Treenin täyteistä kevättä

Kiirettä on pitänyt treenirintamalla. Päälle vielä aktivoituneet seurojen talkoilut, niin ei tässä ihan hirveästi omaa aikaa jää. Vappukisojen jälkeen kisa-into nosti muidenkin lajien suhteen päätään ja tuli vain tunne, että pakko alkaa saada jotain konkreettista aikaiseksi. Ollaan treenattu ihan tosissaan. Olen kahlannut läpi näyttelykalenterin ja tokokisoja, joihin voisi harkita osallistumista. Näyttelyyn mennään varmaan syyskuussa ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen kerran. Kesällä olisi ollut useampiakin näyttelyitä, mutta en uskalla viedä Indiä sellaiselle tuomarille, joka ei ole rotua ennen Suomessa arvostellut... aiemmin arvostelleista näkee edes vähän tuomarointilinjaa.

Tokossa ollaan jäljessä suunnitelmista. Siis siinä mielessä, että olin kovasti sitä mieltä, että Indi ei kisaa ennen kuin voittajan liikkeet ovat valmiita. Tässä on kuitenkin treenien myötä tullut todettua, että siihen on vielä valovuosi matkaa, joten kisaamaan lähdetään heti kun alokasluokan liikkeet siltä tuntuu. Kaikki muut alo- liikkeet vaikuttaa nyt suhteellisen hyvältä, mutta kaukokäskyjen vuoksi en ihan vielä ilmoita sitä kokeeseen. Indillä on ollut se ongelma, että ei ekalla käskyllä nouse istumaan. Tällä viikolla tuosta asiasta neuvoteltiin ja lopulta tein niin, että kävin ihan nätisti nostamassa koiran istumaan kun se ei noussut käskystä. Siinä tuli kyllä huomattua nartun ja uroksen ero, koska samassa treenissä pölöili sen jälkeen muutakin. Tuo treeni ja asian vaatiminen muutti kuitenkin jotain, koska olen voinut lisätä matkaa askel kerrallaan ja virhettä ei ole tapahtunut kertaakaan tuon treenin jälkeen. Olen voinut kävellä jo 15 askeleen päähän ja se on noussut istumaan erinomaisesti. Nyt siis vaikuttaa hyvältä sen suhteen, että asia on tulossa kuntoon. Alossa se matkahan on ihan järjettömän lyhyt, vain noin 2 metriä, mutta haluan sen osaavan tuon liikkeen paljon vaikeampana treenattuna kuin mitä ensimmäisessä kisassa on. Kisoissa se maahan juurtuminen tapahtuu niin paljon helpommin kuin kotitreeneissä, joten ihan turhaan ottaa ylimääräistä riskiä menettää 20 pistettä. Kaukokäskyjen muita vaihtoja treenataan edelleen ihan läheltä, niiden tekniikka ei ole vielä sillä pohjalla, että voisi etäisyyttä kasvattaa. Onneksi avossakin on vielä maahan-istu vaihdot, joten onhan tässä aikaa saada tuo tekniikka selkärankaan.

Kovasti ollaan treenattu myös ruutua ja merkin kiertoa. Niissäkin oli tuollainen epävarmempi kausi kun tuntui, että koira ei ymmärrä yhtään mitä ollaan tekemässä. Sitä ennen oli näyttänyt ihan hyvältä (nekin). Yksi treenikaveri sanoi osuvasti, että usein alkuun näyttää siltä kuin koira osaisi, sitten tulee taantuma ja epävarmuuksia, mutta kun niistä pääsee yli, niin asia lähtee sujumaan. Nyt muutamat treenit on sujuneet ruudun ja merkin osalta tosi hyvin taas. Nuorten tokoringin treeneissä huomasin, että liikkuriin reagointia ei juurikaan enää esiintynyt, mutta malttia liikkeiden loppuihin tarvitaan vielä lisää. Esimerkiksi hypyn suorittamiseen pyysin liikkuria huutelelemaan "käsky" useamman kerran putkeen, niin toisella liikkurin käsky-sanalla koira siirtyi itse edestä perusasentoon. Sitä odottamistakin ollaan nyt siis treenattu. Uusi käsky tai palkka tulee kyllä, kunhan malttaa odottaa ja kuunnella.

Tunnari on edistynyt ihan huimasti. Meillä oli aika pitkä tauko sen treenaamisessa, mutta tauon aikana ei ollut taantunut ja nyt kun aina välillä ennen ruokaa pyydän sitä tekemään tunnarin, niin on mennyt tosi hyvin. Ostin tasamaanoutoihin uuden 400g kapulan, jota voin käyttää tokokisoissa, ja sillä on lähtenyt tasamaanoudotkin sujumaan tosi hyvin. Eli perus noutoa ollaan saatu vihdoin eteenpäin. Miian ohjeet ovat toimineet tosi hyvin kapulaan tarttumiseen, siitä on tullut paljon parempi ja vauhtiin olen ollut tyytyväinen. Eilen oli vähän löysän oloiset noudot, mutta uskon koiran olleen vain väsynyt, ei ole sen tapaista. Meillä on aika pitkä treeniputki alla ilman vapaapäiviä, huomenna saa ansaitusti levätä ja keskitytään vaan ulkoilemaan ja koiran elämään. Kaukokäskyjen edistyminen näyttää sitten sen, milloin ilmoitan sen kisoihin. Nyt alustavasti katsoin jo heinä-elokuulta muutaman sopivan kisan, joihin voisi yrittää päästä kunhan ilmoittautuminen aukeaa.

Paimennuksessa ja agilityssä ei ole mitään uutta, samalla linjalla jatketaan kuin aiemminkin. Hakutreeneihin aloin lisätä pikkuhiljaa uusia asioita, nimittäin laatikkopistojen opettelun. Tänään oli neljä ukkoa valmiina, kaksi niistä laatikkopistolla ja kaksi suoralla. Meni ihan hiton hyvin, erinomaista työskentelyä ja huiput pistot, en olisi parempia treenejä voinut toivoa. Ilmaisutkin olivat tosi hyvät kaikilla ukoilla. Kiva saada onnistumisia, näitä on tullut monta treeniä putkeen. En pidä ollenkaan mahdottomana ajatuksena, etteikö ensi vuonna jo päästäisi kisaamaan haussa. Tottis on nyt kesän ajan vähän vähemmällä kun keskitymme tokoon, mutta ensi talven aikana ehditään opettelemaan tottiskaaviot ja muu, mitä sillä saralla on vielä kesken.

Hitin kanssa ollaan myös aloitettu treenaaminen taas saikun jäljiltä. Ollaan tehty vähän tottista ja esineruutua, sekä aloitettu jälkien tekeminen. Ruokaa on vielä jäljellä paljon, mutta aika pian alan sitä vähentää. Vasta sen jälkeen alan lisätä jäljelle pituutta. Indikin on päässyt hieman kokeilemaan jäljestystä, mutta muiden treenien vuoksi ei kovinkaan usein viitsi sille tehdä. Nyt jo on välillä haasteita saada koiran vapaapäivät mahtumaan kalenteriin, kun treenattavaa on niin paljon. Viimeistään sitten helpottaa, kun voidaan lopettaa tokon harrastaminen :D

PPR1 PAIM1 Indi

Vappukisa koitti. Ajattelin etukäteen, että olen tyytyväinen jos saadaan rata ajettua loppuun, Indillähän on vasta ihan muutamia ulkotreenejä ja hakukaaritreenejä alla. Pisteitä tulikin siihen nähden aika kivasti.

