BH Indi missikisoissa

Niin paljon on ollut tapahtumaa, mutta blogi on jäänyt päivittämättä, tunnin kirjoitussessio on tuntunut ylivoimaiselta.

Tottiksessa treenattiin tunnetilaa ja unohdettiin BH kokeen alla oikeastaan kaikki muu tokoilu. Eihän meidän pitänyt edes tänä vuonna BH -koetta suorittaa, mutta koira nyt oli aika valmis, niin ajattelin, että turha sitä kai säästelemäänkään, käydään tekemässä alta pois.

BH -koe suoritettiin 13.8 Kouvolassa, tuomarina Tiina Puustinen. Indi meni ekana paikallaoloon. Ilmoittautumisessa ja paikkikseen viedessä tuntui tosi hyvältä; aktiiviselta ja rennolta. Paikallaolossa ei mitään moittimista, nopea maahanmeno ja sivulle nousu, siitä erinomainen. Talven aikana työstetään vielä hieman kontaktia ohjaajaan, että ei katsoisi suorittavaa koiraa missään välissä.

Kytkettynä seuraaminen meni ihan ok, toinen vasemman täyskäännös ei hyvä, teki vanhan virheen eli istahti käännöksessä. Henkilöryhmässä ei huomautettavaa, paitsi ei ekalla pysähdyksellä istunut. Korjasin tilanteen kiertämällä yhden henkilön ja sillä istui, ei tarvittu lisäkäskyjä. Vapaana seuraaminen meni muuten myös ihan ok, paitsi vasemman täyskäännöksissä sama virhe kuin kytkettynä seuraamisessa. Pientä viilattavaa siis vielä, yleensähän noi täykkärit on meillä tosi näyttäviä. Talvella jatketaan kaavion opettelua ja ylläpidetään oikeaa fiilistä ja virettä noiden teknisten viilausten lisäksi. Seuraamisista kuitenkin molemmista erinomainen.

Liikkeestä istumaan jättö oli hyvä, kerran katsoi oikealle. Makuulle jätön teki tapansa mukaan salamana, siinä ei vilkuilua, kävelin tietoisesti vähän ylipitkän matkan. Nopea luoksetulo, ihan hieman vino edessä, nopea sivulle siirtymä. Näistä erinomainen. Kiitosta sateli omasta ohjaamisesta ja meitä käytettiin esimerkkinä siitä, millaiselta kilpailusuorituksen ja -ohjaamisen kuuluu näyttää. Heh. Ja mainintana myös päivän paras tottis, vaikka BH - koe ei olekaan mikään kilpailu. Kyllä tuollaiset kommentit mieltä lämmittää, vaikka itse ei ajattele, että oltaisiin vielä lähimainkaan sillä tasolla, miltä minun perfektionistinen näkemykseni edellyttää. Mutta olin ihan tyytyväinen koiraan ja itsekin olen selvästi kehittynyt ohjaajana kilpailusuoritusten osalta.

Kaupunkiosuudessa ei mitään kummallista ollut. Niinpä Indi saa jatkossa käyttää nimensä edessä tunnusta BH.

Tokotauko jatkui vielä noin viikon-pari BH kokeen jälkeen, kun oli niin paljon menoja ja muita treenejä. Nyt ollaan taas palattu treenien pariin. Ruututreeni oli aika kamalaa, kysyin viisaammilta neuvoja mitä ihmettä tekisin, kun tuntui, etten millään saanut koiraa hoksaamaan ruudun ideaa ihan täysin. Näyttämällä ei toiminut, ja kosketusalustakin aiheutti lopulta nuuskimista ja hidastelua varsinkin sellaisella pohjalla, jossa alusta ei heti hyppää silmään. Päädyin lopulta siihen, että treenataan oikeaan kohtaan menemistä eri suunnista ihan läheltä. Jos menee väärään kohtaan, käyn korjaamassa joka kerta. Se vaikuttaisi nyt alkaneen tuottaa tulosta, toivottavasti sama suuntaus jatkuu ja saataisiin vihdoin tuo ruutu sellaiseksi, että voi sanoa sen oikeasti osaavan sen. Sain myös hyviä vinkkejä suuntaamiseen ja nyt saan koiran helpommin pois katsekontaktista. Merkin kierrot se on tehnyt, mutta toivoisin niihinkin vielä vauhtia lisää. Näitä varmaan pääsee purkamaan kun nuorten tokoringin treenit taas jatkuvat huomenna.

Nouto vaikuttaa ihan hyvältä, luovutuksen ote on parantunut tosi paljon. Siinä ei oikeastaan ole enää mitään valittamista. Kovassa vauhdissa palautusasento saattaa edessä olla hieman vino 650g kapulalla, joten sitä työstetään nyt. Kevyemmällä tokokapulalla menee hienosti koko noudon. Ohjatun noudon suuntia olen kokeillut pari kertaa, osasin arvata, että se tuskin tulee olemaan Indille vaikeaa. Se lukee niin tarkasti käsimerkit, että ei ole kertaakaan edes yrittänyt mennä väärään suuntaan. Tuo ruutu nyt melkein on eniten kesken tokon avoimen luokan liikkeistä. Katsotaan milloin sitten päästään taas kokeeseen.

Agilityssä on mennyt nyt oikein kivasti. Treenit tuntuu sujuvammilta ja pystytään treenaamaan rataa, vaikka panostetaan edelleenkin pätkien hiomiseen. Puomi-keinu erottelua täytyisi käydä tehotreenaamassa, samoin putki-A/ putki-puomi erottelut vaativat työstöä, onneksi niitä on melkein joka treeniradalla nyt ollutkin. Indi valitsee mieluummin putket kuin kontaktit.. Se irtoaa hyvin, reagoi hyvin rytmityksiin jne. Uskoisin, että ensi vuonna ollaan siinä pisteessä, että voi alkaa ottaa virallisia startteja alle. Kepeillä oli jossain treenissä ongelmia, mutta lihaskalvokäsittelyn jälkeen ongelmat katosivat ja kepit ovat nyt sujuneet hienosti. Vaikeimpiin sisäänmenokulmiin tarvitaan vielä työstöä.

Hakutreeneissä tulin lopulta siihen tulokseen, että ainakin osasyynä treenien takkuiluun oli sitten kuitenkin palkkauksen vaihtaminen ruokaan. Vaikka Indi on ahne, ruoka ei ollut sille riittävä hakupalkka. Ehdittiin tehdä noin 7 treeniä, kunnes koira alkoi tehdä sitä, että se ei lähtenyt pistoille. Laitoin sen ensin apujen käytön piikkiin, että meni epävarmaksi kun odotti niitä silloinkin kun niitä ei käytetty. Varmasti osittain johtui siitäkin, mutta suurin syy oli tuo palkkaus. Vaihdettiin takaisin palloon, ja muutamassa treenissä tilanne korjaantui huomattavasti. Edelleen tulee lähetyksiä, joissa se ei lähde ensimmäisellä käskyllä etsimään, tai irtoaa metrin päähän ja vasta seuraavalla käskyllä lähtee. Tätä nyt työstetään sillä, että kaikki ukot ovat valmiina ja pallo palkkana. Ajattelin loppusyksyn panostaa mieluummin pistojen laatuun kuin määrään, eli treenit pidetään lyhyinä. Edellispäivän treeneissä tuli kolme hyvää pistoa, ja yksi huono eli teki tuon pysähdyksen (kakkospistolla). Pyysin takaisin vierelle ja lähetin uudestaan, kun en halua sitä siihenkään opettaa, että aina lähetyksen jälkeen tulee lisäkäsky jos ei heti lähde. Myös ilmaisu tuolla pistolla oli aivan paska, ei irronnut haukkua, vain pöhinää. Se oli ihmetellyt täysin maantasossa peitteen alla kokonaan piilossa ollutta ukkoa, eli epävarmuuden vuoksi ei ilmaissut. Kolmospistolle sitten varasti. Maalimieskäytöskään ei ole hyvää nyt, vaan se on levoton ja tökkii, siksi ruokapalkka olisi ollut parempi, mutta sitä ei näköjään voi käyttää. Tätä vähän pohdittiin treenikavereiden kanssa, että miten sitä nyt voisi purkaa. Hetkellisesti kävi mielessä kun sitä kakkospiston 'ilmaisua' kuuntelin, että ei helvetti, antaa olla koko paska laji. Mitään ei osata ja vie kaiken ajankin. No ne ajatukset selätin saman tien, mutta ärsyttää tuollainen takkuilu. Nyt aletaan sitten rakentaa sitä maalimieskäytöstä uudelleen ilmaisutreeneissä, samoin kuin ilmaisuja itsessään pitää saada paremmaksi. Musta tuntuu, että se ei edes usko maalimiesten kieltoja, ja osittain se naaman tökkiminen on sitä sen mielistelyä, mutta hyvä että muillakin ryhmässä on ilmaisutreeneille tarvetta, niin pääsen itse näkemään ja puuttumaan siihen mitä siellä piiloilla oikein tapahtuu. Sillä on myös ollut vapaa asento ilmaistessa haukun laadun takia, ja päätin siihenkin tulevan muutoksen, jatkossa on pysyttävä makuulla, että jää se härvääminen ja piilon ympärillä kiertelyt ja hyppimiset pois. Testasin kotona, eikä se tuottanut haukun laatuun mitään ongelmaa... Tätä työstetään ilmaisutreeneissä erikseen. Ilmaisuthan on muutenkin pidetty vielä lyhyinä, mutta talven aikana pitää saada niihin varmuus ja kesto rakennettua.

Seuraavassa treenissä oli ajatus, että tehdään muistikuva ukkojen lähtemisestä alueelle, viedään koira pois, ja otetaan pienen tauon jälkeen valmiille ukoille, suorapalkkauksella.. Lauantaina on ilmaisutreeni kentällä ja sunnuntaina pitkästa aikaa eri porukalla (huipputyyppien) hakutreeni. Pitää vähän pureskella näitä ongelmia siellä, kun kaikki ovat kokeneita harrastajia niin vois tulla jotain toisenlaisiakin ideoita ja ajatuksia.

Paimennustreeneissä ollaan käyty aktiivisesti ja kisatalkoitakin on ollut. Paraisten kisoissa oltiin lähtövarikolla ja tolpalla. Se oli tosi hyvää kokemusta koiralle, Indi sai selvästi varmuutta tulla uhkaavia eläimiä kohti ja oppi sen, että suhinasta saa käyttää enemmän voimaa jos eläin ei liiku muuten. Treeneissä hakukaaret ovat pääsääntöisesti auenneet, nyt treenataan nostossa ja tuonnissa kuuntelua ja se on kyllä vaikeeta... Sillä on niin vahva tahto tasapainottaa lauma itse. Pillikäskyt ovat myös työn alla. Eilen käytiin Kotikoskella treenaamassa ensimmäistä kertaa. Indi jätti ekat hakukaaret vajaaksi, ja sain neuvoja millä saan sen menemään tasapainosta mieluummin yli oman liikkeen avulla. Lisäksi katsottiin sisäflänkkejä, sain neuvoja miten pystyn treenaamaan koiran etäisyyttä lampaisiin. Toisella kierroksella hakukaari oli tosi hyvä. Poispäinajoa pitäisi tehdä paljon pellon päästä päähän ilman flänkkikäskyjä, ja käyttää flänkkikäskyjä siinä ainoastaan kunnon käännöksiin. Muutenkin mun kannattaa enemmän auttaa koiraa esimerkiksi suuntien kanssa, ei tarvitse kuin hieman esim. kallistaa vartaloa niissä tilanteissa ja omalla sijainnilla voi tehdä paljon. Ihan hyvä treeni siis ja koira kuunteli tosi hyvin suuntakäskyjä nyt. Indi on ilmoitettu nuorten mestaruuskisoihin, menee syteen tai saveen. Ainakin saadaan kokemusta, ja tuo nyt on ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun pystyy nuorten ikäsarjaan osallistumaan noissa karkeloissa.

