Raja- ja merivartiokoulun koiratoiminnan opettajan viikonloppukurssi

Ajatus lähti facebookin tapahtumaan liittyvästä mainoksesta. Rajavartiolaitoksen kouluttajista ja menetelmistä olin kuullut pelkkää hyvää. Yksi aiheista oli henkilöetsintä, joten mielenkiinnosta oli lähdettävä koulutukseen Kauhajoelle asti. Majoituimme koulutuspaikalla HaunPaikassa, koko meidän lauma viihtyi oikein hyvin ja ruoka oli hyvää.

Kouluttajana oli raja- ja merivartiokoulun koiratoiminnan opettaja Juha Pasanen. Lauantai alkoi muutaman tunnin luennolla ja jatkui käytännön harjoituksilla. Sunnuntaina oli luennon kertausta ja käytännön harjoituksia. Koirakkopaikoilla oli laaja rotukirjo ja hyvin eri tyyppisiä koiria, joita nähdessä ajatukset teoriaosuudestakin selkeni.

Omia muistiinpanoja luennosta:

Koiran koulutuksen perusteet

• Koiran ja ohjaajan välinen suhde on kaiken lähtökohta
• Palkkana käytetään sitä, mitä koira eniten haluaa
• Rajojen asettamiset
• Kun opetetaan uutta, positiivinen rankaisu ei toimi
• Koiralla tulee olla muutakin sosiaalista elämää kuin koulutus, se kuuluu hyvään suhteeseen. Suhde rakentuu arkipäivän säännöillä.
• Koiran pitäisi tuoda lelu ohjaajalle mieluiten ilman käskyä ja juosta sen noudettuaan yhtä lujaa ohjaajan luo kuin sille lähtiessä.
• Koiran halu oppia ja ratkaista itse asioita
• Ympäristö-oppi: maalaiskoira totutetaan kaupunkiin ja päinvastoin
• Sosiaalisuus
• Oppimisteoriat: Klassinen ehdollistaminen, tottuminen, malli-oppiminen, operantti ehdollistaminen

Motivaatio

• Kohdentuvaa energiaa (jäljestäessä nuuskutus, seuraamisessa koira ei tee mitään ylimääräistä kuten ääntele jne)
• Ilman motivaatiota ääriolosuhteissa koira luovuttaa helposti (ruualla koulutettu koira ei välttämättä toimi ääriolosuhteissa)
• Negatiivinen rankaisu palkan menettämällä: palkan pitää olla merkityksellinen, jotta voisi toimia.
• Miten saadaan korkea motivaatio? Sopiva palkka -> motivaatio -> aktiivisuus
• Esim. jäljellä viimeisen esineen pitäisi olla samanarvoinen kuin muut esineet eli viimeisestä esineestä ei anneta parempaa palkkaa kuin muistakaan
• Motivaatio = kohdentuvaa energiaa, ei voi olla liikaa
• Koiran aktivointi motivoinnin kautta, ei aktivoivilla pakotteilla

Stressi

• Alhainen stressitaso: Laiska, huonosti motivoitunut koira, oppiminen huonoa
• Hyvä stressitaso: aktiivinen, motivoitunut, oppiminen helppoa
• Liian korkea stressitaso: kiihtynyt koira, oppiminen huonoa
• Kohdentamatonta energiaa
• Miksi koira stressaa: Kohta tapahtuu jotain hyvää (palkan odotus)/ Olisi pitänyt löytyä, olisi pitänyt saada (esim. ei löydä maalimiestä, hukkaa jälkeä tms)/ Koira ei ymmärrä mitä pitää tehdä/ Kohta tapahtuu jotain pahaa.
• Tavat käsitellä stressiä: Pako (flight), mielistely (flirt), jähmettyminen (freeze), taistelu (fight)

Koiralle opetetaan pienestä pitäen oikea mielikuva, esim. jäljelle mennessä pienen pennunkaan ei anneta vetää, vetämällä ei pääse määränpäähän. Opetattavan liikkeen/asian lisäksi pitäisi miettiä, mistä tunnetilasta palkkaa. 

Koulutusta ilman pelkoa:

• Teorian tuntemus
• Teorian siirtäminen käytäntöön
• Koiran lukeminen
• Koirankoulutuksen perusteet
• Korkea motivaatio
• Oikea stressitaso
• Ärsykekontrolli
• Operantti eli oppimishaluinen koira
• Tiimityö
• Ei pelkästään sitä, kuinka kouluttaa

Virkakoirat koulutetaan henkilöetsinnässä ilmaisemaan haukkumalla, rullakoirista kouluttajalla ei ollut käytännön kokemusta. Silloin kun ilmoitin Indin kurssille, tuskailin vielä haukkuilmaisuun liittyvien ongelmien kanssa ja ajattelinkin saavani niihin täältä jotain apua, mutta ilmoittautumisen jälkeen päätinkin vaihtaa ilmaisun rullaan. Heillä on hyvin mielenkiintoinen tapa kouluttaa koirat henkilöetsintään, palkka ei tule koskaan maalimieheltä. Ilmaisu opetetaan ihan lähellä ja ohjaaja palkkaa koiran aina. Lopulta matkaa kasvatetaan ja palkka tulee keskilinjalta tavallaan takapalkkana. Koira jossain vaiheessa tietysti kokeilee jättää maalimiehen jne, mutta ei koskaan saavuta sillä palkkaa, joten se on vain välivaihe joka poistuu työstämällä. Näin kouluttaessa ei koidu ongelmaa, että koira alkaisi kajota maalimieheen. Toki täytyy muistaa, että virkakoira on ominaisuuksiltaan tietyn tyyppinen ja ne koulutetaan voimankäyttötilanteisiin joten tuo menetelmä sopii niille. Tärkeää on se, että jos koira hipaiseekin maalimiestä, se menettää palkan eli kriteereistä pidetään aina kiinni. Tämä metodi kuulosti siltä, että jos vielä joskus tulee sellainen haukkuva koira, jolla tämä voisi toimia, niin vois kyllä kokeilla (tod näk rotukin olisi silloin eri). Vähänkään röyhkeän koiran kanssa välttäisi niin monta ongelmaa, joita herkästi tulee haukkuvilla koirilla. Kriteerit pätee tietysti myös esimerkiksi esine-ilmaisuihin (jos koira ei saa ottaa esinettä). Oikeissa työtehtävissä se on turvallisuuskysymyskin.

Sitten treeni-osioon.

Ensimmäisellä kierroksella haluttiin nähdä vain koiran ja ohjaajan suhdetta, leikkimistä jne. Kouluttaja näytti omalla koirallaan ensin, miten se toimii vastaavissa tilanteissa. Sen nähtyäni arvasin, että tulee vähän pyyhkeitä. Indi tietysti toi pallon yhtä lujaa mulle kuin lähti sitä hakemaankin, mutta sillä on opittu tapa heittää pallo ohjaajan jalkoihin ja odottaa, että ohjaaja potkaisee pallon liikkeelle tai heittää sen. Jos ohjaaja ei koske palloon, se syöksyy siihen itse kiinni ja heittää sen itse itselleen tuodakseen sen uudestaan ohjaajan jalkoihin, katse tietysti tiukasti kiinni pallossa koko ajan. En ole koskaan nähnyt tässä mitään ongelmaa, täysin tyypillinen toimintamalli paimenlinjaiselle bortsulle, enkä ole ajatellut, että pitäisi tehdä kahden lelun leikkejä, kun se haluaa tuoda lelun mulle ja pyytää leikkiin mukaan. Indi kuitenkin irrottaa pallosta itsenäisesti ja tuo sen luovutusasentoon vasta jos sanon käskysanan. Patukkaan se ei jää samalla tavalla kiinni, vaikka yrittää tarjota tuota samaa tapaa leikkiä eli saattaa heittää patukan jalkoihin, sen olen kuitenkin pyytänyt aina nostamaan. Näytettiin patukalla leikkimistäkin, kouluttaja sanoi, että rotuisekseen sillä on tosi hyvä taistelutahtokin, puree kunnolla patukkaan. Totesin, että sen esiin kaivamiseksi on täytynyt tehdä paljon työtä, kun ei ole halunnut ottaa mitään suuhun nuorempana. Varmaan samasta syystä tuo palloleikkikin on mennyt tuollaiseksi, tyydyin siihen, että koira alkoi leikkiä, mutta en asettanut mitään rajoja siihen eli leikki rakentui koiran ehdoilla. Pallojen kanssa piti sitten tehdä niin, että koiran tullessa luokse pallo suussa pyysin irrottamaan, kun irrotti katseen pudottamastaan pallosta, heitin kädestä toisen pallon. Jos koira haluaa ottaa väärän pallon, se estetään laittamalla koira hihnaan tai esim tallomalla väärän pallon päälle (Indin lempipallo on ontto geelipallo, joka menee lätyksi jalan alla), koira saa vain ohjaajalla olevan pallon kontaktista, kuolleeseen palloon ei kosketa. Indi pidettiin kiinni, jotta estettiin omatoiminen pallon ottaminen. Tämä on siis ihan perus sääntö, luopuminen. Tuli aika tunari olo, kun en ole pitänyt tuota ollenkaan ongelmana, vaan olen sallinut saalistiltin. Sitten ihmettelen, miksi en löydä keinoa, jolla saisin kestävän tuloksen eteenlähetyksen seuraamiseen. Ei siihen auta aiemmin saamani neuvot vietin katkaisusta haukuttamalla tms, jos koira ei pysty luopumaan kohteesta edes metrin päässä ollessaan kesken leikin. Aika pitkiä aikoja odoteltiin, ennen kuin koira irrotti katseen pallosta ja suuntasi sen minuun. Tässä haluttiin, että koira itse ratkaisee ongelman ja vasta oikealla ratkaisulla pääsee jatkamaan leikkiä, väärä toiminta vain estetään. 

Toiselle kierrokselle otin klikkerin mukaan ja aloin merkata hetket, jolloin koira katsoi ohjaajaa. Pallon kyyläämisen sijaan alkoi tarjota nopeammin kontaktia ja sain päästää koiran irti. Hetken päästä testattiin mitä tapahtuu, jos käsken irti- käskyn jälkeen koiran sivulle. Ei tullut, tuijotti palloa, piti toistaa käskyä ja palkattiin kun tuli. Lopulta sanottiin vain irti ja odotettiin, jalkoihin pudonnut pallo oli tässä vaiheessa kengän alla, ettei koira ota sitä. Mitä tapahtui? Koira meni täysin passiiviseksi, tyypillinen stressireaktio eli jäätyminen. Odotettiin useampi minuutti, ja lopulta autettiin koiraa sanomalla käsky sivulle. Tämä toistettiin pari kertaa ja sama reaktio. Kolmannella kerralla seisoi ehkä minuutin kunnes tarjosi itse sivulle tuloa, ja sai siitä pallon ja isot kehut (ei sitä palloa, joka oli piilossa jalan alla).

Tässä selvisi siis paljon työstettävää ihan perus asiassa. Harjoituksessa koiralle ei tehty mitään pahaa, mutta se jäätyi. Harjoittelemalla voi työstää koiraa löytämään väylän stressistä ulos: koira oppii tulemaan pois passivoitumisen kuplasta, alkaa ajatella itse ja kehittää ongelmanratkaisukykyään. Harjoitus on henkisesti koiralla hyvin raskas, mutta harmiton. Vain odotetaan, että koira ratkaisee itse, jos ei löydä ratkaisua, autetaan. Kyllä sen huomaa omissa treeneissäänkin, jos koira reagoi passivoitumalla, niin tosi helposti lähden auttamaan koiraa. Osittain kyseessä on siis varmaan opittukin käytös; se on muutaman kerran testannut miten tämä reaktio vaikuttaa minuun ja huomannut, että sillä saa apuja/tsemppausta. Se on jäätynyt paimennuksessa ja joskus myös tokossa, jos ei ole ymmärtänyt mitä halutaan tai on epävarma. Tietty eri koirat reagoi stressiin eri tavalla, Indi mielistelee, jäätyy tai pakenee, taistelemaan se ei lähde oman ohjaajan kanssa koskaan, vaikka terävyysreaktiona on purrut paimensauvaa ja mikrosirun lukijaa penskana.

Kotiläksyä tuli siis luopumisessa ja operantissa ehdollistamisessa. Kyllähän Indin kanssa on treenattu niinkin, että se tarjoaa asioita itse, esim. agilityesteiden kontaktit on rakennettu niin, ja tietysti on palkittu oma-aloitteisesta aktiivisuudesta ohjaajaa kohtaan. Sekään ei ole tarkoitus, että koira tarjoaa montaa eri asiaa lyhyessä ajassa ja sählää, mutta se halutaan ulos passiivisesta maailmasta, ratkaisemaan ongelmia ja haluamaan palkka. Hyvä saalisvietti onkin Indin pelastus, se haluaa pallonsa. Koiran pitää olla keskittynyt oikeisiin asioihin, jotta se kuuntelee (eli tulee vaikka kesken palloleikin sivulle, kun käsken). Uskoisin, että kun tämä asia saadaan kondikseen, niin moni muukin asia ratkeaa siinä samalla. Pääosin koira pysyy vihreällä alueella, eli stressitaso on sopiva. Jotain olen siis onnistunut tekemään oikeinkin. Silloin kun alettiin seuruutreenejä tekemään, se yritti muutamaan otteeseen äännellä, mutta siihen puutuin heti eikä se ole sitä sen koommin yrittänyt, vaikka se vapaalla ollessaan tykkääkin käyttää ääntään. Toki harjoitukset kannattaa miettiä niin, ettei teetä liian vaikeita treenejä kun koira vasta opettelee, vaan sellaisia, joissa koiralla on todennäköisyys onnistua. Koulutuksen myöhemmässä vaiheessa aletaan lisätä haasteita Tätä pallosta luopumista pystyy treenaamaan ihan leikin varjolla. Hyvä tietysti olisi ollut, jos olisi heti alusta asti hoksannut tuon asian.

