Indin välikuvat ja Hitin fyssari

Indi kävi lääkärissä näyttämässä vasenta kinttuaan, jota se oli alkanut nuolla ja nakertaa kintereen kohdalta.

Itsellä kävi mielessä kaikki sikaripunkista kipuoireisiin, joten halusin ottaa välikuvat koko koirasta. Kuvattiin kyynärät, olkanivelet, selkä kokonaan, lonkat, takapolvet ja kintereet. Olat ja kintereet kuvattiin kahdesta suunnasta. Kaikki olivat siistit, ei irtopaloja tai muutakaan epämääräisyyttä. Kasvulinjat vielä paikoitellen hieman auki.

Kuvien pitäisi tulla sähköpostissa, mutta lonkista nappasin kuvan puhelimella. Omaan silmään nämä näytti melko samanlaiselta kuin Hitillä tai jopa hieman paremmalta. Ihan terveet siistit lonkatkin siis. Pikkasen on vino kuva, mutta kyllä siitä näkee että terveet lonkat on kyseessä.

Vasemman kintereen alapuolella varvasluiden kiinnittymiskohdassa näkyi pieni varjostuma jalan sisäreunassa, ensi viikolla selviää vielä tarkemmin mikä se oli, kun ortopedi katsoo kuvan. Oli samassa kohtaa, jossa kannuskynnellisillä koirilla on kynsi, lääkäri oli sitä mieltä että se olisi jäänne sellaisesta. Kinner oli siisti ja sivulta otetussa kuvassa ei sitä "aihiota" näkynyt.

Ihosta otettiin näyte ja siitä ei löytynyt mitään tulehdukseen viittaavaa - Cortravance kortisonisumute iholle kahdesti päivässä ja nuoleminen pitää kieltää/estää. Kysyin myös punoittavista silmistä ja niissäkään ei ollut mitään vikaa, ovat vähän ärtyneet joten sain ohjeeksi laittaa silmähuuhdetta kerran päivässä. 

Ei siis mitään harrastamista rajoittavia tekijöitä, olen äärimmäisen kiitollinen siitä. Agility on tarkoitus aloittaa tänä vuonna, virallisiin kuviin mennään varmaan syksyllä kun kasvut on kasvettu ja lihasmassaa saatu hiukan lisää. Silloin ei ihan näin laajasti tarvitsekaan sitten kuvata, mutta eiköhän selästäkin oteta virallinen lausunto, se näytti tulleen sbcak:n suositukseksi myös.

Hitin kanssa käytiin hoidettavana uudella fyssarilla, kun vakkaripaikassa oli niin täyttä ja halusin käyttää sen oiottavana ennen sunnuntain näyttelyä. Oikea SI-nivel oli taas jäykkä. Ranteet vaikuttivat myös hieman rasittuneilta, joten pitää pyytää vakkarifyssaria katsomaan niitäkin. Niihin voisi hankkia bot- tai vastaavat lämmittimet öisin käytettäväksi. 

Hallissa on äärimmäisen hyvä pohja, joten siitä se ei johdu, on ihan perus ongelma agilitykoirilla. Tuo takaosa menee tosi helposti jumiin ja selkälihakset sen myötä myös. Sitten huomio kiinnittyikin Hitin takajalkoihin, verrattaessa massiivisiin selkälihaksiin ja etuosan lihaksistoon ne ovat ihan eri paria. Hitillä on tiivis lihastyyppi, se ja sukupuoli huomioiden takajalkojen pitäisi olla vahvemmat. Heräsi epäilys, ettei se ponnista kunnoilla hyppyihin, jolloin se joutuu tekemään enemmän selällä töitä ja silloin lantiokin rasittuu. Huomaa että lajiin perehtynyt hoitaja kiinnittää huomiota eri asioihin.. Pk- hypynkin saa unohtaa niin kauan, että saadaan voimaa takapäähän. Niitä nyt ei muutenkaan olla treenattu, mutta ei voida keväällä aloittaa niitä kuten olin suunnitellut. Ollaan menossa torstaina Viikkiin hoitajan suosittelemalle fyssarille. Tutkitaan siellä tarkemmin ja saadaan jumppaohjeet takapään aktivoimiseksi. Pitää myös kuvata maanantain treeneissä hyppytekniikkaa, jotta nähdään miten se ponnistaa. Koira on terve, mutta asian korjaaminen antaa harrastusvuosia lisää. 