Hakukaarelle lähetin vasemmalle, koska se on ollut Indin vahvempi puoli. Lähti hyvin, mutta jätti kaaren loppupään kesken ja juurtui maahan omin luvin, ei meinannut millään lähteä liikkeelle kun huutelin jatkamaan kaarta loppuun asti. Kun lopulta lähti, niin meni ihan hyvin lauman taakse. Tässä oli vähän tuuriakin matkassa, kun lampaat pysyivät paikallaan, vaikka niillä oli veto oikealle. Ei totellut kovin hyvin vasemman käskyä ja siksi ohjaajalle kuljetuksessa oli pois linjalta. Tolpan kierto meni hyvin. Pisteitä hakukaaresta 12, nosto 5, kuljetus ohjaajalle 12 eli hakupisteet yhteensä 29. Poispäinajo oli yhtä taistelua, lauma hieman hajosi joten oli pakko lähettää koiraa flänkille vedon puolelle ja koko poispäinajo meni sitten ihan kiemurteluksi kun Indin flänkeissä on hieman vauhtia... Saatiin lampaat kuitenkin portin läpi ja siitä vaihdoin peruskuljetukselle, häkityksessä ja häkistä pois otossa ei myöskään ollut ongelmia. Näistä tuli pisteitä seuraavasti: poispäinajo 1, kuljetus 20, häkitys 10, häkistä ulosajo 10. Yhteensä 70p eli PPR1 ja PAIM1.

Vaikeuksista huolimatta rata saatiin ajettua loppuun, eli tavoite toteutui. Bonarina tuli vielä tuloksetkin. Tästä nyt on ihan hyvä jatkaa kautta, hirveästi lisää perusduunia, kuuntelutreeniä ja pillikäskyt käyttöön. Nuorihan se vielä on, täytti viime viikolla 2v :) Nyt kehtaa alkaa katselemaan sitä pakko-H näyttelyäkin kun pääsee käyttöluokkaan.

Agilityssä alkaa ensi viikolla ulkotreenit. Talvikausi päätettiin epävirallisilla seuranmestaruuksilla ja menin Indin kanssa supermölliluokkaan, jossa oli vain putkia ja hyppyjä, kun osa esteistä on vielä kesken. Ihanneaika oli 40 sekuntia ja Indi paineli radan 10,46 sekunnissa. Voitettiin. Siitä tulee kyllä nopea. Edistystä on tapahtunut, koska ollaan saatu jo muutamissa treeneissä rata loppuun, pätkissä.

Tokorintamalle ei kuulu juuri mitään uutta. Kovasti treenaillaan, syksyllä olis tarkoitus mennä kisoihin. Hakutreenit on menneet vaihtelevalla menestyksellä, yksi treeni oli tuossa välissä kun haukku ei oikein tahtonut irrota, mutta nyt on taas ollut pari treeniä tosi hyvä, joten en huolestu siitä. Varasin luustokuvausajankin, seuraavat vapaat ajat olivat vasta 18.5, silloin mennään jännän äärelle. Ei auta kuin odottaa, kelle tahansa kun en enää viitti kuviin yhtäkään koiraani viedä. Olisin tietty varannut ajan paljon aikaisemmin, jos olisin osannut arvata noin pitkän jonon.

Hitin tassukin on parantunut, en ole vielä aloittanut sen kanssa treenaamista, mutta lenkkeillä on saanut mennä normaalisti. Hitillä kävi tuossa pari viikkoa sitten toinen naisvieras ja joo, astui se kyllä, mutta onnistunutta astumista ei saatu aikaiseksi. Muutaman tunnin jaksoi kiinnostua naisvieraastaan ja sen jälkeen kyllästyi. Narttu lähti lopulta toiselle urokselle. Parhaimmilla yrityksillä oli kyllä lähellä jäädä kiinni, joten mahdollinen pentue pitää polveutumistestata. Ilman nalkkia kuitenkin aika epätodennäköistä, mutta ei mahdotonta. Mutta koska Hittiä on jo kahdelle eri nartulle yritetty käyttää, eikä se kiinnostu naisista samalla tavalla kuin hyvin viriili uros, niin todennäköisesti Hittiä ei enää yritetä käyttää jalostukseen. Tulee vain turhia pettymyksiä kaikille osapuolille jos se ei astu. Ja jos ei luomuna onnistu, niin missään nimessä en pidä keinosiemennystä vaihtoehtona. Ne koirat eivät ole jalostusyksilöitä joiden kohdalla tuollaiseen on turvauduttava, uskon ainakin itse siihen, että siihen on jokin syy jos koira ei luontaisesti lisäänny. Hit saa jatkaa harrastus- ja kotikoirana :)

Kuulumisia pitkästä aikaa

Paljon olis ollut päivitettävää, mutta ei vaan oo jaksanut. Eikä pelkästään hyviä uutisia. Tedin nivelet ovat oireilleet ja oli reilun viikon tulehduskipulääkekuurilla. Se auttoi kyllä muutamaksi viikoksi, mutta tänään taas mun mielestä näytti levolta noustessa liikkuvan epäpuhtaasti. Lenkkien pituuksia jo lyhennettiin, ei parane enää 1,5 tunnin lenkkejä mennä. Saa nyt nähdä miten tilanne sen kanssa tässä etenee. Ted täytti juuri 9 vuotta.

Hitin kanssa on myös ollut huonoa tuuria. Se oli saanut pienen lasinsirun tassuunsa. Hoito ei mennyt oppikirjan mukaan, puolisoni vei sen eräälle klinikalle ja aikaa varatessani jo sanoin, että olen melko varma, että tassussa on lasia. No koira lähetettiin kotiin ilman hoitoa, kommentilla: seuraillaan. Ihan käsittämätöntä, töistä kotiin tullessani koira oli ihan kolmijalkainen. Onneksi saatiin heti seuraavalle aamulle aika toiselle klinikalle. Siellä rauhoitettiin, varpaan anturaa avattiin ja pieni lasinsiru saatiin poistettua. Oli ollut todella hankalassa paikassa ja syvällä. Onneksi löytyi... Kiitos Päijät-Hämeen Eläinlääkäriasemalle, että päästiin nopeasti hoitoon, vaikka ei olisi ollut vapaita aikojakaan. Ontuminen loppui melko nopeasti leikkauksen jälkeen ja sai antibiootti- ja kipulääkekuurin. Toimenpiteestä on nyt muutama viikko ja ihan tuskaisen hitaasti se paranee. Tassua pitää sitoa ja ulkona on käytettävä tossua. Todettiin myös, että pakko rajoittaa lenkkireittejä, kun tassua ei vaan saatu millään pysymään kuivana vaikka yritettiin tossun allekin viritellä kaikenlaista veden kestävää. Nuo rukan pitkävartiset tossut ovat olleet parhaimmat, mutta niistäkin menee kosteus läpi. Treenata ei pysty ollenkaan koska tassu ei kestä yhtään revittelyä, eli tässä ollaan nyt aika pitkällä saikulla.

Eikä Indikään vaivoilta ole säästynyt. Sille kävi pari kuukautta sitten renkaan kanssa arviointivirhe ja kolautti itsensä aika pahasti renkaan kehikkoon. Ei heti näkynyt mitään, mutta muutama viikko tuon jälkeen huomattiin aksassa, että koira ei ollut yhtä ketterä kuin yleensä, kun tehtiin kontaktien alastuloja. Hierojalla sitten todettiin, että oli mennyt tällistä jumiin ja käytiin samaan syssyyn osteopaatillakin. Pidettiin pari viikkoa taukoa kaikesta harrastamisesta, että sai kunnolla lepoa ja hoidot paremmin perille. Nyt on taas ihan kunnossa.

Nuorten kisavalmennuskurssi tuli päätökseen. Parilla vikalla kerralla keskityttiin ratkomaan noutoja Indin kanssa, sillähän on ollut hieman löysä ote ja kapulan palautuksia eteen ei olla tehty tasamaalla ollenkaan, koska vauhti hidastuu niissä liikaa. Tokavikalla kerralla tehtiin pitoharjoituksia ja vikalla kerralla puitiin asiaa, ja todettiin siinä sitten muutaman kokeilun kautta, että niitä ei kannata tällä koiralla oikeastaan treenata. Saatiin noilla kerroilla kotiläksyksi vahvistaa taistelutahtoa apparin kanssa ja sitä kautta hakea se tiukka ote sille, eli ensin taisteluttaa patukkaan, sitten keppiin ja lopulta kapulaan. Tätä tulen tarvitsemaan myös aikanaan 2kg kapulan kanssa. Tällä hetkellä ollaan treenattu Raddogin puisella keskiöllä, missä on narut kiinni. Se on ollut tosi hyvä, ja koira todella taistelee siitä ja puree tiukasti siihen. Tykkää siitä nyt jopa enemmän kuin tavallisesta patukasta... Tässä nyt tietysti pitää painottaa sitä, että menetelmä toimii meillä, kun koira-ohjaajasuhde on kunnossa ja hallinnassa ei ole eikä tule olemaan ongelmia. Ei siis sovi kaikille. Tässä ollaan nyt päästy etenemään siihen, että voin ottaa sille noita kepin tuonteja eteen apparin kanssa ja vauhti on ollut hyvä. Sitten kun toimii tuolla keskiöllä kaikki kuten haluan, niin voidaan vaihtaa taas kapulaan ja alkaa leikittää sillä. Palattiin siis noudoissa tosi paljon taaksepäin ja nyt tehdään hommaa vähän eri tavalla, että saadaan kaikki osat hiottua.

