perjantai 26. lokakuuta 2018

Tilannepäivitys

Hitin kanssa olemme käyneet nyt kahdesti kontrollikokeissa. Ensimmäinen CRP kontrolli oli jo muutama päivä sairastumisen jälkeen, ja se oli jo silloin laskenut mittaamattoman suuresta arvoon 63, normaali viite on siis 0-10. Koira ei tuolloin ollut vielä kliinisesti terve, mutta toipui kyllä reilussa viikossa. Viimeisin kontrolli oli tämän viikon maanantaina ja CRP oli 12 eli lähes normaali. Rakko, eturauhanen ja kivekset ultrattiin. Eturauhasessa on 5mm kysta ja vaikka rauhanen oli pienentynyt ja tulehdus parantunut hyvin, suositus oli kastroida koira, ja itse olin näin ajatellutkin tehdä heti, kun koiran kunto sen sallii. Leikkausaika on nyt varattuna 2.11, toivottavasti kaikki menee hyvin.

Indin kanssa kävimme kolmannella ortopedilla. Olka ultrattiin. Hänen mielestään olassa ei näkynyt muutoksia paitsi nivelnesteen määrässä, joka voi olla yhteydessä kortisoniinkin, eikä havainnut koirassa kipua. Antoi Cartrofen injektiokuurin, E-vitamiinikuurin ja kehoitti syöttämään öljylisää, joka meillä tosin olikin jo käytössä.. lisäksi kehoitti aloittamaan liikunnan, joka oli kortisonin jälkeen kielletty, ja liikunta nimenomaan metsässä ja vaihtelevassa maastossa kävellen ja ravaillen. Aloin hetki sitten syöttää kaikille koirille Nutrolinia, koska olen todennut sen Tedin kanssa niin toimivaksi. Tämä onkin mielenkiintoista, kun kaikki lääkärit ovat eri mieltä diagnoosista ja hoidosta. Kipureaktiot olen itse nähnyt ja niiltä en suostu silmiä sulkemaan, vaikka joku lääkäri on eri mieltä koiran tilanteesta kuin minä. Enkä myöskään kuuntele, jos omat kädet tuntee sen mitä lääkäri ei... Mutta en myöskään halua suinpäin lähteä leikkelemään koiraa, joka ei ole ontunut koskaan. En usko, että kukaan voi taata leikkauksenkaan tuovan haluttua lopputulosta, ja jos sille lopulta tarve on, niin sen ehtii tehdä siinä vaiheessa, jos aika ei paranna.

Kävimme pitkät keskustelut koululla koiran tilanteesta, ja tulimme siihen lopputulokseen, että koska viimeisin lääkäri piti koiraa terveenä, ei siellä kovin hälyyttävä tilanne voi olla. Joten järkevästi toteutettua manuaaliterapiaa jatketaan, koska koira silminnähden hyötyy siitä. Lisäksi tuo järkevä liikutus pehmeällä alustalla. Valitettavasti joudun vielä rajoittamaan koiran liikkumista, koska Indin mielestä sillä voisi olla vapaana ollessaan vain yksi vaihde ja se on täysillä. Se myös tekisi mielellään täyskäännöksiä kovassa vauhdissa ja paljon, joka on turhan rasittavaa tässä tilanteessa paraneville kudoksille. Niitä ei nyt haluta. Itse uskon, että lavanalusjänteessä on kyllä vikaa, ja se millä se nyt yritetään kuntoon saada, on aika ja manuaaliterapia. Lähtökohtaisesti puhuttiin vielä puolen vuoden aikajaksosta, joka mentäisiin näin, että kudokset saavat uusiutua rauhassa ja kuten tiedämme, jänteet ovat kaikkein hitaimpia paranemaan. Aika voi olla pidempikin, mutta tuosta nyt lähdetään liikkeelle. Fysioterapiaan ei toistaiseksi lähdetty, koska pystyn tekemään sen itse ohjatusti, kun nykyään on tuo tukiverkosto... tällä hetkellä niveleen tehdään pientä manipulaatiota, ei vielä venytyksiä. Laserhoitoa tehdään myös paljon ja siihen se vastaa hyvin. Välillä on hyviä päiviä ja välillä huonompia, mutta suunta on mielestäni eteenpäin. Liikunta poistaa nestettä ja kudosturvotusta, jota tuppaa kertymään lapojen päälle ja taakse sen vuoksi, ettei se käytä itseään täysin normaalisti. Manipuloimalla ollaan saatu palautettua normaalia asentoa ja liikkuvuutta niveleen. Hidasta hommaa, mutta toivottavasti vielä joku päivä olemme tyytyväisiä lopputulokseen. Teemme yhteistyötä myös kraniosakraaliterapian ja fascioiden osalta Indin luottohierojan kanssa. Tällä hetkellä venytykset ovat liikaa, raajan taaksevienti tuottaa kipua ja vastustelua, mutta manipulaatiota se sietää. Treenejä ei olla nyt edes mietitty, se on jo lottovoitto, että pääsemme liikkumaan. Mennään päivä kerrallaan eikä tavoitteista ei kuitenkaan olla luovuttu, vaikka selvästi meidän matkamme taittuu nyt mutkien kautta hitaammin kuin monella muulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti