Alkaneen vuoden tavoitteet ja viime vuoden puintia

Aloitan yleisistä kuulumisista tämän postauksen.

Indin tottis on mennyt aika hyvin. Luoksetuloon olen todella tyytyväinen, olen saanut sen nyt aika hyvin sisäistämään sen, että kovasta vauhdista huolimatta tullaan suoraan eteen. Ainakin suurin osa luoksetuloista onnistuu, suoritusvarmuus vielä puuttuu suoran eteentulon saralta. Sillä ei ole merkitystä jätänkö koiran yksin käskyn alle vai pitääkö joku tottishihnasta kiinni kun kutsun, vauhti on sata lasissa eli tunneoppiminen on onnistunut. J

Pitää niitä luoksetulon pysäytyksiäkin alkaa tokoa varten jossain välissä treenaamaan, mutta taidan siinä kutsua koiraa nimeltä eli eri käsky. Seuraaminen on myös aika hyvä, intensiivinen. Juoksua ollaan nyt alettu treenata siihen myös. Peruuttaminen seuratessa on edelleen vaikeaa, joten sitä ollaan tehty hallilla peilien avulla. Jääviä liikkeitä aloin myös yhdistää seuraamiseen. Tottikseen opetan niihin vihjeet ja olen ottanut ne jo heti tässä vaiheessa käyttöön. Ollaan tehty liikkeestä istumista ja maahanmenoa, kohta puolin voisi ottaa seisomisen syyniin pariksi viikoksi. Varmuus noista jäävistä toki vielä puuttuu ja välillä yrittää ennakoida, mutta varmuus tulee varmasti ajan myötä. 

Noudoissa on nyt vähän kinkkinen vaihe: hyppynoudot (matalalla esteellä vielä) menee todella hyvin eteen asti, ja tasamaanouto menee hyvin niin kauan kun ei tarvitse tuoda eteen. Tasamaalla eteen tuodessa hidastaa ja ote huononee – onneksi saadaan varmasti pian neuvoja tähän Mian kurssilla, joten en ole viitsinyt tasamaanoutoa kokonaisena tehdä paria kokeilua lukuunottamatta. Eteenmenon menee yhtä lujaa kuin luoksetulonkin, ja mulla on siis ihan pallopalkka siellä. Ei kyttäile tottiksessa kun en ole sitä siellä sallinut. A-estettä tehdään edelleen aksan ehdoilla, ja nyt itseasiassa on pysäytyskontaktit A:lla aika hyvät, toki varmuutta vielä tarvitaan siihenkin kun vauhtia kasvatetaan. Mutta viimeistään kesällä kun tuo alkaa olla fyysisesti valmis, päästään treenimään varmasti pk-A:takin.

Ilmoitin Indin siis Mia Skogsterin kisavalmennuskurssille. Oltiin ensin ilmoittauduttu pidemmälle ehtineiden ryhmässä, mutta sitten lanseerattiin tuo nuorille koirille suunnattu kurssi ja saimme onneksi vaihdon siihen. Tammikuun lopulla alkaa tuo kurssi ja kestää 5 kertaa. Saadaan varmasti hyviä vinkkejä sieltä, odotan innolla! Tottiksen suhteen mennään hyvällä mallilla. Indille on myös ammuttu, viimeksi vuoden vaihteessa kuunteli haulikon ammuntaa ja ei noteeraa pauketta mitenkään. Hieno juttu. Ted ja Hit ei myöskään siihen reagoineet vaikka oltiin aika lähellä (pojat ammuskeli tauluun kun oltiin maalla).

Tokossa ollaan tehty Indin kanssa kotosalla tunnaria, edelleen väärät kapulat ovat kiinnitettyinä alustaan, mutta suunta on ylöspäin eli ei ihan toivoton tapaus. Ruudun suhteen taas jouduin hallilla toteamaan, että pistetään se jäihin. On vaan nyt nöyrryttävä, ettei tälle koiralle näyttötekniikka toimi kuten mun kahdella edellisellä koiralla. Eli opetan nyt kotona sille sitten suosiolla kosketusalustan klikkerillä. Ei varmaankaan vaadi montaa kertaa, että hiffaa sen, koska on opetettu naksuttimella tarjoilemaan asioita. Kaukokäskyt ovat myös edelleen pahasti kesken, mutta tässä on vähän liikaa nyt kaikkea opiskeltavaa yhdelle kertaa joten keskityn nyt tämän alkuvuoden ja sen tottiskurssin ajan ihan vaan tottiksen perusasioiden viilaamiseen. Sen jälkeen voidaan keskittyä paremmin noihin tokoliikkeisiin, kun tottis on jo sitten hyvällä pohjalla. Huomenna on itseasiassa Woollandian kasvattipäivät ja mennään Indin kanssa Jessican oppiin, saadaan varmaan sieltäkin neuvoja.

Indin agility menee kivasti myös. Kepit on alkaneet löytyä ja niistä tulee hyvät. Enää on kaksi ohjuria aloituksessa ja lopetuksessa ja nyt on helppo opetella lähetyskulmia ja vauhdilla kepeille menoa jne. Puomin alastulo ja keinu tehdään vielä pöydän avulla ja vahvistetaan pysäytyskontaktia niissä. Koira tulee myös paremmin jo ohjauksiinkin, hyvä fiilis on jäänyt treenien jälkeen. Toki itsellä on vielä paljon opittavaa, koska Indi on niin erilainen ohjata kuin Hit. Vaatii enemmän työtä itseltäni. Olin eilen ohjaustekniikkaluennolla, ja tuli selväksi kun huippuohjaajien videoita katseltiin, että nimenomaan oma jalkatyöskentely on heikkoa, joten siihen kiinnitän jatkossa erityistä huomiota. Pitää saada omaakin kuntoa nostettua siis.

Indin kanssa tehtiin tuossa vähän aikaa sitten sirutarkki ja se osoittautuikin todella ongelmalliseksi vieraan miehen kanssa. Yritti siis väistää ja kun ei päässyt, tikkasi sirulaitteeseen. Sen jälkeen tuota ollaan treenattu ja todettu, että ongelma ei ole sirun luenta itsessään vaan tietyt ihmiset jotka se kokee ahdistavina. Yhden kerran aiemmin se on suhtautunut vieraaseen mieheen samalla tavalla peläsyttyään yhtä kaveriamme pimeässä kun oltiin mökkeilemässä viime kesänä. Ei päästänyt häntä enää sen jälkeen lähelleen. Harjoituksissa tilanne ei ole enää toistunut, mutta käsittelyä pitää harjoitella ja sietää, voihan kokeissakin olla ties millaisia tuomareita. Ei nyt oikein voi valittaakaan, kaikki on mennyt Indin kanssa niin hyvin ja tämä nyt on ensimmäinen todellinen haaste joka vastaan tuli. Ei ole itse edes tajunnut ottaa vastaavia käsittelytilanteita useammin, kun on luottanut siihen, ettei tuollaisista tule tämän tyyppisen sosiaalisen ja avoimen koiran kanssa mitään ongelmia. Siru on pystyttävä lukemaan löysällä hihnalla ja varmennus vaaditaan kaikissa lajeissa kisakirjaan… Aloin heti opettaa käsikosketusta klikkerillä, moni on saanut näistä kohdennusharjoituksista avun ja uskoisin, että mekin päästään sen avulla eteenpäin. Treeniä tämä vaatii kyllä, pitää hyväksikäyttää joka lajin treeneissä treenikaverit kun ollaan ensin opeteltu tuo käsikosketus. Seuraava pentu opetetaankin sitten sirunluentaan luovutuksesta lähtien, vaikka olisi miten avoin ja sosiaalinen...

Paimennuksessa Indi on ollut ihan älyttömän hyvä. En ymmärrä miten se voi noppia noin nopeasti ja siinä on paljon hyviä ominaisuuksia paimennusta ajatellen. Kasvattajan mukaan siitä on tuossa lajissa ihan mihin vaan ja en epäile sitä yhtään. Ei mitään suorituspaineita kun oon ite aika tunari vielä tossa lajissa. ;) Mutta on ollut ihan ilo käydä treeneissä, kun mistään ei tarvitse vääntää ja kaikki tulee niin helposti ja luonnostaan flänkkejä myöden. Suhteessa meidän treenimäärään tuo edistyminen on ollut ihan uskomatonta. Viime treeneissä jo pystyin aidan takaa ohjailemaan koiraa poispäinajoina, kuljetuksina ja pyöritellä eri suuntiin, ihan parissa treenissä oppi siis suuntakäskytkin. Viime treenissä harjoiteltiin siis ekalla kierroksella ekaa kertaa maahan-aja pillikäskyjä ja toisella kierroksella muisteltiin vasenta ja oikeaa (ilman pilliä). Seuraavaan kertaan mennessä pitäis päättää mitkä pillikäskyt otan suuntakäskyiksi ja harjoitella käteen tulemista jakoja varten. Ihan mielenkiintoista nähdä miten pitkälle omat rahkeet riittää. Jos ei riitä, niin tyrkkään tuon jollekin kisattavaksi joka osaa.