Muilta osin tottis on hyvällä mallilla. Luoksetulon eteentulotkin korjaantui tosi helpolla ja nyt olen tyytyväinen siihen. Edestä sivulle siirtymiä kiertäen ollaan tehty, ja nyt aloitettiin saksalaista täyskäännöstä myös.

Tokon saralla ollaan saatu peruuttaminen huimasti eteenpäin. Askelsiirtymiä ollaan hinkattu ja niissä Indillä on taipumusta vähän nojailla perusasennossa, joten olen vaatinut sitä irrottautumaan jalasta ja merkannut naksuttimella kun on hyvä. Ruutu kosketusalustalla on alkanut sujua. Merkin kierto osoittautui hankalaksi, koska Indillä ei ollut mitään logiikkaa kiertosuunnan kanssa. Se ei ilmeisesti ole niin toispuoleinen kuin mitä koirat yleensä on. Menovauhti oli hitaampi kuin paluu, ja se flänkkäsi merkin takana. Tähän saatiin onneksi hyvät neuvot nuorten tokoringin treeneissä. Kaukokäskyjä ollaan hinkattu kotona ja yhä edelleen keskitytään pelkästään vaihtojen tekniikkaan, ohjaten. Seiso-istu on kaikkein vaikein. Jotain pientä edistymistä on kuitenkin jo havaittavissa, vaatii vaan ihan sikana toistoja että saa nuo sen lihasmuistiin ja tuollaisen sohlon keskittymään 100% niihin. Sivulla ollessa käsitargetti on mennyt oppiin ihan hyvin. Se on ihan näppärä ryhmäpaikallaolojen odotteluissa sun muussa. Koko ajan edistyy, mutta paljon tässä pitää vielä duunia painaa.

Aksassa kepit on jo tosi hyvällä mallilla. Samoin ollaan päästy tekemään kokonaista puomia ja nyt siihen hiljalleen ketjutetaan esteitä. A- on myös hyvällä mallilla. Keinu on eniten kesken ja rengas myös. Rataa ja ohjauksia voi kuitenkin jo treenata aika kivasti.

Paimennuksessa ollaan päästy ulos treenaamaan. Tällä viikolla tehtiin ensimmäinen hakukaaritreeni. Paljon tarvitaan vielä itsevarmuutta tolppaihmisen jalkoihin liimautuneiden lampaiden irti puskemiseen. Ja karkaavien lampaiden pysäyttämiseen, jää liikaa kyselemään multa toimintaohjeita ja menee epävarmaksi. Mutta todella hyvin tottelee käskyjä myös kaukana, kun ekassa treenissä jo kokeiltiin lähettää 100 metrin matkalta. On se vaan hämmentävää miten luontaisesti nuo hakukaaretkin tulee tuollaisella koiralla. Tässä vähän mietiskeltiin, jos lähtisi jo vappukisoihin kokeilemaan. Ehditään pitää vielä muutamat hakukaari- ja häkityssulkeiset. Varmuutta ei tietenkään vielä tekemisessä ole näin vähäisillä toistomäärillä, mutta luotan siihen, että Indi tuskin sikailee noilla kaarilla mitään hävyyttömyyksiä. Lampaat nyt voi karata kokeneemmiltakin, ja ylläreitä voi aina tulla kun on niin monta liikkuvaa osaa. Luulisin, että ykkösissäkin haetaan kuitenkin nimenomaan sitä kokemusta, ja tuo kisakin pidetään tutussa paikassa.

Hakukausikin saatiin korkattua viikko sitten. Tänään oli myös treenit. Talven halli-ilmaisut näyttää tehneen hyvää, paljon on tullut haukkuun itsevarmuutta. Ukot on jo kunnolla piiloissa, tosin etäisyys ei vielä ole täyttä 50m ettei tehdä liian vaikeaa ja olen näyttänyt haamut vielä tähän alkuun, kun nyt nimenomaan pyritään vahvistamaan haukkua erilaisilla piiloilla. Vaikuttaa kuitenkin hyvältä, varmaan kesän mittaan päästään opettelemaan jo ihan kunnolla laatikkopistojakin ja sitten hiljalleen myös tyhjiä. Vauhtia ja intoa piisaa, ja käyttäytyy kuitenkin hyvin. Tuli sellainen fiilis, että ensi vuonna taidetaan päästä kisoihin tässäkin lajissa. Pitää alkaa esineruutuakin treenailemaan taas. Nyt alkaa metsät olla jo lähes kokonaan sulat, joten voisi alkaa jälkiäkin talloskella. Niitä voi Hitinkin kanssa tehdä, kunhan haava hieman vielä paranee.

Indi nuorten tokorinkiin ja päivityspläjäys

Tällä kertaa onkin vähän enemmän päiviteltävää. Tapahtunut aika paljon, mutta olen ollut niin kiireinen, että kaikki ”ylimääräinen” aika on mennyt treeneissä, joten blogin päivitys on jäänyt taka-alalle. Asiaan siis.

Ollaan edellisen päivityksen jälkeen käyty kahdessa Miian koulutuksessa.

Aikaisemmassa koulutuksessa teemana oli seuraaminen. Yllätyksekseni Indi sai varsin positiivista palautetta; häntä ei ole koipien välissä eikä ylhäällä (luonnollinen hännänkanto), koiran ilme on hyvä, aktiivinen ja vapautunut, erinomaisella tasolla. Katsottiin ja pohdittiin niitä vasemman täyskäännöksiä ja jatketaan samoilla ohjeilla kuin ihan ensimmäisessä koulutuksessa. Kuitenkin yhteisen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että vaihdan edestä sivulle siirtymät kiertäväksi ja samalla vaivalla menee täyskäännöksen opettaminen saksalaisittain sitten myös… tämän opettamiseen sain ohjeita ja myös omaan askeltamiseen siinä, että koira tietää milloin käännös tulee. Koulutus sai minut pohtimaan, että pitää muutenkin miettiä koiran valmistelut seuraamisessa eri käännöksiin. Ja virittelyt kaikkeen muuhunkin. Oli myös keskustelua tottiskaavion opettamisesta ja aukesi hyvin asia, miksi koko kaavio pitää opettaa koiralle kentän laidalta lähtien. Sillä ei ole merkitystä, että kyseessä on myös tokokoira, pk-kaavio on aina samanlainen joten kisatilanteen oppimisen ja siitä mahdollisen motivaation laskun vuoksi se pitää opettaa etukäteen. Koira ei koskaan tiedä, milloin palkka tulee. Eteen istumisesta luoksetulossa sain sellaisen kommentin, että Indin asento on liian tiivis, jos kuonolla edes hipaisee jalkoihin, niin se lasketaan törmäämiseksi… ihan oma syy, kun olen imuttanut sen ihan kiinni asti. Aloin treenata eteenistumista uudelleen ja pienellä käsimerkillä sain koiran jäämään sopivan etäisyyden päähän. Nyt viime päivinä ollaan tehty jo ilman mitään apuja ja uusi oppi on mennyt hyvin perille, tekee ihan priimoja luoksareita ja jää edessä sopivalle etäisyydelle!