Summa summarum, arki on nyt treenien osalta niin kiireistä, että tuntuu, että ei ehditä edes tokoilemaan niin paljon kuin haluttaisiin. Varmaan marraskuu vielä treenataan täysipainoisesti ja sitten pidetään treenitaukoa, paimennuksesta ainakin pari kuukautta, yritän siihen samaan taukoon laittaa myös ainakin kuukauden tauon hakuun ja agilityyn. Reilu pari viikkoa joulukuussa olemme matkoillakin, silloin ei mitään treenata niin siitä olisi hyvä aloittaa tauko.

Missikisoissakin käytiin. Tein taustatutkimusta koiranetistä ja sen perusteella ajattelin, että uskallan kyseiselle tuomarille viedä, vaikka olikin suomalainen. Se laatuarvostelu siis saatiin, mitä odotinkin. En viitsinyt ihan randomisti kelle vaan viedä, halusin nähdä koiranetistä millainen arvostelulinja tuomarilla on, ja se tieto on saatavilla vain niistä tuomareista, jotka ovat ennenkin Suomessa arvostelleet. Indi oli käyttöluokan ainoa narttu. Tuomari Pirjo Aaltonen antoi seuraavan arvostelun:

Selvän sukupuolileiman omaava narttu. Oikeat mittasuhteet ja luuston vahvuus, kapealinjainen pää, kapea kuono. Hieman epäsymmetriset korvat, voimakkaammin kulmautunut takaa kuin edestä. Hyvä runko. Liikkuu takakorkeasti, turhan jyrkkä lantio, sivuliikkeessä taka-askel jää lyhyeksi. Ahtaat takaliikkeet, hyvät etuliikkeet. KÄY H.

Liikkeet eivät päässeet oikeuksiinsa ja kun kotona käytiin fillarilenkillä, niin aika kauan kesti lämmetä normaaliraville, oletettavasti takapäässä on edelleen kalvokireyksiä (seuraava käsittelyaika on jo varattu). Tosin paimentavalle koiralle nyt on aika luontaistakin liikkua ravissa matalana mitä tuohon takakorkeaan liikkumistapaan tulee... Pääasia, että ei tartte enää näyttelyihin mennä, ei jää valionarvot siitä kiinni. Ravatkoon ne näyttelyissä meidänkin edestä, jotka ei koiranetin perusteella muuta harrastakaan kuin kehissä pyörimistä. ;)

Hitin kanssa ollaan lähinnä ylläpidetty tottista, esteitä ei olla treenattu. Muistutellaan ne sitten, jos joskus vielä päästään kokeeseen. Pääsääntöisesti Hitin jäljestys on mennyt ihan hyvin, ruokaa on jäljellä pätkittäin. Nyt seuraavana pitäisi jatkaa esineilmaisujen parissa, kunhan vain saisin välineet ja aikaa paloitella takapihalla lojuvat kepit jälkikepeiksi niin päästäisiin piilottelemaan niitä metsään. Esineruutuakin pitäisi taas päästä treenaamaan, kun vaan ehtii.

Tedillekin kuuluu hyvää. Trocoxil -lääkitys toimii hyvin, kankeutta tai liikkumisen haluttomuutta ei ole ollut. Eilen annoin kolmannen lääkkeen ja kuukauden päästä saa neljännen. Yksi pilleri kerran kuussa ei ole kovin paha kun se kerran toimii noin hyvin, toistaiseksi.

PPR1 PAIM1 Indi

Vappukisa koitti. Ajattelin etukäteen, että olen tyytyväinen jos saadaan rata ajettua loppuun, Indillähän on vasta ihan muutamia ulkotreenejä ja hakukaaritreenejä alla. Pisteitä tulikin siihen nähden aika kivasti.

Hakukaarelle lähetin vasemmalle, koska se on ollut Indin vahvempi puoli. Lähti hyvin, mutta jätti kaaren loppupään kesken ja juurtui maahan omin luvin, ei meinannut millään lähteä liikkeelle kun huutelin jatkamaan kaarta loppuun asti. Kun lopulta lähti, niin meni ihan hyvin lauman taakse. Tässä oli vähän tuuriakin matkassa, kun lampaat pysyivät paikallaan, vaikka niillä oli veto oikealle. Ei totellut kovin hyvin vasemman käskyä ja siksi ohjaajalle kuljetuksessa oli pois linjalta. Tolpan kierto meni hyvin. Pisteitä hakukaaresta 12, nosto 5, kuljetus ohjaajalle 12 eli hakupisteet yhteensä 29. Poispäinajo oli yhtä taistelua, lauma hieman hajosi joten oli pakko lähettää koiraa flänkille vedon puolelle ja koko poispäinajo meni sitten ihan kiemurteluksi kun Indin flänkeissä on hieman vauhtia... Saatiin lampaat kuitenkin portin läpi ja siitä vaihdoin peruskuljetukselle, häkityksessä ja häkistä pois otossa ei myöskään ollut ongelmia. Näistä tuli pisteitä seuraavasti: poispäinajo 1, kuljetus 20, häkitys 10, häkistä ulosajo 10. Yhteensä 70p eli PPR1 ja PAIM1.

Vaikeuksista huolimatta rata saatiin ajettua loppuun, eli tavoite toteutui. Bonarina tuli vielä tuloksetkin. Tästä nyt on ihan hyvä jatkaa kautta, hirveästi lisää perusduunia, kuuntelutreeniä ja pillikäskyt käyttöön. Nuorihan se vielä on, täytti viime viikolla 2v :) Nyt kehtaa alkaa katselemaan sitä pakko-H näyttelyäkin kun pääsee käyttöluokkaan.

Agilityssä alkaa ensi viikolla ulkotreenit. Talvikausi päätettiin epävirallisilla seuranmestaruuksilla ja menin Indin kanssa supermölliluokkaan, jossa oli vain putkia ja hyppyjä, kun osa esteistä on vielä kesken. Ihanneaika oli 40 sekuntia ja Indi paineli radan 10,46 sekunnissa. Voitettiin. Siitä tulee kyllä nopea. Edistystä on tapahtunut, koska ollaan saatu jo muutamissa treeneissä rata loppuun, pätkissä.

Tokorintamalle ei kuulu juuri mitään uutta. Kovasti treenaillaan, syksyllä olis tarkoitus mennä kisoihin. Hakutreenit on menneet vaihtelevalla menestyksellä, yksi treeni oli tuossa välissä kun haukku ei oikein tahtonut irrota, mutta nyt on taas ollut pari treeniä tosi hyvä, joten en huolestu siitä. Varasin luustokuvausajankin, seuraavat vapaat ajat olivat vasta 18.5, silloin mennään jännän äärelle. Ei auta kuin odottaa, kelle tahansa kun en enää viitti kuviin yhtäkään koiraani viedä. Olisin tietty varannut ajan paljon aikaisemmin, jos olisin osannut arvata noin pitkän jonon.

Hitin tassukin on parantunut, en ole vielä aloittanut sen kanssa treenaamista, mutta lenkkeillä on saanut mennä normaalisti. Hitillä kävi tuossa pari viikkoa sitten toinen naisvieras ja joo, astui se kyllä, mutta onnistunutta astumista ei saatu aikaiseksi. Muutaman tunnin jaksoi kiinnostua naisvieraastaan ja sen jälkeen kyllästyi. Narttu lähti lopulta toiselle urokselle. Parhaimmilla yrityksillä oli kyllä lähellä jäädä kiinni, joten mahdollinen pentue pitää polveutumistestata. Ilman nalkkia kuitenkin aika epätodennäköistä, mutta ei mahdotonta. Mutta koska Hittiä on jo kahdelle eri nartulle yritetty käyttää, eikä se kiinnostu naisista samalla tavalla kuin hyvin viriili uros, niin todennäköisesti Hittiä ei enää yritetä käyttää jalostukseen. Tulee vain turhia pettymyksiä kaikille osapuolille jos se ei astu. Ja jos ei luomuna onnistu, niin missään nimessä en pidä keinosiemennystä vaihtoehtona. Ne koirat eivät ole jalostusyksilöitä joiden kohdalla tuollaiseen on turvauduttava, uskon ainakin itse siihen, että siihen on jokin syy jos koira ei luontaisesti lisäänny. Hit saa jatkaa harrastus- ja kotikoirana :)

Kuulumisia pitkästä aikaa

Paljon olis ollut päivitettävää, mutta ei vaan oo jaksanut. Eikä pelkästään hyviä uutisia. Tedin nivelet ovat oireilleet ja oli reilun viikon tulehduskipulääkekuurilla. Se auttoi kyllä muutamaksi viikoksi, mutta tänään taas mun mielestä näytti levolta noustessa liikkuvan epäpuhtaasti. Lenkkien pituuksia jo lyhennettiin, ei parane enää 1,5 tunnin lenkkejä mennä. Saa nyt nähdä miten tilanne sen kanssa tässä etenee. Ted täytti juuri 9 vuotta.

Hitin kanssa on myös ollut huonoa tuuria. Se oli saanut pienen lasinsirun tassuunsa. Hoito ei mennyt oppikirjan mukaan, puolisoni vei sen eräälle klinikalle ja aikaa varatessani jo sanoin, että olen melko varma, että tassussa on lasia. No koira lähetettiin kotiin ilman hoitoa, kommentilla: seuraillaan. Ihan käsittämätöntä, töistä kotiin tullessani koira oli ihan kolmijalkainen. Onneksi saatiin heti seuraavalle aamulle aika toiselle klinikalle. Siellä rauhoitettiin, varpaan anturaa avattiin ja pieni lasinsiru saatiin poistettua. Oli ollut todella hankalassa paikassa ja syvällä. Onneksi löytyi... Kiitos Päijät-Hämeen Eläinlääkäriasemalle, että päästiin nopeasti hoitoon, vaikka ei olisi ollut vapaita aikojakaan. Ontuminen loppui melko nopeasti leikkauksen jälkeen ja sai antibiootti- ja kipulääkekuurin. Toimenpiteestä on nyt muutama viikko ja ihan tuskaisen hitaasti se paranee. Tassua pitää sitoa ja ulkona on käytettävä tossua. Todettiin myös, että pakko rajoittaa lenkkireittejä, kun tassua ei vaan saatu millään pysymään kuivana vaikka yritettiin tossun allekin viritellä kaikenlaista veden kestävää. Nuo rukan pitkävartiset tossut ovat olleet parhaimmat, mutta niistäkin menee kosteus läpi. Treenata ei pysty ollenkaan koska tassu ei kestä yhtään revittelyä, eli tässä ollaan nyt aika pitkällä saikulla.

Eikä Indikään vaivoilta ole säästynyt. Sille kävi pari kuukautta sitten renkaan kanssa arviointivirhe ja kolautti itsensä aika pahasti renkaan kehikkoon. Ei heti näkynyt mitään, mutta muutama viikko tuon jälkeen huomattiin aksassa, että koira ei ollut yhtä ketterä kuin yleensä, kun tehtiin kontaktien alastuloja. Hierojalla sitten todettiin, että oli mennyt tällistä jumiin ja käytiin samaan syssyyn osteopaatillakin. Pidettiin pari viikkoa taukoa kaikesta harrastamisesta, että sai kunnolla lepoa ja hoidot paremmin perille. Nyt on taas ihan kunnossa.