Hitin kanssa puolestaan ollaan tehty pelkästään hyvänmielen treenejä tottiksessa. Hyvin lyhyitä, paljon palkkaa, ilon kautta. Tulos on alkanut näkyä, koira on treeneissä paljon iloisempi ja rennompi kuin mitä hallikauden alkaessa. Jes. Ranne kestää hyvin nykyiset harrastelut ja koira on pysynyt tosi terveenä. Fyssarikäynneilläkin ollut hyvässä kunnossa noilla rutiinikäynneillä. Tähän sellainen sivukommentti, että edellisestä päivityksestä poiketen pentusuunnitelmat löytyvät nykyään WBC:n pentuvälityksestä jos joku ihmettelee.

Sitten vuoden 2016 tsekkaus. Mitä tuli luvattua?

Hit
- HK3, tai ainakin kovasti yritetään, Käytiin vain 1 kisa ja luovuin voittajaluokan koularitavoitteesta tässä lajissa.
- FH Jälkeä treenataan Hyvin vähiin jäi.
- Agissa startteja alle Ei tullut kisattuakaan, vain piirinmestaruuskisat ja niissäkin joukkuerata oli epävirallinen, yksilöissä kaksi starttia ja mokailin itse huolella J. Treenit olivat parasta antia, lopulta rannevamma lopetutti lajin harrastamisen kokonaan.
- Voitaisiin aktivoitua näyttelyiden saralla, ainakin Suomessa Näyttelyitä tuli kierrettyä kolme Suomessa erinomaisin laatuarvosteluin ja lisäksi Viron reissu poiki Viron- ja sitä kautta myös Suomen muotovalion arvot.

Indi
- Treenaa tottista ja tokoa. Kysykää vaan miten paljon… työstä on käynyt! Tosin päästiin kunnolla hommiin vasta syksyllä, koska leikin kesti kehittyä.
- Hakutreenit jatkuu. Ilmaisu metsään. Ilmaisut aloitettu, kesken on vielä pahasti.
- FH Jäljen alkeet No jälkeä en ehtinyt Indinkään kanssa tehdä, oli kiireinen kesä.
- Paimennetaan. Ehkä jopa kisataan loppukesästä. No way, että olis ollut kisavalmis. En kyllä käynyt keväällä ja kesällä paljon treenimässäkään toisin kuin olin alun perin ajatellut. 
- Luustokuvat Pitikö oikeasti jossain vaiheessa kuvauttaa virallisesti 2016? Vissiin, mutta terveiden välikuvien vuoksi päätin lykätä viralliset kuvat 2v ikään, että saa spondyloosilausunnon samalla kerralla.
- Aloitetaan agility, jos luustokuvat ok Välikuvien voimin uskallettiin

Tavoitteet vuodelle 2017

Hit

-          Jäljestystä. Paljon. Kisatavoitteellisesti. Ja esineilmaisujen siirtäminen jäljelle.

-          Ylläpidetään tottis.

-          Esineruudun viilausta.

Hitin kanssa keskitytään ennen kaikkea pitämään hauskaa ja toivon, että päästäisiin vielä syksyllä jälkikokeeseen, mutta en laita sitä tavoitteeksi vielä.

Indi

-          Tokossa koulutus voi- liikkeisiin asti

-          Pk- tottis eteenpäin

-          Jatketaan aksaa

-          Sirutarkastus ja käsittelyharjoitukset jatkuu

-          Paimennusta ja kisaamaan tässä lajissa

-          Toko ALO1 syksyllä

-          Hakutreenit jatkuu

-          Jäljestystä

-          Esineruutu kuntoon

-          Viralliset luustokuvat, polvi- ja silmätarkki

Ted jatkaa eteenpäin porskuttelua pörröisin villasukin eläkeläisenä. Se täyttää kohta jo 9 vuotta, apua! En ikinä olisi uskonut, että se pärjää näin pitkälle tuolla terveydellä, eikä vielä ole tarvinnut turvautua pysyviin lääkityksiinkään. Olen välillä ajatellut, että pitäiskö se viedä vielä vetskuluokkaan näyttelyihin, mutta kattoo ny. Ravi on yhä kadehdittavan hieno kuten nuorena poikana. Eikä tuota kasvohalvausta enää ulkopuolinen huomaa, hyvin palautui siitä. Silmän sulkemisen refleksi ei palautunut ihan normaaliksi mutta ei se nyt koiraa haittaa kun pystyy kumminkin räpyttään silmää riittävästi. Tällä hetkellä on tosin kalju läntti persiissä, kun oli tullut hotspot taas vaihteeksi. Miten niitä voi keskellä talveakin tulla.. 

Kuulumisia ja pentusuunnitelmia

Aloitetaan kuulumisista. :) Hit meni hakutreeneissä iskän kanssa, ja yllätyksekseni se ei edes yrittänyt palauttaa rullaa mulle vaan vei ohjaajalle sen kun pitää. Nyt Hit on talvitauolla hausta, jatketaan keväällä. Sovittiin, että mies ohjaa sitä hakumaastossa, itse keskityn Indiin. En tiedä kisaako Hit enää haussa, mutta ainakin höntsäävät. Pitää katsoa miltä meno alkaa näyttää ensi vuonna Pohdin tuota viimeistä hakukoetta ja alan olla sillä kannalla, että ehkä pohjimmainen syy maaston epäonnistumiseen oli kuitenkin se, ettei Hit motivoidu vieraista ihmisistä. On jo oppinut koetilanteen. Ahneudella pääsi tähän asti :D mutta ei me lannistuta, alettiin heti treenata jäljen esineilmaisuja ja ne ovatkin lähteneet sujumaan hyvin. Piti käyttää klikkeriä, koska alkuun Hit yritti kauheella vauhdilla noutaa esineitä kuten on tottunut tähän mennessä tekemään. Pientä kikkailua vaati, niin alkoi toimia eikä koittanut ottaa jälkiesineitä enää suuhun. FH:ssahan jos koira menee maahan ja ottaa samaan aikaan, niin se esine hylätään. Noutona olisi ollut helppo ne tehdä, mutta FH:ssa siitäkin tulisi ihan turhaa säätöä, maahanmeno on siis varmin. Nyt hirveellä innolla odotan, että tulee kevät ja maa sulaa, että pääsee jäljelle.

Hit on tehnyt myös tottista, mutta ollaan lähinnä käyty pitämässä hauskaa ja jopa höntsäilemässä. Tekee ihan hyvää sille. Osteopaatilla käytiin myös tällä viikolla sekä Hitin että Indin kanssa. Hit oli jees, jotain pientä kiertoa taas ruodossa, mutta se saatiin oiottua. Indilläkään ei mitään hälyyttävää, mutta siltä löytyi oletetun liukastumisen seurauksena myös kiertoa lannerangasta. Hyvä että saatiin heti korjattua, koska ei se ulospäin mitenkään näkynyt.

Indin kanssa paahdetaan kovasti sekä tokoa että tottista. Kaukokäskyt ja tunnistusnouto tuottivat harmaita hiuksia, joten päätin, että otetaan niistä jompi kumpi tehotreeniin niin kauan että se sujuu, ja sitten vaihdetaan. Näin pystyn panostamaan ongelman korjaamisen eniten. Tunnistusnouto piti vääntää rautalangasta, mutta kun väärien ottaminen ei onnistunut vaikka yritti, niin alkoi se nenäkin löytyä. Nyt uskaltaa jo sanoa, että on havaittavissa lamppujen syttymistä. Kaukoskäskyissä ongelmana on tekniikoiden hajoaminen. Tarvitsee tosi paljon rutiinia ja hiomista siihen. Mun mielestä kaukot oli paljon helpommat opettaa Hitin ja varsinkin Tedin kanssa. Ruutuun lähetystä tehdään myös aina kun hallille mennään. Pitää ottaa sekin tehotreenikuuriin jossain vaiheessa koska nyt sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Kaikki muu meneekin sitten Indin kanssa tosi kivasti. Siis tottis, aksa ja paimennuskin. 15.12 oltiin viimeksi paimentamassa ja alkaa jo suuntakäskytkin sujua ilman auttamista. Kyllä me ensi syksynä tähdätään paimennuskisoihin ;) Ihanaa kun on niin luontainen paimen, että kaikki perusasiat saa helpolla. Ei tarvitse tapella ahtaiden flänkkien tms kanssa. Hakutreeneissä on nyt taukoa, mutta ilmaisutreenejä ollaan pidetty. Niitä jatketaan talven ajan.