Toisella kerralla aiheena oli jäävät liikkeet. Näytettiin miten ollaan tehty, eikä Indin jääviin liikkeisiin ollut lainkaan korjattavaa. Palatessa koiran luokse häntä vispaa iloisesti eli huomio pysyy minussa. Vapautukseen ja palkkaukseen sen sijaan pitää itse kiinnittää huomiota, pitää olla selkeämpi. Materiaaleissa oli myös hyviä ohjeita, joten nyt tiedän miten kannattaa vielä jättöliikkeitä hioa, lähinnä koiran luota poistumisen osalta. Koska aikaa jäi yli, niin ehdittiin katsoa Indin eteenmenoon ilmaantunutta ongelmaa. Olen pari kertaa kokeillut seurauttaa ennen lähetystä ja se on ollut todella hankalaa. Joko koira ei seuraa, koska menee niin maaniseksi eteenmenosta heti virittelystä, tai sitten kun sen sai aktivoitumaan seuraamiseen, niin se ei enää lähtenytkään eteen. Aika helpolla loppupeleissä löytyi konsti, jolla saatiin seuraaminen alusta asti aktiiviseksi ja nyt treeneissä olen tehnyt ohjeiden mukaan omalla hallilla eteenmenon, neuvot todella toimivat. Työvoitto! Lopulta koko tottiksen rakentaminen ja kokonaisuuden lopputulos on ihan täysin kiinni siitä, miten ohjaaja toimii ja miten antaa koiran toimia. Koulutuskysymyksiä, kuten mulla on nykyään tapana sanoa... Parasta on, että korjaukset pystyy tekemään positiivisin keinoin, kuten tässäkin ongelmassa toimittiin.

Indin kanssa käytiin pari viikkoa sitten myös Salpausselän kennelpiirin nuorten koirien tokoringin valintakokeessa. Liikkeistä tehtiin paikallaolo (ALO), seuraaminen taluttimetta, noutokapulan pito, luoksetulo ja yksi vapaavalintainen liike, johon valitsin alokasluokan hypyn. Paikallaolossa tarvitsi kaksi käskyä maahan, ja sivulle palatessa nousi omin neuvoin sivulle, kävi takaisin maahan, ja lopulta liikkurin tullessa kohdalle käskystä ylös. Häntä heilui iloisesti, mutta vähän oli adhd- meininkiä. Itse paikallaolo oli kuitenkin hyvä, ja Indi olikin ainoa joka pysyi… Seuraamisessa tuli yksi pätkä, jossa reagoi liikkuriin, mutta skarppasi sitten. Noutokapulan pito oli hyvä. Luoksetulo oli muuten hyvä, mutta edestä sivulle siirtyminen jäi vajaaksi. Oltiin jo kotona harjoiteltu takaa kiertämistä, mutta en viitsinyt ennen tätä testiä sekoittaa pakkaa liikaa. Hyppy oli myös hyvä, mutta ennakoi sivulle siirtymisen. Ei tullut lainkaan yllätyksenä liikkuriin reagoinnit, koska eihän me olla liikkurin kanssa vielä lähes ollenkaan treenattukaan. Kivaa tekemistä, mutta ei läheskään vielä siinä vaiheessa, missä haluan sen kokeeseen mennessä olevan. Indistä kuitenkin tuli kommenttia, että koulutettu, kohtuullisen valmis, innokas ja aktiivinen koira, joka reagoi välillä ympäristöön ja liikkuriin. Meidät valittiin rinkiin. Tosi kiva päästä treenaamaan muiden tokoilijoiden kanssa, niin saa juuri sitä häiriö- ja liikkuritreeniä mitä tarvitaan! 

Ensimmäinen nuorten tokoringin treeni oli perjantaina. Ihan ensimmäisenä tehtiin ryhmäpaikallaoloja koirat ympyrällä, se meni hyvin, Indi ei reagoinut muihin koiriin eikä ottanut treenikavereiden käskyjä. Yksilötreeni meni hyvin pitkälti keskustelulinjalla, käytiin vähän läpi koiran tasoa ja neuvoja mm. kaukokäskyihin. Ja lisäksi pitää opettaa sille käsitargetti myös sivulla ollessa, kun se on niin vilkas koira, että pää pyörii muuten eikä ole sitten sataprosenttisesti mukananoissa. Esimerkiksi jos kaveri tuli namilla houkuttelemaan kuonon eteen koiraa kääntämään päätä, niin kyllähän se unohti sen tehtävän, mitä olin pyytänyt suorittamaan, eli tässä tapauksessa perusasennossa odottamisen.. tätä käsitargettia ollaan nyt sitten kotona harjoiteltu. Samoin laitoin vähän kalenteriin ylös mihin keskitytään milläkin viikolla, niin saa vähän tehoa ja suunnitelmallisuutta näihin treeneihin...

Käytiin tänään omalla hallilla ilmaisutreeneissä ja tokoilemassa. Ilmaisut on alkaneet taas kulkea ihan hyvin, tänään oli ensimmäistä kertaa pressuja mukana, joskus viime syksyllä se vähän vierasti pressun alla ollutta ukkoa. Haukun laatukin oli ihan kohdallaan nyt. Tokoillessa kokeilin ensimmäistä kertaa kosketusalustaa ruutuun ja se toimi hyvin. Tällä metodilla sitä sitten lähdetään työstämään, kun näyttötekniikka ei Indin kanssa toiminut..

Paimennukset ja aksat menee omalla painollaan. Aksassa pystytään jo tekemään lyhyttä radanpätkää, ja kepit on jo sen verran hyvällä mallilla, että aletaan lisäämään hyppyjä niidenkin eteen. Paimennuksessa edelleen pillikäskyjä ja perusjuttuja. Viimeksi oli aika haastava paimennustreeni, piti liikutella lampaita tietyn tehtävän mukaan... koirallakin oli käskyt vähän hukassa, ja jos ei heti reagoinut, niin oli myöhäistä ja lampaat ehtivät halutun kulmauksen ohi... ehkä huomasi sen, että on pillikäskyjä treenatessa ollut käskyihin reagointi hitaampaa, kun suullisten käskyjen kanssa on ollut helpompaa olla ehdoton, niin ei se ole edes yrittänyt niitä kyseenalaistaa. Pillikäskyillä vahingossa helpommin lipsunut niissä joten se oli ehkä jäänyt vähän päälle. Mutta hyvä välillä tehdä vaikeampaakin treeniä.

Hitin kanssa ollaan keskitytty hyvään fiilikseen ja tehty nopeita, helppoja treenejä. Tänään oli naurussa pitelemistä, kun tein sen kanssa myös tuota jalkojen ympäri pyörimistä, ja Hit niin tosissaan yritti. Oli sitä mieltä, että tää on se pujottelutemppu mitä olen käyttänyt aksan lämmittelyissä aikoinaan, ja yritti aina selän takaa kierrettyään tunkea väkisin jalkojen väliin, vaikka pyörimissuuntakin on eri kuin pujottelun aloituksessa. Mutta hauskaa oli molemmilla :)

Hit kävi tuossa reilu pari viikkoa sitten Seinäjoella pyörähtämässä, vietti siellä melkein viikon ajan, kun oli tarkoitus käyttää sitä astutukseen. Hurmasi koko perheen, mutta ei ollut suostunut sitten yhteistyöhön meidän aikeiden osalta. Sen jälkeen olen jutellut monen tutun kanssa, myös Hitin oman kasvattajan, ja yleinen viesti on ollut se, että herkempi uros ei uskalla astua muualla kuin omalla reviirillään. Hit on kuitenkin tosi oman lauman koira, vaikka se onkin ihan viilipytty ja tykästyy ihmisiin, joiden kanssa se viettää aikaa. Mutta tästä opiksi ottaneena, tälle koiralle tuo systeemi ei sovi, että se lähtee nartun reviirille. Se on sen verran herkkä koira sitten kuitenkin, että tarvitsee oman tutun ympäristön ja ihmiset ympärilleen. Voihan sekin olla, että sille ei kelpaa muut nartut kuin meidän oma, sen selkään se kyllä yritti juoksujen aikaan jos en olisi estänyt, eikä Tedillä ollut mitään asiaa lähellekään narttua, Hit teki selväksi, että tää on hänen.. olosuhteiden pakosta piti välillä tehdä lenkit yhdessä myös tuolloin, tietysti koko ajan valvottuna.. mutta tuon perusteella on vaikea uskoa, että sillä olisi niin heikko lipido, että ei tytöt ollenkaan kiinnostaisi. Mutta saa nähdä, se selviää sitten, jos joku yrittää Hittiä vielä käyttää jalostukseen. Keinosiementelyt tms ei ole vaihtoehto missään nimessä, jos koirille on tarjottu mahdollisuus luomuastumiseen, vaikka jotkut kasvattajat sitäkin käyttää jos uros ei astu... Mun mielestä koira ei ole silloin jalostuseläin jos se ei siitä suoriudu, eikä sitä pidä lähteä ihmisen keinotekoisesti härkkimään, varsinkaan jos koiralla ei ole ennestään jälkeläisnäyttöä osoituksena siitä, että se pystyy lisääntymään luonnollisesti. Mutta jää nähtäväksi, rakas ja tärkeä Hit on joka tapauksessa, kävi miten kävi. :)