Indin koulutussuunnitelma

Noniin. Vihdoinkin sain käänneltyä ja väänneltyä päässäni ja paperilla sen, miten lähden Indiä eteenpäin viemään. Pohjana on Mia Skogsterin opit pentuseminaarista, jossa kesällä piipahdin. Lisää luin internetin ihmeellisestä maailmasta, ja luin myös tokon nykyisen sääntökirjan läpi. Näiden asioiden miettimiseen meni noin viikko, mutta nyt tiedän tismalleen mitä olen tekemässä ja millaisen lopputuloksen haluan.

Indihän alkoi leikkiä vasta vähän aikaa sitten vetoleikkejä, ja sen vuoksi en juuri kesällä sen kanssa kentällä käynyt. Ikä teki tehtävänsä ja sain opetettua sille leikin salat, seuraava vaihe on siis siirtää leikki kentälle. Jatkan tätä niin kauan, että ketjukaulaimen laitto ja motivaatiopatukan vilahtaminen taskuun riittävät signaaliksi siitä, että nyt lähetään hommiin. En usko, että tämän mielikuvan luomiseen menee kovinkaan paljoa aikaa, mutta jos menee niin käytän siihen tarvittaessa vaikka koko tulevan kesän. Kotona ja kotipihalla opetan tekniset jutut (pääosin namilla) ja nekin mahdollisimman korkeassa vietissä. Indissä on onneksi se hyvä puoli, että se patoaa hyvin. Ei vuoda. Seuraava vaihe on näiden jälkeen sitten siirtää tekninen osaaminen haluttuun tunnetilaan kentällä, tavoitteena on saada kiihkeä saalisleikki muutettua seuraamisen muotoon.

Tämä tietysti hidastaa tosi paljon tokouran aloittamista, koska liikkeitä ei voi varsinaisesti harjoitella kentällä pitkään aikaan. Mutta koska paino tulee olemaan pk-lajeissa, niin mielestäni on tärkeämpää mennä sen ehdoilla. Mian mukaan eteenmenoja pitäisi harjoitella vuosi, ennen kuin koira käsketään maahan. VUOSI. Noutoja ei tehdä alle 1v ja ei haittaa vaikka olisi lähemmäs 2v kun patukka vaihdetaan kapulaan. Tämä antaa vähän suhteellisuuden tajua omaan tekemiseen. Vaikka Indin kaltainen koira varmasti tekisi asiat niitä vaadittaessa jo paljon aiemmin, mutta se ei ole henkisesti valmis. Nyt sen ymmärtää, että osa-alueiden pitää olla täydelliset ja varmat ennen kuin yhdistellään ne kokonaisiksi liikkeiksi. Se tarkoittaa pitkäjänteistä työtä, hitaasti edeten.

Indi keskittyy tällä hetkellä perusasennon opetteluun, seuraamisen tekniikkaan (paikka ja pään asento, käännökset), eteenistumiseen ja kahden patukan noutoon. Istumisen ja maahanmenon se jo osaa. Lähtötilanne patukoilla oli se, että se ei halunnut ottaa niitä suuhun. Positiivisella vahvistamisella päästiin harjoittelemaan pitoa, otteen korjaus ja tällä hetkellä se osaa ottaa molemmat patukat maasta otteen korjaten. Patukat pitää laittaa vielä lähekkäin, mutta nyt näyttää siltä, että tästä tulee vielä hyvä pohja noutojen palkkauksiin. Matka on vielä pitkä siihen, että toinen patukka vaihtuu kapulaan, koska patukoiden nappaamisen pitää tapahtua salamana. Mutta tätä on hyvä rakentaa rauhassa kotona sillä välin, kun kentällä opetellaan oikea tunnetila.

Olisipa sitä tajunnut aikoinaan olla Hitinkin kanssa yhtä järkevä. Mutta herkät koirat on hyviä opettajia, en mä ilman Hittiä olisi ikinä joutunut pohtimaan järkevintä tapaa koiran kouluttamiseen. Aion palastella senkin tottistreenit ja keskittyä tiettyyn teemaan kerrallaan.

Mun ei pitänyt viedä Indiä välikuviin. Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin, koska se on alkanut kaluta toista takastaan. Sama se on sitten kuvata koko koira kun vie sen lääkäriin, voi lykätä viralliset kuvat vähän myöhemmäksi mutta uskaltaisi turvallisin mielin aloittaa agilityn toukokuussa, kun olisi alkamassa kurssit. Täytyy toivoa parasta, syitä jäystämiseen voi olla monia. Indin kahdella siskolla on valitettavasti ollut olkapäissä häikkää. Indi ei ole ontunut, mutta ei näistä koskaan tiedä.