Mainittakoon, että Tedikin porskuttaa tyytyväisenä eläkeläisenä lauman mukana. Olen välillä ottanut sen halliin tekemään vähän jotain ja edelleen ihmettelen miten tuolla miellyttämishalulla siitä on koskaan saanut tokovalion koulutettua. Mutta tuolleen kun kaikki tekeminen sen kanssa on ihan hupia ja hömpöttelyä, niin ei se ole niin vakavaa. :) Lähinnä huvittaa kuinka se voi olla tuollainen, kunnon pappakoira ja ihan omat kuviot.


Mutta sitten niihin pentusuunnitelmiin.
Aihe on ajankohtainen, koska ilmoitus on nostettu sbcak:n listalle suunniteltuihin pentueisiin ja ajattelin tästä kirjoittaa muutaman sanasen. Musta oli hauskaa, että vaikka Hit on ollut tuolla uroslistalla, niin tämä suunnitelma syntyi ihan muuta kautta. Treffattiin kesällä ja koirat vaikutti aika samankaltaisilta. Luonteissa toki on eroja, Vinja on avoin ja Hit on (tilanteesta riippuen) pidättyväinen eikä välitä vieraista ihmisistä. Toki se on ollut tokossa ja tottiksessa mukava ominaisuus, kun ei sitä ole kiinnostanut kuin oma ohjaaja. Minusta varsin selväpäisen oloinen narttu. Omistajalta saa lisätietoja. Nartun virallinen nimi on siis Amazeme Twenty Pence, ja mahdolliset pennut tulevat Doubletwist kennelnimen alle. Hitin takaa ei ole tiedossani hammas- tai purentaongelmia, kivesvikoja, epilepsiaa tai OCD:ta. Hit on kuvattu kutakuinkin päästä varpaisiin.

Hitin lisäksi sen sisaruksista on luustokuvattu kaksi viidestä pentuesisaruksesta tuloksin A/A ja B/B. Hitin emä ja isä ovat molemmat A/A lonkkaisia. Emän ja isän sisaruksissa on jonkin verran rasitetta lonkkien osalta. Lonkkaindeksi on tällä hetkellä 89, arvosteluvarmuus tulokselle vain 61%. Vinjalla 90(58%), tässä pentueessa on tutkittu yhtä lukuunottamatta kaikki, 4 x B/B ja 1 x B/C. Vinjan emä ja sen sisarukset ovat A-lonkkaisia, ja isällä on ulkomainen lonkkaniveltutkimus B1. Yhdistelmä on siis lonkkien osalta B/B x B/B, ja pentueen lonkkaindeksien keskiarvo on samaa luokkaa kuin vanhemmilla. Kennelliiton sivujen mukaan noin 10 pisteen ero indekseissä vastaa yhden kirjaimen eroa fenotyypissä. Rodun keskiarvohan on tasan 100. Parin pisteen erot eivät ole merkityksellisiä jalostusarvon kannalta. Indeksi on jalostusarvon ennuste, arvio. Borstuilla on aika hyvä tilanne lonkkien osalta keskimäärin, enkä itse näe tätä asiaa peikkona, koska yhdistelmässä muutoin niin moni asia natsaa. Onhan niitä B x C yhdistelmiäkin tehty ja vielä hyvin tuloksinkin. Vastaavasti löytyy yhdistelmiä, joissa vanhempien priimatuloksista huolimatta on tullut pentueeseen sutta ja sekundaa. Loppupeleissä nämä asiat ovat täysin tuuripeliä. Ihminen voi vain tutkia taustat ja toivoa parasta :)

Toivottavasti kaikki menee suunnitelmien mukaan ja saadaan mukavia, terveitä harrastuskavereita. Hit itse on taistelutahtoinen, mutta pehmeä ja herkkä koira. Miellyttämishalua löytyy ja se on todella ahne. Hitillä on tuloksia sekä käyttö- että näyttölajeista. Kaikkinensa mukava koira, arjessa helppo ja huomaamaton. Kiltteydestä ja nöyryydestään huolimatta Hitistä löytyy taipumus resurssiaggressiivisuuteen, ja niiden saralta sille on pitänyt opettaa muun muassa lelujen ja huomion jakaminen omassa laumassa. Hit on valitettavasti joutunut olemaan myös ohjaajan koulutusvirheiden uhrina ja siksi emme ole olleet kokeissa aina menestyksekkäitä (agilitystä puhumattakaan).

Jos pentuja saadaan, niin hieman kyllä harmittaa se, ettei itsellä ole nyt mahdollista ottaa. Kolme koiraa on tällä hetkellä ihan maksimi ja meidän nuorin koira on vielä koulutukseltaan aivan kesken, eikä pentua viitsi ottaa jos ei ole aikaa panostaa siihen niin paljon kuin haluaa. Nuorimmalla on vielä toivottavasti monta aktiivista vuotta edessä ennen kuin kannattaa miettiä seuraavaa. Eikä tuo mieskään taitaisi tykätä liian isosta koiralaumasta. :D

Hitin hakukoe

Käytiin tänään Vantaalla hakukokeessa. Meidän toinen kerta voittajaluokassa, eikä se lopulta juuri paremmin mennyt kuin viime kerralla.

Ensin oli haku maastossa. Hit lähti huonolle pistolle, eli ei suoraan etukulmaa kohden joten vihelsin koiran pois. Teki saman uusiksi, ja sen jälkeen ei suostunut lähtemään pistolle ja käytti rullaakin suussa. Enhän mä kuitenkaan olisi voinut tuollaisia pistoja hyväksyä, koska etukulma olisi jäänyt tarkastamatta kunnolla. No vaihdoin sitten puolta, että sain koiran irtoamaan, ja sinne lähti ja sieltä nousikin ihan hyvällä ilmaisulla aika läheltä etukulmaa ukko. Tämän jälkeen taas haluttomuutta lähteä pistoille ja kaksi valeilmaisua, josta hylky. Ehti kerätä 60 pistettä. Oikea puoli jäi käytännössä kokonaan tarkastamatta, koska ei irronnut sinne ollenkaan. Ehkä se otti itseensä kun korjasin etukulman pistot, mutta ei mulla olisi ollut muutakaan vaihtoehtoa, ja kun en koiraa mitenkään kieltänyt menemästä vaan ainoastaan vihelsin pois. Olisi pitänyt itse vaan keskeyttää aikaisemmin, työskentelyhän olisi joka tapauksessa ollut puutteellinen, vaikka olisi löytänyt kaikki ukot. Harmittaa kyllä, että kun on tämmöinen herkkä koira ja olen mennyt (koulutus)virheitä tekemään, niin en saa niitä enää korjattua, vaikka treeneissä se toimii moitteetta. Mutta hyvähän se on jossitella, ettei olisi pitänyt kakkosen kokeen jälkeen mennä niin nopeasti uudestaan kisaamaan viime vuonna. Kalliita oppirahoja. Päätin silti mennä tottikseen ja esineruutuun treenimielessä, kun ei oltu aikoihin kisattu ja oli kiva nähdä mikä niiden taso kisatilanteessa nykyään on, jotta tiedän mitä tulevaisuuden varalle kannattaa suunnitella.

Esineruudussa työskenteli hyvin ja iloisesti, vasemmasta takakulmasta nousi sandaali ja aika keskeltä ruutua lompakko. Oikeassa etukulmassa olisi ollut vika esine, mutta aika ehti juuri loppua kun oltiin päästy sen kohdalle. Oli aika jännä esineruutu, puro vieressä ja hetkellisesti kävi mielessä, mahtaako koira pulahtaa uimaan. Ei onneksi. Esineruudusta siis 2 esinettä ja 22 pistettä.

