen, että käyn vielä kysymässä hoitosuunnitelman osalta ja sen varmistamiseksi, kolmannen mielipiteen kunhan kortisonin vaikutus lakkaa. Kuulin, että PRP hoidoista on hyvää kokemusperäistä tietoa. Tällä hetkellä koira ei käytä itseään edelleenkään normaalisti, koska lapojen päälle selkään kertyy paljon kuonaa, se on siis edelleen kipeä. Tulehdusta  oli alueen jänteissä vähän joka suuntaan jännevamman seurauksena, en usko sen kadonneen tai katoavan niin kauan kun rakenne on epästabiili. Olen itse sitä mieltä, että kipeää koiraa ei voi lähteä fysioterapialla kuntouttamaan. Ensin pitää saada kipu pois, ja nimenomaan hoitaa syytä. Mutta katsotaan mitä se kolmas ortopedi sanoo ja toimitaan sitten sen mukaan, mitä oma intuitio sanoo... Indi kävi tiistaina ranka- ja fasciakäsittelyssä, lukkoja oli paljon ja hoidosta oli iso apu, nyt saan sen pidettyä itse hieromalla paljon paremmin auki ja kuonakertymän määräkin väheni huomattavasti. Jossain kohden Indi näytti siltä kuin se olisi lihonut, mutta se ei ollut läskiä vaan kuonahöttöä. Omat kädet ovat jo sen verran oppineet tuntemaan, että nyt sen erottaa jo selkeästi rasvakudoksesta.

Ei kahta ilman kolmatta... Tedin kanssa taiteillaan kyynären nivelrikon kanssa. Vahva lääkitys (Trocoxil, gabapentin) on purrut, mutta ennen kaikkea se on hyötynyt valtavasti siitä, että pystyn nyt itse hoitamaan sitä usein. Tällä hetkellä se on ontumaton, ja toivon, että suunta jatkuu näin, että kipua saadaan hoidettua. Ainakin olen oppinut sitä hoitamalla todella paljon, koska lähtötilanne oli niin vaikea. Toivotaan, että voidaan kokeilla jossain vaiheessa gabapentiinin vähentämistä tai jopa poisjättämistä, jos tilanne saadaan edistymään sille tasolle. Koirasta luopuminenkin kävi jo isosti mielessä, mutta onneksi apu löytyi toistaiseksi hoidoista. Saa nähdä miten pitkään...

Saisi jo riittää tämä tuuri näiden eläinten kanssa. Toivottavasti se jossain kohtaa kääntyy.