Kisatuloksia ja silmäpeilaus

Käytiin Hitin kanssa kisaamassa parit agilitykisat joulukuussa peräkkäisinä viikonloppuina. Puoli vuotta ehti olla kisataukoa. Ekoista kisoista tuli 2 x HYL ja hyppäriltä 0 (aika jotain -4,6s). Seuraavana viikonloppuna tehtiin pari hylkyä ja sitten ehkä maailman surkein rata ratavirheillä 35... Pari kieltoa, pari rimaa, hipaisi pituutta, puomin ja keinun alasmenot ja yks keppivirhe. Fysiikka ei jostain syystä ollut kunnossa, tosin käytiin noiden kisojen välissä fyssarilla ja hoidettavaa oli aika paljon. Että sinänsä ei ihme. Toki kun tämmöisiä tuloksia tulee, niin on syytä pysähtyä miettimään mikä ei toimi ja tehdä jotain asialle. Niinpä kontaktit otettiin syyniin. Hit alkoi hypätä puomin alasmenon yli sen jälkeen kun vaihdoin pysäytyskontaktin juoksukontaktiin. Niinpä kontakteille otettiin pysäytykset takaisin. Suurin osa virheistä oli mun mokia, esim. kepeillä vedätin liikaa. Mutta saatiinpahan taas tietää mitä pitää treenata. Ainakin nyt keskitytään noihin hyppyjen merkkauksiin, muuten ohjaan kuulemma ihan hyvin. Hit on ollut treeneissä tosi hieno.

Tällä viikolla Hit kävi myös silmäpeilauksessa. Terve poika on, yksi pieni ripsi oli tullut takaisin, joka näkyi joskus aiemminkin peilauksessa, ja aiheuttaa sen distichiasis merkinnän lievänä. Se onkin sitten Hitin ainoa miinus terveyden osalta. :)

Kaivoin vanhat tavoitteet blogista, joita asetin Hitille tälle vuodelle.

- HK2 ja kolmosissa ainakin yksi kisa. Molemmat toteutuivat! HK2 tuli ensiyrittämällä, mutta pitkään rataan tarvitaan vielä treeniä.
- FH jälkeä sen mitä haku antaa myöden. Käytiin me jokunen kerta pellolla :)
- Paimennustreeneihin varsinkin kesällä! Oli hyvällä mallilla kun syksyllä käytiin: haut kuntoon. Treenattiin ja käytiin kisoissakin koittamassa; tuloksena PPR1!
- Agissa luokkanousu (?). Noustiin vauhdilla kolmosiin.
- Näytelmissä vois kävästä jossakin Baltiassa. Ei käyty, ne rahat meni muualle :)

Sitten tavoitteita vuodelle 2016:
Hit
- HK3, tai ainakin kovasti yritetään
- FH Jälkeä treenataan
- Agissa startteja alle
- Voitaisiin aktivoitua näyttelyiden saralla, ainakin Suomessa

Indi
- Treenaa tottista ja tokoa
- Hakutreenit jatkuu. Ilmaisu metsään.
- FH Jäljen alkeet
- Paimennetaan. Ehkä jopa kisataan loppukesästä.
- Luustokuvat
- Aloitetaan agility, jos luustokuvat ok

Indi on käynyt välillä kokeilemassa lampaita ja se on kyllä hieno, vaikka ite sanonkin. Aika kiihkeä se on, mutta uskoo kyllä jos sanotaan, eli varmaan aika mukava koulutettava. Tätä tyttöä ei huimaa... Indin kanssa ollaan treenattu hakua koko ajan, ja se on päässyt hyvin jyvälle. Siitä tulee luultavasti haukkuva, haukkuu jo käskystä mutta en ole vielä siirtänyt ilmaisua metsään. Siirretään vasta, kun haukkuu kotona hyvin. Tottiksessa ei olla päästy oikein edistymään, kun leikillä on kestänyt kehittyä. Nyt se taistelee jo sen verran hyvin, että voin kohta alkaa opettaa sille lisää tottisjuttuja. Pariin liikkeeseen haluan lelupalkkauksen ja siksi niitä ei ole vielä päästy tekemään. Indin kanssa ollaan edetty tosi hitaasti. Ollaan panostettu ohjaajan ja koiran väliseen suhteeseen sitäkin enemmän. Häntä heiluen tekee. :) Mun täytyy laatia vuodelle suunnitelma, mitä opetan missäkin vaiheessa. Indin kanssa on mukava touhuta, kun se on niin laumaviettinen. Helppo palkata aikanaan kokeissa. Tein myös tietoisen päätöksen, että tokoa tai PK:ta ei kisata alle 2v. Saa kypsyä rauhassa.