Sunnuntaina jatkettiin harjoitusta. Luopuminen oli jo paljon nopeampaa, eikä koira yrittänyt enää ottaa eteeni tiputtamaansa palloa. Tästä seurasi se, että kun pyysin vain irrottamaan ja laitoin koiran luovuttaman pallon oikeaan taskuun, koira tarjosi sivulle tuloa ja sai pallon vasemmasta taskusta. Ja päin vastoin. Eli saa aina eri lelun, kuin jonka on viimeksi luovuttanut. Tämän harjoituksen aikana alkoi näkyä se, että koira ei enää yrittänyt tuijotella taskuja tai hakeutua taskujen viereen (tai käden, jossa pitelin palloa), vaan se otti rehellisesti kontaktin minuun, hakeutui ilman käskyä perusasentoon ja luopui palloista täysin ilman stressireaktioita. Juuri tätä haluttiin. Jotenkin ihan käsittämätöntä, miten nopeasti se opittu käytös sitten kuitenkin muuttuu, kun tehdään oikeita asioita.

Yleisesti ottaen epäonnistumisia ei saa pelätä, eivätkä koirat mene niistä rikki. Jos motivaatio ja palkka on kohdallaan, niin ne yrittävät seuraavalla kerralla entistä lujemmin. Koiria koulutetaan liian steriilisti. Jos koira nostaa takajäljen, sen annetaan jäljestää se loppuun ja koira menettää palkan. Jos koira kaahaa jäljellä, ohjaaja lähtee juoksemaan mukana ja koira hukkaa jäljen, jolloin se oppii, että löystyvä liina (ohjaajan kiihdyttäessä vauhtia) tarkoittaa jäljen hukkaamista ja palkan menetystä, joten ei kannata kaahata. Tällöin kisatilanteessa riittää, kun löysää liinaa, ja koira tarkentaa heti työskentelyään. Ja niin edelleen. Asioita voi rakentaa niin monella tavalla, aina pitäisi miettiä mikä on se haluttu lopputulos. Vaatii kyllä omankin ajattelutavan muutosta, että sallii sen, että suoritus voi joskus päättyä epäonnistumiseenkin. Palkan arvon pitää olla kohdallaan, ja aina pitää miettiä, miten koira yhdistelee päässään asioita ja minkä se todella kokee palkan menettämisenä. Erityisen tärkeää on, että treeneissä treenataan kaikki mahdollinen, ettei tositilanteissa tai kokeessa tarvitse selitellä epäonnistumisia. Eli kehitetään sitä ongelmanratkaisutaitoa ja suunnitellaan treenit etukäteen.

Muiden koirakoiden treenit vaihtelivat (jäljen)esineilmaisuista leikkiharjoituksiin. Kouluttaja itse opettaa ensin esineilmaisut ja vasta sitten vie esineet tallatulle alueelle, ei siis käytä ruokaa lainkaan. Sitä varmaan testaan Indinkin kanssa sitten aikanaan, kun on aikaa treenata jälkeä. Pelastuspuolelta oli koirakoita, jotka harjoittelivat hyvin pienien esineiden ilmaisuja. Neuvottiin mm. laittamaan tarkkuusetsinnässä ensin etsittävä esine koiran nähden paikalleen, ja lopuksi tehtiinkin niin, että oltiin vain laittavinaan. Kun koira siirtyi turhan kauas, tiputettiin esine ohjaajan eteen, ja koiran palatessa ja ilmaistessa sille luotiin mielikuva, ettei koira ollut ensimmäisellä kerralla riittävän tarkka, joten pitää olla vielä tarkempi. Noiden mielikuvien luomisella voi vaikuttaa paljon koiran työskentelyyn, vain mielikuvitus on rajana miten näitä voi hyödyntää. 

Koulutus oli todella hyvä ja saimme paljon irti, vaikka meidän treenit keskittyivätkin koulutuksen perusteisiin. Tämä ehkä edesauttoi muuttamaan omia ajatusmalleja ja lähestymään asioita toiselta kantilta, on laji mikä hyvänsä. Jatkossa tarkempaa suunnittelua treeneihin, ei kierretä ongelmia vaan ratkotaan ne, eikä auteta liian nopeasti ja helposti koiraa. Mitä tuohon punaisella alueella oleviin, liian kiihtyneisiin ja sitä kautta stressissä oleviin koiriin tulee, niin niiltä vain vaaditaan keskittymistä. Palkkauksen kanssa täytyy olla ihan sika tarkkana, että palkataan juuri oikealla hetkellä ja oikeasta tunnetilasta. Esimerkiksi jos koira tunkee patukkaa syliin, mälvää tms, ohjaaja seisoo vain hiljaa ja odottaa. Heti kun koira rauhoittuu, ohjaaja palkkaa koiran lähtemällä leikkiin mukaan. Murina ei kuulu puhtaaseen saalisleikkiin, se kertoo konfliktista koiran päässä. Keskittynyt mielentila ja kontrolli tulisi säilyttää myös taistelutilanteessa. Tässä pitää myös miettiä millainen koira on ja millainen leikki sille sopii, esim. bortsua ei ole jalostettu taistelemaan, jos murisee vetoleikissä niin silloin voi olla parempi vain antaa koiralle esine, ettei tilanteesta lähtenyt turhauma esim. siirry tottikseen ja aiheuta siellä ongelmia (kuten ääntelyä).

Tokokoulutuksessa

Käytiin eilen pienellä Woollandian porukalla tokoilemassa, kouluttajana Maarit Hellman. Indin kanssa keskityttiin ylempien luokkien juttuihin.

Ensin käsiteltiin merkin kierron jälkeisiä stoppeja nimenomaan ennakoinnin näkökulmasta. Esteet oli aseteltu kuten EVL liikkeessä, niitä Indi vähän katseli eikä kestänyt lähellä merkkiä kyykyssä ollutta kouluttajaa vaan kävi moikkaamassa. Pääosin otettiin läpijuoksuja, pari kertaa stoppi maahan. Kerran pysähtyi itse seisomaan ja useamman kerran selvästi hidasti vauhtia. Tuon pitäisi loppua kyllä kun koira saa kokemusta ja oppii huomaamaan, että täytyy tulla luokse jos en sano pysäytyskäskyä. Jos pysähtyy itsenäisesti, kutsutaan vaan luokse ilman, että siitä tehdään mitään numeroa. Palkan pitää myös olla saman arvoinen, eli jos palkkaan stopit pallolla niin luoksetulosta pitää myös antaa pallo.

Tyhjään lähetystä: Indin kanssa tehty tätä tosi vähän kosketuksena post-it lappuun. Laput kannattaa jättää pois nopeasti, pystyttiin jo tässä treenissä luopumaan niistä. Etäisyyttä kannattaa myös kasvattaa nopeasti, kokeiltiin myös pidempää matkaa ja ihan hyvin tuntui koira saavan ajatuksesta kiinni. Suoraan menoja kannattaa treenata niin, että ei jää naimisiin yhden kohdan kanssa, vaan siirtyilee. Jos juoksee vinoon, kutsutaan pois ja aloitetaan alusta. Tarvittaessa kydään näyttämässä oikeaa kohtaa seinässä. Lähetys täytyy tehdä suorasta perusasennosta ja palkkaus seinän vieressä.

Hyppynoutoa: olin aika optimistinen avo-kisan jälkeen, kun viimeksi kun ollaan hyppynoutoja treenattu, ne ovat menneet tosi hyvin. Tällä viikolla treeneissä selvisikin, että liike on unohtunut, koira juoksee helposti esteen ohi molempiin suuntiin. Ekan hyppynoudon teki hyvin (ohjatun kapulalla), mutta myöhemmin metallikapulalla teki tuota hypyn kiertämistä. Johtuu ilmeisesti siitä, että se jää kiinni kapulaan ja unohtaa koko hypyn. No tätä täytyy vaan treenata. Yhden kerran kapula jäi pystyyn, sitä ei olisi millään halunnut ratkaista, vaikka lopulta tekikin oikein. Täytyy noitakin treenata.

Metallinoutokapulalla tehtiin siis ensin kapulan nostoja saalispalkalla. Ja sitten pari hyppynoutoa. Laitoin kotona tilaukseen vähän pienemmän kapulan, edellisiltä koirilta peritty kapula on turhan iso Indille.

Vilkaistiin Zetaa, tehtiin koemaisesti EVL liikkeenä seiso, istu, maahan. Teki kaikki liikkeet oikein, mutta vähän paineistuneen oloisena joten tehtiin vielä sama naksutellen ilman stoppeja. Valmistelin koiran huonosti enkä huomannut sanoa, että olen toistaiseksi vielä palkannut kaikki stopit silloin kun tekee ne oikein, koira varmaan sitäkin vähän ihmetteli, kun ei saanut palkkaa kesken liikkeen. Ei me olla noita suoraan jäävistä seuraamisen jatkamistakaan treenattu.

Ruutuun lähetys pari kertaa. Eka oli aika hidas ja pysähtyi etuosaan ruutua. Sain ohjeeksi käyttää välillä palloa ruudun takana, ulkopuolella ruutua. Vapautetaan muutama metri ennen ruutua suoraan pallolle. Ja silloin kun käyttää palloa, ei koskaan pysäytetä koiraa.

Lopuksi tehtiin vielä EVL paikallaolo ensimmäistä kertaa koskaan. Kävin palkkaamassa istumista. Maahan meni ok, mutta pälyili epäluuloisena selän takana kulkevaa liikkuria. Luoksetulo myös hidas, ei osaa vielä sitä, kun on kokonaan uusi kutsu -käsky. Pitää pyytää treeneissä kavereita kuljeskelemaan koiran selän takana paikkiksissa. Treenattavaa siis riittää, tulee olemaan tokopainoitteinen talvi ja -kevät.

Indi AVO1

Koepäivä koitti viimein. Avoimen luokan koirakoita tuli paikalle 7. Olimme loppupäässä, joten menimme toiseen paikallaoloryhmään. Halliin ei ehditty tutustua, kun ovet laitettiin kiinni ekan ryhmän ajaksi. Täysin kylmiltään siis uuteen halliin ja käytännössä heti juoksutarkastukseen. Indi hieman luimisteli, kun tilanne tuli niin nopeasti. Lähti kuitenkin ilman mitään ongelmia hommiin.

Paikallaolossa ei mitään kummallista, sai täydet pisteet eli 10p. Itselle tuli aikamoinen jännityskohtaus minuutin kulumista odotellessa kun olimme kävelleet 25m päähän, sydän oli hakata rinnasta ulos. Onneksi se tasaantui nopeasti. Mistä lie johtui, kun en epäillyt sitä etteikö koira pitäisi asentoaan, kriittisin kohta meillä on käskytysvaihe ennen koiran jättöä.

Yksilöliikkeet oli jaettu kahteen osaan:

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Luoksetulo: 10
Ruutu: 10
Merkin kierto: 9
Istuminen seuraamisen yhteydessä: 10

TAUKO

Nouto: 9
Kauko-ohjaus: 8
Estehyppy: 10
Seuraaminen: 10
Kokonaisvaikutus: 10

Yht. 307/320p, AVO1, KP ja luokkavoitto.

Seisomisessa mokasin vähän itse, kun en älynnyt katsoa tai ajatella itsenäistä pysähtymistä merkille, eikä liikkurikaan muistuttanut asiasta ennen liikkeen alkua. No onneksi oli sen verran pieni moka, että tuomari ei sakottanut siitä. Luoksetulo ja ruutu hienoja. Merkin kierto meni omasta mielestä hyvin, en tiedä mistä piste lähti. Eteen istuminen oli kyllä tiivis, mutta niin se oli luoksetulossakin eikä sitä siinäkään sakotettu. Joka tapauksessa täytyy taas muistutella vähän tuota oikeaa eteenistumiskohtaa treeneissä. Seuruusta istuminen hienosti.

Itse olen ehkä enemmän sitä tyyppiä, että vetäisin mieluummin kaikki liikkeet putkeen, jotta koe olisi nopeasti ohi. Nyt sai vähän pidempään jännittää, mutta onneksi nuo kompastuskivet oli ekassa setissä ja suoriuduimme niistä tosi hyvin. Nouto oli meidän omien kriteerien mukainen, en tiedä mistä piste lähti. Kaukot meni muuten tosi hyvin, teknisesti hienot vaihdot, mutta palatessani koiran viereen nousi istumaan. Varmaan otti tuon ennakoinnin ruudun loppuosasta, pitää muistaa treenata noita liikkeen lopetuksiakin, että pääsee puuttumaan tuohon ennakointiin silloin kun saman tyyppisiä lopetuksia on useampi. Tämä oli aika kallis virhe kertoimien vuoksi. Onneksi kuitenkin ainoa sellainen. Hyppy oli ihan perus, seuraamisessa tosi kivan tuntuinen ja pisteetkin sen mukaiset.

Merkin kierron törpön takana oli pieni källi, kun hypyn aloituspisteet oli merkattu ruudun kartioilla. Useampi juoksi varsinaisen kierrettävän merkin ohi. Onneksi ollaan tehty myös tuollaisia källejä säännöllisesti omissa treeneissä, niin ei koitunut ongelmia suunnata koiraa oikeisiin kohteisiin.

Olen todella tyytyväinen tämän päivän suoritukseen, ei se paljoa paremmin olisi voinut mennä. Tämän eteen on tehty valtavasti työtä ja menty välillä ojasta allikkoonkin, mutta kun löytyy oikeat konstit tehdä asioita, on lopputuloksena tosi kivan näköistä ja iloista suorittamista. Nyt alamme panostaa ylempiin luokkiin.

Video kokeesta löytyy https://youtu.be/zy3ctF2MWi4

Indi kävi torstaina nuorten koirien tokoringin treeneissä taas Riitta Jantunen-Korrin opissa. Lähestyvä koe rajoitti aika paljon tekemistä, joten koulutus meni pitkälti keskustelulinjalla. Sain kuitenkin taas uusia ideoita miten lähteä työstämään esimerkiksi luoksetulon ja merkin kierron stoppeja ilman, että saan ennakointia aikaiseksi. Kokeillaan nyt niillä neuvoilla lähteä työstämään sitä. Luoksetulossa ei ole tehty stoppeja vielä ollenkaan, ne stopithan se osaa jo, mutta olen vähän varonut niiden ottamista näihin liikkeisiin juuri tuon ennakointitaipumuksen vuoksi. Nyt pakon edessä on alettava niitäkin treenaamaan.