Sitten tottikseen. Oli muuten ensimmäinen kolmosluokan tottis, johon olen koskaan mennyt. Me oltiin ekana suorittamassa. Seuraamisessa eka suora oli huono, oli väljä ja hieman reagoi laukauksiin, mutta liikkeen suoritus ei keskeytynyt missään vaiheessa. Täyskäännöksen jälkeen petrasi huomattavasti ja rytminmuutokset oli tosi hyvät, samoin pienempi sakara moitteeton ja henkilöryhmäkin ihan ok. Tästä arvosana hyvä. Liikkeestä istuminen meni ihan hyvin, siitä erinomainen. Liikkeestä maahanmenossa teki yllärin ja jäi seisomaan, luoksetulo oli omasta mielestä liian hidas, puutteellinen. Tämä oli jännä, koska Hit on treeneissä sekoillut noiden muiden jäävien kanssa, mutta ei ikinä maahanmenossa. Ehkä mä sanoin käskyn liian pehmeästi. Juoksusta seisominen meni ihan hyvin ja luoksetulokin oli parempi, siitä erinomainen. Tasamaanouto meni Hitin tason mukaan, tosin kapula vähän lipesi multa ja heitto jäi siten vähän lyhyeksi. Kuitenkin erinomainen. Hyppynoutoa ei tehnyt, kiersi molempiin suuntiin, puutteellinen. A-estenouto meni taas meidän tason mukaan ja siitä erinomainen. Eteenmeno oli ihan sairaan hieno! Seuraamisessa kyllä hiukan edisti, mutta muuten lähti reippaasti ja suoraan, ja maahanmeno lennokkaasti vauhdista, erinomainen. :) Paikallaolo myös erinomainen. Siitä olin tyytyväinen, että kaikki perusasentoihin siirtymät oli hyviä. Hyppyeste oli kallis virhe. Yhteensä tottiksesta 78p, ja olin kyllä koiran työskentelyyn tyytyväinen. Itsekin suoriuduin niin, etten saanut ohjaamisesta turhia huomautuksia.

Nyt sitten piti miettiä hiukan tulevaisuuden suunnitelmia Hitin suhteen. En koe, että mun kannattaa enää hakukokeeseen mennä, koska mun jännitys laukaisee sen, että henkilöhaku ei toimi. Kuitenkin tottis ja esineet sujui hyvällä fiiliksellä ja ihan kivasti. Joten me aletaan sitten treenata jälkeä päälajina. Uskon, että siinä tuo mun oma jännitys ei vaikuta noin voimakkaasti tähän koiraan, se on niin erilainen laji ja Hittihän on tosi luontainen jäljestäjä. Ihan kiva tutustua tavallaan ihan uuteen lajiin, keppejä/esineiden ilmaisujahan ei olla ikinä tehty edes. Kyllä muo kiinnostaa sekä metsä- että erikoisjälki. Nyt kun tuo tottiskaan ei tunnu ihan toivottomalta, ja esineruutua saisi varmaan treenillä vielä paremmaksi, niin ei sitä tiedä mihin me vielä ylletään. Josko sitä ensi vuonna menisi kokeilemaan metsäjälkikisoja? Jää nähtäväksi, pitää katsoa treenien mukaan miten lähtee sujumaan. Esineilmaisut opetan kyllä FH- koesääntöjen mukaisiksi, jotta sinnekin pääsee kisaamaan jos siltä tuntuu. Tulee aktivoiduttua sitten Indinkin kanssa näihin jälkihommiin, kun menee aika samalla vaivalla ja kun ei ole jatkossa hakuun kuin yksi treenattava.

Tässä mun aviomiehen kanssa sovittiin, että hän tekee huomenna Hitin palauttavat hakutreenit. Jos oikein innostuu, niin voisihan sitä vielä kokeilla, että Hit tekisi kisoissa maasto-osuuden hänen kanssaan. Hit on muutenkin ihan isin poika. Ei hänellä ehkä ole siihen samanlaista auktoriteettia kuin minulla, mutta se voi tässä tapauksessa olla hyvä asia. Suhde koiraan on hyvä ja Hit rakastaa iskää. :) Sitä pitää sitten miettiä, että miten tottikset sujuisi vai pitäiskö vaihtaa siihenkin haussa ohjaajaa, koska jos minä ohjaan Hittiä ja mies on katsomossa, niin Hit kyllä kuikuilee perään. Ehkä se tekisi niin toisinkin päin tosin, jos mies ohjaisi tottiksen niin kuikuilisi mun perään jos olisin katsomassa? Tai sitten se menisi hänen kanssaan paljon paremmin. Mutta ei tässä näitä kokeilemalla ainakaan mitään häviä. Mies on kuitenkin ollut maalimiehenä hakutreeneissä tosi useasti, nyt hän vain saa maastossa treenattavaksi oman koiran ja mä jatkan Indillä :) Pitää toki opettaa ja neuvoa, miten koiraa ohjataan. Katsotaan saako tämä idea tuulta alleen :)

Kuulumisia

Jospa sitä kertoilisi taas kuulumisia :)

Hitin treenit aloitettiin kuukauden levon jälkeen maltillisesti ja päästiin normaalitreenien pariin. Osteopaatilla käydessä ei ole löytynyt mitään isompaa, mutta korjattavaa oli kylläkin. Oltiin siis jo päästy agilityssäkin treenaamaan, alkuun ei tehty hyppyjä ollenkaan ja myöhemmin tehtiin radan pätkiä medirimoilla. En huomannut tästä aiheutuvan mitään oirehdintaa. Kuitenkin  kevyen tottistreenin jälkeen Hit alkoi ontua juostuaan Indin kanssa ja oli illallakin vielä ep, tämä siis aksaa seuraavana päivänä. Mä tein jo aiemmin päätöksen, että jos nämä ranneoirehdinnat palaavat, niin Hit lopettaa agilityn. Tiedän, ettei tämä oireiden palaaminen johtunut mistään perusasioista kuten lämmittelystä ja loppuverkoista. Tai ruokinnasta. Niihin on kiinnitetty erityisen paljon huomiota. Agility on niin rankka laji, että se rasitus on tuolle ranteelle liikaa. En kestä sitä ajatusta, että mun koiralla on huono olla treenien jälkeen. Enkä sitäkään, että ei päästä harrastamaan päälajejamme sivulajin takia. Mieluummin lopetan agilityn nyt ajoissa, kuin liian myöhään. Ainahan tämän lajin harrastaminen tällä koiralla on vaatinut keskivertoa enemmän kehon huoltoa. Nyt kun koiralla alkaa jo olla vähän ikääkin, Hit täyttää pian 7 vuotta, niin palautuminenkin hidastuu/on hidastunut siitä mitä nuorella koiralla. Tämä lopettamispäätös on siis monen osatekijän summa ja koiran parasta ajatellen tehty. Tietysti se harmittaakin, koska Hitin kanssa on ollut tosi hienoa harrastaa. Sen kanssa on tehty tyypilliset ensimmäisen agilitykoiran virheet, mutta Hit on niin herkkä ja kiltti ohjaamiselle, että se on pakottanut mut oppimaan. Hieno opettaja, olen siitä kiitollinen. Olisin halunnut vielä Hitin kanssa kisaradoille, mutta se jää nyt nuorisolle. Virallisia startteja meille ehti kertyä ykkösissä 11, kakkosissa vain 6, ja kolmosissa 14. Meidän aksailu ei koskaan ollut kovin kisapainotteista. Se oli vain molempien iloksi tehtyä puuhastelua, eikä koskaan tulosten osalta vakavissaan. Onneksi nyt kun ei aksata, on Hitin ranne pysynyt täysin oireetta pk-touhuilut ja lenkkeilyt, joten muuta touhuilua voidaan jatkaa hyvillä mielin.

Nyt Hit keskittyy siis vielä hakuun, yritetään sitä kolmosluokan koularia vielä metsästää, ja ensi kesänä aletaan tehdä erikoisjälkeä. En ole Hitin kanssa paljon jäljestänyt, mutta sen mitä olen niin tuo laji vaikuttaa tosi sopivalta sille. Se on toisaalta onnikin, että ollaan treenattu sitä niin vähän, sen kanssa ei ole tehty vielä virheitä. Mutta ahne kun on, niin tarkka jäljestys on tullut siltä tosi luonnostaan. Hakuunhan se ei ole koskaan ollut niin luontainen kuin jälkeen. Uskoisin, että meillä on vielä hyviä kokemuksia edessä näiden vähän kevyempien lajien parissa :)

Seuraavan kerran Hitin osteopaatilla pääsee Indikin käsittelyyn, ihan mielenkiintoista nähdä mitä siitä sanotaan, vaikka hieronnassa olikin priimaa. Indillä oli toiset juoksut vähän aikaa sitten ja joutui sen takia pitämään kolmen viikon aksatauon, mutta muita lajeja treenattiin normaalisti.