Tedin tehtäväksi jää viettää eläkekoiran virkaa. Se täyttää pian jo 8v.

Kuulumisia

Jos sitä pitkästä aikaa kuulumisia... :)

Hitin kanssa alkoi agilityn hallikausi uudessa seurassa. Edustamme siis jatkossa Hyvinkään Seudun Kennelkerhoa tässä lajissa. Pitäisi taas kisoihinkin vaan ilmoittaa, mutta jotenkin ei vaan oo jaksanut motivoitua kisaamisesta. Ihan kivaa vaihtelua uusi seura ja uudet opettajat, vaikka käytännön syistähän tuo seuran vaihto oli edessä, kun treenimatka kasvoi liian pitkäksi vanhaan seuraan.

Hakua ollaan tehty vaihtelevalla menestyksellä. Nyt ei ole enää vähään aikaan näkynyt rullan kanssa juoksentelua, mutta muuten kisoihin ei kyllä ole nyt asiaa ja se on vähän syönyt omaakin motivaatiota. Koira työskentelee taaksepäin ja lisäksi pitkillä radoilla tulee ongelmia, kun se lopettaa työskentelyn jossain 150-200 metrin kohdassa rataa. Passivoituu ja sitten kun solmu aukeaa niin mennään taas, mutta ei se kokeessa auta jos epävarmuus näkyy näin. Rakennellaan siis motivaatiota, kestävyyttä ja kuntoakin tarttee saada lisää, joten taitaa ne voittajan tulostavoitehaaveet jäädä ensi kaudelle ihan suosiolla.

Hitin kanssa ei muita lajeja ole nyt tehtykään. Tai ollaan me käyty pari kertaa kuussa paimentamassa. Hit saa talvella pitää pienen treenitauon, katsotaan ensi vuonna uusin voimin.

Kävin kuuntelemassa Mia Skogsterin pentuseminaarin ja sitä voin lämpimästi suositella kaikille. Oli tosi hyödyllinen, vaikka samaan aikaan myös tajusi mitä on aiempien koirien kanssa tehnyt väärin. Indiä ajatellen se tuli todella hyvään saumaan, kun en ollut vielä aloittanut sen kouluttamista (tottikseen).

Indi on päässyt jo hakuun maastotreeneihin mukaan silloin tällöin. Se on vielä ihan alkeissa ja käydään yhdessä vielä hakemassa haju. Aion jatkaa samalla menetelmällä ja toimii hyvin, ei tosiaankaan osaa silmillä hakea. Indistä tulee varmaan haukulla ilmaiseva. Se osaa jo haukkua käskystä, mutta haukun tyyli vielä vaihtelee. Välillä se haukkuu vähän pöhisten ja parantaa vasta kun pyytää uudestaan haukkumaan. Pitää katsoa mihin suuntaan se menee kun tulee ikää lisää. Jos vaikuttaa hyvältä niin ei tartte rullaa opettaa. Indi on ainakin niin itsevarma ihmisten suhteen, että olisi kanttia haukkua piiloilla.

Kentällä ollaan käyty vain leikkimässä ja sekin tulee vielä viemään aikaa, ei vielä lähde taisteluleikkiin niin kuin haluaisin. Se tykkää saalistaa, mutta taisteluleikeissä irrottaa heti kun on voittanut lelun. Puruote on myös vielä heikko. Ruokapalkalla se on ihan yhtä ahne kuin Hittikin, joten ollaan päästy hyvin treenailemaan pentusemmassa opittuja asioita. Ruoan tavoittelua kädestä, istumista, maahanmenoa, seuraamisen imutusta. Osaaminen on vielä aivan alkeellisella tasolla, mutta ainakin pentu tekee mielellään yhteistyötä ja on tosi iloinen mitä sitten tehdäänkään. Häntä vispaten :) Seminaari pysäytti ajattelemaan ja sen mitä nyt tätä koiraa yhtään osaa lukea ja tulkita, niin aika hiljaksiin saa asioissa edetä. Haluan tehdä noudot, luoksetulot jne tottista ajatellen huolella ja niitä en voi aloittaa ennen kuin leikkiminen on täysin kunnossa, koska en halua rakentaa niitä ruokapalkalla. Uskoisin, että koira on ainakin vuotias ennen kuin se alkaa leikkiä kunnolla. Tokourakin siis saa odottaa koska sinne puolella tavoitteena on "vain" TVA kun taas pk- lajit olis se ykkösjuttu. Toisaalta kun kaiken tekee huolella valmiiksi niin samapa se on sitten sillä kolmevuotiaalla koiralla tehdä kisatulokset yhden kesän aikana. ;)