Nuorten kisavalmennuskurssi tuli päätökseen. Parilla vikalla kerralla keskityttiin ratkomaan noutoja Indin kanssa, sillähän on ollut hieman löysä ote ja kapulan palautuksia eteen ei olla tehty tasamaalla ollenkaan, koska vauhti hidastuu niissä liikaa. Tokavikalla kerralla tehtiin pitoharjoituksia ja vikalla kerralla puitiin asiaa, ja todettiin siinä sitten muutaman kokeilun kautta, että niitä ei kannata tällä koiralla oikeastaan treenata. Saatiin noilla kerroilla kotiläksyksi vahvistaa taistelutahtoa apparin kanssa ja sitä kautta hakea se tiukka ote sille, eli ensin taisteluttaa patukkaan, sitten keppiin ja lopulta kapulaan. Tätä tulen tarvitsemaan myös aikanaan 2kg kapulan kanssa. Tällä hetkellä ollaan treenattu Raddogin puisella keskiöllä, missä on narut kiinni. Se on ollut tosi hyvä, ja koira todella taistelee siitä ja puree tiukasti siihen. Tykkää siitä nyt jopa enemmän kuin tavallisesta patukasta... Tässä nyt tietysti pitää painottaa sitä, että menetelmä toimii meillä, kun koira-ohjaajasuhde on kunnossa ja hallinnassa ei ole eikä tule olemaan ongelmia. Ei siis sovi kaikille. Tässä ollaan nyt päästy etenemään siihen, että voin ottaa sille noita kepin tuonteja eteen apparin kanssa ja vauhti on ollut hyvä. Sitten kun toimii tuolla keskiöllä kaikki kuten haluan, niin voidaan vaihtaa taas kapulaan ja alkaa leikittää sillä. Palattiin siis noudoissa tosi paljon taaksepäin ja nyt tehdään hommaa vähän eri tavalla, että saadaan kaikki osat hiottua.

Muilta osin tottis on hyvällä mallilla. Luoksetulon eteentulotkin korjaantui tosi helpolla ja nyt olen tyytyväinen siihen. Edestä sivulle siirtymiä kiertäen ollaan tehty, ja nyt aloitettiin saksalaista täyskäännöstä myös.

Tokon saralla ollaan saatu peruuttaminen huimasti eteenpäin. Askelsiirtymiä ollaan hinkattu ja niissä Indillä on taipumusta vähän nojailla perusasennossa, joten olen vaatinut sitä irrottautumaan jalasta ja merkannut naksuttimella kun on hyvä. Ruutu kosketusalustalla on alkanut sujua. Merkin kierto osoittautui hankalaksi, koska Indillä ei ollut mitään logiikkaa kiertosuunnan kanssa. Se ei ilmeisesti ole niin toispuoleinen kuin mitä koirat yleensä on. Menovauhti oli hitaampi kuin paluu, ja se flänkkäsi merkin takana. Tähän saatiin onneksi hyvät neuvot nuorten tokoringin treeneissä. Kaukokäskyjä ollaan hinkattu kotona ja yhä edelleen keskitytään pelkästään vaihtojen tekniikkaan, ohjaten. Seiso-istu on kaikkein vaikein. Jotain pientä edistymistä on kuitenkin jo havaittavissa, vaatii vaan ihan sikana toistoja että saa nuo sen lihasmuistiin ja tuollaisen sohlon keskittymään 100% niihin. Sivulla ollessa käsitargetti on mennyt oppiin ihan hyvin. Se on ihan näppärä ryhmäpaikallaolojen odotteluissa sun muussa. Koko ajan edistyy, mutta paljon tässä pitää vielä duunia painaa.

Aksassa kepit on jo tosi hyvällä mallilla. Samoin ollaan päästy tekemään kokonaista puomia ja nyt siihen hiljalleen ketjutetaan esteitä. A- on myös hyvällä mallilla. Keinu on eniten kesken ja rengas myös. Rataa ja ohjauksia voi kuitenkin jo treenata aika kivasti.

Paimennuksessa ollaan päästy ulos treenaamaan. Tällä viikolla tehtiin ensimmäinen hakukaaritreeni. Paljon tarvitaan vielä itsevarmuutta tolppaihmisen jalkoihin liimautuneiden lampaiden irti puskemiseen. Ja karkaavien lampaiden pysäyttämiseen, jää liikaa kyselemään multa toimintaohjeita ja menee epävarmaksi. Mutta todella hyvin tottelee käskyjä myös kaukana, kun ekassa treenissä jo kokeiltiin lähettää 100 metrin matkalta. On se vaan hämmentävää miten luontaisesti nuo hakukaaretkin tulee tuollaisella koiralla. Tässä vähän mietiskeltiin, jos lähtisi jo vappukisoihin kokeilemaan. Ehditään pitää vielä muutamat hakukaari- ja häkityssulkeiset. Varmuutta ei tietenkään vielä tekemisessä ole näin vähäisillä toistomäärillä, mutta luotan siihen, että Indi tuskin sikailee noilla kaarilla mitään hävyyttömyyksiä. Lampaat nyt voi karata kokeneemmiltakin, ja ylläreitä voi aina tulla kun on niin monta liikkuvaa osaa. Luulisin, että ykkösissäkin haetaan kuitenkin nimenomaan sitä kokemusta, ja tuo kisakin pidetään tutussa paikassa.

Hakukausikin saatiin korkattua viikko sitten. Tänään oli myös treenit. Talven halli-ilmaisut näyttää tehneen hyvää, paljon on tullut haukkuun itsevarmuutta. Ukot on jo kunnolla piiloissa, tosin etäisyys ei vielä ole täyttä 50m ettei tehdä liian vaikeaa ja olen näyttänyt haamut vielä tähän alkuun, kun nyt nimenomaan pyritään vahvistamaan haukkua erilaisilla piiloilla. Vaikuttaa kuitenkin hyvältä, varmaan kesän mittaan päästään opettelemaan jo ihan kunnolla laatikkopistojakin ja sitten hiljalleen myös tyhjiä. Vauhtia ja intoa piisaa, ja käyttäytyy kuitenkin hyvin. Tuli sellainen fiilis, että ensi vuonna taidetaan päästä kisoihin tässäkin lajissa. Pitää alkaa esineruutuakin treenailemaan taas. Nyt alkaa metsät olla jo lähes kokonaan sulat, joten voisi alkaa jälkiäkin talloskella. Niitä voi Hitinkin kanssa tehdä, kunhan haava hieman vielä paranee.

Huoltoa ja treenejä

Indi ja Hit kävivät loppuviikosta hierojalla. Hit käsiteltiin ekana, ja se oli varsin hyvässä kunnossa nyt. Edellinen osteopaattikäynti oli tosin vain reilu viikko ennen hierontaa. Hit liikkui viime agilitykisojen jälkeen heti jäähdyttäessä hiukan epäpuhtaasti ja pitikin kisan jälkeen viikon lepoa varmuuden vuoksi ja agilitystä jäi parit treenit väliin. Ajattelin, että sillä olisi ollut lannerangassa jotain, mutta osteopaattilla siinä ei ollut mitään isompaa. Yllätyksekseni hieroja sitten löysikin epäpuhtauden syyn oikeasta ranteesta, se oli selvästi jäykempi kuin toinen ja aristi mobilisoitaessa. Tätä ei osteopaatti katsonut, vaikka käydessämme mainitsin, että en ole varma johtuiko epäpuhtaus oikeasta etujalasta vai vasemmasta takajalasta, koska epäpuhtaus oli juuri ja juuri nähtävissä ravissa. Se ei ole tuota jalkaa kuitenkaan enää oireillut. Kisoissa siis todennäköisesti tullut jokin nuljahdus tai liukastuminen, pohja oli tekonurmea ja suhteellisen kova… Rannetta mobilisoitiin ja se ei onneksi siitä mitenkään ärtynyt. Hieroja käski pitämään 2x10min päivässä kylmää siinä, sekä öisin bot-suojat. Mutta täytyy nyt pitää tuo mielessä, ja mainita seuraavalla osteopaattikäynnillä, että tsekkaa ne.

Indille käynti oli itseasiassa ensimmäinen. Se on liikkunut varsin hyvin, se on elastinen, eikä sillä ole ikinä ollut mitään ontumisia - mutta se on kyllä aikamoinen rallattelija. Aluksi sillä oli vaikeuksia olla aloillaan, vasta loppusuoralla kun koirasta löytyi pieni kireys, se malttoi rauhoittua olemaan ja sulki silmät. Naureskeltiin, että oli varmaan ensimmäinen kohta kun se huomasi, että tässä jotain tapahtuu, kun tunsikin välillä jotain. Indi oli siis erinomaisen hyvässä kunnossa. Minimaalinen kireys vasemmalla rintarangan pitkässä selkälihaksessa ja kaulassa. Kyllä lämmitti mieltä kuulla urheilukoiriin erikoistuneen ammattilaisen suusta, että juuri tältä tämän ikäisen koiran kuuluisikin tuntua, kun se on oikein ruokittu, liikutettu ja järkevästi treenattu. Takaosaan on rakentunut lihasta, mutta selkä ja etuosa ovat aivan kesken. Saa nähdä kumman se rakentaa ekana. Käytiin keskustelua nuoren koiran treenaamisesta ja ainakin hänellä oli satoja urheilukoiria käsitelleenä se kokemus, että liikaa liian nuorena tehneissä se ei välttämättä näy muutaman ensimmäisen eliniän aikana, mutta se alkaa näkyä ja tuntua 5 vuoden jälkeen. Ja se on se syy, miksi fysiikan pitäisi antaa kehittyä ennen kuin tehdään aikuisen koiran treenejä, jos nyt ei ole niin onneton tuuri käynyt, että jotain olisi kunnolla mennyt rikki. Joskus ajattelin itsekin niin, että nuorena hankitut tulokset ovat jotenkin erityisen siistejä. Nykyään ajattelee toistepäin. Koira ei ole mikään väline.

Indi kävi myös hyppytekniikkakurssin toisen ja tällä erää viimeisen kerran. Tehtiin erilaisia harjoitteita ja saatiin useampi harjoitus kotiläksyksi. Laskeutumistreeni oli ainakin mennyt perille – alastulot eivät tömisseet kuulemma enää lainkaan. Ja sai kehuja, että kroppa on huomattavasti paremmin hallinnassa, kuin heinäkuussa ensimmäisellä kurssipäivällä. Edelleenkin kuulemma tulee välillä sellaisia aivopieruja, niiden lisäksi se vielä hakee ja opettelee tapoja ratkaista eri haasteet. Hyppy-ympyrälle laitettiin eri korkuisia hyppyjä ja katsottiin miten se suoriutuu siitä. Tällä harjoituksella saatiin ainakin esiin paimenkoiralle tyypillinen käytös – se valkkasi itse mitkä esineet hyppäsi ja sen jälkeen lähti flänkkäämään kouluttajan taakse ja vaatimaan pallopalkkaa. Minä en tehnyt kuulemma mitään väärin, joten otettiin uudestaan niin kauan, että kaksijalkaiset päättivät milloin palkka tulee, ja ympyrältä piti poimia kaikki hypyt ennen sitä. Neidin piti vaan testata, josko palkka irtoais helpommin… tuolla harjoituksella voi harjoittaa flänkkäämistä pois agilitystä. Kysyin korkeiden hyppyjen opettelusta ja niitä ei tekisi alle 2v. Eli ensi kevääseen menee meidän korkeat hypyt. Kapulan kanto muuttaa hyppytekniikan aina, koska koira joutuu jännittämään selän ja kaulan. Mutta niitä lihaksia voidaan vahvistaa tasamaalla teettämällä puunkiertoja yms harjoitteita kapula suussa. Tokohyppykorkeudella voidaan opetella sitä kapulan puruotetta, vaikka siihenkin harjoitukseen on vielä valovuosi matkaa. Eli treenit jatkukoon.