Haku on jäänyt myös tauolle. Viime viikolla ei voitu osallistua koirien hieronnan vuoksi ja tällä viikolla oli nämä kisat. Ensi viikolla lähdemme Kauhajoelle koulutukseen ja sen jälkeen ulkomaille pariksi viikoksi. Eli tässä tulee nyt useamman viikon pätkä, kun teemme vain tokoa ja vähän aksaa ja meidän lomamatkan ajan koiratkin lomailee. Katsotaan jatkuuko hakutreenit vielä tänä vuonna, vai vasta tammikuussa. Joka tapauksessa meinasin myös Indin juoksujen ajan pitää tauon kaikesta treenaamisesta noin kuukauden ajan, mutta ihan hyvä että kalenteri on nyt muutenkin keventynyt. Juoksut alkaa arviolta maaliskuussa. Katsotaan missä vaiheessa alkaa tuntua siltä, että toko on voittajaluokan osalta kondiksessa kisoja ajatellen. Tähtään tuohon kevääseen, katsotaan ehditäänkö ennen juoksuja.

Voittajan liikkeet ovat tällä hetkellä seuraavalla mallilla:

Paikalla makaaminen 2min: OK
Seuraaminen: OK
Seisomimen ja/tai istuminen ja/tai maahanmeno seuraamisen yhteydessä: OK, treenataan jääviä jo muutenkin EVL- liikkeenä kuuntelun vuoksi
Luoksetulo ja pysäytys seisomaan: työstettävä
Ruutu ja luoksetulo: Luoksetulo työstettävä
Ohjattu: kääntymiskulmat osaa, nyt vain etäisyyden kasvattamiset kisamittoihin
Tunnari: Häiriötreeniä täytyy tehdä, mutta tekee kivasti jo
Kaukot: Etäisyyden kasvattaminen
Metallihyppynouto: Noudon yleistäminen, metallilla on treenattu tosi vähän, hyppynouto menee normaalilla kapulalla. Vinot heitot pitää vielä opettaa.

Tämä hyppäys ei ole enää mitään verrattuna alo- ja avo-luokkien väliseen hyppäykseen. Nyt vain treeniä lisää.

Paimennuskokeiden saldoa

Käytiin tänään Somerolla paimennuskokeissa. 

Ensimmäinen rata:

Hakukaari 18

Nosto 9

Kuljetus ohjaajalle 10

Poispäinajo 6

Kuljetus 16

Häkitys 9

Häkistä ulosajo 10

Kaarella pysähtyi vähän liian aikaisin, enkä saanut korjattua lampaita tuonnissa takaisin linjalle, kun piti käskyttää koiraa vasemmalle ja se teki vähän turhan laajaa flänkkiä. Tolpan kierrossa taisi yksi lammas mennä ohi. Poispäinajossa tuli vähän mutkittelua ja portilla kun piti kääntää oikean kautta kuljetuslinjalle, ei meinannut millään ottaa oikeaa käskyä. Tokan portin jälkeen puski liikaa henkseleitä paukutellen. Häkitys ja poisotto olivat hyvät. Ihan jeppis rata, 78p PPR1 PAIM1 sija 6.

Toinen rata:

Hakukaari 18

Nosto 10

Kuljetus ohjaajalle 16

Poispäinajo 7

Kuljetus 10

Häkitys 5

Häkistä ulosajo 10

Haku meni nyt muuten paremmin, paitsi tarvitsi yhden ylimääräisen käskyn kaarella kun alkoi himmailla liian aikaisin. Nosto ja kuljetus meni hyvin, samoin poispäinajo oli ihan ok. Portilla kääntymisessä taas sama juttu flänkin kanssa, otti ensin väärän suunnan joten tuli ylimääräistä mutkaa. Kuljetuksessa myös puski liikaa, ja sitten kun korjailin, lampaat ajautuivat pois linjalta. Häkitys oli lähellä onnistua ihan yhtä nappiin kuin ekallakin radalla, mutta koira otti väärän suunnan väärällä hetkellä ja lampaat ohjautuivat sitten juuri häkin portin ohi. Lampaat kiersivät siis kerran häkin ympäri, ennen kuin saatiin onnistumaan. Tulos 76p PPR1 PAIM1 ja sija 2.

Työstettävää vielä riittää, mutta ihan hyvällä pohjalla ollaan mun mielestä. Seuraavan kerran kisataan ensi vuonna ja yhden luokan ylempänä. Jäädään nyt muutamaksi kuukaudeksi paimennuksesta tauolle, lepäillään ja keskitytään muihin lajeihin. Saa pääkin vähän kasvaa vielä. Uskoisin, että tauko tekee Indille hyvää tässä kohtaa.

Indin toko-kokeeseen on enää 2 viikkoa aikaa. Kovasti ollaan treenattu, vaihtelevalla menestyksellä. Tuli pari huonoa treeniä, joiden jälkeen istuin alas ja mietin missä menee vikaan. Olin vähän huomaamattakin ajautunut tekemään liian vaikeita ja ylipitkiä treenejä kun mielessä siinsi vain kokeeseen tähtääminen. Yksi iso ongelma on ollut jäävien liikkeiden sekoittaminen, eli koira on tehnyt vääriä liikkeitä, vaikka se osaa ne. Indin kohdalla kyse on ollut kuuntelusta, ja sen parantamiseen sain hyviä vinkkejä. Palkkavihje ei toiminut kovin pitkään, se aiheutti jäätävää ennakointia. Nyt treenaan jääviä liikkeitä EVL mukaisesti, jolloin on pakko kuunnella. Olin tehnyt sen virheen, että en palkannut koiraa riittävän vaihtelevasti. Vielä on aikaista sanoa, mutta yllätyksellisyyden lisääminen palkkaukseen vaikuttaa auttaneen ennakointiin. Jääviä liikkeitä saattaa kyllä edelleen sekoittaa, yleensä siis yhden liikkeen kolmesta jos jossain sekoilee. Myös kohteiden erottelun helpottaminen on tuonut tekemisen paremmalle pohjalle. Sitä kyllä tarvitaan ylemmissä luokissa, mutta en usko että vielä AVO:ssa laitetaan esimerkiksi ruutua ja merkkiä kiusallaan aivan vierekkäin. Saa sitten nähdä miten koe menee, huonoa tuuria jos useamman liikkeen sattuisi nollaamaan. Toivottavasti saadaan tehtyä oman näköinen koe hyvällä fiiliksellä ilman isompia ylläreitä. Pääsisi sitten taas keskittyämään VOI-EVL liikkeisiin. Kokeeseen asti tehdään korkeintaan kolmeen liikkeeseen keskittyviä treenejä vähäisillä toistomäärillä ja pyritään siihen, että kaikki onnistuisi. Mielentila on ainakin selvästi edistynyt nyt.

 

Indin treenit

Päätin, että opetan Indille rullailmaisun takaperin ketjuttamalla. Aloitettiin näytön opettamisesta. Siinä ei kauaa mennyt, kun koira oivalsi, että näyttöliinan kiinnityksen jälkeen juostaan maalimiehelle ja käydään maahan. Nyt ollaan lisätty siihen myös rullan pito, sekä ottaminen mun kädestä ja jaloista, sekä oikeaan paikkaan siirtymistä rullan kanssa jos vähän itse liikuskelen. En palkkaa rullan pitämisestä itse, vaan palkkana on aina maalimiehelle pääsy. Pitää vielä treenata sitä, että koira ei irrota rullasta pienestä rullan nykimisestä huolimatta, sekä reilumpaa liikkumista rulla suussa mun lähtiessä kävelemään jne. Indi on oppinut homman idean tosi nopeasti, ja ryhmäläisiltäkin on tullut kommentteja, että se on paljon iloisemman ja rennomman oloinen kuin silloin, kun sitä yritettiin haukuttaa. Ilmaisutreenit pidetään vielä täysin erillään maastotreeneistä, siirretään vasta sitten metsään, kun osaa koko ilmaisun varmasti. Tämä ilmaisun vaihtaminen ei vaikuttaisi tuottavan meille mitään ongelmia, uskoisin olevan paljon parempi näin. Maastossakin koira toimii taas tosi hyvin, lähtee motivoituneesti ja vauhdilla täysin suoraan ukoille. Hitistä oppineena monta asiaa tullaan tekemään eri tavalla, siksi tulemme käyttämään irtorullia vielä pitkään. Haluan tehdä hyvät pohjat irtorullalla mm. hajuerottelujen muodossa valeiden välttämiseksi.

Toko vaikuttaa hyvältä. Ruutuun lähetyksessä käytän samassa treenissä tällä hetkellä sekä alustaa että ihan normaalisti ilman apuja tehtäviä lähetyksiä. Treenikaveri oli saanut eräältä 'gurulta' neuvon, että ruudun paikasta ei ihan hirveästi kannata nillittää jos koira on taka-osassa, koska niiden on vaikea hahmottaa tosi tarkkaan rajattua kohtaa. Joten pitää varmaan Indilläkin jatkossa hyväksyä ilman targettia tehtävissä lähetyksissä jos ei ole aivan keskellä, kunhan on takana. Jos se pysähtyy lähelle toivomaani kohtaa, niin sen voisi siis sallia. Jääviä harjoitellaan nyt palkkavihjeillä, nuorten koirien tokoringin treeneissä pyysin apparia naksauttamaan jos tekee oikean asennon, ja kaikki meni ekalla kerralla oikein. Siistiä. Pitäisi varmaan miettiä ajankohta seuraavalle toko kokeelle. Treenataan nyt vielä pieni hetki vielä ennen sitä, että uskallan sanoa tuon jäävien erottelun oppimisen varmaksi. Pitää sitä palkkavihjettäkin häivyttää, mutta avoimessa pystyy vielä tekemään kunnon viritykset ja siten helpottamaan koiraa aika paljon. Muut avoimen liikkeet jo meneekin kisamaisesti. Olen treenannut paljon kohdentamista ja tehnyt tahalleen häiriötä merkin, ruudun ja esim hyppyjen erotteluihin. Hyvin jo bongailee virittelyissä sen kohteen, mitä haluan.

Paimennuksessa käytiin yrittämässä SPKY:n perusrataa. Yritin Indin kanssa kahdesti. Ekalla kierroksella meni ihan hyvin siihen asti, kunnes tultiin vaistokuljetukseen. Alku siinä meni hyvin, mutta kun se vain jatkui ja jatkui, Indi alkoi ihmetellä mun puhumattomuutta ja meni ihan epävarmaksi siitä. Sitten meidät ajatettiin kohti varikkoa sen viereen, ja tietysti siinä sitten hukkui yksi eläin. Moni pääsi paljon lyhyemmällä pätkällä ja ihan toiseen suuntaan, missä ei ollut noin pahaa vetoa... Ei tosta voi koiraa syyttää, ei se ole tottunut siihen, että olen pitkän aikaa hiljaa. Aina vähintään silloin tällöin kehun sitä. Enkä osannut pienillä eleillä tai omalla vartalollakaan sitten siinä koiraa auttaa. Pisteitä ja kommentteja ekasta kierroksesta seuraavasti: Hakukaaren laajuus 4, noston suunta 4, lähestyminen 3 (jää hieman jumiin), kuljetus ohjaajalle 4 (erinomainen), kokoamis-ja koossapitokyky hukkasi lampaan, tasapaino 2, etäisyys laumaan 2 (liian kaukana), työskentelyrytmi eri osa-alueissa 2 puurtavan hidas, ohjaajaherkkyys 2 erittäin herkkä, yhteistyökyky ja tottelevaisuus 3, työskentelyhalukkuus 2, keskittyminen/intensiivisyys 2 erittäin jumiva, oma-aloitteisuus/ itsevarmuus 1 erittäin epävarma, ennakointi/tasapaino 3. Häkitys ja kiinniotto ei arvostella. Kommenteissa liian ohjaajakeskeinen, oma-aloitteisuus puuttuu. Päätin kuitenkin mennä toiselle kierrokselle, ajattelin että osaisin toimia itse paremmin kuin ekalla kierroksella. Pisteitä tuli seuraavasti: Hakukaaren laajuus 5 (laajahko), noston suunta 4 hyvä, lähestyminen 4, kuljetus ohjaajalle 4 erinomainen, kokoamis- ja koossapitokyky 3, tasapaino 3, etäisyys laumaan 2 liian kaukana, lampaan kiinniotto 0 koira liian passiivinen (kerron tästä lisää alempana), ajo häkkiin 3, rauhallisuus ja itsevarmuus häkissä 3, ajo häkistä 3, poispäinajo 3, työskentelyrytmi 4, ohjaajaherkkyys 3, keskittyminen/intensiivisyys 3, oma-aloitteisuus/itsevarmuus 2, ennakointi/tasapaino 3, yhteensä 59p hylätty. Kommenteissa ei tuo lampaita tarpeeksi lähelle ohjaajaa, kiinniotto ei voi onnistua, kokematon, nojautuu liian paljon ohjaajaan, hyviä osa-alueita, ylilaajat flänkit kun lampailla paine kasvaa.

Kiinniotto ei onnistunut, eikä vika ollut koirassa tai siinä, että se ei olisi tuonut lampaita lähemmäs. Itse en osannut toimia tilanteessa vaan pysäytin koiran jatkuvasti liian kauas. Hetken siinä pyörittyämme mulle tultiin sanomaan, että meidät hylätään koska minä en osaa, mun pitää harjoitella lisää. Saatiin ajaa kuitenkin rata loppuun. Oli suoraan sanottuna perseestä, mä kun olin käsittänyt, että tämä ei ole kilpailunomainen suoritus ja että siellä myös neuvotaan. Olisikin pitänyt olla täysin valmis koirakko, en olisi mennyt testiin jos olisin sen tiennyt etukäteen. Jotenkin tuntui siltä, että meille ei annettu edes mahdollisuutta onnistua. Mutta paljon oon kuullut puhetta kyseisestä testistä, eikä olla ainoita... tuomareistakin kiinni paljon... saa nähdä, tuskin tulee enää mentyä uudestaan muihin kuin kennelliiton tapahtumiin pois lukien kolmosluokan kisat sitten joskus.