Indi on käynyt nyt viitisen kertaa ihmettelemässä lampaita. Sitä ei pal tartte sytytellä... Ei varmastikaan helpoin koulutettava, kun on aika kiihkeä kaveri. Mutta on se hieno <3 pitää laittaa neidistä kuvia tässä joku päivä.

Torstain paimennuskisat

Kisattiin Hitin kanssa torstainakin. Peräkkäiset kisapäivät ja helle olivat Hipsulle liikaa. Hakukaarelle lähti hitaasti, "kattellaan" asenteella ja jolkotteli hidasta laukkaa lampaiden taakse. Toinen tolppakoirista kiinnostui Hitistä ja lähti ohjaajansa huomaamatta Hitin luo, joka sitten pysähtyi ystävällisesti moikkaamaan kaveria. Kun ohjaaja käski tolppakoiran maahan, Hit jatkoi matkaansa. Käytin useamman käskyn, sai silti hausta vielä 11p. Nosto oli hyvä, siitä 8p. Kuljetus ohjaajalle oli huono, ei totellut vasenta flänkkikäskyä ollenkaan. Puski vaan lampaita suoraan. Tolpan kierrolla siitä tuli ongelmia, sain kyllä lampaat pidettyä oikeaan suuntaan, mutta sitten oikealle flänkätessä yksi lammas päätti erkaantua muusta laumasta ja pääsi livistämään. Laitoin vielä koiran perään, mutta käskin sitten maahan kun lammas oli jo sen verran kaukana, ja pyysin koiran pois. Keskeytin siis itse. Pisteethän oli jo siinä vaiheessa menneet niin, ettei olisi enää hyväksyttyä tulosta saanut vaikka muut osiot olisi saanutkin ajettua loppuun, joten luovutin. Jäi meille sentään keskiviikolta takataskuun se hyväksytty perusrata, joka oli koiran kapasiteettiin nähden ihan hyvä rata.

Kyllä me Hitin kanssa paimennusta jatketaan, vaikka se PPR1 tavoite ja haave onkin nyt saavutettu. Nyt tietää taas, mitä kannattaa treenata. Lopulliseksi tavoitteeksi voisi asettaa luokkavaihtoon oikeuttavan tuloksen, vaikka kakkosissa ei ikinä tullakaan kisaamaan. Indin kanssa sitten enemmän :)

Indistä (ja Tedistä) muutama kuva tältä päivältä :)

PPR1 Hit

Ollaan käyty Hitin kanssa tänä vuonna viitisen kertaa Somerolla paimentamassa. Jatkettiin treenejä siis toukokuussa suurinpiirtein kerran kahdessa viikossa. Maanantaina treeneissä Marika heitti, että voisin tulla kisoihin koittamaan rataa. Edellinen yritys oli kaksi vuotta sitten, silloin Hit ei tehnyt lainkaan hakukaaria kokeessa.

Tuntuihan se aika järjettömältä idealta näin vähällä treenillä viime aikoina, mutta sitten totesin, että kun kerran kisaan vielä mahtui mukaan niin lähdetään koittamaan extempore. En jaksanut stressata asiaa sen enempää vaan totesin, että menköön omalla painollaan.

Pisteitä saatiin seuraavasti: Hakukaari 13p, nosto 6p, kuljetus ohjaajalle 8p, poispäinajo 1p, kuljetus 10p, häkitys 6p, häkistä ulosajo 9p. Yht 53p -> PPR1.