Ja nyt kun päästiin tähän "lempiaiheeseen", eli noutoon. Indi edistyy ihan älytöntä tahtia. Kaiken olen joutunut palastelemaan ja miettimään tarkkaan, nyt me treenataan useaa palasta päällekkäin ja eri painoisilla kapuloilla, ja erikseen palkkaustekniikka patukalla. Muutamassa päivässä se on ottanut hanskaan patukan ja pehmolelun keräämisen. Ihan älyttömästi siinä on vielä duunia, mutta se osaa korjata otteen hyvin ja puruote on tasainen ja varma. Nopeutta siihen toki haluan vielä paljon lisää ennen kuin voidaan taas edetä seuraavaan vaiheeseen, mutta toistaiseksi mukaan mahtuu vielä niitä aivopierujakin, niiden pitää ensin jäädä historiaan. Tässä vaiheessa työstetään vaihetta: kerää noutoesine (patukka) ja lelu ja pidä niitä kunnes saat luvan irrottaa. Indi on hirmuisen fiksu ja kestää toistoja todella hyvin. Tulin miettineeksi, että Hit on opettanut mulle ihan helvetisti. Saan olla lopun ikääni Hitille kiitollinen. Kun on tottunut käsittelemään herkkää koiraa, niin se koulutustapa on jo mennyt selkärankaan. Kertaakaan en ole hermostunut eikä pinna ole kiristynyt Indiä kouluttaessa tai asioita opetellessa. Indi kestää kyllä ns. pakottamistakin, esim. se ei osannut istuutua patukka/kapula suussa irrottamatta otetta, joten jouduin toisella kädellä ohjaamaan sen istumaan ja toisella autoin leuan alta. Se oppi homman päivässä, ahdistumatta ollenkaan. Se on todella vastaanottavainen kaikelle, kun ohjaaja pysyy positiivisena. Noita ohjaavia apujakin voi käyttää niin monella eri tavalla.

Hit kävi vielä sunnuntai illalla hakumetsässä. Teki vaan 2 ukkoa, jotka oli edenneet etukulmista 20m eteenpäin. Ekalta hallinta ja toiselta näytöstä palkka. Loppuun vielä peräänjuoksu. Oli ihan innoissaan ja ilmaisut olivat nyt meidän vaatimusten mukaiset, eli vaikka korjaili otetta rullasta sivulle tullessa, niin ei tiputtanut omin luvin. Lopuksi tehtiin vielä esineruutu ja se oli huono. Yksi esine nousi vain sallitussa ajassa ja loput haettiin yhdessä, kun pimeys yllätti, enkä enää nähnyt kunnolla koiran työskentelyä. Sitä pitää nyt ehdottomasti treenata, ihan liian vähän tulee tehtyä. Tuo oli meille ns. kisanomainen esineruutu, kun oli vieraat esineet enkä ollut itse ruutua tekemässä.

Eilen oltiin aksatreeneissä ja meillä oli tuuraamassa kouluttaja, joka oli nähnyt Hitin viimeksi viime talvena tuuratessaan silloinkin. Sanoi, että päivän paras rata, ollaan menty valovuosi eteenpäin tässä välissä. Ihan mahtavaa saada tämmöistä palautetta. Treenit menivät hyvin omastakin mielestä  Indi keskittyi keppeihin ja teki keinun päähän juoksua. Ensi kerralla laitetaan jo pöytä alle niin, että se hiukan liikkuu. Kontaktilaatikkoa muisteltiin myös muutama toisto ja se on kyllä hieno. Kouluttajan kommentti oli, että Hit on hieno mutta Indistä tulee sairaan upea. Ihmetteli miten olen onnistunut löytämään tämmöiset koirat, vai onko se mun rauhallisuus, että niistä tulee tuollaisia. En tiedä, mutta allekirjoitan. Tykkään mun koirista.

Agilityn Piirinmestaruudet

Käytiin eilen edustamassa omaa seuraamme agin piirinmestiksissä. Maksijoukkuetta ei olisi muuten saatu täyteen, ilmoitin Hitin kyllä kahdelle yksilöradallekin ulkopuolisena, asumme siis piirin ulkopuolella. Ajankohta ei ehkä ollut kaikkein otollisin, meillä oli heinäkuu aksalomaa. Ja tiedossa siis oli, että oltaisiin oltu kovemmassa iskussa ennen lomaa :) Ongelmia on edelleen ollut vaikeissa keppikulmissa ja viime treeneissä oli ensimmäistä kertaa puomi sitten lomaa edeltävien treenien - ja alastulo ei ottanut sujuakseen noissa treeneissä niin tiesin, että niissäkin voi olla sanomista.

Hitistä kyllä huomaa, että se on mun ihan ensimmäinen aksakoira, ja että alkeiden perusteellinen opettaminen on jäänyt silloin kun sen kanssa aloin aksaa ensimmäisessä seurassa treenata. Ei noita kontakteja ja keppejä ikinä tule enää satavarmaksi saamaan, vaikka mitä tekisi. Indin kanssa ollaan nyt edetty alkeiskurssilta jatkamaan, ja sen kanssa on kyllä opetus ollut ohjaajien osalta niin perusteellista, että ei voi kuin kiitosta antaa.

8kk kisatauon jälkeen kisaaminen jännitti hirveästi, mutta toisaalta oli ilo huomata paljon positiivistakin kehitystä. Kontaktit sujui kaikilla radoilla yhtä A:n alastuloa lukuunottamatta. Laitan videot näytille, katsokaa itse videoista. Tuloksilla ei juhlittu, mutta kisoista jäi tosi hyvä fiilis. Talveksi meillä vaihtuu ohjaaja, joka on myös todella pätevä, eli innolla odotan mitä oppeja sieltä tullaan saamaan. Radat alkoi agilityradalla: Tässä aikavirhe 14.5p ja kepeistä ja A:n alastulosta 15p. Vedätin liikaa ja koira jätti tokavikan välin pujottelematta. Muuten olin tähän rataan varsin tyytyväinen.

Toinen rata oli hyppäri. Kepit onnistui hyvin - jee, mutta kasihypylle koira valui väärälle puolelle estettä ja siitä HYL. Unohdin katsoa koiraa. Sen jälkeen loppurata kunnon räpellystä, luovutan aina ohjaamiseni kanssa hylyn jälkeen enkä keskity niin, että pysyisin koiran tahdissa.. Tähän pitää tehdä muutos.

Vikana oli joukkuerata. Toinen hyppy oli okseri, ja siihen moni koira hyppäsi todella rumasti, jotkut rysäyttivät koko esteen. Se oli hankala, koska koira piti kääntää okserista putkeen. Ite koin parhaimmaksi antaa koiralle tilaa hypätä, vaikka sen jälkeinen käännös valuikin, niin ainakaan koira ei hypännyt siivekettä päin. Siitä kepeille oli meille kaikkein vaikein keppikulma, enkä antanut koiralle lopulta tilaakaan tarpeeksi - aloitti pujottelun väärin, sen korjauksesta 5p ja 0,12s yliaika. Keppien jälkeinen linja pituudelle oli myös tosi huono, jäin varmistelemaan keppejä enkä uskaltanut liikkua, ettei olisi hypännyt taas liian aikaisin kepeistä ulos. Tuota ongelmaa ei ole treeneissä ollut enää, vain keppikulmia ollaan jouduttu tahkomaan. Mutta loppurata menikin sitten tosi hyvin. Joukkuekin sai tuloksen ja oltiin kokonaispisteissä 9.

Kiva päivä oli kaiken kaikkiaan ja hyvä fiilis jäi. Nyt vähän treenaillaan kontakteja ja keppejä, ja pitää vaan rohkeasti mennä taas kisaamaan. Eihän meillä Hitin kanssa ole sillä tavalla agilityyn enää tavoitteita, mutta vielä kun se on terve ja iän puolesta voi harrastaa, niin kyllä mun kannattaa hankkia kisakokemusta itseä ja Indiä ajatellen.

Indin kanssa käytiin myös viikolla paimentamassa. Viimeksi oltiin oltu 3 viikkoa sitten ja sitä ennen pidempi tauko. Edelliskerralla oli aika villi, ajattelin sen johtuvan tauosta ja silloin sitä vietiinkin vain liinassa. Kuitenkin sama juttu näissä treeneissä, ja nyt oli vaan kerrottava neidille säännöt selväksi. Ei kyllä millään olisi halunnut alkaa paimensauvaa väistämään. Ihan uskomaton, en olisi ikinä uskonut sen olevan niin kovakalloinen. Ei meinaan ollut millänsäkään kepistä, vaan puri siihen kiinni. Mutta kädenvääntö kannatti, seuraavalla kierroksella oli kuin eri koira, kuunteli käskyjä eikä sikaillut. Eikä siihen vaadittu kuin johdonmukaisuutta ja mustavalkoisuutta. Se on tosi jännä, miten eri tavalla koira toimii silloin kun se on vietissään. Indihän on kotona ja harrasteissa maailman helpoin, vaikkakin aika säheltäjä. Paimennukseen en todellakaan osaisi sitä yksin kouluttaa, olisin opettanut siitä purijan ja se ura olisi sitten ollut siinä. :D

Jämsä KR

Käytiin sunnuntaina Hitin kanssa Jämsässä Rosemary Eastonin arvosteltavana. Arvostelu: Good breed type. Well balanced. Moderate. Athletic. Smooth outline. Intelligent. Level topline. Free movement. Good coat & condition."

Uroksissa oli kova taso, Hitin sijoitus KÄY ERI1 SA PU3. Tuttu vinkkasi netistä löytyneen kuvan meistä kehässä, sunna.kuvat.fi:

http://sunna.kuvat.fi/kuvat/J%C3%A4ms%C3%A4+KR+5.6.2016/J%C3%A4ms%C3%A4+KR+2016+su+357.JPG

Upea kuva ja upea koira!

Eilen oli meidän aksatreenit. Hit teki rataa ja Indi tutustui kontaktiesteisiin ja 8 esteen pätkää. Molemmat oli tosi hienoja, mutta Hitin treeni oli aivan loistava. Valmentajakin hehkutti ja kehotti menemään kisoihin. Täytyy alkaa katsella kalenteria :) Paljon ollaan töitä tehty ja yhdessä kehitytty. Harmittaa kun ei ollut porukkaa hollilla, että olisin saanut videolle meidän menoa.

Hit missikisoissa

Käytiin lauantaina Hitin kanssa Järvenpäässä näyttelyissä. 

Kivan arvostelun sai, ei löytynyt pahaa sanaa arvostelussa. Tuomarina John Bond. arvostelu: "Bite is correct. Nice strong muzzle. Nice broad scull. Nice dark eye, correct shape. Earset is good. Nice deep chest. Good front. Good and strong nice short back. Good quarters. Good angles front & rear. Movement is very good." KÄY ERI2.