Kasvattipäivä ja koulutuksia

Käytiin Loviisissa Woollandian kasvattipäivillä lauantaina 21.1 tokokoulutuksessa Jessica Svanljungin opissa. Olin miettinyt etukäteen muutaman teeman, joihin toivoin eniten neuvoja. Indin kanssa tehtiin treenit 2x20min osissa.

Indin kanssa treenattiin:

-       Halusin vinkkejä paikalla kääntymisten epätarkkuuksiin (vinoja asentoja ja yliyrittämistä koiralla niiden korjailuissa), sekä etenkin peruuttamiseen. Paikalla kääntymisissä ei näkynyt nyt ongelmia, täyskäännös normaaliseuruussa oli ensin huono (väistikin, kun oli saanut säkärin mun housuista kun tein muutaman virittelyn ennen kehään menoa). Ja peruuttamisessa sitä samaa mitä treeneissäkin, eli jää vähän koko ajan jalkojen alle ja paikka ei pysy. Selvisi sitten se ongelman syy, eli peruuttaessa hakee liikaa perusasentoa, ja koska menee takapuoli alhaalla istumista yrittäessään, niin sen takia se on niin vaikeaa. Indihän osaa käskystä peruuttaa, joten nyt vaan liitettiin kyseinen käskysana seuraamisessa sivulla ollessa ja kouluttaja merkkasi naksuttimella kun koira pysyi seisoma-asennossa. Jos lähtee liian kauas minusta, niin hihnalla estän sitä pääsemästä. Ja namipalkka oikeassa paikassa naksun jälkeen, eli ei käytetty palloa.

-       Katsottiin myös hiukan noutoa, näytin miten ollaan sitä tehty. Eli ne noudon osat, joita nyt viilataan. Kouluttaja kiinnitti huomiota kapulaan tarttumiseen, Indillähän vauhti on hyvä, mutta kapulan nostaminen nopeasti maasta ylös on ollut hidas. Itse en ollut huomannut tuota kohtaa, että sitä voisi oikeasti parantaa, joten hyvä että tuli esiin. Tehtiin sitten ihan kapulan vieressä sen nostamista, eli koira lähetetään ottamaan kapulaa ja heti annan sille noston jälkeen pallon, jonka jälkeen samaa voi toistaa heti uudestaan, aika nopealla syklillä. Nostot näyttikin heti paremmilta tuon harjoituksen kanssa. Eikä tarvitse turhaan juoksuttaa koiraa lelun tai kapulan perässä tuota treenatessa.

-       Lopuksi katsottiin kaukokäskyjä, istu-seiso-istu vaihtoja. Tuota ei oltu aiemmin tehtykään kun odotin tätä koulutusta, että en opeta niitä väärällä tekniikalla. Tehtiin tuo pienen korokkeen avulla, eli koira nousi aina alustan päälle ja siitä taakse alas. Tässä tuli toinen hyvä huomio, jota en ole hoksannut vaatia kaukojumpissa, eli luopuminen. Indihän on ollut näissä tosi namikädessä kiinni ja se on varmaan hidastanut sitä oppimistakin, kun on keskittynyt tekniikan sijaan namiin. Kotiläksyksi siis luopumisharjoituksia ja noissa kaukokäskyjumpissa ei haittaa vaikka hieman väistäisi ohjaavaa kättä, koska tekniikat on helpompi opettaa niin. Ja tekniikkaa kannattaa hinkata kaikille vaihdoille eri aikaan tehotreeninä. Paljon paljon toistoja siis.

-       Pohdittiin merkittömän merkin opettamista. Indin kanssa testattiin kahden pallon menetelmällä sitä.

-       Tehtiin luoksetulo ja ALO-hyppy, niissä ei ole ongelmia ollutkaan. Lisäksi treenien loputtua vielä liikkuroituna möllitason ryhmäpaikallaolo. Indi sai kehuja ja varsinkin nuo eteentulot ym perusasiat on kaikki suoria, nopeita, hyviä. Hyvä fiilis jäi koulutuksesta ja muutenkin oli kiva nähdä muitakin hienoja koiria. Harmitti ainoastaan se, että tyydyin päiväkoulutukseen koko viikonlopun sijaan. No seuraavalla kerralla pitkän kaavan kautta… hoksasin kurssilla myös, että Indi ei osaa seistä seiso-käskystä paikallaan jos itse liikun, joten se opeteltiin ennen Miian kurssin alkua muutamassa treenissä. Nyt pysyy paikallaan, vaikka esim. kiertäisin itse koiran ympäri. Istumisessa ja maahanmenossa on helpompi pysyä kun on naulittuna lattiaan :)

Kotosalla treeneissä ollaan hiottu noita koulutuksessa käytyjä asioita. Merkittömän merkin voisi kyllä opettaa seinän/edessä olevan esineen kosketuksellakin. Pallossahan ei ollut Indille mitään uutta, koska se on eteenmenosta tuttu. Toki käskysana tulee olemaan näissä ihan eri. Kosketusalustaa olen myös kotona naksutellut ruokailujen yhteydessä. Eiköhän se siitä pikkuhiljaa rakennu. Kurssista voimaantuneena ja positiivisesti yllättyneenä ilmoitin meidät nuorten koirien tokoringin hakukokeeseen. Siellä tehdään vai muutama liike, ja vaikka tekniikoissa on vielä viilattavaa ja kaikki ei välttämättä suju, niin uskon sen menevän hyvin. Jos siltä näyttää niin kehun sitten vain väärässä kohtaa vaikka veisikin ’pisteitä’. Eihän toko meille se päälaji ole eikä tule olemaankaan vaikka paikka saataisiin, mutta niin kauan kun TVA- titteliä ollaan vailla, niin samalla sitä sitten niissä koulutuksissa käy ja edustaa kennelpiirin rinkiä kisoissa.