Se oli tiedossakin, että itsevarmuutta pitää vielä kasvattaa ja totta kai koira odottaa multa vähän lupaa toimia kun se on tottelevainen harrastuskoira. Jos se kuitenkin pääsisi tekemään tilatöitä säännöllisesti, niin en epäile lainkaan etteikö se olisi tosi hyvä siinäkin hommassa. Itse ainakin näen koiran kapasiteetin puutteista huolimatta... No katsotaan talvitauon jälkeen kun jatketaan koiraa tukevilla treeneillä ja kun iän myötä pää kasvaa.. se on vasta 2,5v. Hittikin muuttui harrastuksissa selvästi itsevarmemmaksi reilusti yli 3 vuotiaana. Indi on myös ollut monessa asiassa vähän hitaammin kehittyvä, joten varmasti ikä tekee sille vaan hyvää.

Käytiin tänään myös Sipilä-trialsissa treenailemassa. Radalla oli lyhyen matkan haku, kuljetusta, suppilo, pujottelu, ruutu jonka sisään lampaat piti pysäyttää, häkitys ja häkistä poisotto. Lampaat oli kivoja. Ongelmia tuotti mun toisinaan liian myöhään käskyttämät stopit, jolloin koira yliflänkkäsi, ja toisekseen Indillä oli tänään joku ihme rallipäivä, ja se veteli ihan tolkuttomia flänkkejä. Välillä jos lampaat lähti juoksemaan, tuli vaikeuksia koska koira lähti niin kauas, että sille tuli kiire pysäyttää ne. Se teki ekan kerran tätä samaa viime kisojen jälkeisessä ekassa treenissä. Ainakin itse täytyy olla varovainen omien rintamasuuntien kanssa ja saan varmaan jättää kepin kokonaan hetkeksi pois, etten sohi sillä vahingossa painetta. Nyt sai ihan reilusti huutaa koiraa lähemmäs. Pujottelu jäi kesken, muut saatiin tehtyä. Tuomari kehui koiran eläiten käsittelyä ja eläinfiilistä, sekä hyviä stoppeja ja flänkkejä mainiten niiden välillä olevan vähän turhan laajat. Oli kyllä kiva päivä ja ihan kiva, että tuo ongelma tuli nyt esiin treenissä, eikä kisoissa. Pitää vähän miettiä mitä kaikkea sille nyt kannattaa tehdä, että saadaan sitä treenattua eteenpäin.

Lokakuu on vielä hässäkkää, mutta onneksi marraskuussa kalenteri alkaa hiljentyä.

Paimennuksen nuorten mestaruuskisat ja treenikuulumiset

Kävimme perjantaina kisaamassa 1-luokassa paimennuksen nuorten mestaruuksissa. Ei ehkä paras lähtökohta omille kisoille, olin talkoillut koko päivän ja koira joutunut odottelemaan autossa sen aikaa. Ihan hyvin sain kuitenkin itseni vielä viritettyä omaan suoritukseen. Lampaat olivat haastavat, joten olin tosi tyytyväinen siihen, että saatiin koko rata ajettua. Muutenkin koira toimi kuten treeneissä viime aikoina. Se otti kaikki suuntakäskytkin oikein, lukuunottamatta poispäinajossa yhtä flänkkiä ennen porttia, jonka seurauksena portin jälkeinen linja valui ja siitä tuli pistemenetyksiä.


Hakukaarella annoin yhden lisäkäskyn ennakkoon, koska se on treeneissä tasapainottanut lampaita jo tolppaihmisille. Lähetin oikean kautta, jätti lopulta kaaren hiukan vajaaksi (noin klo 13 kohdalle). Saatiin siitä kuitenkin suora nosto. Lampaat kääntyivät koiraa vastaan, Indihän lähestyy lampaita tosi rauhallisella tempolla. Pysäytin seisomaan ja siinä hetken aikaa toisiaan tuijoteltuaan lampaat päättivät väistää. Samaa tahmailua oli tuonnissa, käskin koiraa vaan odottamaan. Yksi lammas lähti Indiä kohti ja koira teki jonkun pienen syöksyn, sen jälkeen lampaat liikkuivat reippaammin. Tolpan kierto meni aika kaukaa, joten tuonnin loppuosa oli pois linjalta. Hakukaari 16p, nosto 9p, kuljetus ohjaajalle 7p eli hakupisteet yhteensä 32p. Poispäinajo on ollut meille aiemmissa kisoissa tosi vaikeaa, nyt saatiin päivän parhaat poispäinajopisteet eli 7/10. Porttia ennen koira teki väärän flänkin, joten porttien jälkeen kuljetuksessa ajauduttiin pois linjalta. Lampailla oli vetoa lähtövarikolle, joten oltiin varmaan aika paljon pois linjalta tuolla suoralla. Samoin kakkosportin jälkeen tahmailua. Vika suora meni mun mielestä paremmin. Kuljetuspisteet 11/20. Häkitys oli monelle ihan mahdottoman vaikea. Meillä ei lampaat päässeet kertaakaan häkin ympäri, mutta eivät vain halunneet mennä häkkiin. Indi teki flänkit ja stopit täydellisesti, ja saatiin lampaat suhteellisen hyvin häkitettyä, tästä 6p. Häkistä pois otto 9. Suoritus tuntui itsestä tosi seesteiseltä, ei mitään hektistä ryntäilyä mihinkään suuntaan. Yhteispisteitä kertyi 65p ja PPR1. Ei tuokaan lopulta jäänyt kuin 5 pisteen päähän PAIM1:sta. Pikkujuttuja, joita korjaillaan ennen seuraavia vieraskisoja. Suunnittelin kisaavani tänä vuonna vielä mahdollisesti 'kotikisat' Somerolla ja ensi vuonna sitten lisää vieraskisoja, kun koira on ikänsä puolesta valmiimpi. Varmaan joku kisa vielä kuitenkin ykkösissä käydään ens vuonna ennen luokan vaihtoa kakkosiin. Sunnuntaina käytiin vielä varikkohommissa, Indi toimi siellä ja tolpalla älyttömän hyvin. Talven/kevään projektiksi tulee pillikäskyt ja jakaminen.


Nuorten tokoringissä käytiin Riitta Jantunen-Korrin koulutuksessa. Indin kanssa käytiin läpi jäävät liikkeet. Se on sekoittanut varsinkin istumista ja seisomista ihan huolella. Yleensä se tekee ekan jäävän oikein, ja sitten tarjoaa sitä samaa uudestaan ja uudestaan jos yritän tehdä seuraavaa jäävää. Se tekee tätä vain seuraamisessa, ei siis jos itse peruuttelen. Mun elekielessä ei ollut mitään, mikä olisi voinut selittää asiaa, tein kaiken oikein. Bortsuilla kuulemma monesti auttaa palkkavihjeen opettaminen, että oppisi niiden kautta erottelemaan eri jäävät. Jokaiselle jäävälle siis eri palkka. Kuulosti siltä, että voisi toimia, ja yritän sillä tavoin nyt rakentaa erotteluihin varmuutta. Tässä vaiheessa on vielä turha lähteä vääntämään asiasta, mutta jos ei keväälläkään ole vielä korjaantunut, niin sitten täytyy ehkä vähän vääntää. Ehkä sellaista pientä hosumista koiralla tossa kuuntelemisessa tällä hetkellä. Lisäksi katsottiin peruuttamista: se on mennyt siis älyttömästi eteenpäin, eikä se Riitankaan mielestä näytä ollenkaan pahalta, mutta itseäni häiritsee kun koira lähtee oikeasta paikasta noin 10cm liian taakse. Indi kun on jo ohjaajalle tosi aktiivinen, niin siltä voi vaatia malttia ja odottamistakin. Eli askel kerrallaan ja vaadin odottamaan katsekontaktissa oikeassa kohdassa seisten. Lopuksi vilkaistiin vielä noutojen nykytila, tehtiin ihan koko nouto 400g ja 650g kapulalla. Molemmat superhyvin, ei mitään ongelmaa missään kohtaa. Ei olisi uskonut lähtötilannetta, jos en olisi kertonut. Niin se vaan pitkäjänteinen työ kannattaa, olen tehnyt hyvää työtä sen kanssa ja kovasti saatiin kehuja muutenkin. Seuraava koulutus on marraskuussa.

Itsenäisesti ollaan treenattu tokon perusjuttuja. Olen hiljalleen ottanut mukaan myös ohjatun alkuharjoitukset ja palauteltu mieleen tunnaria. Siihenkin tarttee alkaa rakentaa varmuutta. Mulla on aika hyvä fiilis, että saadaan muutamassa kuukaudessa avoimen luokan paketti kasaan, eikä siitä ole enää voittajaan pitkä matka, joten niiden kisat käytäneen aika peräkkäin. Jospa sitä keväällä pääsis voittajaan. Jäävien liikkeiden erotteluja ei olla vielä hirveästi ehditty treenaamaan, mutta ainakin nyt vaikuttaisi palkkavihjeen auttavan koiraa. Avoimen luokan liikkeistä paikkis, seuruu, luoksetulo, nouto, kaukot, hyppy ja merkin kierto alkaa olla mun mielestä käytännössä kisavalmiit. Kesken on vielä seisominen ja istu/maahan sekä ruutu. Ruutuun löytää kyllä jo järjestäin oikeasta laidasta sisään ja lähelle optimaalista kohtaa, mutta välillä joutuu pyytämään korjaamaan paremmaksi kun haluan pitää kriteereistä kiinni eli palkka tulee vain tietystä kohtaa ruutua.


Pk-tottista ei olla nyt ehditty varsinaisesti treenaamaan, kun ollaan keskitytty tokoon ja paimennukseen. Mutta eipä sen väliä, kun ei tiedä milloin haku on siinä kunnossa, että voi miettiä kisaamista. Tällä hetkellä tehdään ilmaisu- ja maastotreenit erikseen. Maastotreenissä ollaan nyt tehty ihan vaan hajuhakuja suorapalkalla, että saadaan varmasti suorat pistot, eikä tarvitse käyttää apuja. Lähetyksien ongelma näyttäisi poistuneen, ainakin koira on nyt lähtenyt ekoilla käskyillä kun vaihdoin lähetyskäskyn pehmeämpään käskysanaan. Ilmaisu ei sen sijaan näytä hyvältä. Tänään ilmaisutreeneissä iski epätoivo. Indi sähläsi taas piiloilla ja vaihteli paikkaa levottomasti. Kun sitä sitten käskytettiin maahan, ei haukku irronnut käytännössä lainkaan. En vain pysty näkemään enää haukkuilmaisua sille toimivana yhtälönä tuon maalimieskäytöksen kanssa. Haukkuilmaisuissa ei olla edetty siihen pisteeseen, että olisi päässyt kasvattamaan haukkusarjan pituutta. Se on palkattu maastossa aina haukun aloituksesta, paitsi viime aikoina kun on käytetty suorapalkkaa. Nostin kädet pystyyn ja totesin, että jos tälle koiralle haluaa erinomaiset ilmaisut, on mun vain taivuttava ja vaihdettava rullaan. En sinänsä näe siinä ongelmaa, kun ei sille oltu ehditty edes opettaa pitkiä ilmaisuja haukulla. Ja kun tuo haukku on nyt ollut sille niin vaikeaa, niin en usko sen rullallisena siihen palaavan. Tämä päätös vaan kannatti tehdä nyt, kun on koko talvi aikaa rakentaa ilmaisuja. Jatkamme metsässä etsintää, ja ilmaisuja sitten ihan omana treeninään. En ole vielä päättänyt rakennanko sille ilmaisut takaperin ketjuttamalla vai miten. Toivottavasti en mokaile Indin kanssa, kuten Hitin kanssa kävi. Ainakin osaa olla hätäilemättä, kiireellä ei tule hyvää. Ekan hakukokeen ajankohta kyllä siirtyy, katsotaan jos ens syksynä vois mennä.

Kävin yhtenä viikonloppuna rally- tokokisoissa talkoilemassa. Päivän aikana lajiin tutustuttuani totesin, että se laji saattaisi sopiva Hitille jäljestyksen ohella. Ollaankin nyt treenattu alokasluokan tehtäviä ja yksittäisinä eri liikkeitä. Tekee hyvää puuhastella Hitin kanssa muutakin, kuin ainaista pk-tottista. Hitillä on ollut vähän sanomista takaosan käytössä, joten nuo harjoitukset ovat oivia parantamaan kyseistä puutetta. Samoilla tempuilla vaihdan sen edestä perusasentoon siirtymisen takaa kiertäväksi, kun se kisoissa monesti jää perusasennossaan vinoksi. Aloitettiin myös oikean puolen seuraamisen treenaus. Hauskaa on ainakin ollut kummallakin meistä. Indin kanssa höpötetään tätä lajia sitten ehkä joskus, eläkeläisenä.

Hitin kanssa jäljestys jatkuu. Aloin nyt vihdoin opettaa keppien ilmaisuja sille.

BH Indi missikisoissa

Niin paljon on ollut tapahtumaa, mutta blogi on jäänyt päivittämättä, tunnin kirjoitussessio on tuntunut ylivoimaiselta.

Tottiksessa treenattiin tunnetilaa ja unohdettiin BH kokeen alla oikeastaan kaikki muu tokoilu. Eihän meidän pitänyt edes tänä vuonna BH -koetta suorittaa, mutta koira nyt oli aika valmis, niin ajattelin, että turha sitä kai säästelemäänkään, käydään tekemässä alta pois.

BH -koe suoritettiin 13.8 Kouvolassa, tuomarina Tiina Puustinen. Indi meni ekana paikallaoloon. Ilmoittautumisessa ja paikkikseen viedessä tuntui tosi hyvältä; aktiiviselta ja rennolta. Paikallaolossa ei mitään moittimista, nopea maahanmeno ja sivulle nousu, siitä erinomainen. Talven aikana työstetään vielä hieman kontaktia ohjaajaan, että ei katsoisi suorittavaa koiraa missään välissä.