Täytyypä alkaa harkita sitä Viron reissua myös :)

Harrastusrintamalla menee oikein kivasti. Hit pitää nyt kisataukoa ja keskitytään vaan treenaamaan hakua ja agilityä. Että mä tykkään tästä koirasta, Hit on ollut treeneissä tosi hyvä. Tavoitteellisemmin jatketaan taas, kun saadaan meidän kesähäät juhlittua alta pois ja jää taas enempi vapaa-aikaa.

Indin treenit menee myös omalla painollaan ja se on ollut agilityn alkeiskurssilla ihan loistava. Leikkiminen on myös edennyt taas harppauksittain, kun uskalsin kokeilla tavallista patukkaa teddy-patukan tilalle. Aiemmin ei oikein lämmennyt palloillekaan, mutta niitäkin kokeilin nyt rohkeasti uusiksi ja kyllä kannatti! Hakumetsässä se oli aivan liekeissä pallopalkalla. Taistelusta se ei vielä niinkään nauti, mutta pallo on ihan superkiva. Hieno tyttö, kyllä on kiva treenata kun alkaa vihdoin olla palkat kohdallaan. 

Kuulumisia

Eilen oli kasvattipäivät Indin kasvattajan luona. Oli mukavaa viettää torstai poikkeuksellisesti harrastusten parissa työn sijaan :) Käytiin kentällä tottistelemassa, Hit teki esineruudun ja lopuksi Indi pääsi paimentamaan. Tottiksessa ei ihmeitä tehty, Indille vain muutama kontaktiharjoitus ja lyhyt leikki, mutta ihmeen hyvin se oli kuulolla, vaikka ei olla koirahäiriössä treenattu. Indi taitaa olla tässä asiassa aika samanlainen kuin Hittikin, ettei sitä toiset koirat juuri kiinnosta. Johtuu varmasti siitäkin, että meillä on mielestäni hyvä suhde. Oli myös todella mukava huomata, että Indi osaa olla jo hiljaakin. Tottiksessa se ei ole ikinä äännellyt, olen ollut sen kanssa todella tarkkana alusta asti, mutta nuo odottelut ovat välillä olleet vähän haastavia. Virtaa riittää, mutta turha melskaus on jäänyt pois. Nyt tulee tietysti kuljettua enemmän vieraissa paikoissa, kun treenit ovat taas täydessä vauhdissa, ja se on varmasti tehnyt hyvää meidän maalaisjuntille :)


Hitin tottis oli myös OK, ja esineruudun tein täydellä alueella. Ihan loistava suoritus, kaikki esineet nousivat nopeasti! Indin kanssa en vielä viitsi esineitä treenata, sillä on ollut nouto niin haastava, enkä halua että se oppii mitään virhekäyttäytymistä esineiden kanssa. Ne ehditään kyllä hanskaamaan sitten, kun nouto on paremmalla tolalla. Tällä hetkellä tehdään kapulan kanssa pitoharjoituksia ja ne on menneet ihan kivasti. Ote on kyllä löysä ja sitä viilataan. Niin kauan pitää tiukasti kunnes itse irroitan otteen, puree paljon paremmin jos pidän vedän vähän vastaan. Pitäisi saada sille niihin palkkauksiinkin vaihdettua kovempi patukka, se on tämän kesän projekti.


Paimennuksen saralla ollaan hiljalleen aktivoiduttu ja mentiin nyt ensimmäistä kertaa pellolle. Menikin yllättäen paljon paremmin kun pyöröaitauksessa, kun oli enemmän tilaa. Alkoi jo tasapainottaa ja löytyi paremmin se hankalampikin suunta. Jännä miten harppauksittain nuori koira edistyy ja miten luontaista tuo homma on sille. Pysäytykset mun täytyy kotona opettaa omille käskyille, niistä puuttuu vielä ihan täysin varmuus, ja se kyllä kostautuu.. vauhtia ja vaarallisia tilanteita vai miten se meni. No Indi on onneksi aika nöyrä tyttö, ja uskoisin että aika nopeasti koulutus puree siihen. Ihmettelin kotimatkalla ajatuksissani, että se on nöyrä mutta ei nöyristele. Sellaista koiraa ei ole mulla aiemmin ollutkaan.. Luopumista aletaan kuulemma seuraavaksi harjoitella. :)


Haussa palattiin Indin kanssa vähän taaksepäin. Tein sille yhden treenin, jossa muut olivat tehneet ennen meitä rataa, ja siinä totesin, että sillä ei ole vielä selkeää ajatusta alueella liikkumisesta. Vaikka ei olla vielä tehty mitään muuta kuin suoria pistoja, niin ne olivat liian haastavia sotketulla radalla. Niinpä seuraavassa treenissä tein sille kaistaleita, ja se meni tosi hyvin. Vahvistetaan nyt vielä suoraan liikkumista kaistaleiden avulla. Hiukan haastetta tuottaa molempien koirien treenaaminen, kun käytäntö on vähän se, ettei kahta koiraa voi treenata samassa treenissä. Indi tarvitsee treeniä mutta niin tarvitsisi myös Hit, jos aion sen kanssa syksyllä kokeisiin. Kai mä tän jotenkin saan sumplittua, kun Indille pitäisi alkaa tehdä kentälläkin ilmaisutreenejä, ja niissä voin käyttää hyväksi koiran toista omistajaa ;)


Agility siirtyi vihdoin ulkokentälle, Hit jatkaa samassa ryhmässä kuin talvellakin (jee!). Pientä viilinkiä vielä, niin eiköhän me taas kesällä kisata. Indi läpäisi myös alkeiskurssin pääsykokeen ja sillä alkaa ensi viikolla treenit. Kotiläksyjä tulee paljon ja täytyy sanoa, että tulee kyllä ihan hyvään saumaan tämä kurssi. Meillä on elokuussa häät ja on välillä haastavaa löytää treeniaikaa tai motivaatiota enää suunnittelujen ja muiden menojen ohella, mutta nuo alkeisopetukset eivät vaadi montaa minuuttia päivässä ja niitä voi kotona hioa, joten jos jossain välissä niin nyt on juuri loistava sauma opettaa siihen lajiin perusteet. En tiedä miten mulla olisi riittänyt aika opettaa tosissaan esim. tokoa ja agilityn alkeita päällekkäin, olisin kuitenkin luistanut niistä ajanpuutteen ja koiran treenimäärien takia, joten nyt siinä ei ole mitään ongelmaa kun kurssi alkaa jo nyt.


Tedillekin kuuluu ihan hyvää. Halvausoireet ovat hiukan parantuneet ja nyt elellään tasankovaihetta. Ihan tyytyväiseltä se vaikuttaa elämäänsä ja nyt on onneksi kesä edessä, niin pääsee puuhastelemaan mieluisia juttuja, kuten uimaan :)

Tedillä polyneuropatia

Viime kertaisen päivityksen jälkeen on tapahtunut aika paljon asioita. Ensinnäkin poikien hammaslääkäritarkastuksessa lääkäri totesi, että ei poistaisi kummaltakaan koiralta hampaita. Hänen mielestään ei ollut niin pahasti lohkeilleet. Pari viikkoa tuon lääkärikäynnin jälkeen Ted sairastui vakavasti ja vein sen taas lääkäriin. Koira kaatuili ja sille oli tullut toispuoleinen kasvohalvaus, lisäksi liikkui pää vinossa. Lisäksi sen käyttäytyminen muuttui, esimerkiksi pihalla tarhassa ollessa kävi heti makaamaan. Verikokeista otettiin väsymyspaketti, mutta arvot olivat priimaa. Lääkäri määräsi viikon antibioottikuurin ja lähetti kotiin. Koira ei kuitenkaan alkanut osoittaa paranemisen merkkejä ja soitin suoraan Espooseen ja varasin neurologille ajan. Aloitin omin nokkineni tulehduskipulääkekuurin, joka auttoi tasapaino-ongelmiin. Onneksi sain lähetteen neurolle soittamalla ja päästiin sitten ammattitaitoiselle lääkärille suoraan. Olin ihan varma, että koira joudutaan lopettamaan :( Neurologin tutkimuksissa saimme seuraavan diagnoosin: Toispuoleinen vestibulaarioireyhtymä. Neurologisessa tutkimuksessa selvisi seuraavaa: oikea peripherinen vestibulaari syndrooma, oikea kasvohermohalvaus, ei Hornes syndroomaa, asentotunto normaali, oikeassa silmässä ventraali strabismus, ei muita kasvohermopuutteita, vestibulaarinen ataxia. Ulkokorvat normaalit. DDX: keskikorvasairaudet (tulehdus, polyyppi, kasvain), geriatrinen vestibulaarisyndrooma, idiopaattinen kasvohermohalvaus, trauma mahdollista (verenpurkauma, concussion/ contusion), hermojuurikasvaimia. Lääkäri oli optimistinen ennusteen suhteen siinä mielessä, että neurologiset testit viittasivat siihen, että vika ei olisi aivoissa. Toki aloin väkisinkin miettiä sitä aiempaa hammasepisodia, että onkohan Ted saanut yksin ollessaan jonkun kohtauksen. Viime viikkoisen neurologikäynnin jälkeen koira on ainakin voinut hiukan paremmin ja osaa kompensoida vinoa liikkumistaan ilman kaatuiluja. Neurologilla testattiin myös punkkivälitteiset sairaudet ja niiden tulos oli puhdas.

Tänään sitten oli vuorossa jatkotutkimukset korvasairauksien poissulkemiseksi. Piti tehdä vain nopeampi skreenaus MRI:llä eli ei koko aivoja. Toisin kuitenkin kävi, kun sain tältä klinikalta puhelun vasta, kun olin jo ajanut 100 kilometriä lähes klinikalle asti, että lääkäri ei otakaan tänään vastaan. Luojan kiitos sain soiteltua meille ajan Aistiin, etten ollut ihan turhaan ajanut ja ollut töistä pois tämän takia. Uusi lääkäri joutui tietysti tutkimaan alusta asti koiran, kun ei ollut nähnyt sitä aiemmin. Jatkotutkimuksina tehtiin otoskopia, tarkastettiin suu ja nielu (rauhoituksessa), MRI- kuvaus, EMG- lihassähkötutkimus. Tulokset olivat normaalit, paitsi EMG:ssä todettu poikkeavuus silmäluomessa ja ylähuulessa. Puru- ja raajalihakset toimivat. Koko pää siis magneettikuvattiin, koska kasvohermojen puutteet ja tasapainohäiriö eivät ole välttämättä kovin yksiselitteisiä ja tällä saatiin varmistettua se, ettei päässä ole kasvaimia tms. Diagnoosiksi tuli pään hermoihin rajoittunut polyneuropatia. Erotusdiagnoosina on idiopaattinen vestibulaari oireyhtymä ja idiopaattinen kasvohalvaus oikealla puolella, suomeksi sanottuna siis kaksi eri sairautta jotka voivat aiheuttaa samat oireet, neurologi päätyi kuitenkin polyneuropatiaan. Hoitoa ei ole, eli aika tekee ehkä tehtävänsä tai koira voi jäädä loppuelämäkseen vinoksi ja kasvoiltaan halvaantuneeksi. Tedin tilassa on tapahtunut ehkä pieniä muutoksia parempaan, kuten pystyy jo hiukan liikuttamaan oikeaa korvaa, joten spontaania toipumista voi vielä tapahtua. Silmää pitää tarkkailla, koska ei pysty sitä kunnolla räpyttelemään. Riskinä tietysti on, että silmään tulee herkemmin vammoja ym, joten heti jos silmä vuotaa niin pitää mennä silmälääkärille. Toivottavasti nyt riittäisi jo nämä lääkärikäynnit tällä erää. 