Tällä viikolla alkoi myös nuorten koirien kisavalmennus Mia Skogsterin opissa. Odotin tätä tosi innolla ja luonnollisesti en voi kurssin sisältöä kovinkaan paljoa blogissa avata, koska materiaali on kouluttajan omaa. Jokainen voi itse maksaa saman summan ja mennä hakemaan ne omalle koiralle sopivat neuvot ;) eli aika ympäripyöreästi käyn tämän aiheen läpi. Ekalla kerralla katsottiin siis koiran ja ohjaajan tasoa ja keskinäistä suhdetta, näytettiin vähän meidän seuraamista ja luoksetuloa. Seuraamisessa tuli sama huomio kuin Jessican koulutuksessa ja nimenomaan tuo vasen täyskäännös menee nyt viilaukseen, koska siinäkin yrittää istua. Muuta korjattavaa ei ollut. Ilme ja motivaatio on hyvä. Olin positiivisesti yllättynyt, itse kun ei täysin tiedä miltä se meno ulkopuolisten silmiin näyttää, niin ajattelin tuossa olevan vaikka mitä korjattavaa. Mutta sitten tulikin vain yksi pieni viilaus. Korjaamiseen saatiin useampikin pikku vinkki, nyt alkuun ainakin teen sen niin, että saa pysähtyessä jäädä seisomaan istumisen sijaan ja kerron sen koiralle selkeästi ihan kunnon avuin. Uskoisin, että aika nopeasti hoksaa tämän ja kun samalla tehdään noita peruutusharjoituksia, niin pitäisi alkaa takapuolen pysyä ylhäällä silloin kun liikutaan. Samoin temponmuutoksia seuraamisessa pitää alkaa nyt treenata rohkeammin, mukaan siis enemmän juoksuja ja rytminmuutoksia kuin tähän mennessä. Luoksetulossa on ollut sitä ongelmaa, että eteentulo ei välttämättä ekalla yrittämisellä onnistu vaan törmäyksen välttämiseksi menee suoraan sivulle. Tämä saatiin kotiläksyksi, eli enemmän toistoja pitäisi tehdä viikossa, kuin mitä olen tähän mennessä tehnyt. Olen tehnyt luoksetulon 3 x viikossa hallilla, mutta nyt tehdään siis yksi luoksetulo per päivä, esimerkiksi lenkkien yhteydessä. Ja alkuun autan koiraa, mutta aika nopeasti pitäisi vähentää noita apuja. Kaikkinensa meidän kanssa keskitytään siis nimenomaan viilaamaan liikkeitä, muuten meno näyttää hyvältä, suhde ja hallintakin on kunnossa. Oli hienoa kuulla tämä, koska vaikka olen tosi tarkkaan miettinyt tämän koiran koulutuksen niin en silti olisi uskonut, että saadaan tällaista palautetta ja vielä maailmanmestarin sanomana… pitää yrittää imeä kaikki tieto mitä irti lähtee, neljä koulutuskertaa on vielä jäljellä.

Tokorintamalla tunnistusnouto tuottaa eniten harmaita hiuksia. Turhauttavaa kun se ei suju ja molemmilla on paskan maku suussa koko tunnarista. Mutta kyllä me vielä täältä noustaan tuonkin liikkeen suhteen kunhan saadaan onnistumisia alle.

Alkaneen vuoden tavoitteet ja viime vuoden puintia

Aloitan yleisistä kuulumisista tämän postauksen.

Indin tottis on mennyt aika hyvin. Luoksetuloon olen todella tyytyväinen, olen saanut sen nyt aika hyvin sisäistämään sen, että kovasta vauhdista huolimatta tullaan suoraan eteen. Ainakin suurin osa luoksetuloista onnistuu, suoritusvarmuus vielä puuttuu suoran eteentulon saralta. Sillä ei ole merkitystä jätänkö koiran yksin käskyn alle vai pitääkö joku tottishihnasta kiinni kun kutsun, vauhti on sata lasissa eli tunneoppiminen on onnistunut. J

Pitää niitä luoksetulon pysäytyksiäkin alkaa tokoa varten jossain välissä treenaamaan, mutta taidan siinä kutsua koiraa nimeltä eli eri käsky. Seuraaminen on myös aika hyvä, intensiivinen. Juoksua ollaan nyt alettu treenata siihen myös. Peruuttaminen seuratessa on edelleen vaikeaa, joten sitä ollaan tehty hallilla peilien avulla. Jääviä liikkeitä aloin myös yhdistää seuraamiseen. Tottikseen opetan niihin vihjeet ja olen ottanut ne jo heti tässä vaiheessa käyttöön. Ollaan tehty liikkeestä istumista ja maahanmenoa, kohta puolin voisi ottaa seisomisen syyniin pariksi viikoksi. Varmuus noista jäävistä toki vielä puuttuu ja välillä yrittää ennakoida, mutta varmuus tulee varmasti ajan myötä. 

Noudoissa on nyt vähän kinkkinen vaihe: hyppynoudot (matalalla esteellä vielä) menee todella hyvin eteen asti, ja tasamaanouto menee hyvin niin kauan kun ei tarvitse tuoda eteen. Tasamaalla eteen tuodessa hidastaa ja ote huononee – onneksi saadaan varmasti pian neuvoja tähän Mian kurssilla, joten en ole viitsinyt tasamaanoutoa kokonaisena tehdä paria kokeilua lukuunottamatta. Eteenmenon menee yhtä lujaa kuin luoksetulonkin, ja mulla on siis ihan pallopalkka siellä. Ei kyttäile tottiksessa kun en ole sitä siellä sallinut. A-estettä tehdään edelleen aksan ehdoilla, ja nyt itseasiassa on pysäytyskontaktit A:lla aika hyvät, toki varmuutta vielä tarvitaan siihenkin kun vauhtia kasvatetaan. Mutta viimeistään kesällä kun tuo alkaa olla fyysisesti valmis, päästään treenimään varmasti pk-A:takin.

Ilmoitin Indin siis Mia Skogsterin kisavalmennuskurssille. Oltiin ensin ilmoittauduttu pidemmälle ehtineiden ryhmässä, mutta sitten lanseerattiin tuo nuorille koirille suunnattu kurssi ja saimme onneksi vaihdon siihen. Tammikuun lopulla alkaa tuo kurssi ja kestää 5 kertaa. Saadaan varmasti hyviä vinkkejä sieltä, odotan innolla! Tottiksen suhteen mennään hyvällä mallilla. Indille on myös ammuttu, viimeksi vuoden vaihteessa kuunteli haulikon ammuntaa ja ei noteeraa pauketta mitenkään. Hieno juttu. Ted ja Hit ei myöskään siihen reagoineet vaikka oltiin aika lähellä (pojat ammuskeli tauluun kun oltiin maalla).

Tokossa ollaan tehty Indin kanssa kotosalla tunnaria, edelleen väärät kapulat ovat kiinnitettyinä alustaan, mutta suunta on ylöspäin eli ei ihan toivoton tapaus. Ruudun suhteen taas jouduin hallilla toteamaan, että pistetään se jäihin. On vaan nyt nöyrryttävä, ettei tälle koiralle näyttötekniikka toimi kuten mun kahdella edellisellä koiralla. Eli opetan nyt kotona sille sitten suosiolla kosketusalustan klikkerillä. Ei varmaankaan vaadi montaa kertaa, että hiffaa sen, koska on opetettu naksuttimella tarjoilemaan asioita. Kaukokäskyt ovat myös edelleen pahasti kesken, mutta tässä on vähän liikaa nyt kaikkea opiskeltavaa yhdelle kertaa joten keskityn nyt tämän alkuvuoden ja sen tottiskurssin ajan ihan vaan tottiksen perusasioiden viilaamiseen. Sen jälkeen voidaan keskittyä paremmin noihin tokoliikkeisiin, kun tottis on jo sitten hyvällä pohjalla. Huomenna on itseasiassa Woollandian kasvattipäivät ja mennään Indin kanssa Jessican oppiin, saadaan varmaan sieltäkin neuvoja.

Indin agility menee kivasti myös. Kepit on alkaneet löytyä ja niistä tulee hyvät. Enää on kaksi ohjuria aloituksessa ja lopetuksessa ja nyt on helppo opetella lähetyskulmia ja vauhdilla kepeille menoa jne. Puomin alastulo ja keinu tehdään vielä pöydän avulla ja vahvistetaan pysäytyskontaktia niissä. Koira tulee myös paremmin jo ohjauksiinkin, hyvä fiilis on jäänyt treenien jälkeen. Toki itsellä on vielä paljon opittavaa, koska Indi on niin erilainen ohjata kuin Hit. Vaatii enemmän työtä itseltäni. Olin eilen ohjaustekniikkaluennolla, ja tuli selväksi kun huippuohjaajien videoita katseltiin, että nimenomaan oma jalkatyöskentely on heikkoa, joten siihen kiinnitän jatkossa erityistä huomiota. Pitää saada omaakin kuntoa nostettua siis.