Hakukaarella pysähtyi itsenäisesti maahan jossain puolessa välissä matkaa, korjasi kuitenkin yhdellä käskyllä kaaren loppuun. Kuljetus meni vähän banaaniksi. Tolpan kierto oli turhan vauhdikas, joten lampaat ajautui poispäinajon linjalta ulos, enkä sitten älynnyt itse ottaa tilannetta haltuun tarpeeksi tiukasti, että olisin palauttanut lampaat takaisin linjalle. Portin jälkeen lampaat vähän lähti juoksentelemaan, joten käännöksestä valui aika iso kaarros. Alkumatka kuljetuksesta siis offline. Toisen portin jälkeen lampailla alkoi olla vetoa toisen laitumen suuntaan, joten koiran piti kuljettaa laumaa oikealla puolella. En sitten katsonut tarpeeksi tarkkaan missä kuljettiin, joten sekin mentiin offline. Tässä vaiheessa lauma oli aika juoksevaisella tuulella, en meinannut saada niitä rauhoittumaan aloilleen ennen häkitystä, enkä ottanut koiraa tarpeeksi häkin ja lauman eteen, joten lampaat melkein juoksi häkkiin kun itse menin portille. Häkistä ulosajosta lähti piste, kun en pysäyttänyt koiraa kunnolla häkissä lauman taakse. Aika paljon siis omia mokia, huomenna mennään vielä uudestaan yrittämään :) Täytyy itse olla tarkempi linjojen kanssa ja muistaa huolehtia häkityksessä nuo pysäytykset. Tyytyväinen kuitenkin olin, että saatiin rata läpi ja vielä koularikin.

Iso kiitos Woollandian porukoille ja yhteistyökumppaneille, joiden lampailla ja ohjauksessa olemme treenanneet! Ilman teitä tämä ei olisi ollut mahdollista.

Hitin kanssa käytiin 19.6 voittajaluokan hakukokeessakin. En jaksanut siitä aiemmin kirjoitella, mutta penkin alle se meni. Toisaalta se oli vasta meidän kolmas hakukoe, joten meidän molempien kokemattomuus näkyi. Koira teki heti ekaan etukulmaan valeilmaisun ja itse tyhmyyttäni sen hyväksyin. Muutenkin juoksenneltiin rulla suussa, joten se oli sitten siinä. Tuomarin mielestä olin myös kutsunut sen kerran hajulta pois, kun oli kulkenut poikkitallausta maalimiehen luo. Hit oli tehnyt saman temppuilun rullan kanssa edellistreeneissä ennen koetta, ja yksin asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen, että se meni kakkosluokan kokeessa vähän epävarmaksi, emmekä ehtineet tehdä noiden kokeiden välissä niin montaa treeniä, että se olisi kunnolla ollut palautunut kakkosen kokeesta. Koira keksi siis tuon rullan kanssa kuljeskelun jo treeneissä, joten ei sinänsä tullut täytenä yllätyksenä. Piruuttani menin vielä esineruutuun, sieltä 2 esinettä ja 19p. Tottikseen ei menty. Koira selkeästi haluaa miellyttää minua, ja Hit nyt on muutenkin tuollainen silkkihansikaskoira... Jatkamme siis treenejä. Jokunen treeni nyt ainakin tehdään irtorullilla. Syksyllä ehkä sitten uudestaan kokeilemaan voittajaluokkaa.

Indi pikkuinen on kotiutunut oikein hyvin. Muutimme juuri maalle, joten kiirettä on pitänyt muuton kanssa. Oli kuitenkin hyvä, että pentu ehti jo tottua kerrostaloelämään. Olosuhteiden pakosta muuttoa tehdessä se ehti myös sopeutua varsin mallikkaasti yksin olemiseen. Autossakin se nukkuu täyttä häkää. Eilen viimeksi käytiin kentällä vähän opettelemassa leikkimistä. Indi on kyllä tosi järkevän oloinen pentu. Rento kaveri, joka ei pienistä stressaile. Se on myös tosi itsevarma. Aika herkkähaukkuinen, joten ehkä siitä tulee haukkuva hakukoira ;) Täytyy laittaa Indistä kuvia, kunhan löydän tarvittavat piuhat ja kamerat muuttolaatikoiden seasta. 