Kytkettynä seuraaminen meni ihan ok, toinen vasemman täyskäännös ei hyvä, teki vanhan virheen eli istahti käännöksessä. Henkilöryhmässä ei huomautettavaa, paitsi ei ekalla pysähdyksellä istunut. Korjasin tilanteen kiertämällä yhden henkilön ja sillä istui, ei tarvittu lisäkäskyjä. Vapaana seuraaminen meni muuten myös ihan ok, paitsi vasemman täyskäännöksissä sama virhe kuin kytkettynä seuraamisessa. Pientä viilattavaa siis vielä, yleensähän noi täykkärit on meillä tosi näyttäviä. Talvella jatketaan kaavion opettelua ja ylläpidetään oikeaa fiilistä ja virettä noiden teknisten viilausten lisäksi. Seuraamisista kuitenkin molemmista erinomainen.

Liikkeestä istumaan jättö oli hyvä, kerran katsoi oikealle. Makuulle jätön teki tapansa mukaan salamana, siinä ei vilkuilua, kävelin tietoisesti vähän ylipitkän matkan. Nopea luoksetulo, ihan hieman vino edessä, nopea sivulle siirtymä. Näistä erinomainen. Kiitosta sateli omasta ohjaamisesta ja meitä käytettiin esimerkkinä siitä, millaiselta kilpailusuorituksen ja -ohjaamisen kuuluu näyttää. Heh. Ja mainintana myös päivän paras tottis, vaikka BH - koe ei olekaan mikään kilpailu. Kyllä tuollaiset kommentit mieltä lämmittää, vaikka itse ei ajattele, että oltaisiin vielä lähimainkaan sillä tasolla, miltä minun perfektionistinen näkemykseni edellyttää. Mutta olin ihan tyytyväinen koiraan ja itsekin olen selvästi kehittynyt ohjaajana kilpailusuoritusten osalta.

Kaupunkiosuudessa ei mitään kummallista ollut. Niinpä Indi saa jatkossa käyttää nimensä edessä tunnusta BH.

Tokotauko jatkui vielä noin viikon-pari BH kokeen jälkeen, kun oli niin paljon menoja ja muita treenejä. Nyt ollaan taas palattu treenien pariin. Ruututreeni oli aika kamalaa, kysyin viisaammilta neuvoja mitä ihmettä tekisin, kun tuntui, etten millään saanut koiraa hoksaamaan ruudun ideaa ihan täysin. Näyttämällä ei toiminut, ja kosketusalustakin aiheutti lopulta nuuskimista ja hidastelua varsinkin sellaisella pohjalla, jossa alusta ei heti hyppää silmään. Päädyin lopulta siihen, että treenataan oikeaan kohtaan menemistä eri suunnista ihan läheltä. Jos menee väärään kohtaan, käyn korjaamassa joka kerta. Se vaikuttaisi nyt alkaneen tuottaa tulosta, toivottavasti sama suuntaus jatkuu ja saataisiin vihdoin tuo ruutu sellaiseksi, että voi sanoa sen oikeasti osaavan sen. Sain myös hyviä vinkkejä suuntaamiseen ja nyt saan koiran helpommin pois katsekontaktista. Merkin kierrot se on tehnyt, mutta toivoisin niihinkin vielä vauhtia lisää. Näitä varmaan pääsee purkamaan kun nuorten tokoringin treenit taas jatkuvat huomenna.

Nouto vaikuttaa ihan hyvältä, luovutuksen ote on parantunut tosi paljon. Siinä ei oikeastaan ole enää mitään valittamista. Kovassa vauhdissa palautusasento saattaa edessä olla hieman vino 650g kapulalla, joten sitä työstetään nyt. Kevyemmällä tokokapulalla menee hienosti koko noudon. Ohjatun noudon suuntia olen kokeillut pari kertaa, osasin arvata, että se tuskin tulee olemaan Indille vaikeaa. Se lukee niin tarkasti käsimerkit, että ei ole kertaakaan edes yrittänyt mennä väärään suuntaan. Tuo ruutu nyt melkein on eniten kesken tokon avoimen luokan liikkeistä. Katsotaan milloin sitten päästään taas kokeeseen.

Agilityssä on mennyt nyt oikein kivasti. Treenit tuntuu sujuvammilta ja pystytään treenaamaan rataa, vaikka panostetaan edelleenkin pätkien hiomiseen. Puomi-keinu erottelua täytyisi käydä tehotreenaamassa, samoin putki-A/ putki-puomi erottelut vaativat työstöä, onneksi niitä on melkein joka treeniradalla nyt ollutkin. Indi valitsee mieluummin putket kuin kontaktit.. Se irtoaa hyvin, reagoi hyvin rytmityksiin jne. Uskoisin, että ensi vuonna ollaan siinä pisteessä, että voi alkaa ottaa virallisia startteja alle. Kepeillä oli jossain treenissä ongelmia, mutta lihaskalvokäsittelyn jälkeen ongelmat katosivat ja kepit ovat nyt sujuneet hienosti. Vaikeimpiin sisäänmenokulmiin tarvitaan vielä työstöä.

Hakutreeneissä tulin lopulta siihen tulokseen, että ainakin osasyynä treenien takkuiluun oli sitten kuitenkin palkkauksen vaihtaminen ruokaan. Vaikka Indi on ahne, ruoka ei ollut sille riittävä hakupalkka. Ehdittiin tehdä noin 7 treeniä, kunnes koira alkoi tehdä sitä, että se ei lähtenyt pistoille. Laitoin sen ensin apujen käytön piikkiin, että meni epävarmaksi kun odotti niitä silloinkin kun niitä ei käytetty. Varmasti osittain johtui siitäkin, mutta suurin syy oli tuo palkkaus. Vaihdettiin takaisin palloon, ja muutamassa treenissä tilanne korjaantui huomattavasti. Edelleen tulee lähetyksiä, joissa se ei lähde ensimmäisellä käskyllä etsimään, tai irtoaa metrin päähän ja vasta seuraavalla käskyllä lähtee. Tätä nyt työstetään sillä, että kaikki ukot ovat valmiina ja pallo palkkana. Ajattelin loppusyksyn panostaa mieluummin pistojen laatuun kuin määrään, eli treenit pidetään lyhyinä. Edellispäivän treeneissä tuli kolme hyvää pistoa, ja yksi huono eli teki tuon pysähdyksen (kakkospistolla). Pyysin takaisin vierelle ja lähetin uudestaan, kun en halua sitä siihenkään opettaa, että aina lähetyksen jälkeen tulee lisäkäsky jos ei heti lähde. Myös ilmaisu tuolla pistolla oli aivan paska, ei irronnut haukkua, vain pöhinää. Se oli ihmetellyt täysin maantasossa peitteen alla kokonaan piilossa ollutta ukkoa, eli epävarmuuden vuoksi ei ilmaissut. Kolmospistolle sitten varasti. Maalimieskäytöskään ei ole hyvää nyt, vaan se on levoton ja tökkii, siksi ruokapalkka olisi ollut parempi, mutta sitä ei näköjään voi käyttää. Tätä vähän pohdittiin treenikavereiden kanssa, että miten sitä nyt voisi purkaa. Hetkellisesti kävi mielessä kun sitä kakkospiston 'ilmaisua' kuuntelin, että ei helvetti, antaa olla koko paska laji. Mitään ei osata ja vie kaiken ajankin. No ne ajatukset selätin saman tien, mutta ärsyttää tuollainen takkuilu. Nyt aletaan sitten rakentaa sitä maalimieskäytöstä uudelleen ilmaisutreeneissä, samoin kuin ilmaisuja itsessään pitää saada paremmaksi. Musta tuntuu, että se ei edes usko maalimiesten kieltoja, ja osittain se naaman tökkiminen on sitä sen mielistelyä, mutta hyvä että muillakin ryhmässä on ilmaisutreeneille tarvetta, niin pääsen itse näkemään ja puuttumaan siihen mitä siellä piiloilla oikein tapahtuu. Sillä on myös ollut vapaa asento ilmaistessa haukun laadun takia, ja päätin siihenkin tulevan muutoksen, jatkossa on pysyttävä makuulla, että jää se härvääminen ja piilon ympärillä kiertelyt ja hyppimiset pois. Testasin kotona, eikä se tuottanut haukun laatuun mitään ongelmaa... Tätä työstetään ilmaisutreeneissä erikseen. Ilmaisuthan on muutenkin pidetty vielä lyhyinä, mutta talven aikana pitää saada niihin varmuus ja kesto rakennettua.

Seuraavassa treenissä oli ajatus, että tehdään muistikuva ukkojen lähtemisestä alueelle, viedään koira pois, ja otetaan pienen tauon jälkeen valmiille ukoille, suorapalkkauksella.. Lauantaina on ilmaisutreeni kentällä ja sunnuntaina pitkästa aikaa eri porukalla (huipputyyppien) hakutreeni. Pitää vähän pureskella näitä ongelmia siellä, kun kaikki ovat kokeneita harrastajia niin vois tulla jotain toisenlaisiakin ideoita ja ajatuksia.

Paimennustreeneissä ollaan käyty aktiivisesti ja kisatalkoitakin on ollut. Paraisten kisoissa oltiin lähtövarikolla ja tolpalla. Se oli tosi hyvää kokemusta koiralle, Indi sai selvästi varmuutta tulla uhkaavia eläimiä kohti ja oppi sen, että suhinasta saa käyttää enemmän voimaa jos eläin ei liiku muuten. Treeneissä hakukaaret ovat pääsääntöisesti auenneet, nyt treenataan nostossa ja tuonnissa kuuntelua ja se on kyllä vaikeeta... Sillä on niin vahva tahto tasapainottaa lauma itse. Pillikäskyt ovat myös työn alla. Eilen käytiin Kotikoskella treenaamassa ensimmäistä kertaa. Indi jätti ekat hakukaaret vajaaksi, ja sain neuvoja millä saan sen menemään tasapainosta mieluummin yli oman liikkeen avulla. Lisäksi katsottiin sisäflänkkejä, sain neuvoja miten pystyn treenaamaan koiran etäisyyttä lampaisiin. Toisella kierroksella hakukaari oli tosi hyvä. Poispäinajoa pitäisi tehdä paljon pellon päästä päähän ilman flänkkikäskyjä, ja käyttää flänkkikäskyjä siinä ainoastaan kunnon käännöksiin. Muutenkin mun kannattaa enemmän auttaa koiraa esimerkiksi suuntien kanssa, ei tarvitse kuin hieman esim. kallistaa vartaloa niissä tilanteissa ja omalla sijainnilla voi tehdä paljon. Ihan hyvä treeni siis ja koira kuunteli tosi hyvin suuntakäskyjä nyt. Indi on ilmoitettu nuorten mestaruuskisoihin, menee syteen tai saveen. Ainakin saadaan kokemusta, ja tuo nyt on ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun pystyy nuorten ikäsarjaan osallistumaan noissa karkeloissa.

Summa summarum, arki on nyt treenien osalta niin kiireistä, että tuntuu, että ei ehditä edes tokoilemaan niin paljon kuin haluttaisiin. Varmaan marraskuu vielä treenataan täysipainoisesti ja sitten pidetään treenitaukoa, paimennuksesta ainakin pari kuukautta, yritän siihen samaan taukoon laittaa myös ainakin kuukauden tauon hakuun ja agilityyn. Reilu pari viikkoa joulukuussa olemme matkoillakin, silloin ei mitään treenata niin siitä olisi hyvä aloittaa tauko.

Missikisoissakin käytiin. Tein taustatutkimusta koiranetistä ja sen perusteella ajattelin, että uskallan kyseiselle tuomarille viedä, vaikka olikin suomalainen. Se laatuarvostelu siis saatiin, mitä odotinkin. En viitsinyt ihan randomisti kelle vaan viedä, halusin nähdä koiranetistä millainen arvostelulinja tuomarilla on, ja se tieto on saatavilla vain niistä tuomareista, jotka ovat ennenkin Suomessa arvostelleet. Indi oli käyttöluokan ainoa narttu. Tuomari Pirjo Aaltonen antoi seuraavan arvostelun:

Selvän sukupuolileiman omaava narttu. Oikeat mittasuhteet ja luuston vahvuus, kapealinjainen pää, kapea kuono. Hieman epäsymmetriset korvat, voimakkaammin kulmautunut takaa kuin edestä. Hyvä runko. Liikkuu takakorkeasti, turhan jyrkkä lantio, sivuliikkeessä taka-askel jää lyhyeksi. Ahtaat takaliikkeet, hyvät etuliikkeet. KÄY H.

Liikkeet eivät päässeet oikeuksiinsa ja kun kotona käytiin fillarilenkillä, niin aika kauan kesti lämmetä normaaliraville, oletettavasti takapäässä on edelleen kalvokireyksiä (seuraava käsittelyaika on jo varattu). Tosin paimentavalle koiralle nyt on aika luontaistakin liikkua ravissa matalana mitä tuohon takakorkeaan liikkumistapaan tulee... Pääasia, että ei tartte enää näyttelyihin mennä, ei jää valionarvot siitä kiinni. Ravatkoon ne näyttelyissä meidänkin edestä, jotka ei koiranetin perusteella muuta harrastakaan kuin kehissä pyörimistä. ;)

Hitin kanssa ollaan lähinnä ylläpidetty tottista, esteitä ei olla treenattu. Muistutellaan ne sitten, jos joskus vielä päästään kokeeseen. Pääsääntöisesti Hitin jäljestys on mennyt ihan hyvin, ruokaa on jäljellä pätkittäin. Nyt seuraavana pitäisi jatkaa esineilmaisujen parissa, kunhan vain saisin välineet ja aikaa paloitella takapihalla lojuvat kepit jälkikepeiksi niin päästäisiin piilottelemaan niitä metsään. Esineruutuakin pitäisi taas päästä treenaamaan, kun vaan ehtii.