Indin kanssa tehtiin tuossa vähän aikaa sitten sirutarkki ja se osoittautuikin todella ongelmalliseksi vieraan miehen kanssa. Yritti siis väistää ja kun ei päässyt, tikkasi sirulaitteeseen. Sen jälkeen tuota ollaan treenattu ja todettu, että ongelma ei ole sirun luenta itsessään vaan tietyt ihmiset jotka se kokee ahdistavina. Yhden kerran aiemmin se on suhtautunut vieraaseen mieheen samalla tavalla peläsyttyään yhtä kaveriamme pimeässä kun oltiin mökkeilemässä viime kesänä. Ei päästänyt häntä enää sen jälkeen lähelleen. Harjoituksissa tilanne ei ole enää toistunut, mutta käsittelyä pitää harjoitella ja sietää, voihan kokeissakin olla ties millaisia tuomareita. Ei nyt oikein voi valittaakaan, kaikki on mennyt Indin kanssa niin hyvin ja tämä nyt on ensimmäinen todellinen haaste joka vastaan tuli. Ei ole itse edes tajunnut ottaa vastaavia käsittelytilanteita useammin, kun on luottanut siihen, ettei tuollaisista tule tämän tyyppisen sosiaalisen ja avoimen koiran kanssa mitään ongelmia. Siru on pystyttävä lukemaan löysällä hihnalla ja varmennus vaaditaan kaikissa lajeissa kisakirjaan… Aloin heti opettaa käsikosketusta klikkerillä, moni on saanut näistä kohdennusharjoituksista avun ja uskoisin, että mekin päästään sen avulla eteenpäin. Treeniä tämä vaatii kyllä, pitää hyväksikäyttää joka lajin treeneissä treenikaverit kun ollaan ensin opeteltu tuo käsikosketus. Seuraava pentu opetetaankin sitten sirunluentaan luovutuksesta lähtien, vaikka olisi miten avoin ja sosiaalinen...

Paimennuksessa Indi on ollut ihan älyttömän hyvä. En ymmärrä miten se voi noppia noin nopeasti ja siinä on paljon hyviä ominaisuuksia paimennusta ajatellen. Kasvattajan mukaan siitä on tuossa lajissa ihan mihin vaan ja en epäile sitä yhtään. Ei mitään suorituspaineita kun oon ite aika tunari vielä tossa lajissa. ;) Mutta on ollut ihan ilo käydä treeneissä, kun mistään ei tarvitse vääntää ja kaikki tulee niin helposti ja luonnostaan flänkkejä myöden. Suhteessa meidän treenimäärään tuo edistyminen on ollut ihan uskomatonta. Viime treeneissä jo pystyin aidan takaa ohjailemaan koiraa poispäinajoina, kuljetuksina ja pyöritellä eri suuntiin, ihan parissa treenissä oppi siis suuntakäskytkin. Viime treenissä harjoiteltiin siis ekalla kierroksella ekaa kertaa maahan-aja pillikäskyjä ja toisella kierroksella muisteltiin vasenta ja oikeaa (ilman pilliä). Seuraavaan kertaan mennessä pitäis päättää mitkä pillikäskyt otan suuntakäskyiksi ja harjoitella käteen tulemista jakoja varten. Ihan mielenkiintoista nähdä miten pitkälle omat rahkeet riittää. Jos ei riitä, niin tyrkkään tuon jollekin kisattavaksi joka osaa.

Hitin kanssa puolestaan ollaan tehty pelkästään hyvänmielen treenejä tottiksessa. Hyvin lyhyitä, paljon palkkaa, ilon kautta. Tulos on alkanut näkyä, koira on treeneissä paljon iloisempi ja rennompi kuin mitä hallikauden alkaessa. Jes. Ranne kestää hyvin nykyiset harrastelut ja koira on pysynyt tosi terveenä. Fyssarikäynneilläkin ollut hyvässä kunnossa noilla rutiinikäynneillä. Tähän sellainen sivukommentti, että edellisestä päivityksestä poiketen pentusuunnitelmat löytyvät nykyään WBC:n pentuvälityksestä jos joku ihmettelee.

Sitten vuoden 2016 tsekkaus. Mitä tuli luvattua?

Hit
- HK3, tai ainakin kovasti yritetään, Käytiin vain 1 kisa ja luovuin voittajaluokan koularitavoitteesta tässä lajissa.
- FH Jälkeä treenataan Hyvin vähiin jäi.
- Agissa startteja alle Ei tullut kisattuakaan, vain piirinmestaruuskisat ja niissäkin joukkuerata oli epävirallinen, yksilöissä kaksi starttia ja mokailin itse huolella J. Treenit olivat parasta antia, lopulta rannevamma lopetutti lajin harrastamisen kokonaan.
- Voitaisiin aktivoitua näyttelyiden saralla, ainakin Suomessa Näyttelyitä tuli kierrettyä kolme Suomessa erinomaisin laatuarvosteluin ja lisäksi Viron reissu poiki Viron- ja sitä kautta myös Suomen muotovalion arvot.

Indi
- Treenaa tottista ja tokoa. Kysykää vaan miten paljon… työstä on käynyt! Tosin päästiin kunnolla hommiin vasta syksyllä, koska leikin kesti kehittyä.
- Hakutreenit jatkuu. Ilmaisu metsään. Ilmaisut aloitettu, kesken on vielä pahasti.
- FH Jäljen alkeet No jälkeä en ehtinyt Indinkään kanssa tehdä, oli kiireinen kesä.
- Paimennetaan. Ehkä jopa kisataan loppukesästä. No way, että olis ollut kisavalmis. En kyllä käynyt keväällä ja kesällä paljon treenimässäkään toisin kuin olin alun perin ajatellut. 
- Luustokuvat Pitikö oikeasti jossain vaiheessa kuvauttaa virallisesti 2016? Vissiin, mutta terveiden välikuvien vuoksi päätin lykätä viralliset kuvat 2v ikään, että saa spondyloosilausunnon samalla kerralla.
- Aloitetaan agility, jos luustokuvat ok Välikuvien voimin uskallettiin

Tavoitteet vuodelle 2017

Hit

-          Jäljestystä. Paljon. Kisatavoitteellisesti. Ja esineilmaisujen siirtäminen jäljelle.

-          Ylläpidetään tottis.

-          Esineruudun viilausta.

Hitin kanssa keskitytään ennen kaikkea pitämään hauskaa ja toivon, että päästäisiin vielä syksyllä jälkikokeeseen, mutta en laita sitä tavoitteeksi vielä.

Indi

-          Tokossa koulutus voi- liikkeisiin asti

-          Pk- tottis eteenpäin

-          Jatketaan aksaa

-          Sirutarkastus ja käsittelyharjoitukset jatkuu

-          Paimennusta ja kisaamaan tässä lajissa

-          Toko ALO1 syksyllä

-          Hakutreenit jatkuu

-          Jäljestystä

-          Esineruutu kuntoon

-          Viralliset luustokuvat, polvi- ja silmätarkki

Ted jatkaa eteenpäin porskuttelua pörröisin villasukin eläkeläisenä. Se täyttää kohta jo 9 vuotta, apua! En ikinä olisi uskonut, että se pärjää näin pitkälle tuolla terveydellä, eikä vielä ole tarvinnut turvautua pysyviin lääkityksiinkään. Olen välillä ajatellut, että pitäiskö se viedä vielä vetskuluokkaan näyttelyihin, mutta kattoo ny. Ravi on yhä kadehdittavan hieno kuten nuorena poikana. Eikä tuota kasvohalvausta enää ulkopuolinen huomaa, hyvin palautui siitä. Silmän sulkemisen refleksi ei palautunut ihan normaaliksi mutta ei se nyt koiraa haittaa kun pystyy kumminkin räpyttään silmää riittävästi. Tällä hetkellä on tosin kalju läntti persiissä, kun oli tullut hotspot taas vaihteeksi. Miten niitä voi keskellä talveakin tulla.. 