Hit on siis päässyt viime viikkoina tekemään muutamat hakutreenit. Ensimmäinen saikun jälkeinen treeni oli tosi vaihtelevassa mäkisessä maastossa, ehkä noin 100m rata. Oli kolme ukkoa ilmaisuilla plus loppuun jänis suorapalkalla. Toinen treeni olikin sitten kisamainen 250 metrin rata, josta myös kolme ukkoa ja ilmaisut ja vikana jänis. Mun mielestä melko haastava maasto; oli rinnettä, tiheää kuusikkoa, kallioita. Joitain pistoja jouduin lähettämään uudestaan ja työskentelystä varmasti olisi lähtenyt pisteitä mutta oli siellä tosi tyylikästäkin menoa. Etenkin tiheä kuusikko, jonka ajattelin olevan vaikea, mutta niin vaan poika löysi ekalla lähetyksellä ja oli siis edennyt hyvän laatikon. Siitä olen erityisen iloinen, että ilmaisut ovat nyt toimineet tosi hienosti. Ei sitä ole häirinnyt, vaikka jouduin kuusikossa jopa pysäyttämään koiran, kun se kuljetti mut ihan mahdottomista kohdista. Matka jatkui heti kun liina löystyi :) Esineruutu ja tottis ovat sujuneet vaihtelevasti. Saikun jälkeen oli alkukankeutta molemmissa, mutta nyt parit viimeistä treeniä on olleet oikein hyvät. Tottista nyt ollaan saikun jälkeen tehty 2 kertaa viikossa, seuraamisessa ja jäävissä on ollut siis ongelmia, mutta onneksi muut asiat on sujuneet hyvin. A- tuntuisi olevan varmalla tolalla ja metrinenkin on mennyt hyvin, heti ensi yrittämällä oikein. Tosin ei ole ollut aivan 100cm tapissa. Viimeksi oli ehkä 98cm ja siihen jäi vielä ilmavaraakin. Toistoja en ole ottanut ja esteitä otetaan jatkossa vain harvoin. Eteenmeno on myös ollut ok. En aluksi onnistunut saamaan koepaikkaa, vaikka aloin heti soittoajan puitteissa soittamaan. Vain varasijoille pääsi, mutta onneksi sieltä sitten vapautui paikka meille. Katsotaan kuin meidän käy, ja mitkä sen jälkeen on suunnitelmat ensi vuoden osalta.

Indin agilityt on sujuneet hyvin. Otettiin kepeistä kaikki väliohjurit pois eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Esteidenlukutaito vaatii vielä paljon kehittymistä. Löytyi myös tämän koiran akilleen kantapää ja se on keinu. Sen eteen joudutaan varmaan tekemään duunia eniten. Keinun liike jännittää, mutta nää nyt on tämmöisiä mitkä tulevat kokemuksen myötä. Indi on tosi erilainen ohjata kuin Hit. Siinä ei ole ohjaustehostinta ollenkaan, toivottavasti tulee jälkitoimituksena :D

Indin hakutreenit ovat menneet tosi hienosti. Viimeisimmässä ilmaisutreenissä oli ihan moitteettomat haukkumiset kaikilla ukoilla. Nyt kun olen saanut sille jo noutoakin sujumaan, niin uskaltauduin koittamaan uudestaan myös esineruutua. Viimeksi yrittäessäni totesin, ettei voida tehdä sitä ennen kuin noudot sujuu paremmin, mutta nyt se ei enää lyönyt hommaa läskiksi vaan toi esineen nätisti. Aiemmin se sai pihaleikeissä tuoda palloa ja tiputtaa kun itse halusi, joten esineiden tuomiseen auttoi, kun vaadin tuomaan pallon käteen asti ja pitämään kunnes pyydän irrottamaan. Toki sitä erilaisten esineiden luovutusta pitää vielä treenata, pyrkii puremaan näitä pehmeitä käyttöesineitä vaikka kapulalla ei ole ongelmia, mutta nyt tuota esineruutua voi jo tehdä toisin kuin aiemmin. Etsinnässä sillä ei ole mitään ongelmaa. Onneksi se kestää hyvin pureskelun kieltämisen joten tuo on pikkujuttu saada korjattua. Pureskelua esiintyy vain luovutusasennossa.

Indin tottikset ovat menneet nyt tosi hyvin. Edelleen treenit on varsin seuruupainotteisia, ja nyt palkka on kokonaan häivytetty. Se kykenee seuraamaan henkilöryhmissä ym häiriytymättä. Epätarkkuuksia toki vielä on, mutta vire on tosi hyvä ja koira iloinen. Noudoissa päädyin vaihtamaan hieman taktiikkaa ja sen jälkeen homma lähti luistamaan tosi hyvin. Koska sille tehtiin kahden esineen noutoon pohjat, hyödyin kuitenkin siitä, koska nyt koira juoksee täysillä kapulan kanssa palkan luokse, jonka heitän taakseni. Se saattaa kopata palkan suuhun kapulan jatkoksi tai sitten se vie kapulan palkan luokse ja vaihtaa ne, se saa tehdä niin. Käytämme siis nyt 650g kapulaa. Se on kuitenkin oppinut, että kapulan kanssa juostaan täysillä perille asti ja tällä hetkellä ohitseni, vaikka seison paikallaan. Luovutuksia ollaan tehty erikseen ja ne toimivat myös. Kapulan heittäminen on vielä vaikeaa, ollaan treenattu niitä ilman, että tehdään noutoa ollenkaan. Eli kontaktitreeniä. Se vaatii aika paljon työtä, koira kyllä koittaa tarjota vaikka minkälaista kenotusta heti kun käsi liikahtaa. Mutta tässä kohden pitää vain vaatia, en halua siitä samanlaista kuin Hitin noudosta (tiivis kontakti - kapulaan) :) Luoksetulot ja eteenmenot menee myös täydellä vauhdilla, luoksetulon teen aina eteen ja kovassa vauhdissa eteentulon tekniikka ei ole vielä kunnossa, sitä nyt ollaan alettu työstämään. Hyppy sujuu hyvin, ja A-estettä ollaan tehty tottisten jälkeen matalalla aksaesteellä. Tosin siinä opetellaan pysäytyskontaktien tekniikkaa, mutta siitä saadaan kuitenkin pohjat estenoutoon. Keväällä ehkä osaa sen kovassa vauhdissa, niin sitten voi hiljalleen alkaa treenata pk-A-estettä.

Alkaa tuntua siltä, että päästään varmaan sittenkin kisaamaan hakua tokon ALO1 jälkeen, kun nuo treenit kuulostaa niin tottispainotteisilta ja sitähän ne onkin :’D Häiriökoiria on myös pyörähtänyt samaan aikaan hallissa eikä Indi niistä juurikaan välitä. Ei sitä kiinnosta, kuin mun kanssa touhuaminen, mutta saattaa kuitenkin salaa hieman paheksua muita koiria eli siinä mielessä ottaa häiriötä. Se johtuu varmaankin epävarmuudesta, treeniä siis vain. Treenikaveri heitti jo eilisissä tottistreeneissä, että tuohan on BH- valmis jo. Mun mielestä ei lähimainkaan, aika pienellä treenillä menisi varmasti läpi, mutta mä haluan sen olevan täysin valmis hakukokeisiin kun sinne mennään. Ja siihen meillä on matkaa.

Indin treenit

Indin tottis etenee harppauksittain. Kuvasin meidän treenejä jonkin verran ja muutin vielä hiukan treenaustyyliä. Hitaassa kävelyssä ja paikalla pyöriessä koira ei osaa vasemmalle käännöksiä kunnolla, saattoi loikata ihan kunnolla alta pois. Takaosan käytöstä siis ei todellakaan ollut puutetta, mutta paikka ei pitänyt. Pohdin myös palkan paikkaa. Pallo kainalossa seuraamisasento on todella hyvä. Kuitenkin seuratessa pysähdyksissä ei välillä istunut vaan jäi kyykkyyn. Tulin siihen tulokseen, että se vaanii palloa. Näitä kainalopalloseuraamisia oli tehty alle 2 viikkoa ja sitten tuumasin, että alan suorilla pätkillä häivyttää palkkaa, näille vaanijoille nopea häivytys lienee paras vaihtoehto. Kokeilin eri vaihtoehtoja ja taskuista kaivelu oli liian hidasta (koira ehti napata palloon kiinni ennen kuin ehdin edes heittää sen, vaikka olinkin jo merkannut oikean hetken naksuttimella). Sopiva piilopaikka pallolle löytyi treeniliivin sisältä hartiasta. Ensimmäisen kerran kun pallo olikin piilossa, niin seuraamispaikka siirtyi ihan hiukan edemmäs mitä se on ollut. Kuitenkin jo seuraavassa treenissä paikka oli siinä missä sen haluankin olevan, vaikka palkka oli piilossa. Nyt tehdään melko lyhyitä suoria pätkiä ilman istumisia korkeassa vireessä palkka häivytettynä ja käännöksiä hinkataan kainalopalkalla ihan paikallaan. Otin normaalivauhtisen kävelyn mukaan niihin suoriin pätkiin, olin treenannut lähinnä melko hidasvauhtisella kävelyllä aiemmin, koska seuraamisen paikka eli vielä hetki sitten. Nyt se on selvästi oppinut sen. Eilen meillä oli porukkatottista ja aiheutettiin hämmennystä, kun kerroin, että ei me oltu ikinä ennen treenattu henkilöryhmää ja seuraaminenkin opeteltiin vasta hiljattain. Tein sekä palkka esillä että piilossa. Indi ei reagoinut mitenkään, kontakti ja oikea paikka pysyi, hyvässä vireessä. Ihan mahtava koira.