Sitten treeniasiaa.

Hitin kanssa agilityt on menneet nyt tosi kivasti ja palaset on alkaneet loksahdella kohdalleen. Edelleen omassa liikkumisessa parantamisen varaa, mutta onnistumisiakin tulee paljon. Kesällä voisi ehkä uskaltaa taas mennä kisoihin koittamaan. Tottistreeneissä hallilla ollaan käyty kerta viikkoon. Olen tehnyt siellä set-point treeniä ponnistusvoiman lisäämiseen. Käytin Hitin tovi sitten Lotalla hieronnassa ja edistystä oli jo silloin tapahtanut lihastasapainossa. Viime viikolla osteopaatilla lanne oli tosin vinossa, eli heti huomaa jos jumpat jää vähemmälle (Tedin sairastaessa on tullut keskityttyä niin paljon siihen, että Hitin jumppailu jäi selvästi vähemmälle).

Indi täyttää muutaman viikon päästä jo vuoden. Kiva päästä aloittamaan sen kanssa fyysisempää harjoittelua, että pääsee aloittamaan lajiharjoittelut. Kävin viime viikonloppuna Mia Skogsterin kaksipäiväisessä seminaarissa, ekana päivänä aiheena oli pennut ja tokana päivänä sitten kilpailuihin valmistautumisesta kertovaa asiaa. Oli todella hyödyllinen, vaikka mä olin sen pentusemman jo kertaalleen käynyt kuuntelemassa kun Indi oli vielä 4kk ikäinen. Painotukset liikkeiden opettamisessa oli ehkä hiukan erit kuin edellisellä kerralla. Mulla kävi vielä ihan sikahyvä tuuri, kun Indi pääsi seminaariin harjoituskoiraksi! Indin kanssa ongelmana on edelleen leikkiminen, jonka vuoksi en ole pystynyt siirtymään saalispalkkaukseen enkä sitä myöden ole kokenut, että pystyisin etenemään tottiskoulutuksessa. Toinen on sitten ollut se nouto, olen halunnut opettaa sille kahden esineen noudon, mutta ei se oikein onnistu jos koira ei kiinnostu edes yhdestä esineestä riittävästi. Indille ruoka on ykkönen ja se odottaa kesken saalisleikinkin, että jos hän nyt tuo patukan niin joko lohkeaisi ruokaa. Kotona ollaan toki tehty ruokapalkalla asioita, mutta kentällä se on ollut vaan leikkimistä, ilman että koira innostuisi riittävästi. Jos se voittaa patukan, niin se sylkäisee sen lähes saman tien maahan. Eli ei pidä sitä palkkana.

Olin kyllä positiivisesti yllättynyt, että mun pieni maalaisjuntti keskittyi muhun yleisömerestä ja vieraasta hallista ja tilanteesta huolimatta. Katsottiin Indin leikkiä ja noutoasiaa. Opetan sille naksuttimen ja aletaan työstää noutokapulan pitoa hyvällä otteella, eli unohdetaan nyt ne patukat hetkeksi. Kovalla esineellä treenailu saattaa auttaa siihen, että voisin ottaa käyttöön ihan tavalliset patukat ja sitten voin miettiä uudestaan sitä, millä metodilla sitä noutoa lähtee työstämään. Voisi myös harkita suoraan kapula + pehmopallo- yhdistelmää, siis kahden esineen noutona. Mun täytyy vähän miettiä tätä ja katsoa mihin suuntaan se tässä kevään aikana kehittyy. Tällä hetkellä tavalliset patukat eivät siis kelpaa, ei pure niihin kiinni. Toiseksi asiaksi nousi nyt se taistelutahdon vahvistaminen. Eli käytännössä seuraavat 2-3 kuukautta me tehdään apparin kanssa purutreenejä, ja koitetaan näin kasvattaa koiran mielenkiintoa esineisiin ja taisteluleikkiin. Indille tehtiin seminaarissa lyhyt purutreeni ja huomasi kyllä eron siinä, miten se kiinnostui patukasta. Otekin parani.

Kilpailuihin valmistavassa seminaarissa käytiin läpi sitä, miten koira olisi järkevä kouluttaa. Lyhyesti sanottuna huipputottiksen kouluttaminen vie kolme vuotta. Kolmantena vuonna viimeistellään, opetellaan palkattomuutta, opetellaan rituaalit ja kaaviot. Painotettiin siis sitä, että ei kannata kilpailla liian aikaisin, eikä BH koetta kannata tehdä aikaisin. Jos mietitään sitä (kolmantena vuonna) kisavalmiiksi treenaamista, niin jo pelkkä suoritusvarmuuden ja eri tilanteisiin valmistaminen vie puoli vuotta. Toinen ikävuosi menee liikkeiden kasaamiseen. Huh huh, mä oon tehnyt kyllä niin paljon virheitä edellisten koirien kanssa, onneksi Indiä en ole vielä onnistunut pilaamaan. Toki tässä nyt pitää muistaa ero "kyläkisailun" ja MM-tason välillä, mutta ainakin itse haluan pyrkiä koulutuksessa parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja nyt vasta alan hahmottaa kuinka se tehdään. Vaatii todella pitkäpinnaista ja suunnitelmallista työtä hioa timanttinen lopputulos. Ei muuta kun hommiin siis. Vähän pitää itse miettiä ja tunnustella tuota kaavioiden opettamista, bortsu on tässä mielessä hankala kun ne on niin tajuttoman fiksuja, että saattaa yrittää ennakoida asioita sitten. Toisaalta se on vaan pystyttävä opettamaan niin, että se ei tiedä muuta tapaa toimia kuin mitä sille opetan. Ihan sikatarkkana saa kyllä olla.

MVA ainesta!

Blogin kirjoittaminen oli pienellä tauolla, mutta siihen oli hyvä syy. Elämä on kriisistä toiseen kahlaamista näköjään.

Eilen käytiin Hitin kanssa Heinolan kaikkien rotujen näyttelyssä, tuomarina joskus Tedinkin tuomaroinut Igor Selimovic. Hit yllätti ja oli ainoa SA:n saanut uros! Siten siis myös AVK1 ERI SA PU1 SERT ja lopulta VSP!!!
Arvostelu oli seuraava:
Medium size, good line of head & good expression and head. Typical movement, Good coat.

En koskaan ole ajatellut, että Hit pärjäisi näyttelyissä, mutta aika on tehnyt tehtävänsä ja koira on miehistynyt sen lisäksi, että liikkeet on saatu osteopaatin hoidoilla auki. Nyt olisi tarkoitus jossain vaiheessa suunnata metsästämään Virosta sertiä, jonka myötä Hitistä tulisi Viron muotovalio ja sen myötä tällä tienatulla Suomen sertillä myös Suomen muotovalio. Hieno Hit <3

6.8 viikolla käytiin myös osteopaatilla Laioksen hoidettavana, vinoutunut lantio oli korjaantunut hyvin, mutta kierouma oli siirtynyt ristiluun kohdalle rankaan, sitä sitten hoidettiin ja sovittiin vielä seuraava hoitokerta. Vinous oli lähtenyt kuitenkin korjaantumaan ja löytynyt kierous oli kuulemma mekaaninen juttu. Tsekataan kuitenkin vielä uudestaan.

Paimennuskisoissakin käytiin sen verran, että todettiin koiran jännittivän liikaa kisatilannetta/ vieraita tolppakoiria ja -ihmisiä, ei siis lähtenyt hakuun. Treenataan lisää rutiinia ja häiriötä ja ensi vuonna sitten uudestaan koittamaan. En luovuta, koska tiedän sen selviytyvän perusradasta ihan hyvin. Haku on se meidän heikoin lenkki, kuljetuksissa ja poispäinajoissa yms ei ole ongelmaa. En olisi uskonut, että koiralla menee kuppi nurin, mutta toisaalta mistäpä noista eläimistä koskaan varmaksi tietää. Lisää treeniä ja häiriön sietoa vain.

Muuten ollaan vain vähän aksailtu, ei juurikaan tokoiltu. Edistystäkin on tapahtunut, Hit osaa kepit!!! Vielä pitää saada lisää varmuutta, Hitillä on kova kiire kepeillä ja sen vuoksi ei oikein malttaisi, mutta kyse ei ole enää siitä etteikö se osaisi. Mun pitää vaan olla tarpeeksi jämäkkä, niin se tekee ne kyllä. Loppuun vielä suloinen kuva Hillerin palkkaustuokiosta, copyright Kiira Lehto :)

Fysioterapiaa ja treenejä

Käytin Hitin tänään Riihimäellä Markus Laioksen käsiteltävänä. Hitille ei ole hetkeen tehty tsekkausta ja koska sen kanssa harrastetaan todella paljon, näin tarpeelliseksi käyttää koiran tarkastuksessa. Hyvä, että mentiin. Voin lämpimästi suositella muillekin :)

Hitillä todettiin selvä kompensaatio lantiossa oikealla puolella, lantio oli siis vinoutunut ja siitä seuranneesta epätasapainosta myös vasemman puolen polvi on ollut normaalia kovemmalla rasituksella. Polvi ihan naksahti kun Markus sitä tutki, totesi kuitenkin lopuksi että ei ole mitään syytä huolestua, kun tasapainon palautuessa polveen ei tule enää vinoudesta johtuvaa epänormaalia vääntöä. Pitkässä juoksussa tuollaisesta vinoumasta voisi tulla ihan kulumaa polviniveleen vaikka polvessa itsessään ei ole mitään vikaa, joten hyvä että vaiva saadaan nyt ajoissa korjattua. On se vaan todella tärkeää huoltaa koiraa, jotta ongelmia saadaan ennaltaehkäistyä. Millään tavoinhan Hit ei ole oireillut, ainoa johon olen kiinnittänyt huomiota on ollut hieman jäykkä käynti ja lyhentynyt askelpituus. Vinouma ei ollut kuulemma uusi juttu. Hit on aina kantanut häntää vähän vinossa, todennäköisesti sekin on ollut lantion vinoudesta johtuvaa. Entisellä kotipaikkakunnalla hieroja/ fyssari ei löytänyt koirasta mitään vikaa vaikka oireesta kerroin, paitsi hieman jäykän häntänivelen, nyt odotankin mielenkiinnolla korjaantuuko hännän asento näiden käsittelyjen myötä.

Koira otti hoitoa vastaan hyvin, ja lopulta vastaanotolla seisoi selvästi pidentynyt ja suoristunut koira, jonka takaliikkeissä oli jo ihan erilaista draivia. Seuraava käsittely on reilun viikon päästä, nyt viikonloppuna ei treenata ja lenkitkin tehdään remmissä jos meinaa mennä liiaksi juoksemiseksi. Parhautta saada koira hyvään kuntoon.

Eilen käytiin tokoilemassa taas Maisan ja ohjaajansa kanssa. Hitille naksuttelin uutta paikallaistumista. Ruutua häiriöillä, eli häiriömerkkejä ja heittelin vielä leluja kentälle. Merkille meni leluista huolimatta, mutta ruutuun ei olisi malttanut juosta lelujen ohi. Otin yhden suoran lähetyksen ja lopetin siihen. 