Kuulumisia ja pentusuunnitelmia

Aloitetaan kuulumisista. :) Hit meni hakutreeneissä iskän kanssa, ja yllätyksekseni se ei edes yrittänyt palauttaa rullaa mulle vaan vei ohjaajalle sen kun pitää. Nyt Hit on talvitauolla hausta, jatketaan keväällä. Sovittiin, että mies ohjaa sitä hakumaastossa, itse keskityn Indiin. En tiedä kisaako Hit enää haussa, mutta ainakin höntsäävät. Pitää katsoa miltä meno alkaa näyttää ensi vuonna Pohdin tuota viimeistä hakukoetta ja alan olla sillä kannalla, että ehkä pohjimmainen syy maaston epäonnistumiseen oli kuitenkin se, ettei Hit motivoidu vieraista ihmisistä. On jo oppinut koetilanteen. Ahneudella pääsi tähän asti :D mutta ei me lannistuta, alettiin heti treenata jäljen esineilmaisuja ja ne ovatkin lähteneet sujumaan hyvin. Piti käyttää klikkeriä, koska alkuun Hit yritti kauheella vauhdilla noutaa esineitä kuten on tottunut tähän mennessä tekemään. Pientä kikkailua vaati, niin alkoi toimia eikä koittanut ottaa jälkiesineitä enää suuhun. FH:ssahan jos koira menee maahan ja ottaa samaan aikaan, niin se esine hylätään. Noutona olisi ollut helppo ne tehdä, mutta FH:ssa siitäkin tulisi ihan turhaa säätöä, maahanmeno on siis varmin. Nyt hirveellä innolla odotan, että tulee kevät ja maa sulaa, että pääsee jäljelle.

Hit on tehnyt myös tottista, mutta ollaan lähinnä käyty pitämässä hauskaa ja jopa höntsäilemässä. Tekee ihan hyvää sille. Osteopaatilla käytiin myös tällä viikolla sekä Hitin että Indin kanssa. Hit oli jees, jotain pientä kiertoa taas ruodossa, mutta se saatiin oiottua. Indilläkään ei mitään hälyyttävää, mutta siltä löytyi oletetun liukastumisen seurauksena myös kiertoa lannerangasta. Hyvä että saatiin heti korjattua, koska ei se ulospäin mitenkään näkynyt.

Indin kanssa paahdetaan kovasti sekä tokoa että tottista. Kaukokäskyt ja tunnistusnouto tuottivat harmaita hiuksia, joten päätin, että otetaan niistä jompi kumpi tehotreeniin niin kauan että se sujuu, ja sitten vaihdetaan. Näin pystyn panostamaan ongelman korjaamisen eniten. Tunnistusnouto piti vääntää rautalangasta, mutta kun väärien ottaminen ei onnistunut vaikka yritti, niin alkoi se nenäkin löytyä. Nyt uskaltaa jo sanoa, että on havaittavissa lamppujen syttymistä. Kaukoskäskyissä ongelmana on tekniikoiden hajoaminen. Tarvitsee tosi paljon rutiinia ja hiomista siihen. Mun mielestä kaukot oli paljon helpommat opettaa Hitin ja varsinkin Tedin kanssa. Ruutuun lähetystä tehdään myös aina kun hallille mennään. Pitää ottaa sekin tehotreenikuuriin jossain vaiheessa koska nyt sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Kaikki muu meneekin sitten Indin kanssa tosi kivasti. Siis tottis, aksa ja paimennuskin. 15.12 oltiin viimeksi paimentamassa ja alkaa jo suuntakäskytkin sujua ilman auttamista. Kyllä me ensi syksynä tähdätään paimennuskisoihin ;) Ihanaa kun on niin luontainen paimen, että kaikki perusasiat saa helpolla. Ei tarvitse tapella ahtaiden flänkkien tms kanssa. Hakutreeneissä on nyt taukoa, mutta ilmaisutreenejä ollaan pidetty. Niitä jatketaan talven ajan.

Mainittakoon, että Tedikin porskuttaa tyytyväisenä eläkeläisenä lauman mukana. Olen välillä ottanut sen halliin tekemään vähän jotain ja edelleen ihmettelen miten tuolla miellyttämishalulla siitä on koskaan saanut tokovalion koulutettua. Mutta tuolleen kun kaikki tekeminen sen kanssa on ihan hupia ja hömpöttelyä, niin ei se ole niin vakavaa. :) Lähinnä huvittaa kuinka se voi olla tuollainen, kunnon pappakoira ja ihan omat kuviot.


Mutta sitten niihin pentusuunnitelmiin.
Aihe on ajankohtainen, koska ilmoitus on nostettu sbcak:n listalle suunniteltuihin pentueisiin ja ajattelin tästä kirjoittaa muutaman sanasen. Musta oli hauskaa, että vaikka Hit on ollut tuolla uroslistalla, niin tämä suunnitelma syntyi ihan muuta kautta. Treffattiin kesällä ja koirat vaikutti aika samankaltaisilta. Luonteissa toki on eroja, Vinja on avoin ja Hit on (tilanteesta riippuen) pidättyväinen eikä välitä vieraista ihmisistä. Toki se on ollut tokossa ja tottiksessa mukava ominaisuus, kun ei sitä ole kiinnostanut kuin oma ohjaaja. Minusta varsin selväpäisen oloinen narttu. Omistajalta saa lisätietoja. Nartun virallinen nimi on siis Amazeme Twenty Pence, ja mahdolliset pennut tulevat Doubletwist kennelnimen alle. Hitin takaa ei ole tiedossani hammas- tai purentaongelmia, kivesvikoja, epilepsiaa tai OCD:ta. Hit on kuvattu kutakuinkin päästä varpaisiin.

Hitin lisäksi sen sisaruksista on luustokuvattu kaksi viidestä pentuesisaruksesta tuloksin A/A ja B/B. Hitin emä ja isä ovat molemmat A/A lonkkaisia. Emän ja isän sisaruksissa on jonkin verran rasitetta lonkkien osalta. Lonkkaindeksi on tällä hetkellä 89, arvosteluvarmuus tulokselle vain 61%. Vinjalla 90(58%), tässä pentueessa on tutkittu yhtä lukuunottamatta kaikki, 4 x B/B ja 1 x B/C. Vinjan emä ja sen sisarukset ovat A-lonkkaisia, ja isällä on ulkomainen lonkkaniveltutkimus B1. Yhdistelmä on siis lonkkien osalta B/B x B/B, ja pentueen lonkkaindeksien keskiarvo on samaa luokkaa kuin vanhemmilla. Kennelliiton sivujen mukaan noin 10 pisteen ero indekseissä vastaa yhden kirjaimen eroa fenotyypissä. Rodun keskiarvohan on tasan 100. Parin pisteen erot eivät ole merkityksellisiä jalostusarvon kannalta. Indeksi on jalostusarvon ennuste, arvio. Borstuilla on aika hyvä tilanne lonkkien osalta keskimäärin, enkä itse näe tätä asiaa peikkona, koska yhdistelmässä muutoin niin moni asia natsaa. Onhan niitä B x C yhdistelmiäkin tehty ja vielä hyvin tuloksinkin. Vastaavasti löytyy yhdistelmiä, joissa vanhempien priimatuloksista huolimatta on tullut pentueeseen sutta ja sekundaa. Loppupeleissä nämä asiat ovat täysin tuuripeliä. Ihminen voi vain tutkia taustat ja toivoa parasta :)

Toivottavasti kaikki menee suunnitelmien mukaan ja saadaan mukavia, terveitä harrastuskavereita. Hit itse on taistelutahtoinen, mutta pehmeä ja herkkä koira. Miellyttämishalua löytyy ja se on todella ahne. Hitillä on tuloksia sekä käyttö- että näyttölajeista. Kaikkinensa mukava koira, arjessa helppo ja huomaamaton. Kiltteydestä ja nöyryydestään huolimatta Hitistä löytyy taipumus resurssiaggressiivisuuteen, ja niiden saralta sille on pitänyt opettaa muun muassa lelujen ja huomion jakaminen omassa laumassa. Hit on valitettavasti joutunut olemaan myös ohjaajan koulutusvirheiden uhrina ja siksi emme ole olleet kokeissa aina menestyksekkäitä (agilitystä puhumattakaan).

Jos pentuja saadaan, niin hieman kyllä harmittaa se, ettei itsellä ole nyt mahdollista ottaa. Kolme koiraa on tällä hetkellä ihan maksimi ja meidän nuorin koira on vielä koulutukseltaan aivan kesken, eikä pentua viitsi ottaa jos ei ole aikaa panostaa siihen niin paljon kuin haluaa. Nuorimmalla on vielä toivottavasti monta aktiivista vuotta edessä ennen kuin kannattaa miettiä seuraavaa. Eikä tuo mieskään taitaisi tykätä liian isosta koiralaumasta. :D