Luoksetuloa tehtiin apparin kanssa pari kertaa – eteentulot vinoja alkuun. Pitää vaan ottaa toistoja pitkällä matkalla. Eteenmenoa ollaan myös alettu tehdä ja tein aika pitkältä matkalta, yhdessä vietiin pallo. Oli hieno. Jännä miten Indi ei tälleen kouluttaessa paimenna palloja. Leikkiessä kyllä sitäkin enemmän. Ehkä se johtuu kahden esineen noudosta, kun siinä on pehmopallo palkkana, mitä ei voi eikä saa paimentaa. Ko. metodilla on kyllä muutenkin puolensa jos ehdotus PK- sääntömuutoksesta menee läpi, vaikka toki tokossa on edelleenkin heitettäviä kapuloita.

Indin kanssa alettiin tehdä 650g kapulalla kapulan nostoja ja eteentuonteja ihan lyhyellä matkalla. Alku oli vaikeaa, mutta nopeasti se sai itsevarmuutta ja yllätyksekseni luovutukset olivatkin lopulta paljon parempia tuolla kapulalla kuin ihan kevyellä. Eli ottaa paremmin eteentuloasennon sen kanssa. Iskunoutoja jatketaan entiseen malliin, edetään vasta sitten lisää noudoissa kun kehnoja palkkaan tarttumisia ei tule enää ollenkaan.

Toko menee omalla painollaan. Ruudun oikea paikka alkaa olla jo aika hyvin koiralla tiedossa. En käytä targetteja, mutta naksutin on aika näppärä väline. Ei tarvitse enää näyttää koko ruutua, ja aina loikkii oikeaan paikkaan. J Toki matka on vielä ihan lyhyt, noin 5 metriä.

Eilen käytiin myös hakutreeneissä, 6 ukkoa suorilla pistoilla ilman apuja, jokaiselta muutama haukku. Ennen aluetta haukutettiin kerran, oli sen verran hyvä, että mentiin suoraan metsään. Ilmaisi kaikki ukot, yksi huonompi (ei haukkunut ihan kunnolla) haukutettiin uudestaan. Eiköhän se siitä lähde, kun saa rutiinia ja varmuutta. Ja talvella kenttätreenejä.

Käytiin viime torstaina paimennustreeneissä ja alettiin yhdistää käskyjä flänkkeihin ja kohtisuoraan ajoon. Marika oli kuvannut pienen pätkän meidän paimentelusta. On se hieno. J

https://www.youtube.com/watch?v=2Kr3j3QdNIA

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin

Suunnitelmat eivät menneet kuin Strömsössä. Me oltiin kaverin mökillä 16-18.9 ja siellä Hitin ranne alkoi vaivata juostuaan ja riekuttuaan koko viikonlopun ympäriinsä. Peruin kaikki treenit Hitin osalta. Maanantaina 19.9 ei ontunut, mutta keskiviikkona yksi juoksentelu alamäkeen ja taas ontui hetken. Ei selvästikään ollut kunnossa ja tällä kertaa ontuma oli ihan selkeä, se jalka jonka rannetta aristi hieronnassa. Perjantaina 23.9 mentiin lääkäriin. Kuvattiin ranteet ja kyynärät. Niissä ei onneksi näkynyt muutoksia tai murtumia, eikä pehmytkudosturvotusta, joka on hyvä asia. Todennäköisesti jännevamma. Viikon tulehduskipulääkekuuri, kaksi viikkoa pelkkää remmiliikuntaa ja kuukauden ajan treenikielto, eikä saa riehua. Se siitä hakukokeesta. Kyllähän se kokeen väliin jääminen tuntui pahalta, mutta tärkeintä on nyt lepo, että koira tulisi kuntoon. Aika masentavaa, kun niin kovin halusi päästä sinne kisaan, koiraa oli treenattu ahkerasti koko kesä ja koe olisi vielä ollut tutun porukan järjestämä. Muutama päivä kesti kasailla itsensä ja miettiä tavoitteet uusiksi. Jos nyt positiivisia puolia ajatellaan, niin koiran kuntotaso tuskin ehtii paljoa laskea, koska remmiliikunta ei aiheuta ontumista. Eli ollaan pystytty kävelemään ihan normilenkkejä. Pian saa jo kulkea vapaana yksinään, mutta kuukauden ajan vältetään riehumista (juoksemista Indin kanssa). Sitten ajattelin, että voinhan katsoa loppuvuoden kokeita tai jos ei niihin saa paikkaa, niin sitten keväällä. Jälkimmäinenkin vaihtoehto on masentava, koska väliin tulee pakostikin tauko maastoihin. Jos loppuvuoteen saa koepaikan, niin ei siihenkään toki paljon enää ehdi saikun jälkeen treenata. Mutta luotan siihen, että pohjat on olemassa, ja tarvitaan enää pientä muistuttelua. Ampumista ollaan nyt saikullakin tehty, koska seuraamisessa reagoi ekaan paukkuun vaikka ei siitä enää paineistukaan kuten silloin alkuun kun luonnetestin jälkeen ammuttiin. Paikkamakuussa tai vapaasti ollessa ei välitä mitään. Ja nyt kun tuli treenikielto, niin käytetään Hitinkin kanssa aika hyödyksi ja aloin naksutella sille laatikkotreeniä. Siitä on hyvä lähteä saikun jälkeen agilityssä liikkelle, niin ei tarvii heti hyppyjä ottaa. Tulee opetettua puomin alastulo uusiksi… jos siitä nyt enää agilityn kestävää koiraa tulee. Onneksi se ei ole meidän päälaji. Jos liikuntaa lisätessä alkaa uudestaan ontua, niin sitten mahdollisesti CT kuviin. Tosin se on ehkä melkein turhaa jos niin on, koska siinä tapauksessa agility jäisi. No kohta se selviää.

Hitin saikun myötä Indi on päässyt enemmän treenattavaksi ja se on tuottanut tulosta. Indille opetettiin haukkuilmaisu, ja nyt kun haukku sieltä lähti kunnolla irtoamaan niin todella hyvää sarjaa vetää, kovaa ja korkealta, hyvällä rytmillä. Mikä parasta niin etäisyys maalimiehestä tuli myös todella luonnostaan, sitä ei tarvitse korjailla jos saa sen noin pidettyä. Oon kyllä todella tyytyväinen, että Indistä tulee haukulla ilmaiseva. Rohkeasti se jaksoi haukkua isonkin miehen. Palkkaus on kyllä kääntynyt toistepäin kuin alkuun, silloin ruoka oli ykkönen ja lelu vähän yhdentekevä. Nyt ei enää oikein malta hakutreeneissä keskittyä ruokaan, koska se alkaa vaatia palloa. Varmaan voi jättää ruokapalkan kokonaan pois varsinkin nyt kun sitä haukutetaan jatkossa pallolle. Indi on kyllä hauska, kaikki maalimiehet tykkäävät kun se palauttaa niin nätisti pallon ukoille. On niin taitava, että heittää sitä tarvittaessa itse itselleen maalimiehen jalkojen kautta, jos eivät heti lähde leikkiin mukaan. Se selvästi nauttii siitä, että saa maalimiehen pelaamaan kanssaan. Ja se on todella hyvä, että se on sen verran itsenäinen, että ei lähde vaan palkan kanssa mamin luokse vaan oikeasti haluaa olla maalimiehen kanssa :D Viime treeneissä haukkua jo yhdisteltiin etsintään – tosin ukot eivät olleet vielä kunnolla piilossa. Haukku irtosi joka kerta, mutta tuossa treenissä haukutus ennen alueelle siirtymistä oli vähän takkuisempaa kuin edelliskerralla. Kyllä se siitä sitten kuitenkin lähti.