Sitten piti ottaa Hitin kanssa tunnari, ja sitähän sitten viilattiin. Ja viilattiin. Tunnari on hajalla. Vain pieni kämmi kokeessa ja nyt liike on hajalla. Meidän varmimpia liikkeitä. Kiehuttaa ja harmittaa. Koirahan siis nosteli vääriä, ja kun huomautin siitä, alkoi tuomaan vääriä. Vein lopulta koiran autoon ja tauon jälkeen hain takaisin, otin pari oman piilotusta ja sen jälkeen ihan koiran eteen liikkurin viemät kapulat, niin teki oikein. Lähti kylläkin noutoon vasta kolmannella käskyllä, mutta sitä se teki myös joskus aikoinaan ja se korjaantuu kyllä itsestään kun saadaan varmuus takaisin. Loppuun otettiin vielä ohjatun molemmat suunnat ilman keskikapulaa, vahvistettiin riittävän sivulle lähtemistä. Molemmat suunnat ok, siihen lopetettiin.

Tedikin pääsi kentälle tekemään tottisjuttuja. Hienosti män.

Illalla sitten agikentälle treenaamaan. Hitille vähän metallihyppynoutoa tokohyppynä ja normaalia hyppynoutoa n. 80cm esteellä. Metskunouto oli aluksi huono. Taidan ostaa kevyeämmän kapulan samalla kun tilaan uusia lättäniä tokomerkkejä.

Sitten agilityä. Jos toko ei oikein ottanut sujuakseen, niin agilityssä ainakin oli hauskaa! Paljon onnistumisen tunteita, päivitän illemmalla radan kuvan!

Pieni tauko tuottaa tulosta

Mulla on loma. Koirilla ei.

Viime viikon torstaina agitreenit oli käytännössä peruttu, tein Hitin kanssa ihan yksinkertaisia juttuja 1-2 esteellä. Harjoiteltiin sitä päällejuoksun palkkausta, takaakiertoja, takaaleikkausta, lähdöissä pysymistä häiriöllä... Perjantaina lähdettiinkin sitten reissuun, oltiin koko viikonloppu saaristomerellä. Olipa eksoottista nukkua teltassa koirien kanssa :)

Maanantaina paluu sorvin ääreen. Oltiin sovittu kimppatokotreenit Lahteen, jee. Aloitettiin paikallaoloista. Hitin kanssa tein vain istumista. Heti jätön jälkeen nuuski maata ja samantien maihin, juuri sillä hetkellä kuin olin jo ärähtämässä asiasta. Kävin korjaamassa, ja hetken päästä meni maihin uudestaan. Tosi huonolla ilmeellä, hyi Hila. Joudun opettamaan koko paikallaistumisen alusta asti paremmalle vireelle. Liikkuroituna tunnari, sanoin painokkaasti istu, joten ei yrittänyt tulla viereen. Hyvin teki sen. Lisäksi ohjattua helpotettuna, liikkuri vei kapulat (ei keskikapulaa + kapulat lähempänä sivuilla). Yritti ohittaa merkin aluksi. Ruutua tehtiin myös, häiriömerkkejä oli jonkin verran, ei juossut niille. Ruudun merkki oli hyvä, mutta kaarsi taas ekan ruudun vasemmalta ohi ja takaa sisään. Otin kerran helpotettuna suoran lähetyksen ja sen jälkeen ei tehnyt virheitä. Kaikki jäävät tehtiin myös, seisomista jouduin muistuttelemaan kun tarjoili istumista. Yh, niin hemmetisti vielä treenattavaa tässä(kin) lajissa.

Illalla sitten paimentelemaan. Tehtiin hakuja, häkitystä, kuljetusta - perussettiä. Häkistä poisotossa yritti koko ajan lähteä tuomaan laumaa, vaikka halusin jatkavan flänkkiä vasemmalle, jouduin ihan tosissaan vaatimaan, että sain tyypin uskomaan ettei vasen- käskyllä ajeta päin ja muutenkin pitää kuunnella, jos sanotaan suuntakäskyjä. Mitä tapahtuikaan sitten hakukaarella, itse kaari hyvä, mutta ei nostanut. Jäi vaan lauman taakse ihmettelemään. Huoh. Helpotettuna meni.

Tiistaina agitreeneissä hyppysuoraa ja hyppysuoran päästä hypylle lähetystä, ei mitään ihmeellistä joten en jaksa rataa piirtää. Palkka suoran päässä alkuun. Hypyille lähetykset kovin kaukaa ei vielä tällaisissa kohdissa onnistu, ei hae hyppyä. Lisäksi hyppysuoralla roiskaisi muutaman kerran riman, koska ponnisti liian aikaisin. Hmm. Lisäksi treenattiin keppejä, nekin jätetty nyt paristi kokonaan tekemättä, ja mitä kävi? Koira teki vinokepit virheettä. Monta kertaa. Selvästi miettinyt asiaa.

Tedikin pääsi tekemään vähän tottista, lähinnä seuraamista ja vauhtiluoksetuloa.

Keskiviikkona aloitettiin aamu taas paimennuksella. Haettiin lauma laitumelta ja häkiteltiin ja kuljeteltiin. Meni hyvin. Pienen huilitauon jälkeen niitä hakukaaria taas, otettiin vahvempaa puolta alkuun. Oli huono. Itse kaaren teki kyllä hyvin, mutta nostot päin peetä, heijastui tuo sama ongelma kuin maanantain treeneissä. Ärsyttävää. Lampailla oli veto vielä taaksepäin. Kaverin sanoja lainaten, se ei pelkää tolppakoiria tai siellä seisovia ihmisiä, mutta sillä on vähän sellainen asenne lauman taakse päästyään, että "otaks sää nää vai otaks mää". Eli tavallaan menee vähän epävarmaksi, että onko ne hänen lampaat vaiko ei. Itse kaaret tekee kuitenkin hyvin. Toisen huilitauon jälkeen saatiin ihan onnistuneita nostoja, toivottavasti tuo ongelma ei jää nyt päälle vaan lähtee rohkeasti tuomaan. Ensi tiistaina päästään eri lampaille, pitää siellä treenata näitä hakuja myös. Tuota flänkin vaatimista ei näköjään kannata enää ennen kisoja tehdä, kun siitä heijastuu tällainen ongelma.

Illalla käytiin jäljestämässä muutaman viikon tauon jälkeen pellolla. Pikku tauko oli tehnyt molemmille pojille hyvää. Hitille talloin itse jäljen, noin 50m ja joka askeleella nami. Intopiukeena koira tuli pellolle ja tiesi heti mitä tultiin tekemään :) Jäljestys oli ok ja tuntui, että Hit haluaisi jo edetä jäljellä, joten ruokaa aletaan nyt vähentää. Tekniikan se jo osaa. Tedille ihan ventovieraan talloma jälki, paalun jälkeen tyhjää ja sitten pätkä ruokaa ja taas tyhjää, kulma, kulman jälkeen vähän ruokaa, taas tyhjää ja loppuun esine. Aika lyhyt jälki. Koira heitteli voltteja paalulle mennessä (joo, oli pikkasen kierroksilla, en nostattanut enempää...) ja pohdittiin ääneen, että meneekö jälki taas samanlaiseksi ylikierroksilla ryynäämiseksi kuin viime kerralla eka jälki. Rauhoitin paalulle ja kuinka ollakaan, koira rauhoittui ajamaan jäljen tosi hyvin! Ei oikeastaan mitään moitittavaa. Paalun tunnetilatreeni on todella auttanut, passiivisesta jumituksesta ei ole tietoakaan :D Ja tämä treeni oli hyvä treeni koiran palauttamiseksi sopivaan tilaan, jotta ei kuitenkaan käy liian kierroksilla. Tasapaino on siis alkanut löytyä, työvoitto! Innostuin onnistuneesta treenistä sen verran, että kaitpa me Tedin kanssa vielä FH:ta koitetaan, jos saisin sille koepaikan. Koetilanne toki on oma lukunsa, mutta nyt on jotenkin hyvä usko koiraan. Tekniikka sillä on ollut, mutta ei asennetta. Nyt asenne alkaa olla oikea.

Hitin kanssa tehtiin vielä illalla istumistreeniä. Kuinka ollakaan, kaivoin kaapista pölyttyneen naksuttimen. Vahvistin oikeaa ilmettä ja pääsin tilanteeseen, jossa lähdin koiran viereltä, mutta korvien asento pysyi oikeana. :) Eli reipas ja aktiivinen ilme, jota tähän nyt lähdetään hakemaan. Käskysana on nyt uusi, mutta hyvin alkoi jo yhdellä treenillä hiffata sen merkitystä, kun vahvistetiheys oli riittävä.

Huh, treenattavaa todellakin riittää, jos lajeja on viisi.

Viikon treenit

Taas ollut liian kiire ja ei ole ehtinyt päivitellä :/

Maanantaina käytiin paimentamassa. Ensin Hitin kanssa isolla laitsalla, haettiin lauma ja sen jälkeen piti treenata kuljetuksia porttien läpi poispäinajona. Lampaat oli aika villillä tuulella, lopetin siihen kun saatiin sujumaan. Pari kertaa lampaat meinas pyrkiä karkuun, mutta laitoin koiran perään ja tosi hienosti lähti kaarella hakemaan niitä, ei mitään tietoa enää siitä, että olisi rohkeus loppunut kesken lähteä yksin hakemaan tai vaihtoehtoisesti että olis yrittänyt jahdata karkaavaa laumaa. :) Tedikin pääs koittamaan pyöröaitauksessa, kummasti sitä alkoi entistä enemmän arvostaa Hittiä ja sitä, miten pätevä siitä on tullut. Löin kepillä maahan kun koira ryynäsi ja sen jälkeen hän oli sitä mieltä, että on kivempi vain istuskella tai syödä ruohoa. Ei juuri lampaat kiinnostaneet vaikka kuinka yritin kutsua mukaan. Hitin kanssa tehtiin toinen kierros pyöröaitauksessa ja tehtiin sama flänkkitreeni kuin joskus aiemmin. Lisäksi avustettiin treenikaveria, ihan hyvää tekee Hitille tottua noihin häiriökoiriinkin, tuppaa niitä tolppakoirakoitakin vähän jännittämään. Tedin toinen kierros meni paremmin kuin ensimmäinen, lähti jo hiukan kiertämäänkin laumaa. Kokeilen vielä seuraavalla kerralla mitä se tuumaa, mutta tuskin alan treenata sitä muussa kuin pään nollaus- mielessä. Ei kaikista vaan ole paimeneksi, eikä mulla riitä aikaa, motivaatiota eikä rahaa alkaa tavoitteellisesti treenata koiraa, jolla ei ole luontaista taipumusta hommaan.Varmaankin tasapainon löytäminen tulee olemaan vaikeaa ja toinen on se, ettei kestä vaatimista, aika vaikea yhtälö siis kouluttaa sellaista koiraa. 

Tedille jouduin kurinpalautuksenkin antamaan, kun tyyppi meni treenikaverin takapuoleen ja heti kun tämä asiasta hälle huomautti jupisemalla, Ted alkoi vaan provosoimaan miesmäisenä lisää. Ihme tyyppi, ärsyttävää! Häntä on ihan hirveä, tällä hetkellä ei ole saanut edes uida, mutta silti iho menee ihan hirveään kuntoon ja koko turkki on nyt ajeltu ja häntä leikattu kaljuksi monesta kohtaa :( Koska sama vaiva on talvellakin joskaan ei näin pahana, ei tämä voi johtua uimisesta tms. Oireilu alkaa aina häntärauhasen kohdalta, joten todennäköisesti muutoinkin liian vilkkaan hormonitoiminnan seurauksena tulee nämä iho-ongelmatkin. Olenkin nyt vakavissani miettinyt, josko veisi sen kastroitavaksi, siitä voisi olla apua.