Tedillekin kuuluu hyvää. Trocoxil -lääkitys toimii hyvin, kankeutta tai liikkumisen haluttomuutta ei ole ollut. Eilen annoin kolmannen lääkkeen ja kuukauden päästä saa neljännen. Yksi pilleri kerran kuussa ei ole kovin paha kun se kerran toimii noin hyvin, toistaiseksi.

Kikkailua

Yhtä ja toista kuuluupi.

Indin kanssa käytiin taas tottisepiksissä viime perjantaina. Indi oli ekana paikallaolossa. Kaikki odottelut, paikkikseen viemiset ja sieltä pois hakeminen meni tosi hyvin, koira oli aktiivinen ja iloinen. Omalle vuorolle lähtiessä odotti hyvin aktiivisena ja kontaktissa, mutta tuomarin aloituslupaan reagoi käymällä maassa ennen kuin annoin seuraamiskäskyn. Tästä pieni bortsuneiti sitten ahdistui. Kontakti pysyi kaavion ajan jne, mutta en tykkää tuollaisesta seuraamisesta, kun koira tuntuu jalkaa vasten erilaiselta kuin oikeasti aktiivisena ollessaan. Luoksetulo on kyllä meidän bravuuri, tosi näyttävä. Treenasin vielä "kokeen" jälkeen noutoa ja eteenmenon, sitten oli ihan normaali oma itsensä. Noita koemaisia treenejä olisi ollut vielä yksi jäljellä, mutta siihen ei osallistuta. Keskityn nyt hetkeksi tekemään pelkästään nostattavia, nopeita ja hauskoja treenejä ja opetan vietin noston käskystä, että voin sitä tarvittaessa käyttää, jos koira vetää itsensä omaan kuplaan. Ehdottomasti parasta oli kuitenkin se, että sirun luenta onnistui tuomarin toimesta ilman mitään ongelmia. Vielä talvella Indi pelkäsi samaa miestä ja -tilannetta niin paljon, että yritti purra sirunlukijaa. Noita on treenattu aika paljon ja käsikosketuksen opettaminen on auttanut tarkastuksissa, pääkin tietty kasvanut. Tuli ainakin sellainen olo, että voin taas itse luottaa koiraan ilman kuumotuksia paskahalvauksista. :) BH koekin on jo katsottu, käydään tekemässä se seuraavaksi alta pois...

Pieni videokooste treenistä löytyy https://www.youtube.com/watch?v=jsGjDulfWSY&t=49s

Haku on aiheuttanut nyt vähän harmaita hiuksia. Meillä oli peräkkäin monta täydellisyyttä hipovaa treeniä. Indillä käytettiin useampi treeni erilaisia apuja sekä suorien että laatikkopistojen hiomiseksi. Katsoin meidän treenivihkosta, niin oli ehtinyt tulla 5 treeniä, joissa yli 50% pistoista oli jonkin avun kanssa. No nyt kahtena viimeisenä treeninä on sitten käynyt niin, että koira tekee hyvän piston valmiille maalimiehelle, mutta tyhjistä pistoista se on sitä mieltä, että ei tarvi mennä. Saattaa edetä 10 metriä ja pysähtyä tai ottaa poikkitallauksen, ja kun en anna ottaa, niin sitten se vaan pysähtelee. Olen lähettänyt sen aina siitä kohdasta syvemmälle, mihin stoppaa. Onneksi se on tyhjän jälkeen tehnyt tuota joillain löydöilläkin, niin olen voinut viedä sen melkein piilolle asti, ja koira on huomannut, että kyllä sinne kannattaa mennä... Malttia en ole menettänyt, vaan ihan nätisti ohjannut. Mietin syitä tähän käytökseen, ja tuumasin sitten, että: A. Se on nyt epävarma koska odottaa niitä apuja. B. Minulla on liikaa auktoriteettia plus luultavasti koira lukee jostain ohjaajan käytöksestä, että ohjaaja tietää, että siellä ei ole ukkoa. C. Koska nartut... Maalimiesmotivaatiosta en usko, eikä treenikaveritkaan uskoneet, olevan kiinni. Tässä nyt sitten treenataan taas tovi ilman apuja. Ja risteily täytyy opettaa myös. On tää kyllä yhtä kikkailua. Jotain kun saa kuntoon, niin toisaalla taannutaan. Onneksi ei ole rullakoira, niin ei noissa tilanteissa vahingossakaan opi valeita. Treenit jatkuu...

Paimennuksessa käytiin kokeilemassa Liedossa yhdellä päivällä ykkösten rataa. Hakukaarelle oli melkeinpä pakko lähettää oikealle, kun lampailla oli kova veto vasemmalle. Jouduttiin odottamaan vuoroa siinä tuomarin vieressä vielä ylimääräistä, kun ensimmäinen meille tuotu ryhmä juoksi pitkin peltoa eikä asettunut ollenkaan, joten lauma vaihdettiin. Keskellä peltoa oli vanhoja paskakasoja, jotka katkaisivat näköyhteyden. Siihen Indi sitten pysähtyi kun näköyhteys katkesi, kiersi sitten kasan eteen ja kesti aikansa, että näki taas lampaat. Ei kuitenkaan suostunut tekemään oikeaa kaarta loppuun, vaan leikkasi vasemman kautta. Poispäinajo oli kiemurtelua ja ekan portin jälkeen kuljetuksissa leikkasi ainakin kerran. Toisen portin jälkeen toisen kerran, siinä kohden en enää jaksanut välittää, kun lampaat lähti juoksemaan ja koira lähti väärälle flänkille. Ajattelin, että olkoot. Häkitys meni hyvin, mutta häkistä poisottoon loppui sitten pisteet. Laitoin koiran häkin takaosaan maahan, yksi iso uuhi kääntyi vasten ja koira menetti siinä voimaa. Ei uskaltanut purra, yritin toista kauttakin antaa koittaa puskea niitä irti, mutta lampaat oli junttautuneet häkin reunaa vasten. Kannustuksesta yritti vähän käydä nappaamassa ilmaa kääntyneen lampaan edessä, mutta lammas huomasi tilaisuutensa tulleen. Niinpä sitten lopulta menin häkkiin auttamaan koiran tuon jukuri-uuhen ja aidan väliin. Nuori koira, eikä vielä ole tarpeeksi itsevarmuutta tuollaisiin tilanteisiin. Lisäksi tuo oli ensimmäinen kerta vieraassa paikassa ja vierailla lampailla. Pisteitä tais kertyä hurjat 16.  Opettavainen kokemus kuitenkin. Kotimatkalla pähkäilin, että jätetään väliin ne kisat, mitä olin aiemmin suunnitellut. Kumpikaan meistä ei osaa poispäinajoa suoraan, hakukaaret tarvitsevat varmuutta, suuntakäskyissä koira tekee virheitä ja itsevarmuuttakin tarvitaan vielä. Joten mieluummin keskitytään nyt vaan treenaamaan ja käydään kisoissa vaan talkoilemassa ja hakemassa kokemusta sitä kautta. Jatketaan kisaamista sitten, kun varmuutta on tullut lisää. Onhan se tämän vuoden kisatavoite paimennuksessa jo saavutettu.

Kasvattipäivillä Indi pääsi kokeilemaan nautapaimennusta. Ihan lupaavalta vaikutti, vaikka aluksi jännitti. Niille kyllä uskallettiin sanoa, varmaan liinastakin sai tukea. Tekee ihan hyvää sen itsevarmuudelle.

Tokoa ollaan treenattu myös aktiivisesti, mutta nyt tuon tunnetilatreenin ajaksi vähennän sitäkin ja mietin tarkemmin mitä treenataan ja miten paljon. Lähinnä ollaan keskitytty tiettyihin liikkeisiin. Ruutu on sujunut aika hyvin, samoin merkin kierto. Tosin erottelutreenissä saattaa välillä kiertokäskyllä hakea ruutuun. Varmuutta siis tarvitaan vielä. Noutokin on edistynyt aika kivasti. Vauhtiin olen tyytyväinen. Tällä hetkellä keskitytään pelkästään palautuksen ja kapulaan tarttumisen hiomiseen. Luovutuksen puruotekin on mennyt eteenpäin 650g kapulalla. Täytyy treenata sitä vielä tasapainokapulalla, kun sitä pitää oikeasti purra, että se pysyy suussa (laipat eri painoiset).
Jääviä olen tehnyt nyt vain merkin kiertojen tai namialustalta takaisin kutsujen yhteydessä. Istumiseen tarvitsee käsimerkin, mutta tekee kyllä tosi täpäkät ja hienot stopit. Tällä hetkellä en viitsi treenata niitä seuraamisessa ollenkaan, kun keskitytään nyt siihen fiilikseen ja siihen ei oikein vääristä asennoista nillittäminen sovi. Haetaan tuota käskyjen erottelua ja varmuutta muissa yhteyksissä sillä välin. Uskon, että hyödytään siitä, jos koira osaa suorittaa kaikki jäävät eri sijainneista ohjaajaan nähden ja eri nopeuksista.

Hitin kanssa jäljestelyt jatkuu. Se kulkee metsässäkin aika maavainuisesti ja hi-taas-ti, ettei vaan jää ruokaa mihinkään. Musta tuntuu, että Hitin kanssa voisi ehkä ensi vuonna ajatella JK1 ja JK2. Janan opettaminen jää ensi vuoteen. Voittajaan en usko, että tulee vauhti riittämään ja tuleehan sillä jossain vaiheessa ikäkin jo vastaan, mutta peltojäljelle voisi myös ajatella. Jos saan siitä varman jäljestäjän niin tyyli sopii paremmin pellolle kuin metsään. Tässä nyt edelleen vähennellään ruokaa jäljeltä ja silleen, aika alkuvaiheessa vielä ollaan.

Tedille ei kuulu hyvää. Sillä loppui juuri ab- kuuri, kun korvassa ollut reikä tulehtui. Rimadyliä on tarvittu myös lähes päivittäin nivelvaivoihin ja sovittiin lääkärin kanssa, että kokeillaan nyt seuraavaksi Trocoxilia. Toivottavasti se ja cartrofen auttaa, gabapentiiniä ei lääkäri suostunut vielä kirjoittamaan... sitä voisi myös vielä kokeilla, jos ei nuo kaksi edellä mainittua auta.. aloitetaan nyt näistä helpoista ratkaisuista, katsotaan saadaanko niistä apua vai pitääkö alkaa miettiä raskaampia päätöksiä.

Tottisepiksiä ja kuulumiset

Indin kanssa ollaan käyty tekemässä muutamat tottisepikset, jotta ollaan saatu vieraiden tuomareiden tarkastuksia ja treenejä vieraissa paikoissa. Ollaan tehty kaikissa BH kokeen liikkeitä.

30.6 Hämeenlinnassa, tuomarina Jani Heinilä.
Tein kaksi seuraamiskaaviota, jotta nähtiin missä mennään oikeasti. Kytkettynä seuraaminen oli tosi hyvä. Vapaana seuraamisen pitkällä suoralla parissa kohtaa vähän epävarmuutta, mm. pysähtyi seisomaan. Johtuu siitä, kun oltiin juuri treenattu kotona seuraamisesta seisomisia, ja videolta kun katsoin, niin se otti rytminmuutoksen käden heilahduksesta olettamansa käsimerkin ja pysähtyi sitten seisomaan. Eli treeniä tarvitsee vielä, että kestää ne 2 kaaviota putkeen.. muutenkin ilme pysyi ekassa kaaviossa parempana. Arvosanat kaikista muista liikkeistä erinomainen, vapaana seuruu erittäin hyvä. Kommenttien mukaan iloista, voimakasta, jopa aavistuksen röyhkeää tekemistä, joka on hyvä asia ja jota bortsuilla harvoin näkee. Palaute oli kaikin puolin todella hyvää ja käskettiin mennä viralliseen BH kokeeseen. Alla video treenistä.

https://youtu.be/gTFfan3DgMM

3.7 Käytiin omatoimisella porukalla tekemässä myös kisamaista. Ei ollut oikein hyvä treeni, Indi meni jostain kesken seuraamisen paineeseen. Sain sen kyllä vapautumaan ja toisella kierroksella oli ihan ok oma itsensä. Indillä oli tosin jo tässä treenissä juoksu, joten saattoi olla normaalia herkemmässä mielentilassa.

11.7 Hämeenlinnassa, tuomarina Jouni Nummela.
Indillä on edelleen juoksu, mutta saatiin silti osallistua viimeisenä. Tehtiin vain yksi seuraamiskaavio. Meidän suoritusvuorolle saatiin sadetta vaakatasasossa. Jo sivulla odottaessa parin siirtymistä paikallaoloon, Indi käänsi pään vinoon ja korvat luimuun kun pystyssä olevaan korvaan ja silmiin vihmoi suoraan vettä. Seuraamiskaavion pysyi ihan hyvin mukana. Sai erittäin hyvän, mutta kommenteissa toivottiin iloisempaa suoritusta. Videolta kun katsoin, niin korvat pysyi suorituksen ajan liimattuna niskaan, pää oli alhaalla ja häntä myös. Ei Indi koskaan töissä ollessa kanna häntää selkälinjan yläpuolella, mutta ylempänä ja rennompana kuitenkin kuin tässä harkassa ja korvat ja pää sillä on normaalisti pystyssä. Videolta kun vertasin 30.6 tehtyyn suoritukseen, niin olihan se aika eri näköistä. Selvästi kova sade haittasi koiraa, ei ollut kummallakaan meistä erityisen kivaa. Istumisen, maahanmenon ja luoksetulon teki lähes normaalisti, mutta istumisessakin näytti ihan reppanalta pää alhaalla, kun palasin luokse. Noista muista liikkeistä ja paikallaolosta sai erinomaisen. Täytyy tehdä tuollaisia tosi paskan kelin treenejä myös, paljon palkkaa vaan. Voi olla, että juoksukin vaikutti, että oli erityisen herkällä päällä tuon sateen suhteen.