Muilta osin Indin kanssa ollaan viilattu nyt toden teolla tottista ja tokojuttujakin. Seuraaminen alkaa olla todella hyvää, ollaan siirrytty täysin lelupalkkaan. Tekee vietikkäästi ja keskittyneesti, eikä vuoda. Käännökset ovat alkaneet sujua  (joukossa on huonojakin vielä; väistää alta pois liikaa vasemmalle kääntyessä), peruuttelut ovat vielä vähän vaikeita. Toki seuruupätkät on edelleen lyhyitä ja palkkausväli on tiheä. Viime pihatreeneissä se kuumui jo vähän liikaakin, ja ääntelyn sijaan se kiehuu vähän toisella tavalla, tunsin pienen nipistyksen reidessä. Siihen kyllä puutuin heti, katsotaan menikö kerrasta perille :D No hyvä se vaan on, että on luonnetta, mutta pienikään hammastelu ei ole kyllä sallittua. Joskus nähnyt sellaisia seuratessa kättä näykkiviä versioita kokeissa ja en ymmärrä miksi kukaan sallii moisen käytöksen. Se on vielä ruman näköistäkin.

Kaikkia jääviä ollaan myös tehty, mutta niissä ei ole vielä varmuutta, tekniikat ovat kuitenkin hyvät. Seisomisen sain vasta nyt aikaiseksi opettaa, kun en osannut alkuun päättää käskysanaa sille. Ja se nyt muutenkin tehtiin patoamisen kautta, toisin kuin istuminen ja maahanmeno. Sivulletulot alkaa olla kondiksessa, myös eri asennoista siihen hakeutuminen. Eteenistuminen on vaikea noutokapulan kanssa. Ilman kapulaa se osaa jo korjaillakin vinoa asentoa (teetän sille korjattavia asentoja tahallani), mutta kapulan kanssa se jotenkin sekoittaa mielessään sivulletulon ja eteentulon ja yrittää monesti tehdä puolivälin ratkaisun, jolloin takamus jää noin 45 asteen kulmaan ja tuohon suuntaan vinon eteenistumisen korjailut ovat sille vielä vaikeita, kun taas oikealle puolelle vinot (tarkoituksenmukaisesti tehdyt) se osaa jo aika hyvin korjata. Nyt olen siis käyttänyt aika paljon seinää apuna, jolloin se ymmärtää, että sivulle tuleminen ei ole vaihtoehto. Ja naksuttimella merkannut oikeat ratkaisut. Huomasin, että Indille myös auttaa eteentuloissa paljon kun palkka tulee suusta tai leuan alta. Nakki omassa suussa sai alkuun aikaan sen, että mun pieni alkujaan noudonvastainen otus puri kiinni kapulaan. Aika saavutus, ei ole väljä ote enää! :D (kyllä se oikeasti irrotti, sitten kun sanoin käskyn enempi tosissaan, mutta aiemmin irrotukseen on riittänyt iloinen irti ja sillä kapula on suorastaan sylkäisty suusta pois). Mietin tuota huonoa otetta ja tulin lopulta siihen tulokseen, että se tulee liian tiiviisti -> niskan asento vääntyy luonnottomaksi, jolloin ote elää ja huononee eikä koira pysty istumaan ryhdikkäästi. Eilen aloin naksutella asentoa ihan hiukan kauemmaksi ja heti loppui puljaaminen kun asento oli koiralle parempi.

Ilokseni voin myös todeta, että kahden esineen nouto jatkaa edistystään! Sisällä me hinkataan tuota luovutusasentoa ja ulkona sitten tehdään noita kahden esineen noutoja. Aika usein joudun pysähtymään ja miettimään miten saan sen noutoa vietyä eteenpäin, mutta aina näköjään siihen ratkaisut löydän. Vaikka välillä oli olo, että vaihdan menetelmää helpompaan. Käytän nyt rohkeasti laumaviettiä ja kehumista, että kapulan/patukan ja palkan keräily sujuisi mahdollisimman nopeasti ja kumpaakaan esinettä tiputtamatta, ja se todella toimii. Edistystä tapahtuu koko ajan. Kyllä mä tällä menetelmällä joudun aika paljon soveltamaan jos vertaa millaista tätä olisi tehdä malinoisin kanssa, mutta uskon, että lopputulos on sen väärti. Puruote on jo korjaantunut hyväksi ja koiran asenne suuhun otettavien juttujen suhteen on aivan eri kuin silloin, kun näitä hommia olen alkanut sille kouluttaa. Nyt se kahden esineen haaliminen on sen mielestä jo kivaa. Kaupan päälle saan äänettömät ja pureskelemattomat noudot vaikka vire on korkea. ;) Ihan mielenkiintoista nähdä miten tämä vaikuttaa tunnarin opetteluun, mutta pidän sitä niin eri asiana kuin kapulaa ja palkkapalloa, että uskon kyllä koiran hoksaavan juonen varsinkin kun opettaa sille selvän vihjeen. Ja johan tässä on painittu kahden tokovalion tunnareiden kanssa, että kyllä mulla niitä kikkoja jo löytyy takataskusta… Tokojutuissa ollaan alettu opetella kaukokäskyjen tekniikoita (m-i-m, s-m-s) ja lisäksi ruutua. Merkin opetan vasta, kun osaa ruudun hyvin, Ted mulle aikoinaan opetti syyn tähän toimintamalliin. :D Meillä on tammikuussa tokokoulutus ja siellä pitää kysyä mielipide kaukojen s-i-s tekniikkaan. Ted veti kymppejä ns. sekatekniikalla, mutta en ole varma kannattaako niitä Indille opettaa niin. Eli lähinnä sääntökirjan tulkinnasta kyse, en viitsi opettaa ennen kuin tiedän. Indille ammuttiin myös yksi päivä, ei se mitään huomannut. Tätä koiraa en kyllä luonnestestiin vie, en ota enää ikinä riskiä, että pehmeä laukausvarma koira alkaa paineistua ampumisesta/reagoida siihen myöhemmin millään tavalla luonnetestissä koetun kuormituksen takia, se on aika perseestä pk- koiralla. Eteenmenoa tarvii alkaa myös rakentaa.

Indin paimentelut ja agilitytkin menee omalla painollaan ja kivasti. Kilpailullisia tavoitteita aloin myös hiljalleen asettaa. Uskoisin, että pk- noudot valmistuu ensi kesän aikana. Eteenmenoon tarvitaan pitkä pohjatyö, sitten vielä päälle kaavioiden ja vihjeiden opettelut, häiriöt yms. En koe, että kannattaa mennä BH kokeeseen ennen kuin lähdetään hakukisoihin. Tässä on vielä tosi paljon hommaa, kun kaiken haluaa tehdä huolella. Talvi 2017-2018 menee vielä hienosäätämiseen, silloin on tavoitteena olla kuitenkin liikkeiden 　ja tunnetilojen puolesta valmista. Eli silloin hävitetään viimeiset avut jne. Tokossa opetan VOI- liikkeet ennen kuin kisataan ollenkaan, ja osan EVL:sta. Mieluummin näin, että eka koesuoritus on koiralle ihan överihelppo. Tuumasin kuitenkin, että voidaan ALO1 tehdä syksyllä. Talven 17-18 aikana ehkä AVO1, riippuen täysin siitä, missä mennään häiriöiden ja kentälle tulojen osalta. 2018 onkin sitten jo enempi tavoitteita jos ei ihmeitä tapahdu, tokossa VOI1 ja haussa BH, HK1 ja HK2. Liian usein en halua haussa kisata, koska kisoista kuitenkin tarttuu herkästi jotain korjailtavaa, kun kokeessa ei voi korjata.

Hitin kanssa käytiin eilen normihoidossa osteopaatilla. Ei ollut mitään isompaa, normaaleja kompensaatioita ja niska jumissa tod näk ranteen takia. Ranne ei ainakaan enää aristanut ja sen asentoa myös vähän rukattiin, kun oli hiukan kiertynyt. Osteopaatti tuumasi tuon olevan rasitusvamma (epätasapainoisen asennon seurauksena), ei niinkään trauma, koska Hitissä oli silloin ollut aika paljon hoidettavaa ennen tuota vammaa. No ylihuomenna pääsee liikkumaan vapaana, sitten nähdään missä mennään.