Tiistaina agilitytreeneissä tehtiin ihan perus rataa. Tein pätkissä, jätin puomin väliin. Hit teki A:n taas juoksukontaktina (tuli vauhdilla ja hyppäs harjan yli, ei siis pysähtynyt). Ei osaa kontakteja siis. Renkaasta räväytti ensimmäisen hypyn sivusta ohi. Harjoittelin kakkosesteellä neuvojen mukaan kahdella kädellä ohjaamista kakkosen yli, jotta sain käännettyä kolmoselle. Vitoselta meinas pari kertaa juosta A:lle kun olin myöhässä, piti reilusti etukäteen kääntää omaa kroppaa, jotta sai kääntymään kutoselle. Paljon, paljon treenattavaa.

Keskiviikkona kävin illalla tokoilemassa, tein vain ohjattua, ihan hyvin meni.

Torstaina agilitytreeneissä oli sama Lotta Vuorelan rata kuin koulutuksessa viime viikolla. Treenasin alkua ja katsottiin päällejuoksua. Koiralla ei ollut hajua siitä, kun sitä ei olla tehty. Sain vinkit sen opettamiseen ja ohjeita, miten sitä voi treenata. Ennen agia treenasin vähän ohjattua noutoa ja ruutua. Tällä kertaa oli merkinkierto hukassa ja ohjatussa on taas unohtunut, että merkille pysähdytään. Ruutuun löysi kyllä hyvin, mutta siinäkin yritti tehdä merkin vähän sinnepäin.

Tiistaina pitäisi jo kokeeseenkin suunnistaa, saa nähdä miten menee. Ei jakseta ottaa paineita, haetaan sieltä lähinnä vinkit mitä on treenattava lisää.

KUVIA ja tokoilua

Käytiin tokoilemassa Kouvolassa ruohokentällä. Hitin kanssa tehtiin vaan evl- ruutua ja ohjattua. Ruutu meni hyvin, ohjatussa sen sijaan oli taas vasen ihan hukassa, plaah. Jätettiin onnistuneeseen suoritukseen ja sitten vietiin koirat uimaan.

Ohessa kuvia tokoSM:stä, copyright kaikkiin tokokuviin Mari Ali-Raatikainen.

Hengailua :)

Ja vielä joukkuekuvaa:

Ja Lotta Vuorelan koulutuksesta agilitykuvia, copyright Janne Pylväinen:

Kiitos kuvaajille!

Mustavalkoista treeniä

Keskiviikkona käytiin vahvistelemassa taas ruutua ja jotain pikkujuttuja, hyvin meni.

Torstaina taas kimppatreeni SM- kisoja varten. Tein tunnetilaa ja metskun, niissä ei ihmeempiä. Kokeilin samaa kuin viikon takaisissa treeneissä, eli peräkkäin luoksetulo ja ruutuun lähetys. Luoksariin tehtiin vain lisää vauhtia. Mutta sitten se ruutu, teki taas saman tempun kuin viikon takaisissa treeneissä, eli juoksi ensin luoksarin merkkiä kohti ja pysähtyi ruudun ja luoksarin merkin puoliväliin ja heitti maaten ilman mitään käskyjä?! En ymmärrä miten ne palikat koiran päässä joskus liikkuu, ilmeisesti assosioi jotenkin luoksetulon maahanjätön tuohon kun liikkeet tehdään peräkkäin. Ruutuunkin pysäytän aina seisomaan, eli ei voi siitäkään ennakoida. Tätä tapahtuu ainoastaan nurmialustalla, kun ensin tehdään luoksari ja heti perään ruutu. Otin sitten uudestaan vaan ja vahvistelin paikkaa.

Siirryin seuran omalle kentälle ja otin vielä siellä tuon luoksari + ruutu treenin, kun oli hyvin aikaa odotella ja käydä lenkilläkin. Kävi kiertämässä luoksarin merkin, mutta korjas itse ruutuun. Uusinnalla meni suoraan. Hilan kanssa pitää siis treenata paljon häiriömerkkejä, ei me niitä olla kyllä paljoa tehtykään. Ennen SM:iä nyt ei enää paljoa ehdi tehdä, mutta vastaisuudessa sitten.

Agilityssä oli samanlainen aloitus kuin viimeksi, harjoiteltiin niistoa ja niisto-sokkaria siihen kakkosesteelle. Toisella kierroksella vähän takaakierron harjoittelua ja muutaman kerran puomia. Hitin kanssa pitää kuulemma olla mustavalkoinen noissa kontakteissakin. En voinut välttyä ajatukselta harmaavalkoisuudesta ;)

Perjantaina oli ansaittu vapari, tänään olis vielä tarkoitus käydä yhdellä nurmikentällä tekemässä tuo luoksari- ruutu treeni.

Palveluskoiraliiton lehdessä oli muuten hyvä juttu TUNNETILASTA. Eli juuri siitä, mitä mekin nyt vahvistellaan. Hirmuisen samansuuntaisia ajatuksia, kuin itsellänikin on ollut. Siinä oli kiteytettynä niin hyvin ajatuksia koiraurheilusta. Mm. kysymys siitä, onko vika ohjaajissa eikä koirissa, jos emme pärjää. Toinen asia johon kiinnitin artikkelissa huomiota, oli toteamus siitä, että harva viitsii opetella käyttämään omaa kehoa ja ääntä koulutusvälineenä. Myös pakotteista siinä puhuttiin. Olen iloinen, että mulla on koira, jota ei pakotteilla voi kouluttaa. Se koira on opettanut mut myös käyttämään laumaviettiä palkkauksessa. Surullista, että on olemassa ohjaajia, jotka eivät osaa säätää koulutusmetodejaan koiran mukaan.

Pysähdyin ajattelemaan itseäni omistajana ja ohjaajana. Hit vaikuttaa siltä, että se harrastelee mielellään mun kanssa. Herkkänä ja miellyttämishaluisena koirana se kuitenkin lukee helposti mielialaa ja tekee tulkintoja, olenko minä tyytyväinen siihen. Agilityssä on tullut esille se reiluus ja selkeä toimiminen, että siinä mulla olisi parantamisen varaa. Toisaalta agility on koiran mielestä niin hauskaa, ettei se vaikuta kuormittuvan mun virheistä. Muissa lajeissa koen olevani suht reilu ja järjestelmällinen kouluttaja. Hitin kanssa pitäisi kuitenkin ehkä enemmän suunnitella treenien kulkua niihin tilanteisiin, kun jotain meneekin pieleen. Liian helposti tulee vaadittua, kun pitäisi ehkä ymmärtää helpottaa treeniä.

Välillä tekee ihan hyvää miettiä asioita koiran näkövinkkelistä ;)

SM- valmistautumista

Mentiin kentälle ennen aksaa vähän treenailemaan. Hitille otin tunnetilaa ja minipätkän seuraamista, hyvin toimii tämä viilaus. Ilme ihan eri kuin viime viikon kimppatreenien seuruussa. :)

Tehtiin ruutua suoraan, ei siis merkin kierrolla, meni heti kerralla oikein, jee! Vahvistetaan vielä näin, ehkä liike ei olekaan niin pahasti hajonnut kuin miltä on välillä vaikuttanut. Otettiin hyppynouto normikapulalla liikkuroituna, ihan ok. Jäävät otin kaikki, ei niissäkään mitään ihmeellisyyksiä, paitsi ekalla seisomisella tarjosi ensin istumista, mutta se nyt ei haittaa kun SM:ssä kisataan vielä voittajassa. Metallinoutoa vähän viilailin ja otin myös metallihyppynoudon, ei tiputtanut kapulaa! Hyvä Hit. EVL juttuja ei nyt kauheasti ehditä ennen kisaa enää treenata, mutta en ilmoittanut muihin kuin siihen yhteen kisaan, niin pidetään sen jälkeen sitten kisatauko ja treenataan lisää.

Tokoilujen jälkeen suoraan agilityyn. Pasi laittoi meidät, tai oikeastaan mut, harjoittelemaan ilman rimoja/ minirimoilla ohjauskuvioita. Mun ohjaaminen on epäloogista. Hilari- parka. Ei se hirveästi näytä onneksi kärsivän mutta ei nyt kovin reiluakaan ole koiraa kohtaan. Aluksi mietin, että mitä hiivattia mä tuon tasoisessa ryhmässä ja ohjauksessa edes teen, mutta treenien loppua kohden ahdistus onneksi lieveni. :D Kakkosesteellä harjoiteltiin pakkovalssia (koira otettiin putken puoleisen siivekkeen takaa). Hitsi kun oli hankalaa pitää palkkaa kädessä, ohjata ja vielä muistaa kaikki neuvot. Viilattiin oikeastaan ensimmäisellä kierroksella vain esteitä 1-3. Toisella kierroksella otettiin vitosesteelle asti, siinä tuli tunne, että ohjaus lähti jotenkin jo sujumaankin. Hit on vielä aika kiinni mussa, joten jatkossa pyritään pitämään palkka esteen takana, apuohjaajalla tms. Ihan hyvää tekee meille kummallekin keskittyä nyt vaan pikkupätkiin ja esim kääntymisten hiomiseen koiralla & paljon palkkaa. Itsenäisesti otettiin vielä keppejä verkoilla.

Sokkareita!

Olipa kiva agitreeni! Ohjattiin kakkosesteen takaa kolmosen takaakiertoon ja siitä piti viedä koira neloselle ja juosta vitosesteen oikealle puolelle ottamaan koiraa vastaan laittaen koira persjätöllä kutoselle ja edelleen persjätöllä kutoselta putkeen. Putken jälkeen vielä uusi sokkari, jotta koiran sai kääntymään kasille ja välistäveto puolivalssilla vikalle esteelle. Hitin kanssa hiottiin tuota neloselta kääntymistä vitoselle, ei tuossa mun kuvassa ihan samoilla kohdin nuo esteet ole kuin treenissä. Palkkailtiin hyvästä (=tiukasta) kääntymisestä. Tuo 5-6-7 oli itselle vaikein hahmottaa, kaksi persjättöä tuli siinä peräkkäin ja oli vaikea kääntää itsensä riittävän ajoissa, jotta sai koiran kääntymään mahdollisiman nopeasti putkeen. Piti olla ripeät jalat, jotta sai tuon lopun välistävedon onnistumaan.

Oman vuoron ulkopuolella otettiin keppejä verkoilla ja keppien päässä purkin kansi jonka päällä palkka, ihan jees meni. Myös keinua muistuteltiin namilla ohjaamalla.

Lopuksi vielä bc- Wiun ohjaaja Pasi neuvoi meille vähän jaakotusta ja vaihtoehtoisia ohjauksia esteille 1-5. Hinkattiin sitä nelosen jälkeistä kääntymistä jaakotuksella ilman rimaakin. Ihan iloisesti Hit lähtee vieraankin ohjaukseen mukaan :) Treeniä vaan ja kivaa, että saadaan osaavilta ihmisiltä neuvoja, ehkä mäkin joskus opin.

Hit oli treenin jälkeen aika kuumissaan, oli lämmin ilma. Vein pojat uimaan treenin jälkeen, Hit uiskentelikin tosi kauan, selvästi viilensi itseään ;)