Nyt ei olla treenattu jääviä seuraamisesta ollenkaan. Ne tuntuu olevan Indille tosi vaikeita erotella, vaikka käytän ihan selkeitä valmistelevia vihjeitä. Olen tehnyt nyt sitten niin, että lähetän koiraa esim merkin kiertoon tai namialustalle, ja palatessa sanon pysäytyskäskyn ilman apuja. Toivon, että tämä auttaa käskyjen erotteluun, kun on pakko alkaa oikeasti kuunnella. En viitsi nyt noita jääviä seuraamisessa treenata ennen kuin tuo sujuu. Täytyy ensin saada myös seuraamisesta itsestään nuo ilmaantuneet epävarmuudet pois. Yksi kisamainen treeni olisi vielä 21.7, teen sielläkin vain yhden kaavion.

Talvelle jää tottiksessa aika paljon treenattavaa, mutta Indi on nyt saanut ihan hyvää kokemusta ja sirun lukeminen tai vieraan ihmisen käsittely ei näyttäisi enää tuottavan ongelmia. Mun piti mennä BH kokeeseen vasta ensi keväällä, mutta Heinilä antoi niin hyvää palautetta, että ajattelin mennä jo tänä vuonna, syksyllä sitten. Pitää nyt vähän palautella fiilistä tuohon tekemiseen ja treenata muutama juttu kuntoon ennen sitä. Talvelle jää vielä estenoutojen opettelu ja käytännössä koko kisasetin hallinta.

Indin kanssa on treenattu paljon tokoa; tehotreenissä on nyt ollut ruutu, merkin kierto ja nouto. Lisäksi ollaan hinkattu ylempien luokkien kaukokäskyjen vaihtoja läheltä. Uskoisin, että tänä vuonna päästään vielä avoon, mutta en ole sen tarkemmin suunnittellut, ennen kuin koira tuntuu valmiilta siihen.

Haku on meillä edistynyt oikein kivasti. Ollaan treenattu umppareita jne. Ilmaisut on olleet monta treeniä peräkkäin hyvät. Pysähdyin jokin aika sitten miettimään Indin treenejä ja päätin vaihtaa pallopalkan ruokapalkkaan. Sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia. Palloista mentiin ylivireeseen, joten ruoka näyttää nyt toimivan paremmin. Indi on onneksi ahnekin. Meillä on ollut palkan vaihdon jälkeen useampi todella onnistunut treeni. Ollaan nyt päästy työstämään laatikkopistoja ja tyhjiä pistojakin. Uskoisin, että on ihan realistista suunnitella vuoden päähän ensimmäisiä hakukisoja.

Paimennus ja agility menee omalla painollaan. Ensi viikolla on paimennuskisakin Liedossa. Agility on nyt kesätauolla.

Hitin kanssa ollaan tehty vähän tottista, esineruutua ja ajettu useampi jälki. Olen pyrkinyt ehtiä muutaman jäljen viikossa ajamaan. Tällä hetkellä olen lomalla, joten pääsee useammin. Ehkä me ensi vuonna päästään sitten sinne jälkikokeeseen.

ALO1 Indi

Olin alun perin ajatellut, että joskus syksyllä sitten kisataan. Kuitenkin treenit olivat menneet sen verran hyvin, että mietin kisaamista jo aiemmin. Kun sitten luustokuvissa selvisi, että Indille käytetyissä lääkkeissä oli kaikissa doping- varoaika vain 7vrk, ja äkkilähdöissä oli tyrkyllä sopiva kisapaikka, niin päätettiin lähteä yrittämään. Ihan kiva oli lopulta saada suoritettua tuo kisa alta pois ennen juoksua, jonka pitäisi kohta alkaa. Nyt voidaan keskittyä avo/voi/evl liikkeisiin.

Viime viikolla treeneissä tuli ilmi tosi paljon treenattavaa nimenomaan mielentilan kannalta, mutta tehotreenistä oli kyllä hyötyä, kuten tämän illan kisatulos kertoo. Ihan vilpittömästi täytyy kiittää meidän treenikaveria, että tuli niin monena iltana meidän seuraksi pitämään sulkeisia. Piti työstää Indiä "omasta kuplastaan" pois ja siihen pitää kiinnittää jatkossakin huomiota, että mielentila pysyykin oikeana.

Paikalla makaaminen: 10p
Seuraaminen: 9,5. Kevyttä painamista, siitä sakotettiin. Mutta ihan meidän kriteerien mukainen, se on ollut tiedossakin, että on turhan pk-seuruu tokoon. Ehkä tuota voisi hiukan vielä työstää, mutta ei se läheskään aina seuraamisessa paina. Mitä innokkaampi, niin sitä enemmän painaa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9,5. Sama juttu kuin seuraamisessa.
Luoksetulo: 10
Noutoesineen pitäminen: 10
Kauko-ohjaus: 10. Tässä on ollut eniten ongelmia mielentilan kanssa, joten siihen nähden hyvä suoritus. Ei kuitenkaan meidän kriteerien mukainen, pitäisi olla nopeammat asennonvaihdot kauttaaltaan. Mutta tää lähtee nyt tarkempaan syyniin, jossa noista kriteereistä muistutellaan. Korvien asento oli kuitenkin hyvä, ei ahdistanut yhtään.
Estehyppy: 10
Kokonaisvaikutus: 10
Yht. 197,5p, KP, sijoitus 1/7. Huippupisteet ja oli kyllä ihan huippusuoritus, koira teki ihan parhaansa ja mikä tärkeintä, hyvä fiilis säilyi koko suorituksen ajan. Myös liikkeiden väliset siirtymät oli ihan priimaa. Tuomarina oli Mari Väänänen. Tosi paljon on tullut uusia tuomareita sääntömuutoksen jälkeen, ja vanhoja jäänyt pois. Ihan aiheesta sakotettiin, mutta hyvästä suorituksesta myös sai pisteitä. Selvästi innokkaasta, iloisesta tekemisestä sai plussaa.

Muita juttuja ei jaksa nyt sepustaa. Tässä oli tärkein. Hyvä siitä vielä tulee :)

Indin luustokuvat

Käytiin torstaina Ventelällä kuvissa ja polvitarkissa. Kuvattiin koko selkä, olat, lonkat ja kyynäret. Polvet oli hyvät eli 0/0. Olkapäissä ei edelleenkään huomautettavaa kuten ei välikuvissakaan ollut.

Tänään saatiin kennelliitosta lausunnot, selkä LTV0 VA0 SP0, kyynäret 0/0 ja lonkat A/A. Noin hyvää lausuntoa ei lonkista arvion perusteella odotettu aavistuksen matalien lonkkamaljojen vuoksi. Tiedä sitten olivatko nämä rajatapaukset, mutta tähän ne nyt oli liitossa kallistuneet. Ei valiteta, näillä kelpaa harrastaa eikä sitä tiedä, vaikka joskus jalostukseenkin käytettäisiin. Terve koira joka tapauksessa, se on pääasia.

Treenin täyteistä kevättä

Kiirettä on pitänyt treenirintamalla. Päälle vielä aktivoituneet seurojen talkoilut, niin ei tässä ihan hirveästi omaa aikaa jää. Vappukisojen jälkeen kisa-into nosti muidenkin lajien suhteen päätään ja tuli vain tunne, että pakko alkaa saada jotain konkreettista aikaiseksi. Ollaan treenattu ihan tosissaan. Olen kahlannut läpi näyttelykalenterin ja tokokisoja, joihin voisi harkita osallistumista. Näyttelyyn mennään varmaan syyskuussa ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen kerran. Kesällä olisi ollut useampiakin näyttelyitä, mutta en uskalla viedä Indiä sellaiselle tuomarille, joka ei ole rotua ennen Suomessa arvostellut... aiemmin arvostelleista näkee edes vähän tuomarointilinjaa.

Tokossa ollaan jäljessä suunnitelmista. Siis siinä mielessä, että olin kovasti sitä mieltä, että Indi ei kisaa ennen kuin voittajan liikkeet ovat valmiita. Tässä on kuitenkin treenien myötä tullut todettua, että siihen on vielä valovuosi matkaa, joten kisaamaan lähdetään heti kun alokasluokan liikkeet siltä tuntuu. Kaikki muut alo- liikkeet vaikuttaa nyt suhteellisen hyvältä, mutta kaukokäskyjen vuoksi en ihan vielä ilmoita sitä kokeeseen. Indillä on ollut se ongelma, että ei ekalla käskyllä nouse istumaan. Tällä viikolla tuosta asiasta neuvoteltiin ja lopulta tein niin, että kävin ihan nätisti nostamassa koiran istumaan kun se ei noussut käskystä. Siinä tuli kyllä huomattua nartun ja uroksen ero, koska samassa treenissä pölöili sen jälkeen muutakin. Tuo treeni ja asian vaatiminen muutti kuitenkin jotain, koska olen voinut lisätä matkaa askel kerrallaan ja virhettä ei ole tapahtunut kertaakaan tuon treenin jälkeen. Olen voinut kävellä jo 15 askeleen päähän ja se on noussut istumaan erinomaisesti. Nyt siis vaikuttaa hyvältä sen suhteen, että asia on tulossa kuntoon. Alossa se matkahan on ihan järjettömän lyhyt, vain noin 2 metriä, mutta haluan sen osaavan tuon liikkeen paljon vaikeampana treenattuna kuin mitä ensimmäisessä kisassa on. Kisoissa se maahan juurtuminen tapahtuu niin paljon helpommin kuin kotitreeneissä, joten ihan turhaan ottaa ylimääräistä riskiä menettää 20 pistettä. Kaukokäskyjen muita vaihtoja treenataan edelleen ihan läheltä, niiden tekniikka ei ole vielä sillä pohjalla, että voisi etäisyyttä kasvattaa. Onneksi avossakin on vielä maahan-istu vaihdot, joten onhan tässä aikaa saada tuo tekniikka selkärankaan.

Kovasti ollaan treenattu myös ruutua ja merkin kiertoa. Niissäkin oli tuollainen epävarmempi kausi kun tuntui, että koira ei ymmärrä yhtään mitä ollaan tekemässä. Sitä ennen oli näyttänyt ihan hyvältä (nekin). Yksi treenikaveri sanoi osuvasti, että usein alkuun näyttää siltä kuin koira osaisi, sitten tulee taantuma ja epävarmuuksia, mutta kun niistä pääsee yli, niin asia lähtee sujumaan. Nyt muutamat treenit on sujuneet ruudun ja merkin osalta tosi hyvin taas. Nuorten tokoringin treeneissä huomasin, että liikkuriin reagointia ei juurikaan enää esiintynyt, mutta malttia liikkeiden loppuihin tarvitaan vielä lisää. Esimerkiksi hypyn suorittamiseen pyysin liikkuria huutelelemaan "käsky" useamman kerran putkeen, niin toisella liikkurin käsky-sanalla koira siirtyi itse edestä perusasentoon. Sitä odottamistakin ollaan nyt siis treenattu. Uusi käsky tai palkka tulee kyllä, kunhan malttaa odottaa ja kuunnella.

Tunnari on edistynyt ihan huimasti. Meillä oli aika pitkä tauko sen treenaamisessa, mutta tauon aikana ei ollut taantunut ja nyt kun aina välillä ennen ruokaa pyydän sitä tekemään tunnarin, niin on mennyt tosi hyvin. Ostin tasamaanoutoihin uuden 400g kapulan, jota voin käyttää tokokisoissa, ja sillä on lähtenyt tasamaanoudotkin sujumaan tosi hyvin. Eli perus noutoa ollaan saatu vihdoin eteenpäin. Miian ohjeet ovat toimineet tosi hyvin kapulaan tarttumiseen, siitä on tullut paljon parempi ja vauhtiin olen ollut tyytyväinen. Eilen oli vähän löysän oloiset noudot, mutta uskon koiran olleen vain väsynyt, ei ole sen tapaista. Meillä on aika pitkä treeniputki alla ilman vapaapäiviä, huomenna saa ansaitusti levätä ja keskitytään vaan ulkoilemaan ja koiran elämään. Kaukokäskyjen edistyminen näyttää sitten sen, milloin ilmoitan sen kisoihin. Nyt alustavasti katsoin jo heinä-elokuulta muutaman sopivan kisan, joihin voisi yrittää päästä kunhan ilmoittautuminen aukeaa.

Paimennuksessa ja agilityssä ei ole mitään uutta, samalla linjalla jatketaan kuin aiemminkin. Hakutreeneihin aloin lisätä pikkuhiljaa uusia asioita, nimittäin laatikkopistojen opettelun. Tänään oli neljä ukkoa valmiina, kaksi niistä laatikkopistolla ja kaksi suoralla. Meni ihan hiton hyvin, erinomaista työskentelyä ja huiput pistot, en olisi parempia treenejä voinut toivoa. Ilmaisutkin olivat tosi hyvät kaikilla ukoilla. Kiva saada onnistumisia, näitä on tullut monta treeniä putkeen. En pidä ollenkaan mahdottomana ajatuksena, etteikö ensi vuonna jo päästäisi kisaamaan haussa. Tottis on nyt kesän ajan vähän vähemmällä kun keskitymme tokoon, mutta ensi talven aikana ehditään opettelemaan tottiskaaviot ja muu, mitä sillä saralla on vielä kesken.

Hitin kanssa ollaan myös aloitettu treenaaminen taas saikun jäljiltä. Ollaan tehty vähän tottista ja esineruutua, sekä aloitettu jälkien tekeminen. Ruokaa on vielä jäljellä paljon, mutta aika pian alan sitä vähentää. Vasta sen jälkeen alan lisätä jäljelle pituutta. Indikin on päässyt hieman kokeilemaan jäljestystä, mutta muiden treenien vuoksi ei kovinkaan usein viitsi sille tehdä. Nyt jo on välillä haasteita saada koiran vapaapäivät mahtumaan kalenteriin, kun treenattavaa on niin paljon. Viimeistään sitten helpottaa, kun voidaan lopettaa tokon harrastaminen :D

PPR1 PAIM1 Indi

Vappukisa koitti. Ajattelin etukäteen, että olen tyytyväinen jos saadaan rata ajettua loppuun, Indillähän on vasta ihan muutamia ulkotreenejä ja hakukaaritreenejä alla. Pisteitä tulikin siihen nähden aika kivasti.