Huoltoa ja treenejä

Indi ja Hit kävivät loppuviikosta hierojalla. Hit käsiteltiin ekana, ja se oli varsin hyvässä kunnossa nyt. Edellinen osteopaattikäynti oli tosin vain reilu viikko ennen hierontaa. Hit liikkui viime agilitykisojen jälkeen heti jäähdyttäessä hiukan epäpuhtaasti ja pitikin kisan jälkeen viikon lepoa varmuuden vuoksi ja agilitystä jäi parit treenit väliin. Ajattelin, että sillä olisi ollut lannerangassa jotain, mutta osteopaattilla siinä ei ollut mitään isompaa. Yllätyksekseni hieroja sitten löysikin epäpuhtauden syyn oikeasta ranteesta, se oli selvästi jäykempi kuin toinen ja aristi mobilisoitaessa. Tätä ei osteopaatti katsonut, vaikka käydessämme mainitsin, että en ole varma johtuiko epäpuhtaus oikeasta etujalasta vai vasemmasta takajalasta, koska epäpuhtaus oli juuri ja juuri nähtävissä ravissa. Se ei ole tuota jalkaa kuitenkaan enää oireillut. Kisoissa siis todennäköisesti tullut jokin nuljahdus tai liukastuminen, pohja oli tekonurmea ja suhteellisen kova… Rannetta mobilisoitiin ja se ei onneksi siitä mitenkään ärtynyt. Hieroja käski pitämään 2x10min päivässä kylmää siinä, sekä öisin bot-suojat. Mutta täytyy nyt pitää tuo mielessä, ja mainita seuraavalla osteopaattikäynnillä, että tsekkaa ne.

Indille käynti oli itseasiassa ensimmäinen. Se on liikkunut varsin hyvin, se on elastinen, eikä sillä ole ikinä ollut mitään ontumisia - mutta se on kyllä aikamoinen rallattelija. Aluksi sillä oli vaikeuksia olla aloillaan, vasta loppusuoralla kun koirasta löytyi pieni kireys, se malttoi rauhoittua olemaan ja sulki silmät. Naureskeltiin, että oli varmaan ensimmäinen kohta kun se huomasi, että tässä jotain tapahtuu, kun tunsikin välillä jotain. Indi oli siis erinomaisen hyvässä kunnossa. Minimaalinen kireys vasemmalla rintarangan pitkässä selkälihaksessa ja kaulassa. Kyllä lämmitti mieltä kuulla urheilukoiriin erikoistuneen ammattilaisen suusta, että juuri tältä tämän ikäisen koiran kuuluisikin tuntua, kun se on oikein ruokittu, liikutettu ja järkevästi treenattu. Takaosaan on rakentunut lihasta, mutta selkä ja etuosa ovat aivan kesken. Saa nähdä kumman se rakentaa ekana. Käytiin keskustelua nuoren koiran treenaamisesta ja ainakin hänellä oli satoja urheilukoiria käsitelleenä se kokemus, että liikaa liian nuorena tehneissä se ei välttämättä näy muutaman ensimmäisen eliniän aikana, mutta se alkaa näkyä ja tuntua 5 vuoden jälkeen. Ja se on se syy, miksi fysiikan pitäisi antaa kehittyä ennen kuin tehdään aikuisen koiran treenejä, jos nyt ei ole niin onneton tuuri käynyt, että jotain olisi kunnolla mennyt rikki. Joskus ajattelin itsekin niin, että nuorena hankitut tulokset ovat jotenkin erityisen siistejä. Nykyään ajattelee toistepäin. Koira ei ole mikään väline.

Indi kävi myös hyppytekniikkakurssin toisen ja tällä erää viimeisen kerran. Tehtiin erilaisia harjoitteita ja saatiin useampi harjoitus kotiläksyksi. Laskeutumistreeni oli ainakin mennyt perille – alastulot eivät tömisseet kuulemma enää lainkaan. Ja sai kehuja, että kroppa on huomattavasti paremmin hallinnassa, kuin heinäkuussa ensimmäisellä kurssipäivällä. Edelleenkin kuulemma tulee välillä sellaisia aivopieruja, niiden lisäksi se vielä hakee ja opettelee tapoja ratkaista eri haasteet. Hyppy-ympyrälle laitettiin eri korkuisia hyppyjä ja katsottiin miten se suoriutuu siitä. Tällä harjoituksella saatiin ainakin esiin paimenkoiralle tyypillinen käytös – se valkkasi itse mitkä esineet hyppäsi ja sen jälkeen lähti flänkkäämään kouluttajan taakse ja vaatimaan pallopalkkaa. Minä en tehnyt kuulemma mitään väärin, joten otettiin uudestaan niin kauan, että kaksijalkaiset päättivät milloin palkka tulee, ja ympyrältä piti poimia kaikki hypyt ennen sitä. Neidin piti vaan testata, josko palkka irtoais helpommin… tuolla harjoituksella voi harjoittaa flänkkäämistä pois agilitystä. Kysyin korkeiden hyppyjen opettelusta ja niitä ei tekisi alle 2v. Eli ensi kevääseen menee meidän korkeat hypyt. Kapulan kanto muuttaa hyppytekniikan aina, koska koira joutuu jännittämään selän ja kaulan. Mutta niitä lihaksia voidaan vahvistaa tasamaalla teettämällä puunkiertoja yms harjoitteita kapula suussa. Tokohyppykorkeudella voidaan opetella sitä kapulan puruotetta, vaikka siihenkin harjoitukseen on vielä valovuosi matkaa. Eli treenit jatkukoon.

Ja nyt kun päästiin tähän "lempiaiheeseen", eli noutoon. Indi edistyy ihan älytöntä tahtia. Kaiken olen joutunut palastelemaan ja miettimään tarkkaan, nyt me treenataan useaa palasta päällekkäin ja eri painoisilla kapuloilla, ja erikseen palkkaustekniikka patukalla. Muutamassa päivässä se on ottanut hanskaan patukan ja pehmolelun keräämisen. Ihan älyttömästi siinä on vielä duunia, mutta se osaa korjata otteen hyvin ja puruote on tasainen ja varma. Nopeutta siihen toki haluan vielä paljon lisää ennen kuin voidaan taas edetä seuraavaan vaiheeseen, mutta toistaiseksi mukaan mahtuu vielä niitä aivopierujakin, niiden pitää ensin jäädä historiaan. Tässä vaiheessa työstetään vaihetta: kerää noutoesine (patukka) ja lelu ja pidä niitä kunnes saat luvan irrottaa. Indi on hirmuisen fiksu ja kestää toistoja todella hyvin. Tulin miettineeksi, että Hit on opettanut mulle ihan helvetisti. Saan olla lopun ikääni Hitille kiitollinen. Kun on tottunut käsittelemään herkkää koiraa, niin se koulutustapa on jo mennyt selkärankaan. Kertaakaan en ole hermostunut eikä pinna ole kiristynyt Indiä kouluttaessa tai asioita opetellessa. Indi kestää kyllä ns. pakottamistakin, esim. se ei osannut istuutua patukka/kapula suussa irrottamatta otetta, joten jouduin toisella kädellä ohjaamaan sen istumaan ja toisella autoin leuan alta. Se oppi homman päivässä, ahdistumatta ollenkaan. Se on todella vastaanottavainen kaikelle, kun ohjaaja pysyy positiivisena. Noita ohjaavia apujakin voi käyttää niin monella eri tavalla.

Hit kävi vielä sunnuntai illalla hakumetsässä. Teki vaan 2 ukkoa, jotka oli edenneet etukulmista 20m eteenpäin. Ekalta hallinta ja toiselta näytöstä palkka. Loppuun vielä peräänjuoksu. Oli ihan innoissaan ja ilmaisut olivat nyt meidän vaatimusten mukaiset, eli vaikka korjaili otetta rullasta sivulle tullessa, niin ei tiputtanut omin luvin. Lopuksi tehtiin vielä esineruutu ja se oli huono. Yksi esine nousi vain sallitussa ajassa ja loput haettiin yhdessä, kun pimeys yllätti, enkä enää nähnyt kunnolla koiran työskentelyä. Sitä pitää nyt ehdottomasti treenata, ihan liian vähän tulee tehtyä. Tuo oli meille ns. kisanomainen esineruutu, kun oli vieraat esineet enkä ollut itse ruutua tekemässä.

Eilen oltiin aksatreeneissä ja meillä oli tuuraamassa kouluttaja, joka oli nähnyt Hitin viimeksi viime talvena tuuratessaan silloinkin. Sanoi, että päivän paras rata, ollaan menty valovuosi eteenpäin tässä välissä. Ihan mahtavaa saada tämmöistä palautetta. Treenit menivät hyvin omastakin mielestä  Indi keskittyi keppeihin ja teki keinun päähän juoksua. Ensi kerralla laitetaan jo pöytä alle niin, että se hiukan liikkuu. Kontaktilaatikkoa muisteltiin myös muutama toisto ja se on kyllä hieno. Kouluttajan kommentti oli, että Hit on hieno mutta Indistä tulee sairaan upea. Ihmetteli miten olen onnistunut löytämään tämmöiset koirat, vai onko se mun rauhallisuus, että niistä tulee tuollaisia. En tiedä, mutta allekirjoitan. Tykkään mun koirista.