Indi tuli taloon

Meille muutti viime viikon sunnuntaina uusi perheenjäsen, Woollandian Scarpetta. Olin jo jonkin aikaa miettinyt itselleni kisakoiraa Hitin seuraajaksi. Olisin voinut ottaa myös Hitin jälkeläisen, mutta sopivia narttuja ei tullut vastaan, joten poistin sen jalostusuroslistalta kun oma pennun paikka täyttyi. Odotin itseasiassa pentua ensin ihan muualta, mutta kohtalo päätti toisin. Täysin sattumalta Woollandiaan Tinylle päätettiin tehdä viimeiset pennut, joten jäin jonottamaan pentua itselleni. Tiny on yksi hienoimmista koirista, joita olen nähnyt. Ihailin sitä jo vuosia sitten kun aloitin Hitin kanssa Somerolla treenaamisen.

Kävimme tutustumassa myös pentueen isään Jymyyn, kun en ollut vähään aikaan käynyt Somerolla. Ei isukkikaan kylmäksi jättänyt, upea koira. Minulle oli myös tärkeää, että kasvattaja olisi jollain tapaa tuttu. En halunnut koiraa ventovieraalta.

En olisi ihan ekana arvannut, että meille muuttaa juuri tämmöinen kaveri. Linjalla ei kuitenkaan ollut minulle muuta merkitystä kuin se, että halusin joko seka- tai työlinjaisen koiran. Halusin tällä kertaa nartun ja tämän kaverin luonne lopulta vakuutti, vaikka ensin sen itsenäisyys vähän hirvittikin.

Pikku-apina sai nimekseen Indi.

Meillä on mennyt tosi kivasti. Lopulta pennun itsenäisyys osoittautuikin paljon helpommaksi piirteeksi kuin mitä kuvittelin, se on todella leimautunut omiin ihmisiin. Piha-alueilla se saattaa irrota vähän kauas, mutta ei jätä silmistään. Metsässä se liikkuu jopa häiritsevän kiinni jaloissa. Olin ihan varma, että tämä pentu olisi paljon pahempi kuin Ted ja Hit pienenä, joita ei edes 7 viikon ikäisenä kiinnostanut seurata ihmistä vaan menivät omia polkujaan. Onneksi olin väärässä. On ollut myös tosi positiivinen asia, ettei pentu ole osoittanut lainkaan resurssiaggression piirteitä, joiden kanssa sain painia Hitin kanssa ihan pikkupennusta lähtien. Ted suhtautui pentuun alusta asti neutraalisti. Hittiä vähän ällöttää, ja se on todella tarkka omasta alueestaan silloin, kun se esimerkiksi lepää. Muutaman kerran on ärähtänyt pennulle, joka on toisaalta hyvä, että se oppii rajansa.

Indi on aika vekkuli tapaus. Sosiaalinen ja iloinen tyyppi, jolta lähtee sokka ihan irti kun sitä kunnolla kehuu. Se tykkää hengailla mamman sylissä ja tulee itse syliin syömään mm. luita. Aika vilkas kaveri, joten varmaan jonkin verran joudutaan panostamaan siihen, että vieraissa paikoissa pitää osata myös rauhoittua. Toinen asia mitä opetellaan jo pienenä, on vierailla kentillä leikkiminen. Meidän lauma muuttaa viikon sisällä maalle, siellä on vähän paremmin sitten tilaa temmeltää. Siellä päästään myös aloittamaan jäljen alkeet vähän paremmin kuin kerrostalossa.

Indin kanssa on tarkoitus tehdä vähän kaikkea. Ainakin tokoa, paimennusta, hakua ja jälkeä. Koiran ominaisuudet näyttävät, mitä kaikkea sitten lopulta päädytään kisaamaan. Agility kiinnostaa myös, mutta sen aloitamme vasta sitten, jos koira on luustokuvien mukaan terve. Näyttelyissä olisi tarkoitus käydä hakemassa se pakko-H, ehkä neiti sen saa lyhyestä karvasta ja valkonaamasta huolimatta :D

Tämän pennun kanssa edetään varmastikin aika eri tavalla kuin aiempien koirieni. Meitä ei siis kannata ihan hetkeen kisakentillä odottaa näkevänsä. Haluan tehdä pohjatyön kaikessa rauhassa, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen. Panostetaan hyvään yhteistyöhön ja mielentilaan ensin. Teknisen osaamisen ehtii rakentaa sitten, kun mielentila on oikea ja koira on siihen henkisesti valmis. Jotenkin tästä pentuajastakin nauttii ihan eri tavalla, kun jo alun alkaen asennoitunut itse niin, ettei meillä ole mikään kiire. Toivotaan terveitä harrastusvuosia, meistä kuullaan vielä ;)