Hakukaarelle lähetin vasemmalle, koska se on ollut Indin vahvempi puoli. Lähti hyvin, mutta jätti kaaren loppupään kesken ja juurtui maahan omin luvin, ei meinannut millään lähteä liikkeelle kun huutelin jatkamaan kaarta loppuun asti. Kun lopulta lähti, niin meni ihan hyvin lauman taakse. Tässä oli vähän tuuriakin matkassa, kun lampaat pysyivät paikallaan, vaikka niillä oli veto oikealle. Ei totellut kovin hyvin vasemman käskyä ja siksi ohjaajalle kuljetuksessa oli pois linjalta. Tolpan kierto meni hyvin. Pisteitä hakukaaresta 12, nosto 5, kuljetus ohjaajalle 12 eli hakupisteet yhteensä 29. Poispäinajo oli yhtä taistelua, lauma hieman hajosi joten oli pakko lähettää koiraa flänkille vedon puolelle ja koko poispäinajo meni sitten ihan kiemurteluksi kun Indin flänkeissä on hieman vauhtia... Saatiin lampaat kuitenkin portin läpi ja siitä vaihdoin peruskuljetukselle, häkityksessä ja häkistä pois otossa ei myöskään ollut ongelmia. Näistä tuli pisteitä seuraavasti: poispäinajo 1, kuljetus 20, häkitys 10, häkistä ulosajo 10. Yhteensä 70p eli PPR1 ja PAIM1.

Vaikeuksista huolimatta rata saatiin ajettua loppuun, eli tavoite toteutui. Bonarina tuli vielä tuloksetkin. Tästä nyt on ihan hyvä jatkaa kautta, hirveästi lisää perusduunia, kuuntelutreeniä ja pillikäskyt käyttöön. Nuorihan se vielä on, täytti viime viikolla 2v :) Nyt kehtaa alkaa katselemaan sitä pakko-H näyttelyäkin kun pääsee käyttöluokkaan.

Agilityssä alkaa ensi viikolla ulkotreenit. Talvikausi päätettiin epävirallisilla seuranmestaruuksilla ja menin Indin kanssa supermölliluokkaan, jossa oli vain putkia ja hyppyjä, kun osa esteistä on vielä kesken. Ihanneaika oli 40 sekuntia ja Indi paineli radan 10,46 sekunnissa. Voitettiin. Siitä tulee kyllä nopea. Edistystä on tapahtunut, koska ollaan saatu jo muutamissa treeneissä rata loppuun, pätkissä.

Tokorintamalle ei kuulu juuri mitään uutta. Kovasti treenaillaan, syksyllä olis tarkoitus mennä kisoihin. Hakutreenit on menneet vaihtelevalla menestyksellä, yksi treeni oli tuossa välissä kun haukku ei oikein tahtonut irrota, mutta nyt on taas ollut pari treeniä tosi hyvä, joten en huolestu siitä. Varasin luustokuvausajankin, seuraavat vapaat ajat olivat vasta 18.5, silloin mennään jännän äärelle. Ei auta kuin odottaa, kelle tahansa kun en enää viitti kuviin yhtäkään koiraani viedä. Olisin tietty varannut ajan paljon aikaisemmin, jos olisin osannut arvata noin pitkän jonon.

Hitin tassukin on parantunut, en ole vielä aloittanut sen kanssa treenaamista, mutta lenkkeillä on saanut mennä normaalisti. Hitillä kävi tuossa pari viikkoa sitten toinen naisvieras ja joo, astui se kyllä, mutta onnistunutta astumista ei saatu aikaiseksi. Muutaman tunnin jaksoi kiinnostua naisvieraastaan ja sen jälkeen kyllästyi. Narttu lähti lopulta toiselle urokselle. Parhaimmilla yrityksillä oli kyllä lähellä jäädä kiinni, joten mahdollinen pentue pitää polveutumistestata. Ilman nalkkia kuitenkin aika epätodennäköistä, mutta ei mahdotonta. Mutta koska Hittiä on jo kahdelle eri nartulle yritetty käyttää, eikä se kiinnostu naisista samalla tavalla kuin hyvin viriili uros, niin todennäköisesti Hittiä ei enää yritetä käyttää jalostukseen. Tulee vain turhia pettymyksiä kaikille osapuolille jos se ei astu. Ja jos ei luomuna onnistu, niin missään nimessä en pidä keinosiemennystä vaihtoehtona. Ne koirat eivät ole jalostusyksilöitä joiden kohdalla tuollaiseen on turvauduttava, uskon ainakin itse siihen, että siihen on jokin syy jos koira ei luontaisesti lisäänny. Hit saa jatkaa harrastus- ja kotikoirana :)

Kuulumisia pitkästä aikaa

Paljon olis ollut päivitettävää, mutta ei vaan oo jaksanut. Eikä pelkästään hyviä uutisia. Tedin nivelet ovat oireilleet ja oli reilun viikon tulehduskipulääkekuurilla. Se auttoi kyllä muutamaksi viikoksi, mutta tänään taas mun mielestä näytti levolta noustessa liikkuvan epäpuhtaasti. Lenkkien pituuksia jo lyhennettiin, ei parane enää 1,5 tunnin lenkkejä mennä. Saa nyt nähdä miten tilanne sen kanssa tässä etenee. Ted täytti juuri 9 vuotta.

Hitin kanssa on myös ollut huonoa tuuria. Se oli saanut pienen lasinsirun tassuunsa. Hoito ei mennyt oppikirjan mukaan, puolisoni vei sen eräälle klinikalle ja aikaa varatessani jo sanoin, että olen melko varma, että tassussa on lasia. No koira lähetettiin kotiin ilman hoitoa, kommentilla: seuraillaan. Ihan käsittämätöntä, töistä kotiin tullessani koira oli ihan kolmijalkainen. Onneksi saatiin heti seuraavalle aamulle aika toiselle klinikalle. Siellä rauhoitettiin, varpaan anturaa avattiin ja pieni lasinsiru saatiin poistettua. Oli ollut todella hankalassa paikassa ja syvällä. Onneksi löytyi... Kiitos Päijät-Hämeen Eläinlääkäriasemalle, että päästiin nopeasti hoitoon, vaikka ei olisi ollut vapaita aikojakaan. Ontuminen loppui melko nopeasti leikkauksen jälkeen ja sai antibiootti- ja kipulääkekuurin. Toimenpiteestä on nyt muutama viikko ja ihan tuskaisen hitaasti se paranee. Tassua pitää sitoa ja ulkona on käytettävä tossua. Todettiin myös, että pakko rajoittaa lenkkireittejä, kun tassua ei vaan saatu millään pysymään kuivana vaikka yritettiin tossun allekin viritellä kaikenlaista veden kestävää. Nuo rukan pitkävartiset tossut ovat olleet parhaimmat, mutta niistäkin menee kosteus läpi. Treenata ei pysty ollenkaan koska tassu ei kestä yhtään revittelyä, eli tässä ollaan nyt aika pitkällä saikulla.

Eikä Indikään vaivoilta ole säästynyt. Sille kävi pari kuukautta sitten renkaan kanssa arviointivirhe ja kolautti itsensä aika pahasti renkaan kehikkoon. Ei heti näkynyt mitään, mutta muutama viikko tuon jälkeen huomattiin aksassa, että koira ei ollut yhtä ketterä kuin yleensä, kun tehtiin kontaktien alastuloja. Hierojalla sitten todettiin, että oli mennyt tällistä jumiin ja käytiin samaan syssyyn osteopaatillakin. Pidettiin pari viikkoa taukoa kaikesta harrastamisesta, että sai kunnolla lepoa ja hoidot paremmin perille. Nyt on taas ihan kunnossa.

Nuorten kisavalmennuskurssi tuli päätökseen. Parilla vikalla kerralla keskityttiin ratkomaan noutoja Indin kanssa, sillähän on ollut hieman löysä ote ja kapulan palautuksia eteen ei olla tehty tasamaalla ollenkaan, koska vauhti hidastuu niissä liikaa. Tokavikalla kerralla tehtiin pitoharjoituksia ja vikalla kerralla puitiin asiaa, ja todettiin siinä sitten muutaman kokeilun kautta, että niitä ei kannata tällä koiralla oikeastaan treenata. Saatiin noilla kerroilla kotiläksyksi vahvistaa taistelutahtoa apparin kanssa ja sitä kautta hakea se tiukka ote sille, eli ensin taisteluttaa patukkaan, sitten keppiin ja lopulta kapulaan. Tätä tulen tarvitsemaan myös aikanaan 2kg kapulan kanssa. Tällä hetkellä ollaan treenattu Raddogin puisella keskiöllä, missä on narut kiinni. Se on ollut tosi hyvä, ja koira todella taistelee siitä ja puree tiukasti siihen. Tykkää siitä nyt jopa enemmän kuin tavallisesta patukasta... Tässä nyt tietysti pitää painottaa sitä, että menetelmä toimii meillä, kun koira-ohjaajasuhde on kunnossa ja hallinnassa ei ole eikä tule olemaan ongelmia. Ei siis sovi kaikille. Tässä ollaan nyt päästy etenemään siihen, että voin ottaa sille noita kepin tuonteja eteen apparin kanssa ja vauhti on ollut hyvä. Sitten kun toimii tuolla keskiöllä kaikki kuten haluan, niin voidaan vaihtaa taas kapulaan ja alkaa leikittää sillä. Palattiin siis noudoissa tosi paljon taaksepäin ja nyt tehdään hommaa vähän eri tavalla, että saadaan kaikki osat hiottua.

Muilta osin tottis on hyvällä mallilla. Luoksetulon eteentulotkin korjaantui tosi helpolla ja nyt olen tyytyväinen siihen. Edestä sivulle siirtymiä kiertäen ollaan tehty, ja nyt aloitettiin saksalaista täyskäännöstä myös.

Tokon saralla ollaan saatu peruuttaminen huimasti eteenpäin. Askelsiirtymiä ollaan hinkattu ja niissä Indillä on taipumusta vähän nojailla perusasennossa, joten olen vaatinut sitä irrottautumaan jalasta ja merkannut naksuttimella kun on hyvä. Ruutu kosketusalustalla on alkanut sujua. Merkin kierto osoittautui hankalaksi, koska Indillä ei ollut mitään logiikkaa kiertosuunnan kanssa. Se ei ilmeisesti ole niin toispuoleinen kuin mitä koirat yleensä on. Menovauhti oli hitaampi kuin paluu, ja se flänkkäsi merkin takana. Tähän saatiin onneksi hyvät neuvot nuorten tokoringin treeneissä. Kaukokäskyjä ollaan hinkattu kotona ja yhä edelleen keskitytään pelkästään vaihtojen tekniikkaan, ohjaten. Seiso-istu on kaikkein vaikein. Jotain pientä edistymistä on kuitenkin jo havaittavissa, vaatii vaan ihan sikana toistoja että saa nuo sen lihasmuistiin ja tuollaisen sohlon keskittymään 100% niihin. Sivulla ollessa käsitargetti on mennyt oppiin ihan hyvin. Se on ihan näppärä ryhmäpaikallaolojen odotteluissa sun muussa. Koko ajan edistyy, mutta paljon tässä pitää vielä duunia painaa.

Aksassa kepit on jo tosi hyvällä mallilla. Samoin ollaan päästy tekemään kokonaista puomia ja nyt siihen hiljalleen ketjutetaan esteitä. A- on myös hyvällä mallilla. Keinu on eniten kesken ja rengas myös. Rataa ja ohjauksia voi kuitenkin jo treenata aika kivasti.

Paimennuksessa ollaan päästy ulos treenaamaan. Tällä viikolla tehtiin ensimmäinen hakukaaritreeni. Paljon tarvitaan vielä itsevarmuutta tolppaihmisen jalkoihin liimautuneiden lampaiden irti puskemiseen. Ja karkaavien lampaiden pysäyttämiseen, jää liikaa kyselemään multa toimintaohjeita ja menee epävarmaksi. Mutta todella hyvin tottelee käskyjä myös kaukana, kun ekassa treenissä jo kokeiltiin lähettää 100 metrin matkalta. On se vaan hämmentävää miten luontaisesti nuo hakukaaretkin tulee tuollaisella koiralla. Tässä vähän mietiskeltiin, jos lähtisi jo vappukisoihin kokeilemaan. Ehditään pitää vielä muutamat hakukaari- ja häkityssulkeiset. Varmuutta ei tietenkään vielä tekemisessä ole näin vähäisillä toistomäärillä, mutta luotan siihen, että Indi tuskin sikailee noilla kaarilla mitään hävyyttömyyksiä. Lampaat nyt voi karata kokeneemmiltakin, ja ylläreitä voi aina tulla kun on niin monta liikkuvaa osaa. Luulisin, että ykkösissäkin haetaan kuitenkin nimenomaan sitä kokemusta, ja tuo kisakin pidetään tutussa paikassa.

Hakukausikin saatiin korkattua viikko sitten. Tänään oli myös treenit. Talven halli-ilmaisut näyttää tehneen hyvää, paljon on tullut haukkuun itsevarmuutta. Ukot on jo kunnolla piiloissa, tosin etäisyys ei vielä ole täyttä 50m ettei tehdä liian vaikeaa ja olen näyttänyt haamut vielä tähän alkuun, kun nyt nimenomaan pyritään vahvistamaan haukkua erilaisilla piiloilla. Vaikuttaa kuitenkin hyvältä, varmaan kesän mittaan päästään opettelemaan jo ihan kunnolla laatikkopistojakin ja sitten hiljalleen myös tyhjiä. Vauhtia ja intoa piisaa, ja käyttäytyy kuitenkin hyvin. Tuli sellainen fiilis, että ensi vuonna taidetaan päästä kisoihin tässäkin lajissa. Pitää alkaa esineruutuakin treenailemaan taas. Nyt alkaa metsät olla jo lähes kokonaan sulat, joten voisi alkaa jälkiäkin talloskella. Niitä voi Hitinkin kanssa tehdä, kunhan haava hieman vielä paranee.